Ero sivun ”Saarion voimalaitosmuseo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Identtisten viitteiden yhdistäminen: 1 uusi viitteen nimi ja 1 uusi viittaus.
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
104 660 muokkausta
f, maamme > Suomen
 
(12 välissä olevaa versiota 5 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Museo WD
{{Tarkistettava|ks. Keskustelusivu}}
| nimi = Saarion voimalaitosmuseo
⚫
[[Tiedosto:Sisäkuva. Saarion voimalaitos. Tohmajärvi.jpg|pienoiskuva|Saarion voimalaitoksen sisätila.]]
| alkuperäinen nimi =
'''Saarion voimalaitosmuseo''' sijaitsee käytöstä poistetussa vesivoimalassa [[Tohmajärvi|Tohmajärvellä]] [[Jänisjoki|Jänisjoessa]]<ref name="Nimetön-rFb2-1">Myllykylä s. 21</ref>. Saarion voimalaitos on yksi Suomen vanhimmista alkuperäisillä koneistoillaan pysäyttämiseensä saakka toimineista voimalaitoksista. Sen suurjännitegeneraattorit ovat Kymijoen [[Loosarinkosken voimalaitos|Loosarinkosken voimalaitoksen]] ohella ensimmäisiä Suomessa.{{Lähde}}
⚫
| kuva = Sisäkuva. Saarion voimalaitos. Tohmajärvi.jpg

| kuvateksti = Saarion voimalaitoksen sisätila.
Vuonna 1908 valmistuneen<ref name="Nimetön-rFb2-1"/> voimalan punatiilisessä rakennuksessa on satulakatto ja yläosiltaan kaarevat, moniruutuiset ikkunat. Korotetut päätyfasadit ja muuraukset edustavat korkeatasoista teollisuusarkkitehtuuria, jollaista on säilynyt vain Kotkan [[Korkeakosken voimalaitos|Korkeakosken]] (1906) koneasemalla. Rakennuksen sisätilat muodostuvat konesalista ja katkaisijahuoneesta. Suurikehäiset generaattorit ja turbiininsäätäjät ovat konesalin vaikuttavin elementti. Alkuperäiset marmoriset ohjaustaulut ovat paikoillaan.{{Lähde}}
| osoite =
| valtio =
| sijainti = Voimalaitostie 24, Saarion kylä, [[Tohmajärvi]]
| tyyppi = voimalaitosmuseo, erikoismuseo
| perustettu = 1992 (museoksi; 1908 voimalaitos)
| lakkautettu =
| edeltäjän_nimi =
| ylläpitäjä = Tohmajärvi-seura ry
| johtaja =
| johtaja_alku =
| kuraattori =
| kuraattori_alku =
| henkilöstöä =
| kävijämäärä =
| kotisivut = [https://www.tohmajarviseura.fi/museot/saarion-voimalaitosmuseo/ Saarion voimalaitosmuseo]
| netti_nimi =
| mapframe-zoom = 13
⚫
| koordinaatit = {{coord|62.249107|30.497651|type:landmark_region:FI-13|display=title|name= Saarion voimalaitosmuseo}}
}}
'''Saarion voimalaitosmuseo''' on Pohjois-Karjalan maakunnan [[Tohmajärvi|Tohmajärvellä]] sijaitseva erikoismuseo. Museo toimii [[Jänisjoki|Jänisjoen]] varrella aiemmassa voimalarakennuksessa nykyisen [[Saarion voimalaitos|Saarion vesivoimalaitoksen]] vieressä noin 10 kilometriä Tohmajärven keskustasta itään.<ref name="Myllykylä-s.21">Myllykylä s. 21</ref><ref name="tohmajarvi.fi-museot"/> Saarion voimalaitos on yksi Suomen vanhimmista voimalaitoksista, jossa on yhä alkuperäiset koneistot.<ref name="Myllykylä-s.49">Myllykylä s. 49</ref>


