Depersonalisaatio
Depersonalisaatio on dissosiaatiota, jossa henkilö kokee itsensä epätodelliseksi. Termiä käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1898.[1]
Depersonalisaatiota saattaa ilmetä useissa psyykkisissä ja somaattisissa sairauksissa, mutta sen kaltaisia kokemuksia saattaa esiintyä satunnaisina myös terveillä ihmisillä. Toistuviin depersonalisaatiotiloihin ei aina välttämättä liity muita mielenterveyden ongelmia, vaan kyseessä on erillinen depersonalisaatiohäiriö.[2]
Traumatisoitumisen yhteydessä tapahtuva rakenteellinen dissosiaatio voi sisältää depersonalisaation kokemuksia esim. "Se tapahtui, mutta ei minulle”, vaikeutta tunnistaa itseään peilistä tai vaikeutta kokea jokin kehon osa itseen kuuluvaksi.
Depersonalisaatioon liittyy varsin usein myös derealisaatio, ympäristön kokeminen epätodelliseksi. Myös trauman aiheuttamissa takaumissa ympäristö koetaan epätodellisena, kun traumaan juuttuneen persoonallisuuden osa elää edelleen menneisyydessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Markku Siivola: Depersonalisaatio - itsetuntemuksen pelottava taival 3.8.2004. Therapeia-säätiö. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Matti Huttunen: Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio) 20.4.2007. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 17.1.2008.