Lähdekoodi sivulle Sotilasliitokoneet

{{Korjattava/Määritelmä}}
[[Tiedosto:Waco_CG-4A_USAF.JPG|pienoiskuva| USAAF:n [[Waco CG-4|Waco CG-4A]]]]
'''Liitokone''' on ilmaa raskaampi henkilöiden tai rahdin kuljetukseen suunniteltu moottoriton [[ilma-alus]], joka  hinataan ilmaan  moottorilentokoneella. Liitokone vapautetaan hinauksesta ennalta valitun laskeutumispaikan lähellä, minne liitokoneen ohjaaja pyrkii laskeutumaan hallitusti.  [[purjekone|Purjekoneesta]] poiketen liitokone ei hyödynnä nousevia lämpimiä ilmavirtauksia eli [[termiikki|termiikkejä]], rinnetuulia tai aaltovirtauksia. 

Eri maiden armeijat ovat käyttäneet liitokoneita joukkojen ja raskaan kaluston kuljettamiseen taistelualueelle, pääasiassa [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]]. Näitä moottorittomia lentokoneita hinattiin sotilaskuljetuskoneilla esim. [[Junkers Ju 52]], [[C-47 Skytrain|Douglas DC-3]] tai suurilla pommikoneilla kuten [[Short Stirling]] sekä [[Heinkel He 111]]. 

Operaatioissa moottorikoneen hinaama liitokone vapautettiin hinauksesta lähellä kohdetta ja sen lentäjän piti laskeutua sopivaksi katsomaansa avoimeen paikkaan maastossa mahdollisimman turvallisesti. Aina tämä ei onnistunut varsinkin vihollisen tulittaessa.

Liitokone oli valmistettu tavallisista ja edullisista materiaaleista, kuten puusta. Operaation jälkeen ehjäksi jääneet tai korjauskelpoiset liitokoneet pyrittiin kunnostamaan uusia operaatioita varten.

Liitokoneilla operoivia joukkoja kutsuttiin [[Maahanlaskujoukot|maahanlaskujoukoiksi]], Ne pyrittiin tuomaan yhtenäisenä taisteluosastona lähelle kohdetta kun taas laskuvarjojoukot lentokoneesta hypätessään hajaantuivat  suuremmalle alueelle ja toisinaan eksyivät toisistaan.  Liitokone oli myös äänetön ja vaikea tunnistaa.  Raskaampaa kalustoa varten kehitettiin suurempia liitokoneita, jolla voitiin siirtää  [[Panssarintorjuntakanuuna|panssarintorjunta-aseita]], [[Ilmatorjuntatykki|ilmatorjuntatykkejä]], ajoneuvoja ja [[Panssarivaunu|jopa kevyita tankkeja]]. 

[[Korean sota|Korean sodassa]] [[helikopteri]]t olivat suurelta osin korvanneet liitokoneet. Helikoptereiden etuna on, että ne eivät tarvineet lentokenttää noustessaan ja pystyvät maahanlaskun jälkeen huoltamaan maahanlaskujoukkoja taistelualueella. [[Tutka|Tutkien]] kehittyessä korkealla lentävät hinaus- ja liitokoneet havaittiin helposti toisin kuin matalalla lentävät helikopterit. 

== Kehitys ==
Nykyaikaisten moottorittomien liito- ja purjekoneiden kehitystä vauhditti [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeinen [[Versailles’n rauha|Versaillesin sopimus]], jossa Saksan lentokonevalmistuksen rajoitukset eivät koskeneet liitokoneita.<ref name="Green">"An American Darius Green in Europe," ''Literary Digest,'' August 26, 1922, pp. 46, 48.</ref> Tämän vuoksi saksalaiset lentokonesuunnittelijat alkoivat kehittää moottorittomia lentokoneita.<ref name="Green" />

Purjelentokoneita hyödynnettiin Neuvostoliitossa ja Saksassa sotilasilmailussa esimerkiksi lentäjien koulutuksessa. Vuoteen 1934 mennessä Neuvostoliitossa oli kymmenen purjelentokoulutuskeskusta ja 57&nbsp;000 purjelentokoneen lupakirjaa.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref>