Vesivoimalaitos on rakennettu aiemman myllyn paikalle. Tästä muistuttaa myllynkivi museon pihassa.<ref name="tohmajarvi.fi-museot"/> Vuonna 1908 valmistuneen voimalaitoksen pääsuunnittelija oli N. N. Norell.<ref name="Myllykylä-s.49"/> Voimalarakennus on punatiilinen, satulakattoinen ja siinä on yläosiltaan kaarevat, moniruutuiset ikkunat. Rakennuksen keskieurooppalaista uusgotiikan värittämää teollisuusarkkitehtuuria ilmentävät korotetut päätyfasadit ja muuraukset.<ref name="Myllykylä-s.49"/><ref name="tohmajarvi.fi-museot"/> Vastaavaa on säilynyt vain Kotkan [[Korkeakosken voimalaitos|Korkeakosken]] (1906) koneasemalla. Rakennuksen sisällä on konesali ja katkaisijahuone kalkkirapattuine seinineen. Konesalin miljön keskeisiä elementtejä ovat suurikehäiset generaattorit ja turbiininsäätäjät. Marmoriset ohjaustaulut ovat alkuperäisiä.<ref name="Myllykylä-s.49"/>
== Historia ==
== Historia ==
Saarion kylän läpi [[Laatokka]]an laskevan [[Jänisjoki|Jänisjoen]] vesivoima otettiin käyttöön ensin jauhomyllyjen voimanlähteeksi. Jänisjoen Saarion koskessa oli yhteisesti omistettuja jauhomyllyjä vuodesta 1760 lähtien. Enimmillään koskessa oli kolme myllyä. Myllyjen toiminta vesivoimalla päättyi 1900-luvun alussa sähkövoimalaitoksen rakentamisen vuoksi.<ref>{{verkkoviite|osoite= https://sites.google.com/site/saarionkyla/saarion-kyla|nimike= Saarion kylä|julkaisu= Saarion kyläsivusto|viitattu= 31.12.2022|nimeke= Arkistoitu kopio|arkisto= https://web.archive.org/web/20221231191615/https://sites.google.com/site/saarionkyla/saarion-kyla|arkistoitu= 31.12.2022}}</ref>
[[Laatokka]]an laskevan [[Jänisjoki|Jänisjoen]] vesivoima otettiin jo varhain voimatalouden käyttöön. Siihen oli syynä Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus. Alueen vanhimmat laitokset, jotka toisen maailmansodan päätyttyä jäivät rajan taakse, olivat [[Läskelä]] (1899), [[Hämekoski]] (1900) ja [[Leppäkoski (Harlu)|Leppäkoski]] (1906). Ne olivat eri teollisuusyrityksien rakennuttamia. Varhain oltiin liikkeellä myös voimansiirron kehittämisessä. Suuri pietarilainen [[Kirovin tehdas|Putilovin tehdas]] rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6&nbsp;kV:n johdon, joka oli maamme toiseksi vanhin [[Suurjänniteverkko|suurjännitelinja]].{{Lähde}}


Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus oli seuraava Jänisjoen putousten tarjoaman vesivoiman hyödyntäjä. Alueen vanhimmat vesivoimalaitokset olivat eri teollisuusyritysten rakentamia. Toisen maailmansodan päätyttyä [[Läskelä]]n (1899), [[Hämekoski|Hämekosken]] (1900) ja [[Leppäkoski (Harlu)|Leppäkosken]] (1906) voimalaitokset jäivät kuitenkin rajan taakse. Myös sähkönsiirtoa kehittettiin. Pietarilainen [[Kirovin tehdas]] (Putilovin tehdas) rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6&nbsp;kV:n johdon, joka oli Suomen toiseksi vanhin [[suurjänniteverkko|suurjännitelinja]].<ref name="Myllykylä-s.49"/>
Jänisjoen vesivoima kiinnosti myös [[Wärtsilä|Ab Wärtsilää]], jolla oli lähistöllä masuuni ja valssilaitos. Läheisistä Jänisjoen putouksista Wärtsilä hankki omistukseensa Saarionkosken ja Vääräkosken vuonna 1907. Samana vuonna yhtiö haki lupaa läänin kuvernööriltä Saarionkosken rakentamista ja vesivoiman käyttöä varten. Suunnittelutyössä näkyy viipurilaisen arkkitehti [[Eduard Dippell|Eduard Dippellin]] kädenjälki. Suunnittelutyöhön osallistunut ja voimalaitoksen rakennustyötä johtamaan valmistautunut insinööri Nils Nestor Norell kuoli yllättäen heinäkuussa 1907. Voimalaitostyö jatkui rakennusmestari Pekka Wetterstrandin johdolla yhtiön omana työnä vuosina 1907–1908. Aluksi asennettiin paikoilleen kaksi 10 kV:n koneistoa, joiden kehittämä sähkö siirrettiin suurjännitteisenä Wärtsilän rautatehtaille. Voimalaitokseen asennettiin kolmas koneyksikkö vuonna 1935. Wärtsilän raudanjalostustoiminta loppui sodan aikana tehtaan jäätyä luovutetulle alueelle.{{Lähde}}


