Lähdekoodi sivulle Metafysiikka

{{Lupaava}}{{Tämä artikkeli|käsittelee filosofista käsitettä. [[Metafysiikka (Aristoteles)|Aristoteleen samannimisestä teoksesta]] on erillinen artikkeli.}}
{{Filosofia}}
'''Metafysiikka''' ({{k-grc|μετά + φυσικά}}, ''[[meta|meta-]]'' + ''fysika'', ”[[fysiikka|fysiikan]] jälkeen”) on [[Olevainen|olevaisen]] [[olemus]]ta ja [[Kausaliteetti|perussyitä]] tutkiva [[filosofia]]n haara.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{MOT | Kappale=Metafysiikka}}</ref><ref name="OCP-History">Hamlyn, D. W.: Metaphysics, history of. Teoksessa {{OCP}}</ref><ref name="Juti-2001-13">Juti 2001, s. 13–15.</ref>

Erään näkemyksen mukaan nykyaikana esiintyvä metafysiikan muoto on [[ontologia]] eli oppi [[olemassaolo]]sta. Ontologia tutkii sellaisia kysymyksiä kuten mitä olemassaolo on ja mitä on olemassa.<ref name="OCP-Ontology">Lowe, E. J.: Ontology. Teoksessa {{OCP}}</ref>

Metafysiikka on kuitenkin perinteisesti ollut ontologiaa laajempi käsite, ja ontologiset väitteet muodostavat tällöin metafysiikan ytimen, niin sanotun ''yleisen metafysiikan''. Lisäksi on erotettu ''erityinen metafysiikka'', joka tutkii perinteisen metafysiikan erityiskysymyksiä ja eri filosofian aloista nousevia metafyysisiä kysymyksiä, kuten [[aika|ajan]] luonnetta; [[Mieli|mielen]] luonnetta ja mielen ja [[aine]]en [[Dualismi (filosofia)|dualismia]]; [[Vapaa tahto|tahdonvapautta]] tai [[Jumalan olemassaolo]]a.<ref name="Juti-2001-13"/><ref name="REP">{{REP | Id=N095 | Tekijä=Craig, Edward | Nimeke=Metaphysics}}</ref> Useita perinteisen erityisen metafysiikan kysymyksiä tutkitaan nykyisin omilla tieteenaloilla – esimerkkinä [[kosmologia]] eli tutkimus [[Maailmankaikkeus|kaikkeuden]] kehityksestä ja rakenteesta, josta on tullut osa fysiikkaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://nedwww.ipac.caltech.edu/level5/ESSAYS/Barrow/barrow.html | Tekijä=Barrow, John D. | Nimeke=Cosmology, Theories | Julkaisija=California Institute of Technology | Viitattu=29.9.2010}}</ref>

== Yleistä ==

Sana 'metafysiikka' syntyi tavasta nimittää [[Aristoteles|Aristoteleen]] ''[[Fysiikka (Aristoteles)|Fysiikan]]'' jälkeisiä teoksia: {{polytoninen|τὰ μετὰ τὰ φυσικά}}, ''”ta meta ta fysika”'' (kreikan kielen ''meta'' = 'jälkeen', eli ”(kirjat) jotka tulevat fysiikan (kirjojen) jälkeen”). Näissä teoksissa pohdittiin fysiikan perustaa ja kaikkeuden rakennetta. Aristoteles itse kutsui niitä ”ensimmäiseksi filosofiaksi”. Jo varhain [[Aristotelismi|aristoteeliset]] oppineet alkoivat kutsua näitä kirjoja nimellä {{polytoninen|μετὰφυσικά}}, ''[[Metafysiikka (Aristoteles)|Metafysiikka]]'', perustuen kirjojen sijaintiin [[Andronikos Rhodoslainen|Andronikos Rhodoslaisen]] kokoamassa Aristoteleen teosten kokoelmassa.<ref name="OCP-History"/><ref name="CE">{{CathEnc | Id=10226a | Tekijä=Turner, William | Nimeke=Metaphysics | Viitattu=23.8.2007}}</ref> 

Metafysiikka on filosofian [[Abstrakti|abstraktein]] ja yleisluontoisin osa-alue, ja sen todellisesta luonteesta ja alasta on kiistelty Aristoteleesta lähtien.<ref name="OCP-History"/> Perinteisesti on ajateltu, että metafysiikka pyrkii pääsemään pelkkien ihmisille ilmenevien seikkojen, havaintojen ja harhojen ”taakse” ja kertomaan perimmäisen totuuden asioista.<ref>van Inwagen 2002, s. 3.</ref> Jotta metafysiikka olisi lainkaan mahdollista, tämän todellisuuden perimmäisen luonteen olisi ainakin periaatteessa oltava ihmisen ymmärrettävissä, eli todellisuuden olisi oltava rakentunut siten, että se voitaisiin hahmottaa inhimillisellä [[Logiikka|loogisella]] ajattelukyvyllä. Tämä on metafysiikan ensimmäinen todistamaton perusoletus.<ref name="Juti-2001-53">Juti 2001, s. 53.</ref>

Filosofi [[Peter van Inwagen]]in mukaan jokainen filosofian osa-alue nostaa esiin metafyysisiä kysymyksiä, ja niin metafysiikkaa ei voi katsoa täysin erillisiksi muista filosofian osa-alueista. Esimerkiksi [[Etiikka|eettinen]] pohdiskelu oikeasta ja väärästä johtaa hänen mukaansa nopeasti erilaisiin metafyysisiin kysymyksiin.<ref>van Inwagen 2002, s. 8.</ref>

Metafyysisiksi kysymyksiksi on ajateltu esimerkiksi seuraavat:

