Lähdekoodi sivulle Venäjän–Turkin sota (1735–1739)

{{lupaava}}
{{Taistelu
| nimi           = Venäjän–Turkin sota 1735–1739
| osa_sotaa      = 
| kuva           = Khotyn fortress 7.jpg
| kuvateksti     = [[H'otyn]]in [[H'otynin linnake|linnake]] antautui venäläisille lyhyen piirityksen jälkeen 1739.
| päivämäärä     = Toukokuu 1735 – 3. lokakuuta 1739 <ref>{{kirjaviite|Tekijä=Caroline Finkel |Nimeke=Osman's dream: the story of the Ottoman Empire, 1300-1923‎|Vuosi=2006|Sivu=362|Julkaisija=Basic Books| Tunniste = | Isbn = 0465023967}}</ref>
| paikka         = [[Ukraina]], [[Krimin niemimaa]], [[Moldova]], [[Valakia]], [[Balkan]]
| casus          = 
| aluemuutokset  = Itävalta luovutti aiemmassa sodassa valtaamansa alueet takaisin osmaneille. Venäjä sai [[Azov]]in osmaneilta.
| vaikutukset    = 
| lopputulos     = [[Konstantinopolin rauha (1736)|Konstantinopolin]], [[Belgradin rauha|Belgradin]] ja [[Nissan rauha]]t.
| taistelija1    = {{lippu|Venäjän keisarikunta}} <br> {{lippukuvake|Itävalta|habsburg}} [[Habsburg]]ien [[Itävalta]]<br>{{lippukuvake|Persia|1576}} [[Safavidit|Safavidien]] [[Persia]]
| taistelija2    = {{lippu|Osmanien valtakunta}} <br> {{minilippu|the Crimean Tatar people|Krimin kaanikunta}}
| komentaja1     = 
| komentaja2     = 
| vahvuus1       = 
| vahvuus2       = 
| tappiot1       = 
| tappiot2       = 
| huomautus      = 
| muut_taistelut = 
}}
[[Tiedosto:Surrender of Azov (1736).jpg|thumb|180px|Azovin antautuminen. Piirros vuodelta 1740.]]
'''Venäjän–Turkin sota 1735–1739''' käytiin [[keisarillinen Venäjä|keisarillisen Venäjän]] ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] välillä. Venäjän syitä sotaan olivat Venäjän laajentumispyrkimys [[Mustameri|Mustallemerelle]] ja tilaisuuden salliessa myös pidemmälle, sekä [[Krimin tataarit|Krimin tataarien]] tekemät ryöstöretket osmanien puolelta Venäjän hallitsemaan [[Ukraina]]an. Syyt olivat toisin sanoen samat, joiden vuoksi valtakunnat olivat taistelleet toisiaan vastaan jo monta kertaa.

==Taustaa==
Keisarinna [[Anna (Venäjä)|Annan]] hallitsema Venäjä soti [[Puolan perimyssota|Puolan perimyssodassa]] voittoisasti ja nosti suosimansa [[August III|August III:n]] Puolan valtaistuimelle. Sotatoimet päättyivät vuonna 1735 solmittuun välirauhaan, mutta sota nosti jännitteitä myös Istanbulissa, sillä toinen Puolan kruununtavoittelijoista oli Ranskan tukema [[Stanisław Leszczyński]]. Ranskalla puolestaan oli hyvät suhteet sulttaani [[Mahmud I|Mahmud I:n]] hallitsemaan Osmanien valtakuntaan.<ref name="Aksan">{{kirjaviite|Tekijä = Aksan, Virginia H.|Nimeke=Ottoman Wars 1700–1870|Vuosi=2007|Julkaisija=Pearson Education| Tunniste = | Isbn = 0582308070}}</ref>

Puolan perimyssodan päättymisen jälkeen Venäjä käänsi ulkopolitiikan suuntansa etelään vuonna 1735. Vuosina 1722–1723 käydyssä [[Venäjän–Persian sota (1722–1723)|Venäjän–Persian sodassa]] Venäjä oli vallannut alueita [[Persia]]lta, mutta luovutti ne nyt takaisin solmiakseen liittolaissuhteen osmaneja vastaan.<ref name="Aksan"/> Venäjä käytti osmanien vastaisen sodan [[Casus belli]]nä tataarien ryöstöretkiä Ukrainaan ja aloitti sodan kostohyökkäyksellä [[Krimin kaanikunta]]an. Kostohyökkäys kuitenkin epäonnistui.<ref name="Stone">{{kirjaviite|Tekijä = David R. Stone|Nimeke=A military history of Russia: from Ivan the Terrible to the war in Chechnya|Vuosi=2006|Sivu=64–67|Julkaisija=Greenwood| Tunniste = | Isbn = 0275985024}}</ref> Vuosina 1730–1736 käyty [[Turkin–Persian sota (1730–1736)|Turkin–Persian sota]] oli päättynyt [[Bagdad]]in paššan vuonna 1734 välittämään välirauhaan, mutta Persia aloitti sodan uudestaan aktiivisesti Venäjän rinnalla.<ref name="Brill-mahmudI"/>