Jänisjoen hyödyntäminen voimantuotantoon kiinnosti myös [[Wärtsilä|Ab Wärtsilää]]. Yritys omisti masuunin ja valssilaitoksen seudulla. Siksi Wärtsilä hankki Jänisjoen koskista Saarionkosken ja Vääräkosken omistukseensa vuonna 1907. Yhtiö haki kuvernööriltä myös Saarionkosken rakentamislupaa ja oikeutta siitä saatavan vesivoiman käyttöön.<ref name="Myllykylä-s.49"/>
Tohmajärvellä Uusi-Wärtsilässä jatkettiin raudanjalostusta vuoteen 1967, jonka jälkeen Saarion voimalaitos tuotti sähköä paikallisverkkoon. Wärtsilä rakennutti uuden voimalaitoksen Saarionkoskeen vuonna 1984, jolloin vanha laitos pysäytettiin. Paikallisen kyläyhdistyksen ehdotuksesta Wärtsilä suostui laitoksen säilyttämiseen ja on myöhemmin myös myynyt laitoksen laitteineen Tohmajärvi-Seura ry:lle. Useiden yhteistyötahojen myötävaikutuksella Saarion voimalaitos on kunnostettu museoksi vuonna 1991.{{Lähde}}


Voimalaitoksen suunnittelutyössä näkyy viipurilaisen arkkitehti [[Eduard Dippell]]in kädenjälki. Suunnittelutyöhön osallistunut ja voimalaitoksen rakennustyötä johtamaan valmistautunut insinööri Nils Nestor Norell kuoli yllättäen heinäkuussa 1907. Voimalaitostyö jatkui rakennusmestari Pekka Wetterstrandin johdolla yhtiön omana työnä vuosina 1907–1908. {{lähde}}
⚫
{{Coord|62.249107|30.497651|type:landmark_region:FI|display=title}}

Voimalaitoksen turbiiniyksiköt ovat vaaka–akselisia, kahdella juoksupyörällä varustettuja [[Francis-turbiini|Francis-turbiineja]]. Aluksi asennettiin paikoilleen kaksi 10 kV:n ruotsalaisvalmisteista (Verkstaden Kristinehamn) turbiinia ja ASEA:n (Almänna Svenska Elektriska A.–B., Västerås) generaattoria. Niiden kehittämä sähkö siirrettiin 10 kV:n suurjännitelinjaa pitkin Wärtsilän rautatehtaille. Voimalaitokseen asennettiin kolmas, suomalaisen [[Tampella]]n (Tampereen Pellava ja Rautateollisuus Oy) valmistama turbiini ja Strömberg Ab:n generaattoriyksikkö vuonna 1935.<ref name="Myllykylä-s.49"/><ref name="Myllykylä-s.50">Myllykylä s. 50</ref>

Wärtsilän rautatehtaat jäivät luovutetulle alueelle sodan loputtua. Saarion vesivoimalaitos jäi Suomen puolelle. Tohmajärvellä Uusi-Wärtsilässä jatkettiin raudanjalostusta vuoteen 1967. Tämän jälkeen Saarion voimalaitos tuotti sähköä paikallisverkkoon vuoteen 1984 saakka.<ref name="Myllykylä-s.49"/>

Vanha voimalaitos pysäytettiin, kun Wärtsilä rakennutti uuden kauko-ohjatun [[Saarion voimalaitos|vesivoimalaitoksen]] Saarionkoskeen (1984).<ref name=pks/><ref name="tohmajarvi.fi-museot"/><ref name="Myllykylä-s.49"/> Paikallisen kyläyhdistyksen ehdotuksesta Saaren vanha voimalaitos säilytettiin ja myytiin laitteineen Tohmajärvi-Seura ry:lle. Voimalaitos kunnostettiin museoksi vuonna 1991.<ref name="Myllykylä-s.49"/>