* Mitä on [[olemassaolo]]? Minkä tyyppisiä asioita on olemassa?<ref name="REP"/>
* Mistä [[todellisuus]] koostuu? Mitkä ovat kaikkein perustavimmat [[entiteetti|entiteetit]]? Onko todellisuus perimmältään henkistä tai mentaalista, vai aineellista tai fysikaalista?<ref name="OCP-Problems">Sosa, Ernest: ”Metaphysics, problems of”, teoksessa {{OCP}}</ref>
* Jos todellisuus koostuu [[partikulaari|partikulaareista]], niiden [[ominaisuus|ominaisuuksista]] ja niiden välisistä [[relaatio|suhteista]], mitä näiden joukkoon kuuluu?<ref name="OCP-Problems"/>
* Kuinka partikulaarien täyttämässä maailmassa voi olla [[Abstrakti olio|abstrakteja entiteettejä]]?<ref name="OCP-Problems"/>
* Kuinka [[mieli]] ja mentaaliset ilmiöt ovat mahdollisia todellisuudessa, joka koostuu liikkeessä olevasta [[aine]]esta?<ref name="OCP-Problems"/> Mikä on ihmismielen suhde luonnontieteellisesti kuvattavaan aineelliseen todellisuuteen?<ref name="Pihlström-2001">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Metafysiikka+ei+ole+kevytfilosofiaa/HS20010613SI1KU02hld | Nimeke=Metafysiikka ei ole kevytfilosofiaa | Tekijä=Pihlström, Sami | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=13.6.2001 | Viitattu=27.9.2010}}</ref>
* Onko [[vapaa tahto]] tai toiminta mahdollista [[luonnonlaki]]en hallitsemassa maailmassa?<ref name="OCP-Problems"/>
* Mikä on [[Maailmankaikkeus|kaikkeuden]] alkuperä?<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://atheism.about.com/od/philosophybranches/p/Metaphysics.htm | Tekijä=Cline, Austin | Julkaisu=About.com | Nimeke=What is Metaphysics? Philosophy of the Nature of Being, Existence, Reality | Viitattu=2.12.2008 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.leaderu.com/offices/billcraig/docs/theism-origin.html | Tekijä=Craig, William Lane | Nimeke=The Ultimate Question of Origins: God and the Beginning of the Universe | Viitattu=2.12.2008 | Kieli={{en}} }}</ref> Miksi kaikkeus on olemassa?<ref name="Inwagen-2001-6">van Inwagen 2002, s. 6.</ref>
* [[Jumalan olemassaolo|Onko Jumala olemassa?]]<ref name="Juti-2001-13"/><ref name="Pihlström-2001"/>

Monet näistä kysymyksistä liittyvät todellisuuden yleiseen ongelmaan, joka koostuu kolmesta puolesta: illuusiot; todellisuus sellaisena, kuin se ilmenee havaitsijalle perustellusti; sekä todellisuus sellaisena kuin se on. Vastaavasti metafyysiset kannat ovat joissain tapauksissa seurausta [[Tietoteoria|tietoteoreettisista]] kannoista, toisin sanoen näkemyksistä sen suhteen, mitä voidaan [[Tieto|tietää]] tai [[Käsitys|käsittää]].<ref name="OCP-Problems"/>

Metafyysikkojen tutkimia käsitteitä ovat muun muassa [[Olio (filosofia)|oliot]] ja [[Ominaisuus|ominaisuudet]]; [[substanssi]]t, [[Kategoria (filosofia)|kategoriat]] ja [[universaali]]t; [[Aika-avaruus|aika ja avaruus]]; [[kausaliteetti]] eli syy-seuraussuhde; samuus, muutos ja pysyvyys; sekä [[mahdollisuus]] ja [[välttämättömyys]].<ref name="Pihlström-2001"/><ref>Juti 2001.</ref><ref name="OCP-Problems"/>

== Historia ==
{{Pääartikkeli|[[Metafysiikan historia]]}}

Vaikka termi metafysiikka onkin peräisin Aristoteleen teosten järjestämisestä, ontologiaksi tai metafysiikaksi kutsuttu filosofian ala syntyi jo ennen Aristotelesta [[Esisokraatikot|esisokraatikkojen]] ajattelussa.<ref name="OCP-History"/> Muun muassa [[Parmenides]] katsoi, että olemassa olevien asioiden moninaisuus, muutos ja liike olivat vain yhden olemassa olevan ikuisen todellisuuden (”Oleva”) ilmentymää, ja kielsi, että kaikkeudessa tapahtuisi mitään muutosta.<ref>{{SEP | Id=parmenides | Tekijä=Palmer, John | Nimeke=Parmenides | Viitattu=12.10.2010}}</ref> [[Herakleitos]] taas oli täsmälleen päinvastaista mieltä pitämällä jatkuvaa muutosta todellisuuden perimmäisenä piirteenä.<ref>{{SEP | Id=heraclitus | Tekijä=Graham, Daniel W. | Nimeke=Heraclitus | Viitattu=4.10.2010}}</ref>

[[Platon]]in voidaan katsoa yhdistäneen Herakleitoksen ja Parmenideen ajattelun jakamalla todellisuuden kahteen tasoon, joista toinen edusti muuttuvuutta ja toinen muuttumattomuutta. Hänen metafysiikkansa ytimessä on [[ideaoppi]].<ref>Thesleff, Holger: Platon ja platonismi. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Korkman, Petter & Yrjönsuuri, Mikko (toim.) | Nimeke=Filosofian historian kehityslinjoja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1999 | Sivu=36–38 | Tunniste = | Isbn = 951-662-708-0}}</ref> Aristoteleelle metafysiikka oli tiedettä ”olevasta olevana”, ennen kuin siihen lisätään minkään [[Erityistiede|erityistieteen]] alaan kuuluvia yksityiskohtia. Aristoteles käytti metafysiikasta myös nimityksiä ”ensimmäinen filosofia”, ”oppi ikuisesta ja liikkumattomasta” ja ”teologia”.<ref name="Juti-2001-13"/> Samalla jako yleiseen ja erityiseen metafysiikkaan ilmeni jo hänellä; edellinen viittasi ontologiaan, kun jälkimmäinen sisälsi opin ”erillisistä korkeimmista substansseista”, tai jumalasta.<ref>Juti 2001, s. 17.</ref>