Vuonna 1932 Neuvostoliitossa kehitettiin G. F. Groševin suunnittelema nelipaikkainen TsK Komsula -liitokone, jota voitiin käyttää myös rahdin kuljettamiseen. Siitä kehitettiin suurempia liitokoneita kuten [[Pietari (kaupunki)|Leningradin]] sotilasinstituutin kehittämä 18-paikkainen liitokone 1935. Luftwaffen eversti [[Kurt Student]] vieraili Moskovassa osana sotilaallista yhteistyöohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Hän raportoi esimiehilleen Berliiniin yksityiskohtaisesti 1&nbsp;500 laskuvarjosotilaan taisteluhypyistä ja osastoa tukeneista suurista rahdin kuljetukseen käytetyistä liitokoneista.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref> Tämän seurauksena Luftwaffe avasi laskuvarjokoulun vuonna 1937. Suoritetut kenttätestit saivat Studentin vakuuttuneeksi siitä, että kevyesti aseistettujen laskuvarjojoukkojen raskaiden aseiden kuljettamiseen tarvittiin liitokone. Tätä lähdettiin toteuttamaan kun  Student nimitettiin kenraalimajuriksi ja ilmavoimien tarkastajaksi 1938<ref name="Silent wings" />. Saksan purjelentokoneiden tutkimuslaitos [[Deutsche Forschungsanstalt für Segelflug]] DFS kehitti [[DFS 230]] -liitokoneen, joka kuljetti 10 sotilasta varusteineen tai 1&nbsp;200 kg rahtia.

== Saksan armeijan liitokoneet ==
[[Tiedosto:Bundesarchiv_Bild_101I-567-1503C-32,_Gran_Sasso,_gelandeter_Lastensegler.jpg|oikea|pienoiskuva| Saksalainen [[DFS 230]]  [[Operaatio Tammi|Operaatio Tammen]] aikana 12. syyskuuta 1943]]
Saksalaiset käyttivät ensimmäisinä liitokoneita sotilasoperaatiossa. Tämä hyökkäys kohdistui  Eben Emaelin linnoitukseen  ja [[Albertin kanava]]n siltojen valloittamisen [[Belgia]]ssa 10. toukokuuta 1940. Saksalaiset maahanlaskujoukoilla oli käytössä 41 kpl [[DFS 230]] liitokonetta, joissa oli kymmenen sotilasta kussakin. Näitä hinasi [[Junkers Ju 52|Junkers Ju 52]] -kuljetuskoneet. Kymmenen purjelentokonetta laskeutui linnoituksen nurmikolle. Vain 20 minuuttia laskeutumisen jälkeen saksalaiset maahanlaskujoukot  olivat saaneet linnoituksen haltuunsa.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref> [[Adolf Hitler|Hitler]] halusi saada mahdollisimman paljon julkisuutta hyökkäykselle ja  useille ulkomaisille järjestettiin opastettuja kierroksia linnoituksessa. Tämän vuoksi britit, amerikkalaiset ja japanilaiset tiedostivat nopeasti uuden aselajin mahdollisuudet.<ref name="Silent wings" /> Vuoden 1940 puoliväliin mennessä sekä Japanissa että Britanniassa oli jo muodostettu liitokoneita käyttäviä maahanlaskujoukkoja.

Menestyksen myötä saksalaiset suunnittelivat suuremmat liitokoneet [[Gotha Go 242]] (23 sotilasta) ja [[Messerschmitt Me 321]] (130 sotilasta), joita oli tarkoitus käyttää hyökkäyksessa Englantiin. Näitä liitokoneita varustettiin myös omilla moottoreilla.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref> Moottoroitua [[Messerschmitt Me 323]] -kuljetuskonetta valmistettiin 198 kappaletta.

Saksa käytti liitokoneita hyökkäyksessä [[Kreikka]]an vuonna 1941. Huhtikuun 26. päivänä 1941 kuuden DFS 230 -liitokoneen kuljettamat joukot valloittivat [[Korintin kanava]]n ylittävän sillan saksalaisten laskuvarjojoukkojen kanssa. 