==Lähteet==
==Lähteet==
* {{Verkkoviite|osoite= https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=117866&ttyyppi=pdf&kansio_id=0 | tekijä= Turkka Myllykylä|nimeke=Suomen kulttuurihistorialliseti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset: Inventointi |sivu= |julkaisu= kyppi.fi |ajankohta=1999 | viitattu=2019-12-01 }}
* {{Verkkoviite|osoite= https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=117866&ttyyppi=pdf&kansio_id=0 |tekijä= Turkka Myllykylä|nimeke=Suomen kulttuurihistorialliseti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset: Inventointi |julkaisu= kyppi.fi |ajankohta=1999 |viitattu=2019-12-01 }}


===Viitteet===
===Viitteet===
{{Viitteet}}
{{Viitteet|viitteet=
* <ref name=pks>{{Verkkoviite |Osoite= https://pks.fi/pks/vesi-ja-tuulivoimaa/vesivoimalat/ |Nimeke= Vesivoimalat, Vedestä voimaa |Selite= Voimalaitostietoja omistajan verkkosivuilla |julkaisija= Pohjois-Karjalan Sähkö Oy |Viitattu= 31.12.2022}}</ref>
* <ref name="tohmajarvi.fi-museot">{{Verkkoviite| Osoite= https://www.tohmajarvi.fi/museot1 |Nimeke= Museot |Julkaisija=Tohmajärven kunta |Viitattu= 31.12.2022}}</ref>
}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.tohmajarviseura.fi/museot/saarion-voimalaitosmuseo/ Museon kotisivut]
* [http://www.tohmajarviseura.fi/museot/saarion-voimalaitosmuseo/ Museon kotisivut]
* [https://360panorama.fi/360SaarionVoimalaitosmuseo/ Virtuaalinen tutustumiskäynti Saarion voimalaitosmuseoon - 360-asteen panoraamat] (360panorama.fi)

{{perustiedot Wikidatassa}}


[[Luokka:Suomen vesivoimalat]]
[[Luokka:Suomen vesivoimalat]]
[[Luokka:Suomen padot]]
[[Luokka:Suomen padot]]
[[Luokka:Tohmajärvi]]
[[Luokka:Tohmajärven rakennukset ja rakennelmat]]
[[Luokka:Pohjois-Karjalan nähtävyydet]]
[[Luokka:Pohjois-Karjalan nähtävyydet]]
[[Luokka:Suomen museot]]
[[Luokka:Suomen museot]]

Nykyinen versio 21. maaliskuuta 2024 kello 14.00

Saarion voimalaitosmuseo
Saarion voimalaitoksen sisätila.
Saarion voimalaitoksen sisätila.
Tyyppi voimalaitosmuseo, erikoismuseo
Sijainti Voimalaitostie 24, Saarion kylä, Tohmajärvi
Perustettu 1992 (museoksi; 1908 voimalaitos)
Ylläpitäjä Tohmajärvi-seura ry
Kotisivut Saarion voimalaitosmuseo
Koordinaatit
Kartta
Saarion voimalaitosmuseo

Saarion voimalaitosmuseo on Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärvellä sijaitseva erikoismuseo. Museo toimii Jänisjoen varrella aiemmassa voimalarakennuksessa nykyisen Saarion vesivoimalaitoksen vieressä noin 10 kilometriä Tohmajärven keskustasta itään.[2][3] Saarion voimalaitos on yksi Suomen vanhimmista voimalaitoksista, jossa on yhä alkuperäiset koneistot.[4]

Vesivoimalaitos on rakennettu aiemman myllyn paikalle. Tästä muistuttaa myllynkivi museon pihassa.[3] Vuonna 1908 valmistuneen voimalaitoksen pääsuunnittelija oli N. N. Norell.[4] Voimalarakennus on punatiilinen, satulakattoinen ja siinä on yläosiltaan kaarevat, moniruutuiset ikkunat. Rakennuksen keskieurooppalaista uusgotiikan värittämää teollisuusarkkitehtuuria ilmentävät korotetut päätyfasadit ja muuraukset.[4][3] Vastaavaa on säilynyt vain Kotkan Korkeakosken (1906) koneasemalla. Rakennuksen sisällä on konesali ja katkaisijahuone kalkkirapattuine seinineen. Konesalin miljön keskeisiä elementtejä ovat suurikehäiset generaattorit ja turbiininsäätäjät. Marmoriset ohjaustaulut ovat alkuperäisiä.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarion kylän läpi Laatokkaan laskevan Jänisjoen vesivoima otettiin käyttöön ensin jauhomyllyjen voimanlähteeksi. Jänisjoen Saarion koskessa oli yhteisesti omistettuja jauhomyllyjä vuodesta 1760 lähtien. Enimmillään koskessa oli kolme myllyä. Myllyjen toiminta vesivoimalla päättyi 1900-luvun alussa sähkövoimalaitoksen rakentamisen vuoksi.[5]

Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus oli seuraava Jänisjoen putousten tarjoaman vesivoiman hyödyntäjä. Alueen vanhimmat vesivoimalaitokset olivat eri teollisuusyritysten rakentamia. Toisen maailmansodan päätyttyä Läskelän (1899), Hämekosken (1900) ja Leppäkosken (1906) voimalaitokset jäivät kuitenkin rajan taakse. Myös sähkönsiirtoa kehittettiin. Pietarilainen Kirovin tehdas (Putilovin tehdas) rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6 kV:n johdon, joka oli Suomen toiseksi vanhin suurjännitelinja.[4]

Jänisjoen hyödyntäminen voimantuotantoon kiinnosti myös Ab Wärtsilää. Yritys omisti masuunin ja valssilaitoksen seudulla. Siksi Wärtsilä hankki Jänisjoen koskista Saarionkosken ja Vääräkosken omistukseensa vuonna 1907. Yhtiö haki kuvernööriltä myös Saarionkosken rakentamislupaa ja oikeutta siitä saatavan vesivoiman käyttöön.[4]

Voimalaitoksen suunnittelutyössä näkyy viipurilaisen arkkitehti Eduard Dippellin kädenjälki. Suunnittelutyöhön osallistunut ja voimalaitoksen rakennustyötä johtamaan valmistautunut insinööri Nils Nestor Norell kuoli yllättäen heinäkuussa 1907. Voimalaitostyö jatkui rakennusmestari Pekka Wetterstrandin johdolla yhtiön omana työnä vuosina 1907–1908. lähde?

Voimalaitoksen turbiiniyksiköt ovat vaaka–akselisia, kahdella juoksupyörällä varustettuja Francis-turbiineja. Aluksi asennettiin paikoilleen kaksi 10 kV:n ruotsalaisvalmisteista (Verkstaden Kristinehamn) turbiinia ja ASEA:n (Almänna Svenska Elektriska A.–B., Västerås) generaattoria. Niiden kehittämä sähkö siirrettiin 10 kV:n suurjännitelinjaa pitkin Wärtsilän rautatehtaille. Voimalaitokseen asennettiin kolmas, suomalaisen Tampellan (Tampereen Pellava ja Rautateollisuus Oy) valmistama turbiini ja Strömberg Ab:n generaattoriyksikkö vuonna 1935.[4][6]

Wärtsilän rautatehtaat jäivät luovutetulle alueelle sodan loputtua. Saarion vesivoimalaitos jäi Suomen puolelle. Tohmajärvellä Uusi-Wärtsilässä jatkettiin raudanjalostusta vuoteen 1967. Tämän jälkeen Saarion voimalaitos tuotti sähköä paikallisverkkoon vuoteen 1984 saakka.[4]

Vanha voimalaitos pysäytettiin, kun Wärtsilä rakennutti uuden kauko-ohjatun vesivoimalaitoksen Saarionkoskeen (1984).[7][3][4] Paikallisen kyläyhdistyksen ehdotuksesta Saaren vanha voimalaitos säilytettiin ja myytiin laitteineen Tohmajärvi-Seura ry:lle. Voimalaitos kunnostettiin museoksi vuonna 1991.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Saarion voimalaitosmuseo (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Myllykylä s. 21
  3. ↑ a b c d Museot Tohmajärven kunta. Viitattu 31.12.2022.
  4. ↑ a b c d e f g h i j Myllykylä s. 49
  5. ↑ Arkistoitu kopio Saarion kyläsivusto. Arkistoitu 31.12.2022. Viitattu 31.12.2022.
  6. ↑ Myllykylä s. 50
  7. ↑ Vesivoimalat, Vedestä voimaa (Voimalaitostietoja omistajan verkkosivuilla) Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Viitattu 31.12.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saarion_voimalaitosmuseo&oldid=22274480”