Keskiajalla metafysiikka käsitettiin Aristotelesta tulkiten ”tieteeksi, joka käsittelee fysiikan taustalla olevia asioita”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.etymonline.com/index.php?term=metaphysics | Nimeke=Metaphysics | Julkaisu=Online Etymology Dictionary | Viitattu=23.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref> Eräs keskeisiä väittelynaiheita oli [[Universaalikiista|kysymys universaaleista]], jossa ajattelijat jakaantuivat [[Käsiterealismi|realisteihin]], [[Nominalismi|nominalisteihin]] ja [[Konseptualismi|konseptualisteihin]]. Teologiassa metafysiikkaa sovellettiin erityisesti [[Jumalan olemassaolo]]n todistuksissa.<ref name="OCP-History"/> 

Uuden ajan alussa ranskalainen [[René Descartes]] tarkoitti metafysiikalla perustotuuksia, jotka takasivat inhimillisen tiedon mahdollisuuden.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/entries/descartes-works/ | Tekijä=Smith, Kurt | Nimeke=Descartes' Life and Works | Julkaisu=Stanford Encyclopedia of Philosophy | Viitattu=24.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref> [[Christian Wolff]], joka jatkoi keskiajan metafyysikon [[Duns Scotus|Duns Scotuksen]] ontologista perinnettä, ymmärsi metafysiikan opiksi, joka ”sisältää kaikki inhimillisen ymmärryksen periaatteet”.<ref name="Juti-20-21">Juti 2001, s. 20–21.</ref>

[[David Hume]] ja [[Immanuel Kant]] hyväksyivät metafysiikalle ainoastaan hyvin rajallisen osan filosofiassa, ja sanoivat, että tiedon ei tulisi pyrkiä etenemään havaintojen yli – paitsi Kantin tapauksessa tietoon näkyvän todellisuuden takana olevan olemassaolosta. Kant tarkoitti metafysiikalla sellaisia kysymyksiä, joihin tiede ei voi vastata.<ref>{{IEP | Id=kantmeta | Tekijä=McCormick, Matt | Nimeke=Immanuel Kant (1724–1804) – Metaphysics | Viitattu=24.8.2007}}</ref> Kantin mukaan metafysiikka on mahdollista vain ”transsendentaalisena” tieteenä, joka tutkii yleisiä inhimillisen ymmärryksen muotoja, eli tiedon käsitteellisiä ennakkoehtoja, jotka ovat ymmärryksen perusta.<ref name="Juti-22-25">Juti 2001, s. 22–25.</ref>

[[Auguste Comte]]n [[positivismi]] katsoi [[Tieteellinen menetelmä|tieteellisen menetelmän]] ja koeteltavuuden korvaavan perinteisen metafyysisen ajattelun kokonaan. Myöhemmin positivismin perinnettä on jatkanut ennen kaikkea [[looginen empirismi]]. Se katsoi, että sellaiset väittämät, joita ei voi perustella analyyttisesti tai kokemusperäisesti, ovat mielettömiä, ja siksi myös metafysiikka tuli poistaa filosofiasta kokonaan.<ref>Bogen, James: Vienna Circle. Teoksessa {{OCP}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/entries/popper/ | Nimeke=Karl Popper | Tekijä=Thornton, Stephen | Julkaisu=Stanford Encyclopedia of Philosophy | Viitattu=30.8.2007 | Kieli={{en}} }}</ref> 

1950-luvulla nousi käsitys metafysiikan tehtävästä, jonka mukaan se tutkii niitä käsityksiä, joita ihmisillä on todellisuudesta. Tätä kutsutaan ''deskriptiiviseksi metafysiikaksi''.<ref>Juti 2001, s. 376.</ref> Muun muassa [[Peter Frederick Strawson|P. F. Strawson]] on asettanut tällaisen objektiivisuuteen pyrkivän metafysiikan eräiden aiempien filosofien, kuten Descartesin, [[Gottfried Leibniz]]in ja [[George Berkeley]]n, harjoittamaa ohjelmallista ja subjektiivista niin sanottua ''revisionistista'' tai ''normatiivista metafysiikkaa'' vastaan.<ref>Wilson, Catherine: Revisionary metaphysics. Teoksessa {{OCP}}</ref><ref name="Juti-22-25"/>

Vuosisadan loppupuolella metafysiikka sai laskukauden jälkeen uutta suosiota.<ref name="OCP-Opposition">Lowe, E. J.: Metaphysics, opposition to. Teoksessa {{OCP}}</ref> Nykyfilosofian [[Kielifilosofia|kielifilosofisilla]] ja [[Logiikka|logiikan]] perusteisiin liittyvillä kiistoja on käsitelty metafysiikan näkökulmasta.<ref name="Pihlström-2001"/> [[Analyyttinen filosofia|Analyyttisen filosofian]] puolella myös mielenfilosofia on suosittu tutkimuskohde. Uudempi metafysiikka on luonteeltaan melko teknistä ja soveltaa paljon muun muassa [[modaalilogiikka]]a.<ref name="OCP-Opposition"/>

[[Mannermainen filosofia|Mannermaisen filosofian]] puolella metafysiikka on jatkanut [[Martin Heidegger]]in asettamista lähtökohdista. Hän kielsi metafysiikan perinteisen lähtökohdan, jossa se irtautuu konkreettisesta [[Oleminen|olemisesta]], ja keskitti huomionsa niin sanottuun [[fundamentaaliontologia]]an ajallis-avaruudellisessa todellisuudessa. Sen voi kuitenkin nähdä myös perinteisen metafysiikan loppuna.<ref>Juti 2001, s. 49–50.</ref> Muun muassa [[Postmoderni filosofia|postmodernistit]] ja [[dekonstruktio]]nistit ovat julistaneet kaiken filosofian ja erityisesti metafysiikan kuolemaa.<ref name="OCP-Opposition"/>