Menestyksen myötä kenraali Student vakuutti Hitlerille, että [[Kreetan taistelu|Kreeta]] voidaan valloittaa käyttämällä vain maahanlasku- sekä laskuvarjojoukkoja ja ilmavoimia. Tämän seurauksena 20. toukokuuta 1941 500 saksalaista kuljetuslentokonetta, joissa oli laskuvarjojoukkoja ja 74 DFS 230 liitokonetta, nousi lentoon Kreikan mantereelta. Saaren valloittamisen aikana 13&nbsp;000:sta saksalaissotilaasta kuoli tai haavoittui 5&nbsp;140. Operaatiossa tuhoutuneista 350 saksalaisesta koneesta puolet oli Ju 52 -kuljetuskoneita, mikä heikensi vakavasti ilmakuljetuskykyä Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon 22. keskuuta 1941. Tämän seurauksena Hitler ilmoitti, ettei hän enää koskaan käytä ilmavoimiaan niin suuria määriä hyökkäyksessä.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref>

Saksalaiset liitokoneoperaatiot jatkuivat myöhemmin sodan aikana, joista esimerkkinä olivat [[Benito Mussolini]]n [[Operaatio Tammi|pelastusoperaatio Tammi]] [[Gran Sasso d’Italia|Gran Sassossa]] ja useat improvisoidut huoltokuljetuset Neuvostoliitossa, Pohjois-Afrikassa ja Itä-Euroopassa. Saksalainen [[Junkers Ju 322|Junkers Ju 322 ''Mammut'']] oli suurin koskaan rakennettu liitokone, mutta sitä ei käytetty operatiivisesti. Saksa suunnitteli myös yhden hengen [[Blohm & Voss BV 40]] liitokoneen, joka oli suunniteltu hyökkäämään pommikoneita vastaan kuten hävittäjät. Sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty operatiivisesti.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Green|Nimeke=War Planes of the Second World War|Vuosi=1972|Sivut=78–79|Julkaisija=Macdonald & Co|Isbn=0-356-01445-2}}</ref>

== Brittiläiset liitokoneet sotilaskäytössä ==
[[Tiedosto:Royal_Air_Force_Operations_in_the_Middle_East_and_North_Africa,_1939-1943._CM6931.jpg|oikea|pienoiskuva| [[Airspeed Horsa]] -liitokoneen hinausköyttä kiinnitetään [[Handley Page Halifax]] -pommikoneen hinauskoukkuun valmistautuessaan [[Operaatio Fustian|operaatio Fustianin]],Tunisiassa heinäkuussa 1943]]
Brittiläisten liitokoneiden kehitys alkoi vuoden 1940 puolivälissä Saksan Eben Emaeliin onnistuneet hyökkäyksen johdosta. Kehitettyjen tyyppien joukossa olivat 28 sotilaalle suunniteltu [[Airspeed Horsa]] ja [[General Aircraft Hamilcar]] -rahtiliitokone. Hamilcar pystyi kuljettamaan seitsemän tonnia ajoneuvoja, panssarintorjuntatykkejä ja kevyitä panssareita. [[General Aircraft Hotspur]]ia, joka alun perin suunniteltiin kahdeksan sotilaan ja heidän varusteiden kuljettamiseen, käytettiin lentäjien koulutukseen.

Tunnetuimpia brittiläisiä operaatioita ovat epäonnistunut [[operaatio Freshman]] saksalaista raskasvesilaitosta vastaan Norjassa vuonna 1942 sekä [[Caen-kanavan ja Orne-joen siltojen vangitseminen|Caen-kanavan ja Orne-joen siltojen]] valloitus Normandian mainnousun yhteydessa. Muita liitokoneoperaatioita olivat Etelä-Ranskaan kohdistunut [[Operaatio Dragoon]], [[Operaatio Market Garden]] (lasku  Arnheimiin  Hollannissa) ja Rein -joen ylittäntyt [[Operaatio Varsity]]. 

== Yhdysvaltojen liitokoneet ==

=== Yhdysvaltojen armeija ===
Yhdysvaltojen ilmavoimien apulasiesikuntapäällikkö kenraalimajuri [[Henry H. Arnold|Henry "Hap" Arnold]] alotti tutkia liitokoneita sotilaskäytössä. Tutkimuksen pohjalta kehitettiin ja lopulta valtuutettiin 2-, 8- ja 15-paikkaisten liitokoneiden ja varusteiden hankinta. Neuvottelut aloitettiin yhdentoista yritysten kanssa, mutta vain neljä [[Frankfurtin purjelentokoneyhtiö|Frankfort Sailplane Company]] (XCG-1, XCG-2), [[Waco Aircraft Company]] (XCG-3, XCG-4), [[St. Louis Aircraft Corp.]] (XCG-5, XCG-6) ja [[Bowlus-purjelentokoneet|Bowlus Sailplanes]] (XCG-7, XCG-8) antoivat tarjouksen. Näistä vain Waco Aircraft Company pystyi toimittamaan liitokoneen prototyypit, jotka täyttivät tekniset vaatimukset. Nämä olivat kahdeksanpaikkainen [[Waco CG-3]] ja 15-paikkaisen [[Waco CG-4]]. Lokakuussa 1941 [[Lewin B. Barringer]] asetettiin liitokoneohjelman johtajaksi.