Sotamarsalkka [[Burkhard Christoph von Münnich]] oli uudistanut tehokkaasti Venäjän armeijaa. Hän oli innokas osoittamaan uudistustensa hyödyt, mutta vei aikaa, ennen kuin sotaonni kääntyi hänen puolelleen.<ref name="Stone"/>

==Sotavuosi 1736==

Venäjä teki ensimmäisen isomman sotatoimensa vasta vuonna 1736. Münnichin 62&nbsp;000 miehen [[Dnepr]]in armeija valtasi osmanien [[Perekopinkannas|Perekopinkannaksen]] linnakkeet toukokuussa 1736. Kesäkuussa armeija valtasi Krimin kaanikunnan pääkaupungin [[Bahtšisarai]]n ja heinäkuussa [[Otšakov]]in linnakeen. Münnich teki suunnitelmia jopa Istanbulin valloittamisesta. Tämä olisi taannut Venäjän laivaston pääsyn Mustaltamereltä [[Välimeri|Välimerelle]] ja karkottanut osmanit Euroopasta, mutta hän ei onnistunut saamaan avointa taistelua vältteleviä tataareja kiinni.<ref name="Stone"/> Münnich oli laskenut armeijan pärjäävän kahden kuukauden viljavarastolla, jota täydennettäisiin Krimin alueelta takavarikoidulla viljalla.<ref name="Aksan"/> Tässä hän oli tehnyt virheen.

Vaikka sodanjulistus oli ollut voimassa, hyökkäys Krimille oli osmaneille pieni yllätys. Suurvisiiri [[Silahdar Seyyid Mehmed pašša]] aloitti liikekannallepanon vasta huhtikuussa, kun sana venäläisten hyökkäyksestä saapui. Osmanit turvasivat tataareihin, jotka puolestaan kävivät [[sissisota]]a vahvempaa ja uudenaikaisempaa armeijaa vastaan. He hyökkäsivät vastustajan [[kuormasto]]jen kimppuun, tekivät pieniä iskuja erillisiä osastoja vastaan ja polttivat pellot ja talot venäläisten reitiltä.<ref name="Aksan"/> Münnich ei pystynyt täydentämään varastojaan ja hänen edetessään joukkojen huoltaminen vaikeutui vaikean maaston vuoksi. Lisäksi hänen armeijaansa alkoi vaivata kulkutauti, joka verotti miesvahvuutta huomattavasti. Münnich vetäytyi armeijoineen syksyllä.<ref name="Stone"/>

Saman vuoden kesäkuun 19. päivänä Venäjän armeijan toinen osasto, [[Peter de Lacy]]n 28&nbsp;000 miehen [[Don]]in armeija, valtasi [[Azov]]in linnakkeen Donin laivaston tuella. Turkkilaiset puolustautuivat urheasti, mutta linnakkeen ruutivarasto räjähti ja piiritys oli lyhyt. Turkkilaisten komentaja antautui ja heidän puolustuksensa aikana osoittamasta rohkeudesta vaikuttunut Lacy salli antautuneen varuskunnan lähteä linnoituksesta vapaasti venäläisten kunnianosoitusten saattelemana. Varuskuntaan kuului noin 3&nbsp;500 miestä ja 2&nbsp;500 naista ja lasta.<ref name="Balkans"/><ref name="Aksan"/> Tämän jälkeen myös Lacy eteni heinäkuussa Krimin niemimaalle, mutta kohtasi saman huolto-ongelman, joka oli vaivannut Münnichia ja vetäytyi takaisin Azoviin.<ref name="Stone"/> Vuoden 1736 sotaretket olivat vaatineet arviolta 30&nbsp;000 venäläisen hengen, joista vain 2&nbsp;000 oli kuollut taistelussa.<ref name="Balkans"/>