== Osa-alueita ja kysymyksiä ==

=== Yleinen metafysiikka ===
{{Pääartikkeli|[[Ontologia]]}}

Yleinen metafysiikka (lat. ''metaphysica generalis'') eli ontologia tutkii olevaa olevana, eli olevaisen perimmäistä olemusta.<ref name="Kielitoimiston sanakirja"/> Se tutkii sitä, mitä [[Tyyppi ja token|tyyppiä]] olevia asioita kaikkeudessa on ja minkälaisia [[Suhde|suhteita]] niiden välillä on. Tällaisena metafysiikan on sanottu olevan tutkimusta olevasta itsenään, ei olevasta sellaisena kuin se oikeasti ilmenee.<ref name="Juti-2001-13"/>

==== Oliot ja niiden ominaisuudet ====

{{Pääartikkeli|[[Olio (filosofia)|Olio]]|[[ominaisuus]]}}

Perinteisen metafysiikan mukaan oleva koostuu [[Entiteetti|entiteeteistä]], jotka voidaan jakaa [[Luokka (filosofia)|luokkiin]] tai [[Kategoria (filosofia)|kategorioihin]]. Tällaisia kategorioita ovat muun muassa [[Olio (filosofia)|oliot]], niiden [[Ominaisuus|ominaisuudet]], niiden väliset [[Relaatio|suhteet]], [[tosiasia]]t, [[tapahtuma]]t, [[Joukko-oppi|joukot]], [[Suku ja laji|lajit]], [[propositio]]t, [[Luku|luvut]] ja [[Luonnonlaki|lait]]. Nämä luokat voidaan jakaa edelleen eri tavalla muun muassa [[Universaali|universaaleiksi]] (yleiskäsitteiksi) ja [[Partikulaari|partikulaareiksi]] (yksilöolioiksi), konkreettisiksi ja abstrakteiksi, materiaalisiksi ja ei-materiaalisiksi sekä episteemisiksi ja ei-episteemisiksi aliluokiksi.<ref>Juti 2001, s. 144.</ref>

[[Substanssi]]n ongelmaksi kutsutaan kysymystä, ovatko fyysiset kappaleet vain ominaisuuksiensa kokonaisuus, vai onko niillä erillinen substanssi, [[olemassaolo]] tai [[olemus]], joka ”omistaa” nuo ominaisuudet.<ref>Juti 2001, s. 212–213.</ref>

==== Yleiset ominaisuudet ====

{{Pääartikkeli|[[Abstrakti olio]]|[[universaali]]}}

[[Universaalien ongelma]]ksi kutsutaan kysymystä, ovatko ominaisuudet ja suhteet (universaalit) olemassa itsenäisesti, riippumatta niistä yksilöolioista (partikulaareista), joiden ominaisuuksia ne ovat? Vai onko yleisiä ominaisuuksia olemassa lainkaan? Yleisten ominaisuuksien olemassaolon myöntävää kantaa kutsutaan [[Käsiterealismi|(käsite)realismiksi]] ja ne kieltävää kantaa [[nominalismi]]ksi.<ref>Bigelow, John C.: Universals. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Craig, Edward (toim.) | Nimeke=The shorter Routledge encyclopedia of philosophy | Julkaisupaikka=London, New York | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 0-415-32495-5 | Kieli={{en}} }}</ref>  Aluetta lähellä ovat myös [[matematiikan filosofia]]n perinteiset kysymykset.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Benacerraf, Paul & Putnam, Hilary | Nimeke=Philosophy of mathematics: Selected readings | Sivu=37 | Selite=2. painos | Julkaisupaikka=Cambridge | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1983 | Tunniste = | Isbn = 052129648X | www=http://books.google.fi/books?id=JjQrpYswtYEC&pg=PA37 | www-teksti=Teos Google Booksissa | Kieli={{en}} }}</ref>

==== Identiteetti ja muutos ====

{{Pääartikkeli|[[Identiteetti (filosofia)|Identiteetti]]|[[identiteetti ja muutos|muutos]]}}

Olion identiteetti, muutos ja identiteetin säilyminen ajassa muodostavat erään metafyysisen ongelman.<ref name="OCP-Problems"/>  Metafysiikassa voidaan kysyä, mikä muodostaa jonkin kappaleen identiteetin, ja milloin voidaan sanoa, että fyysiset kappaleet ''tulevat'' olemassa oleviksi tai milloin ne ''lakkaavat olemasta'' olemassa. Eräs perinteinen identiteettiin ja muutokseen liittyvä ongelma on nimeltään [[Theseuksen laiva]].<ref>Juti 2001, s. 224–228.</ref>

==== Modaliteetit ====

{{Pääartikkeli|[[Modaliteetti]]}}

Oleva on metafysiikassa jaettu eri kategorioiden lisäksi myös eri modaliteetteihin eli olemisen tapoihin. Eri modaliteetteja ovat [[Mahdollisuus|mahdollinen]], [[Välttämättömyys|välttämätön]] ja [[Kontingenssi|kontingentti]] (mahdollinen, muttei välttämätön). Aristoteelisessa metafysiikassa puhuttiin näiden lisäksi [[Aktuaalisuus ja potentiaalisuus|aktuaalisuudesta ja potentiaalisuudesta]].<ref name="Juti-2001-2">Juti 2001, s. 253.</ref>

Modaliteetteihin liittyen metafysiikkaan kuuluu myös sen tutkiminen, millainen kaikkeus voisi tai olisi voinut olla. Tällöin puhutaan [[mahdolliset maailmat|mahdollisten maailmojen]] tutkimisesta. Modaliteeteista mahdollinen voidaan määritellä sellaiseksi tosiasiaksi, joka on totta ainakin yhdessä mahdollisessa maailmassa, vaikka se ei olisikaan nykyinen maailmamme, ja välttämätön sellaiseksi tosiasiaksi, joka on totta kaikissa mahdollisissa maailmoissa. Modaliteettien tutkimisessa voidaan hyödyntää [[modaalilogiikka]]a.<ref>Juti 2001, s. 255–266.</ref>