[[Hyökkäys Pearl Harboriin|Japanin Pearl Harboriin]] 7. joulukuuta 1941 tehdyn hyökkäyksen järkytys sai Yhdysvallat hankkimaan 1&nbsp;000 kpl  kahdeksanpaikkaista, 500 kpl viisitoistapaikkaista liitokonetta ja kouluttamaan  niille 6&nbsp;000 lentäjää kesäkuuhun 1942 mennessä.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref> Kun Barringeria kuljettanut lentokone katosi merellä lennollaan Afrikkaan tammikuussa 1943, liitokoneohjelmaa jatkoi [[Richard C. du Pont]]. 

1943 otettiin käyttöön 30 sotilaalle tarkoitettu [[Waco CG-13A]] ja 42 sotilaalle tarkoitettu [[Laister-Kauffman CG-10]] liitokoneet.<ref>[https://books.google.com/books?id=AyEDAAAAMBAJ&pg=PA85 "Giant Glider."] ''Popular Science'', February 1945, p. 85, article mid-page.</ref> Yleisimmin käytetty tyyppi oli Waco CG-4A, jota käytettiin ensimmäisen kerran [[Operaatio Husky]]ssä [[Sisilia]]an 9.–10. heinäkuuta 1943 ja joka osallistui [[Operaatio Neptunus|Operaatio Neptunukseen]] Normandiassa 6. kesäkuuta 1944 sekä muihin tärkeisiin maahanlaskuoperaatioihin Euroopassa kuten [[Operaatio Market Garden|Market Garden]] syyskuussa 1944 ja [[Operaatio Varsity|Reinin ylitys]] maaliskuussa 1945 sekä Kauko-Idässä. CG-4A:ssa oli kahden hengen miehistö ja  kankaalla päällystetty metalli- ja puurunko. Sen maksimikuorma oli 1&nbsp;900 kg ja rahtitilaan mahtui 13 sotilasta varusteineen, jeeppi tai kevyt tykki.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref> Suurempaan CG-10 liitokoneesssa voitiin kuljettaa 5 tonnin kuorma kuten kuten kaksi tykkiä kerrallaan.<ref name="Silent wings" />

Sodan viimeinen liitokoneilla suoritettu maahanlaskupoeraatio suoritettiin [[Luzon]]issa 23. kesäkuuta 1945. Sodan loppuun mennessä Yhdysvallat oli rakentanut yhteensä 14&nbsp;612 liitokonetta ja kouluttanut niille yli 6&nbsp;000 lentäjää. Waco Aircraft Companyn suunnitelmia liitokoneita valmistivat myös monet muut yritykset kuten [[Ford Motor Company]], [[Cessna|Cessna Aircraft Company]] sekä lukuisat pienemmät valmistajat.<ref name="Silent wings" /> 

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa oli vain yksi liitokonein varustettu maahanlaskuyksikkö. Liitokoneita käytettiin vielä sotaharjoituksissa vuonna 1949, mutta niiden käyttö lopetettiin virallisesti [[Yhdysvaltain maavoimat|Yhdysvaltain armeijassa]] 1. tammikuuta 1953.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref>

=== Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki ===
Huhtikuussa 1941 [[Yhdysvaltain laivasto]]n kapteeni [[Marc Mitscher]] ehdotti, että laivasto kehittäisi veteen laskeutuvia amfibioliitokoneita, joissa on [[lentovene]]en runko. Ehdotuksen  tavoitteena oli kuljettaa nopeasti  amfibioliitokoneilla [[Yhdysvaltain merijalkaväki|Yhdysvaltain merijalkaväen]] 715 miehisen [[prikaati]]n maihinnousukohteeseen. Hinaamiseen käytettäisiin [[Consolidated PBY Catalina|Consolidated PBY-5A Catalina]] lentoveneitä. Merivoimat määritti teknisen suorituskyvyn kahdelle amfibioliitokonetyypille; yksirunkoiselle, joka voisi kuljettaa 12 matkustajaa, ja 24 matkustajan liitokoneelle kaksoisrungolla. Kaksi yritystä, [[Allied Aviation|Allied Aviation Corporation]] ja [[Bristol Aeronautical Corporation]], saivat sopimukset 100 amfibioliitokoneen valmistamisesta. Lisäksi edellytettiin 12&nbsp;000 amfibioliitokoneen valmistusta, jos konsepti osoittautuu onnistuneeksi.<ref name="flyingboatgliders">Guttman, Robert, "Flying-Boat Gliders," ''Aviation History'', September 2016, p. 13.</ref>