===Persian erillisrauha===
[[Tiedosto:Nadir Shah.jpg|thumb|180px|Nadir Šah, kuvitusta vuonna 1769 painettuun kirjaan.]]
{{Pääartikkeli|[[Konstantinopolin rauha (1736)]]}}

"Persian [[Napoleon]]iksi" kutsuttu [[sotapäällikkö]] [[Nadir Šah]] solmi rauhan Osmanien valtakunnan kanssa 17. lokakuuta 1736 Istanbulissa. Valtakuntien väliset rajat sovittiin samoiksi, kuin osmanisulttaani [[Murat IV|Murat IV:n]] aikana noin 100 vuotta aiemmin. Sodan viimeisenä vuonna Persia oli menestynyt taisteluissa ja sopimus oli sille edullinen. Osmanit eivät kuitenkaan olleet pahoillaan, sillä he saattoivat nyt keskittää joukkojaan pohjoiseen Venäjää vastaan.<ref name="Brill-mahmudI">{{kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=E.J. Brill's first encyclopedia of Islam, 1913-1936 (volume 5, toim. M. Th. Houtsma)|Vuosi=Uusintapainos 1993|Sivu=124–125|Julkaisija=Brill| Tunniste = | Isbn = 9004097910}}</ref> Voittojensa ansiosta Nadir Šah valitutti itsensä uudeksi Persian [[šaahi]]ksi ja hän jatkoi vuonna 1726 alkanutta [[Persian–afgaanien sota (1726–1738)|sotaa Afganistania vastaan]]. Nadir lakkautti edeltävän kuningashuoneen, [[Safavidit|Safavidin dynastian]] ja perusti oman [[Afšaridit|Afšaridin dynastian]].<ref name="WiW">{{kirjaviite|Tekijä=John Keegan, Andrew Wheatcroft|Nimeke=Who's who in military history: from 1453 to the present day|Vuosi=1996 2.p.|Sivu=115|Julkaisija=Routledge| Tunniste = | Isbn = 041512722X}}</ref>

== Sotavuosi 1737 ==

Lacy hyökkäsi vuonna 1737 uudestaan Krimille idästä, tosin eri reittiä, ja onnistui aiheuttamaan suuria tappioita tataareille 40&nbsp;000 miehen armeijallaan. Samaan aikaan Münnichin 80&nbsp;000 miestä marssivat Dneprin yli lounaaseen Ukrainan ruohoarolle onnistuen valtaamaan [[Otšakov]]in linnakkeen, jälleen onnekkaan ruutivaraston räjähtämisen seurauksena. Vuoden 1737 sotaretken ongelmat toistuivat myös samankaltaisina kuin vuotta aikaisemmin; nälkä ja kulkutauti pakottivat Münnichin vetäytymään takaisin koilliseen.<ref name="Stone"/>

=== Itävalta liittyy mukaan ===

{{Pääartikkeli|[[Itävallan–Turkin sota (1737–1739)]]}}

Osmanien valtakunta ja Venäjä pitivät yllä neuvotteluyhteyttä lähes koko sodan ajan. Itävallan lähettiläät ottivat osaa neuvoitteluihin välittäjinä aina loppukesään 1737 asti, vaikka Itävalta ja Venäjä olivat solmineet salaisen sopimuksen jo tammikuussa.<ref name="Brill-mahmudI"/><ref name="Balkans">{{kirjaviite|Tekijä= L. S. Stavrianos, Traian Stoianovich|Nimeke=The Balkans since 1453|Vuosi=2000 2.p.|Sivu=183–187|Julkaisija=C. Hurst & Co. Publishers| Tunniste = | Isbn = 1850655510}}</ref> Venäjän sotatoimet eivät olleet menestyksekkäitä, mutta sen taisteluissa saamat voitot rohkaisivat [[Habsburg]]ien [[Itävalta]]a liittymään mukaan. Itävalta halusi osansa [[Balkan]]ista ja samalla rajoittaa Venäjän valloitusten määrää.<ref name="Aksan"/> Rauhanneuvottelut katkesivat [[Nemyrivin kongressi]]ssa elokuussa, kun osmaneille kävi ilmi, että Itävalta olikin liittynyt sotaan Venäjän rinnalle.<ref name="Brill-mahmudI"/> Itävallan armeijat hyökkäsivät [[Niš]]iin ja [[Vidin]]iin luottaen Valakiassa olevien venäläisten läheisyyden tuomaan tukeen.<ref name="Aksan"/> Itävaltalaiset valtasivat Nišin, mutta tämän jälkeen menestys väheni. Osmanit valtasivat Nišin takaisin lokakuussa ja Itävalta kärsi useita peräkkäisiä tappioita.<ref name="Stone"/><ref name="Brill-mahmudI"/>