=== Erityinen metafysiikka ===

Erityinen metafysiikka ({{k-la|metaphysica specialis}}) tutkii erityisiä olevia ja niiden olemassaolon tapaa. Esimerkkejä erityisen metafysiikan kohteista ovat [[aine]] ja [[mieli]] (tai ”[[sielu]]”); [[Aika-avaruus|aika ja avaruus]]; [[determinismi]] ja [[vapaa tahto]]; [[kosmologia]] ja [[kosmogonia]]; sekä [[Jumala]].<ref name="Juti-2001-13"/><ref name="REP"/>

Näin erityisen metafysiikan osa-alueiksi voidaan lukea muun muassa seuraavat:
* [[Luonnonfilosofia]] tutkii luonnon ja kaikkeuden luonnetta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.protsv.fi/lfs/verkko/TKT.htm | Nimeke=Mitä on luonnonfilosofia? | Tekijä=Kallio-Tamminen, Tarja | Selite=Puheenvuoro Tieteen päivillä 9.1.2003 | Julkaisija=Tieteellisten seurain valtuuskunta | Viitattu=23.8.2007}}</ref>
* [[Mielenfilosofia]] tutkii [[Mieli|mieltä]] ja [[Tietoisuus|tietoisuutta]] sekä mielen ilmiöiden luonnetta ja niiden yhteyttä toimintaan ja [[Ihmisaivot|aivoihin]].<ref>Jackson, Frank & Rey, Georges: Mind, philosophy of. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Craig, Edward (toim.) | Nimeke=The Shorter Routledge Encyclopedia of Philosophy | Julkaisupaikka=London, New York | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 0-415-32495-5 | Kieli={{en}} }}</ref> Perinteisesti mielenfilosofian ongelmat on luettu metafysiikan alle, mutta mielenfilosofia voidaan nähdä myös itsenäisenä filosofian osa-alueena.<ref>Flanagan, Owen: Mind, history of the philosophy of. Teoksessa {{OCP}}</ref>
* [[Uskonnonfilosofia]] käsittelee [[uskonto]]a ja uskonnollisia totuusväittämiä.<ref name="Kielitoimiston sanakirja"/><ref name="Luomanen">Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Luomanen, Petri (toim.) | Nimeke=Teologia: Johdatus tutkimukseen | Luku=Systemaattinen teologia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Edita | Vuosi=2001 | Tunniste = | Isbn = 951-37-3456-0}}</ref>

==== Aine ja mieli ====

{{Pääartikkeli|[[Aine]]|[[mieli]]|[[mieli–ruumis-ongelma]]}}

Varhaiselle luonnonfilosofialle aineen (''hyle'') eli materian luonne oli ongelma itsessään. Varhainen keskustelu aiheesta keskittyi yhden kaiken taustalla olevan [[prinsiippi|prinsiipin]] eli periaatteen (''[[arkhe]]'') löytämiseen. Esimerkiksi [[Thales]] esitti tällaiseksi periaatteeksi vettä, [[Anaksimenes]] ilmaa ja [[Anaksimandros]] apeironia (rajatonta massaa). [[Demokritos]] kannatti [[atomi]]teoriaa yli 2000 vuotta ennen kuin nykyaikainen tiede hyväksyi ajatuksen.<ref>{{SEP | Id=presocratics | Tekijä=Curd, Patricia | Nimeke=Presocratic Philosophy | Viitattu=19.10.2010}}</ref> [[Aristoteles]] puolestaan katsoi, ettei aine itsessään ole substanssi. Uudella ajalla [[René Descartes]]in ja [[Isaac Newton]]in töiden myötä aine nähtiin passiivisena, vastakohtanaan aktiivisena nähdyt mielet ja voimat. [[Kvanttimekaniikka|Kvanttimekaniikan]] kehityksen myötä nykyisen tieteen käsityksellä aineen luonteesta on väitetty olevan vain vähän vastinkohtia aiemmassa aineen luonnetta koskevassa keskustelussa.<ref name="REP-Matter">Shapere, Dudley: Matter. Teoksessa {{REP}}</ref>

Mielen luonne, sen suhde aineelliseen ruumiiseen ja yleensäkin sen paikka pohjimmiltaan fysikaaliseksi ymmärretyssä kaikkeudessa on eräs mielenfilosofian keskeisiä ongelmia.<ref name="OCP-Mind-Problems">{{OCP | Tekijä=Kim, Jaegwon | Kappale=Mind, problems of the philosophy of}}</ref> 1600-luvulla [[René Descartes]] ehdotti substanssin olevan [[dualismi (filosofia)|dualistista]], eli mielen (tai [[sielu]]n) ja ruumiin olevan olennaisesti erilaisia. Tästä seurasi ongelma siitä, kuinka nämä kaksi ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tätä kutsutaan [[mielen ja ruumiin ongelma]]ksi.<ref name="OCP-Mind-Body">{{OCP | Tekijä=Kim, Jaegwon | Kappale=Mind-body problem}}</ref> [[Kartesiolainen dualismi|Kartesiolaisen dualismin]] lisäksi aihetta on lähestytty kaksi perusainesta eli substanssia olettaen muun muassa [[okkasionalismi]]ssa, jonka mukaan välittäjänä toimii Jumala.<ref>{{SEP | Id=occasionalism | Tekijä=Lee, Sukjae | Nimeke=Occasionalism | Viitattu=19.10.2010}}</ref> Nykyaikana substanssidualismi on suurimmaksi osaksi menettänyt kannatuksensa, vaikka se ei olekaan kokonaan hävinnyt.<ref name="OCP-Mind-Body"/>