Kaksirunkoista amfibioliitokonetta ei rakennettu, mutta kumpikin valmistaja rakensi prototyypin yksirunkoisesta amfibioliitokoneesta, Nämä prototyypit olivat Allied Aviationin XLRA -1 ja Bristol Aeronauticalin XLRQ-1, jotka tekivät ensimmäiset lentonsa vuoden 1943 alussa. Kuitenkin laivasto ja merijalkaväki olivat jo päätyneet siihen, että liitokoneiden käyttö merijalkaväen maihinnousuissa oli epäkäytännöllistä. Muita ambibioliitokoneita ei rakennettu ja laivasto lopetti virallisesti amfibioliitokoneohjelman 27. syyskuuta 1943. Molempien prototyyppien testaus kuitenkin jatkui joulukuuhun 1943 liitopommin kehittämisen yhteydessä.<ref name="flyingboatgliders">Guttman, Robert, "Flying-Boat Gliders," ''Aviation History'', September 2016, p. 13.</ref>

Merijalkaväki perusti liitokoneiden koulutusyksikön vuoden 1942 alussa [[Etelä-Carolina]]an, jossa käytettiin [[Pratt-Read LNE|Pratt-Read LNE-1-]] ja [[Schweizer LNS|Schweizer LNS-1]] -liitokoneita. Lisäksi laivasto testasi [[Waco CG-4|Waco CG-4A]] liitokoneiden käyttöä. Kumpikaan näistä kokeiluista ei johtanut siihen, että Yhdysvaltain laivasto tai merijalkaväki olisivat käyttäneet liitokoneita operaatioissaan.<ref name="flyingboatgliders">Guttman, Robert, "Flying-Boat Gliders," ''Aviation History'', September 2016, p. 13.</ref>

== Neuvostoliiton armeijan liitokoneita ==
Neuvostoliitto rakensi maailman ensimmäisiä sotilaskäyttöön tarkoitettuja liitokoneita pieniä määriä vuodesta 1932 alkaen kuten 16-paikkaista Grohovski G63a. Sodan aikana rakennettiin noin tuhat kevyttä [[Antonov A-7]] ja [[Gribovski G-11]] -liitokonetta. Keskiraskasta KTs-20 -liitokonetta rakennettiin pieniä määriä ja sitä käytettiin enimmäkseen [[Valko-Venäjä]]n [[Neuvostopartisaanit|partisaanien]] varustetoimituksiin vuosina 1942–1943. Syyskuun 21. päivänä 1943 [[Dneprin taistelu|Dneprin ylityksessä]] käytettiin 35 liitokonetta. Myöhemmin rakennettiin suurempia liitokoneita: Tsybin Ts-25 (25 sotilasta) vuonna 1944, [[Jakovlev Jak-14]] (35 sotilasta) vuonna 1948 ja [[Iljušin Il-32]] (60 sotilasta) myös vuonna 1948. Vuonna 1950 Jak-14 oli ensimmäinen liitokone, joka lensi [[Pohjoisnapa|pohjoisnavan]] yli.<ref name="Gunston">Gunston, Bill. ''Yakovlev Aircraft since 1924''. London, UK: Putnam Aeronautical Books, 1997. {{ISBN|1-55750-978-6}}.</ref>

Neuvostoliiton armeija ylläpiti kolmea liitokoneilla varustettuja maahanlaskurykmenttiä vuoteen 1965 asti.<ref name="Silent wings">{{Kirjaviite|Tekijä=Devlin|Nimeke=Silent Wings|Vuosi=1985|Julkaisija=[[W. H. Allen & Co.]]|Isbn=0-491-03134-3}}</ref> Neuvostoliiton ilmavoimien kuljetuksiin tarkoitetut liitokoneet poistettiin  käytöstä 1950-luvun lopulla, kun ne korvattiin [[Antonov An-12]] ja [[Antonov An-24]] -potkuriturbiinikoneilla.

== Lähteet ==
{{Viitteet}}

{{Käännös|:en:Military glider}}

[[Luokka:Sotilaslentokoneet]]
[[Luokka:Purjelentokoneet]]