[[Yeğen Mehmed pašša]] nimitettiin suurvisiiriksi [[3. joulukuuta]] 1737. Osmanien armeija alkoi osoittamaan ryhdistäytymisen merkkejä ja seuraavina kahtena vuonna sotaonni oli lähinnä heidän puolellaan.<ref name="Brill-mahmudI"/><ref name="Balkans"/>

== Sotavuosi 1738 ==

Uusi sotavuosi 1738 toistui pitkälle samanlaisena kuin aikaisemmat. Lacy hyökkäsi jälleen Krimille, mutta ei saavuttanut huomattavaa menestystä. Münnich eteni 100&nbsp;000 miehen kanssa lännempänä aina [[Dnestr]]ille saakka, mutta jälleen heikko huolto, nälkä, kulkutaudit ja turkkilaisten häirintä pakottivat hänet vetäytymään.<ref name="Stone"/> Balkanilla Itävallan armeija kykeni hädin tuskin pitämään puoliaan osmaneja vastaan.<ref name="Balkans"/>

Talvella osapuolet aloittivat uudet neuvottelut rauhasta, jotka kuitenkin kariutuivat lähinnä kahden syyn vuoksi. Turkkilaisten vaatimukset olivat kasvaneet heidän menestyttyä Itävaltaa vastaan ja toisaalta Münnich oli onnistunut vakuuttamaan keisarinnan hyväksymään hänen "itämaisen suunnitelmansa", jonka tarkoituksena oli vallata osmanien hallussa olevat Tonavan valtiot sekä hyökätä aina Istanbuliin asti.<ref name="Balkans"/>

==Sotavuosi 1739 ==
[[Tiedosto:Stenglin Münnich engraving after Buchholtz 1760s.jpg|thumb|160px|sotamarsalkka [[Burkhard Christoph von Münnich]]]]
Münnich marssi vuonna 1739 suuren armeijan kanssa [[Prut]]joelle, kuten [[Pietari Suuri]] oli tehnyt [[Venäjän–Turkin sota (1710–1711)|Venäjän–Turkin sodassa vuonna 1711]]. Kuten tsaari aiemmin Münnich eteni liian syvälle ilman sivustatukea, jolloin hänen armeijansa yhteydet Venäjälle jäivät alttiiksi turkkilaisten ja tataarien hyökkäyksille. Osmanit saartoivat venäläiset, mutta Münnich ei lannistunut, vaan käynnisti taitavan hyökkäyksen vapauttaakseen joukkonsa saarroksesta. Elokuussa lähellä [[H'otyn]]ia käyty [[Stavutšanyn taistelu]] alkoi harhautushyökkäyksellä, jonka jälkeen hänen pääjoukkonsa hyökkäsivät voimalla ja tuhosivat turkkilaiset. Lisäksi Münnich valtasi H'otynin linnakkeen lähes ilman taistelua.<ref name="Stone"/> Saatuaan käyttöönsä turkkilaisten varastot venäläiset saattoivat vallata suurimman osan [[Valakia]]sta loppukesän ja alkusyksyn 1739 aikana. Venäjän sodankäynti oli menestyksekästä kunnes Münnichille saapui häntä järkyttänyt uutinen: Itävalta on solminut erillisrauhan.<ref name="Balkans"/>

Itävallan rintamalla osmanikenraalit olivat keskittäneet joukkonsa vuonna 1739 Tonavalle, jossa itävaltalaiset huomasivat joukkojensa vahvuuden olevan vain neljäsosa osmanien joukoista. He kärsivät murskaavan tappion [[Grockan taistelu]]ssa ja joutuivat vetäytymään Belgradiin asti. Osmanit piirittivät Belgradia samalla kun rauhanneuvottelut alkoivat. [[Belgradin rauha|Rauhansopimus]] allekirjoitettiin 18. syyskuuta. Münnichin joukot jäivät Mustanmeren ja osmaniarmeijan väliin ilman liittolaistensa sivustatukea.<ref name="Balkans"/>

==Rauha==

{{Pääartikkeli|[[Belgradin rauha]] ja [[Nissan rauha]]}}

Itävalta allekirjoitti [[Belgradin rauha]]na tunnetun erillisrauhan 21. elokuuta 1739 luovuttaen [[Passarowitzin rauha]]ssa vuonna 1718 saamiaan alueita takaisin osmaneille.<ref name="Aksan"/>