Toinen mielen ja ruumiin ongelmaan liittyvä lähestymistapa on ontologinen [[Idealismi (ontologia)|idealismi]]. Se on eräs [[monismi (ontologia)|monistinen]] käsitys, eli sen mukaan on olemassa yksi yleinen perusaines eli substanssi. Idealismi katsoo, että tämä perusaines on mieli, ja aineellinen todellisuus on olemassa vain sen ilmiönä. Jotkut idealistit, kuten [[George Berkeley]], ovat katsoneet, että aineelliset oliot ovat olemassa vasta havaittuina. [[Saksalainen idealismi|Saksalaiset idealistit]], kuten [[Johan Gottlieb Fichte]] ja [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegel]], ottivat lähtökohdakseen [[Immanuel Kant]]in ajattelun.<ref name="REP-Idealism">Sprigge, T. L. S.: Idealism. {{REP}}</ref> Idealismi on yleinen aihe myös [[itämainen filosofia|itämaisessa filosofiassa]], kuten [[intialainen filosofia|intialaisessa ajattelussa]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Dasgupta, Surendranath | Nimeke=Indian idealism | Julkaisupaikka=Cambridge | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1969 | Kieli={{en}} }}</ref> Idealismiin liittyy läheisesti [[panpsykismi]] ja sen maltillisempi muoto [[paneksperientalismi]], joiden mukaan kaikella ''on'' mieli (tai: kokemuksia), sen sijaan että ne olisivat miele''ssä''. Muun muassa [[Alfred North Whitehead]] on kannattanut paneksperientalismia.<ref>{{IEP | Id=panpsych | Tekijä=Skrbina, David | Nimeke=Panpsychism | Viitattu=19.10.2010}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Skrbina, David | Nimeke=Panpsychism in the West | Sivu=21 | Julkaisupaikka=Cambridge, Massachusetts | Julkaisija=MIT Press | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 0262195224 | www=http://books.google.fi/books?id=Zdv6ngh2mMIC&pg=PA21 | www-teksti=Teos Google Booksissa | Kieli={{en}} }}</ref>

Viimeisen sadan vuoden ajan ontologiaa on hallinnut [[Materialismi (ontologinen)|materialistinen]] monismi tai [[fysikalismi]], jonka mukaan todellisuus on oleellisesti aineellinen. Mielenfilosofiassa tämä tarkoittaa sitä, että mielen tilat ovat luonnonkehityksen kautta kehittyneen eliön tiloja, kuten aivotiloja.<ref name="OCP-Mind-Body"/> [[Tyyppi-identiteettiteoria]], [[esiintymäidentiteettiteoria]] (token-identiteettiteoria), [[funktionalismi (mielenfilosofia)|funktionalismi]], [[anomaalinen monismi]], [[ominaisuusdualismi]], [[epifenomenalismi]] ja [[emergentti materialismi]] ovat ainoastaan joitakin mielenfilosofisia selitysmalleja. Kaikki näistä kannoista eivät ole toisensa poissulkevia. Kantoja voidaan jaotella [[Reduktionismi|reduktiiviseen]] eli palauttavaan ja ei-reduktiiviseen fysikalismiin. Lisäksi [[eliminatiivinen materialismi]] pyrkii palauttamisen sijasta poistamaan arkipsykologiset käsitteet kokonaan tieteellisestä keskustelusta.<ref name="OCP-Mind-Problems"/><ref name="OCP-Mind-Body"/>

[[Neutraali monismi]], joka on liitetty eri muodoissa muun muassa [[Baruch Spinoza]]an ja [[Bertrand Russell]]iin, sijoittuu idealismin ja materialismin väliin. Sen mukaan olemassaolo koostuu yhdestä substanssista, joka ei ole sen enempää henkinen kuin aineellinenkaan, mutta jolla on sekä henkisiä että aineellisia puolia tai ominaisuuksia &mdash; se voidaan siis nähdä niin sanotun [[kaksoisaspektiteoria]]n mukaisena.<ref>{{SEP | Id=neutral-monism | Tekijä=Stubenberg, Leopold | Nimeke=Neutral Monism | Viitattu=19.10.2010}}</ref>

==== Aika ja avaruus ====

{{Pääartikkeli|[[Ajan ja avaruuden filosofia]]}}

[[Aika]] ja [[avaruus]] voidaan nähdä myös metafyysisenä ongelmana.<ref name="OCP-Problems"/> Perinteinen [[realismi (ontologia)|realistinen]] näkemys ontologiassa on, että [[aika]] ja [[Fysikaalinen avaruus|avaruus]] ovat olemassa ihmismielen ulkopuolella. [[Idealismi (ontologia)|Idealistit]] puolestaan ovat katsoneet, että aika ja avaruus ovat vain mielen rakenteita, joiden avulla mieli järjestää havaintoja (kuten [[Immanuel Kant]]in [[transsendentaalinen idealismi]]),<ref name="Gardner">{{Kirjaviite | Tekijä=Gardner, Sebastian | Nimeke=Routledge Philosophy GuideBook to Kant and the Critique of Pure Reason | Selite=Routledge Philosophy GuideBooks | Julkaisija=Taylor & Francis | Vuosi=2002 | Sivu=57 | Tunniste = | Isbn = 0203015487}}</ref> tai että ne ovat muutoin epätodellisia (kuten [[George Berkeley]]n [[subjektiivinen idealismi]]).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Berman, David | Nimeke=Berkeley and Irish philosophy | Sivu=35 | Selite=Continuum studies in British philosophy | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Continuum International Publishing Group | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 0826485901 | Kieli={{en}} }}</ref>

[[René Descartes]] ja [[Gottfried Leibniz]] katsoivat, että avaruus on vain kehys, joka mahdollistaa aineellisten kappaleiden suhteellisen sijainnin ymmärtämisen; ilman aineellisia kappaleita sitä ei olisi. Esimerkiksi [[Isaac Newton]] puolestaan katsoi avaruuden olevan itsessään olemassa oleva, absoluuttinen ”säiliö”.<ref>{{SEP | Id=descartes-physics/#3 | Tekijä=Slowik, Edward | Nimeke=Descartes' Physics: Space, Body, and Motion | Viitattu=12.10.2010}}</ref><ref>{{IEP | Id=leib-met | Tekijä=Burnham, Douglas | Nimeke=Leibniz: Metaphysics | Viitattu=12.20.2010}}</ref><ref>{{SEP | Id=newton-stm | Tekijä=Rynasiewicz, Robert | Nimeke=Newton's Views on Space, Time, and Motion | Viitattu=12.20.2010}}</ref> Käsitys avaruuden [[Suhteellisuusteoria|suhteellisuudesta]] tuli uudelleen vallitsevaksi [[Albert Einstein]]in ja [[Ernst Mach]]in töiden myötä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Fanf, Lizhi Fang & Chu, Yaoquan | Nimeke=From Newton's laws to Einstein's theory of relativity | Sivu=3–8 | Julkaisupaikka=Singapore | Julkaisija=World Scientific | Vuosi=1987 | Tunniste = | Isbn = 9971978369 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>Norton, John: Einstein, the Hole Argument and the Reality of Space. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Forge, John | Nimeke=Measurement, realism, and objectivity: Essays on measurement in the social and physical sciences | Selite=Australasian studies in history and philosophy of science, 5 | Julkaisupaikka=Springer | Julkaisija=Springer | Vuosi=1987 | Tunniste = | Isbn = 902772542X | 
Sivu=153 | www=http://books.google.fi/books?id=9v42CRziL6kC&pg=PA153 | www-teksti=Teos Google Booksissa | Kieli={{en}} }}</ref>

Absoluuttinen/suhteellinen ja realistinen/idealistinen -asetelmat soveltuvat avaruuden ohella myös aikaan, mutta ajan ”virtaaminen” muodostaa oman erityisen ongelmansa.<ref>van Inwagen 2002, s. 58–69.</ref> Antiikin aikana ajan virtaamisen kielsi [[Parmenides]],<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Hoy, Ronald C. | Otsikko=Parmenides' Complete Rejection of Time | Julkaisu=The Journal of Philosophy | Vuosikerta=91 | Numero=11 | Vuosi=Nov., 1994 | Sivut=573–598 | www=http://www.jstor.org/stable/2941069}}</ref> ja uudempina aikoina sen on kieltänyt muun muassa [[J. M. E. McTaggart]] artikkelissaan ”The Unreality of Time”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.nd.edu/~jspeaks/mcgill/370/mctaggart-time.pdf | Tekijä=Speaks, Jeff | Nimeke=McTaggart’s Proof of the Unreality of Time | Julkaisija=University of Notre Dame | Ajankohta=3.9.2004 | Viitattu=12.20.2010 | Kieli={{en}} }}</ref> Ajan virtaamiseen liittyy olioiden identiteetin säilymisen ongelma ajan kuluessa. Kaksi tähän liittyvää teoriaa ovat nimeltään [[endurantismi]] ja [[perdurantismi]]. Endurantistien mukaan koko olio on olemassa joka hetki historiansa läpi, ja se on joka hetkellä sama olio. Perdurantistien mukaan oliot ovat neliulotteisia entiteettejä, jotka koostuvat temporaalisten osien sarjoista, aivan kuten elokuva koostuu yksittäisistä kuvista.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Loux, Michael J. | Nimeke=Metaphysics: Contemporary readings | Sivu=321–327 | Luku=Endurantism and Perdurantism | Selite=Routledge contemporary readings in philosophy | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2001 | Tunniste = | Isbn = 0415261090 | Kieli={{en}} }}</ref>

Toinen aikaan liittyvä filosofinen ongelma on ajan suunnan ongelma.<ref>Juti 2001, s. 346–348.</ref>

==== Determinismi ja vapaa tahto ====

{{Pääartikkeli|[[Determinismi]]|[[vapaa tahto]]}}

Determinismillä tarkoitetaan kantaa, jonka mukaan kaikki tapahtumat, mukaan lukien ihmisen tietoisuuden tapahtumat ja toiminta, ovat edeltävien tapahtumien [[Kausaliteetti|syysuhteellisesti]] määräämiä katkeamattoman syy-seuraussuhteiden ketjun välityksellä. Sen mukaisesti mitään [[ihme]]iden kaltaisia tapahtumia ei tapahdu. Eräs determinismin seuraus on, että se muodostaa vakavan haasteen vapaan tahdon olemassaololle. Vapaan tahdon ongelma on ongelma siitä, voivatko järjelliset toimijat määrätä omia tekojaan ja tekemiään päätöksiä.<ref name="OCP-Problems"/><ref name="Inwagen-202-217">van Inwagen 2002, s. 202–217.</ref>