Itävallan rauhan takia venäläiset eivät voineet hyödyntää Münnichin joukkojen saavuttamaa menestystä. Venäläiset eivät voineet jatkaa etenemistä, sillä heidän sivustansa oli avoin.<ref name="Balkans"/> Kun lisäksi sota [[Ruotsi]]n kanssa alkoi näyttää mahdolliselta, oli Venäjän pakko suostua rauhaan. [[Nissan rauha]] allekirjoitettiin 3. lokakuuta 1739. Venäläiset hyötyivät sopimuksessa hieman, sillä he saivat Azovin kaupungin takaisin, tosin sillä ehdolla, ettei sinne rakennettaisi uutta linnaketta. Venäläiset olivat kärsineet sodassa suurimmat tappiot, mutta lähinnä kulkutautien vuoksi. Vaikka Münnich oli jättänyt huollon liian vähälle huomiolle ja tehnyt uskaliaita suunnitelmia, oli hän kuitenkin ehdottoman oikeassa siinä, että uudistettu Venäjän armeija oli paljon taistelukykyisempi kuin vanhentunut osmaniarmeija.<ref name="Stone"/>

Nissan sopimusta seurasi 30 vuotta kestänyt rauhan aikakausi osmanien valtakunnassa, jonka aikana sen rajanaapurit ja perinteiset kiistakumppanit sekaantuivat muihin sotiin. Idässä Nadir Šahin Persia kävi useita sotia ennen hallitsijansa salamurhaa. Lännessä ja pohjoisessa Venäjä ja Itävalta olivat mukana sekä [[Itävallan perimyssota|Itävallan perimyssodassa]] vuosina 1740–1748 ja myöhemmin [[seitsenvuotinen sota|seitsenvuotisessa sodassa]] 1756–1763. Osmanivaltakunnalle tämä oli huono asia sotilaalliselta kannalta, koska sen armeija jäi syrjään Euroopan taistelukentiltä ja sotien aikana kehitetyistä uudistuksista, keksinnöistä ja sovelluksista.<ref>{{kirjaviite|Tekijä= Suraiya Faroqhi, Virginia Aksan|Nimeke=The Cambridge history of Turkey: the later Ottoman Empire, 1603–1839 (vol.3)|Vuosi=2006|Sivu=102|Julkaisija=Cambridge University Press| Tunniste = | Isbn = 0521620953}}</ref><ref name="Balkans"/>

Osmanien vasallin ja perinteisen liittolaisen Krimin kaanikunnan kohdalla sota paljasti muuttuneen voima-asetelman venäläisten ja Krimin tataarien välillä. Sodan aikana tataarit eivät kyenneet tekemään suuria tai tehokkaita sissi-iskuja ja ryöstöretkiä Venäjälle, eikä heidän puolustuksensa enää toiminut Venäjän armeijaa vastaan. Sen sijaan Venäjän joukot onnistuivat murtamaan tai kiertämään [[Perekopinkannas|Perekopinkannaksella]] olleen tataarien perinteisen puolustuslinjan kolme kertaa vuosina 1736–1738 ja etenemään syvälle Krimin alueelle, jossa he pystyivät ajamaan krimiläisylimysten joukot pakoon vuorille ja polttamaan Karasubazarin (nyk. [[Bilohirsk]]) ja Gözleven (nyk. [[Jevpatorija]]) sekä kaanin palatsin [[Bahtšisarai]]ssa.<ref>{{kirjaviite|Tekijä = Brian L. Davies|Nimeke=The Russo-Turkish War, 1768-1774: Catherine II and the Ottoman Empire|Vuosi=2016|Sivu=47|Julkaisija=Bloomsbury Publishing| Tunniste = | Isbn = 1472514157}}</ref> Seuraavassa vuosina 1768–1774 käydyssä [[Venäjän–Turkin sota (1768–1774)|Venäjän–Turkin sodassa]] Venäjä onnistui valtaamaan Krimin niemimaan ja ajamaan seuranneessa rauhassa vasallisuhteen purkamisen. Krimin kaanikunnan itsenäistyminen johti sen loppuun, sillä Venäjä otti Krimin haltuunsa vuonna 1784.

== Lähteet ==
{{viitteet}}

{{Malline:Venäjän ja Osmanien valtakunnan väliset sodat}}

[[Luokka:Venäjän sodat]]
[[Luokka:Itävallan sodat]]
[[Luokka:Osmanien valtakunnan sodat]]
[[Luokka:1700-luvun sodat]]
[[Luokka:1730-luku]]