Vapaan tahdon ongelma on ongelma siitä, voivatko järjelliset toimijat määrätä omia tekojaan ja tekemiään päätöksiä.<ref name="Inwagen-202-217"/> Ongelma liittyy vapauden ja kausaliteetin suhteen tutkimiseen ja siihen kysymykseen, ovatko luonnonlait kausaalisesti deterministisiä. Jotkut filosofit, kuten [[inkompatibilismi]]n kannattajat, katsovat determinismin ja vapaan tahdon sulkevan toisensa pois. Determinismiin uskovan olisi näin pidettävä vapaata tahtoa pelkkänä illuusiona (niin sanottu ”kova determinismi”). Toiset filosofit, joita kutsutaan [[Kompatibilismi|kompatibilisteiksi]] (tai niin sanottu ”pehmeä determinismi”), katsovat, että determinismi ja vapaa tahto voidaan sovittaa yhteen. Inkompatibilisteja, jotka hyväksyvät vapaan tahdon mutta hylkäävät determinismin, kutsutaan [[Libertarianismi (filosofia)|libertarianisteiksi]] (jota ei terminä tule sekoittaa poliittiseen libertarianismiin eli [[libertarismi]]in).<ref name="OCP-Problems"/><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Earle, William James | Nimeke=Introduction to philosophy  | Sivu=113 | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=McGraw-Hill Professional | Vuosi=1991 | Tunniste = | Isbn = 0070187835 | www=http://books.google.fi/books?id=ySZ12_NXWGEC&pg=PA113 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Honderich, Ted | Nimeke=A Theory of Determinism: The consequences of determinism | Sivu=83-119 | Luku=Compatibilism and Incompatibilism | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=1990 | Tunniste = | Isbn = 0198242832 | www=http://books.google.fi/books?id=O3G6jfF4rDMC&pg=PA83 | www-teksti=Teos Google Booksissa | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Yandell, Keith E. | Nimeke=Philosophy of religion: A contemporary introduction | Sivu=309–340 | Selite=Routledge contemporary introductions to philosophy, 5 | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Routledge | Vuosi=1999 | Tunniste = | Isbn = 0415132134 | www=http://books.google.fi/books?id=2ndtynA4oPgC&pg=PA309  | www-teksti=Teos Google Booksissa | Kieli={{en}} }}</ref>

==== Kosmologia ja kosmogonia ====

{{Pääartikkeli|[[Kosmologia]]|[[kosmogonia]]}}

Nykyaikainen [[kosmologia]] tutkii kaikkeutta [[luonnontiede|luonnontieteellisin]] menetelmin, kun taas perinteinen metafyysinen kosmologia pyrkii tutkimaan ajan ja avaruuden luonnetta ja syntyä filosofisesti.<ref name="Pihlström-2001"/><ref name="Inwagen-2001-6"/><!--

== Tunnettuja metafyysikoita =={{lähde}}

{| width="100%"
| valign="top" |
* [[Pierre Abélard]]
* [[Johann Heinrich Alsted]]
* [[Aristoteles]]
* [[David Malet Armstrong]]
* [[Augustinus]]
* [[Avicenna|Avicenna (Ibn Sina)]]
* [[Alexander Gottlieb Baumgarten]]
* [[George Berkeley]]
* [[Boethius]]
* [[David Chalmers]]
* [[Patricia Churchland]]
* [[Paul Churchland]]
* [[Christian August Crusius]]
* [[Donald Davidson (filosofi)|Donald Davidson]]
* [[Gilles Deleuze]]
| valign="top" |
* [[René Descartes]]
* [[Rudolf Goclenius]] (Göckel)
* [[Errol Harris|Errol Eustace Harris]]
* [[John Hawthorne]]
* [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|Georg W. F. Hegel]]
* [[Martin Heidegger]]
* [[Peter van Inwagen]]
* [[Immanuel Kant]]
* [[Mahmoud Khatami]]
* [[Jaegwon Kim]]
* [[Saul Kripke]]
* [[Emmanuel Lévinas]]
* [[Gottfried Leibniz]]
* [[David Kellogg Lewis|David Lewis]]
| valign="top" |
* [[John Locke]]
* [[E. J. Lowe]]
* [[Trenton Merricks]]
* [[George Edward Moore]]
* [[Thomas Nagel]]
* [[Isaac Newton]] 
* [[Alvin Plantinga]]
* [[Platon]]
* [[Plotinos]]
* [[Hilary Putnam]]
* [[Willard Van Orman Quine|Willard V. O. Quine]]
* [[Nicholas Rescher]]
* [[Bertrand Russell]]
* [[Jean-Paul Sartre]]
| valign="top" |
* [[Arthur Schopenhauer]]
* [[Duns Scotus|Johannes Duns Scotus]]
* [[Wilfrid Sellars]]
* [[Ted Sider]]
* [[Peter Simons (filosofi)|Peter Simons]]
* [[J. J. C. Smart]]
* [[Baruch Spinoza]]
* [[Richard Swinburne]]
* [[Paul Tillich]]
* [[Tuomas Akvinolainen]]
* [[Keith Ward]]
* [[Alfred North Whitehead|Alfred N. Whitehead]]
* [[Ludwig Wittgenstein]]
* [[Christian Wolff]]
|}-->

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Inwagen, Paul van | Nimeke=Metaphysics | Selite=Second Edition 	| Julkaisupaikka=Boulder, Colorado | Julkaisija=Westview Press | Vuosi=2002 | Tunniste = | Isbn = 0-8133-9055-9 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Juti, Riku | Nimeke = Johdatus metafysiikkaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2001 | Tunniste = | Isbn = 951-662-821-4}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kim, Jaegwon & Sosa, Ernest & Rosenkrantz, Gary S. | Nimeke=A companion to metaphysics | Selite=Blackwell companions to philosophy. 2. painos | Julkaisija=Wiley-Blackwell | Vuosi=2009 | Tunniste = | Isbn = 1405152982 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Le Poidevin, Robin | Nimeke=The Routledge companion to metaphysics | Selite=Routledge philosophy companions | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2009 | Tunniste = | Isbn = 041539631X | Kieli={{en}} }}

== Aiheesta muualla ==
{{commonscat}}
* {{SEP | Id=aristotle-metaphysics | Nimeke=Aristotle's Metaphysics | Tekijä=Cohen, S. Marc}}
* {{SEP | Id=metaphysics | Nimeke=Metaphysics | Tekijä=van Inwagen, Peter}}
* Sajama, Seppo & Aalto-Heinilä, Maija: [http://web.archive.org/web/20111026014825/http://www.joensuu.fi/oikeustieteet/nettirungot/METAFYSIIKKAsyksy2009.pdf Ensimmäinen filosofia: Johdatus metafysiikkaan]. Joensuun yliopisto 2009. (PDF)
* {{CathEnc | Id=10226a | Nimeke=Metaphysics | Tekijä=Turner, William}}
{{Metatieto}}

[[Luokka:Metafysiikka| ]]
[[Luokka:11 Filosofia]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]