Ero sivun ”Armand de Richelieu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta iOS |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| (25 välissä olevaa versiota 10 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Ohjaa tänne|Richelieu| sivulla [[Richelieu (täsmennyssivu)]].}} |
|||
{{Valtionjohto |
{{Valtionjohto |
||
| nimi = Armand de Richelieu |
| nimi = Armand de Richelieu |
||
| kuva = Richelieu, por Philippe de Champaigne (detalle).jpg |
| kuva = Richelieu, por Philippe de Champaigne (detalle).jpg |
||
| kuvateksti = [[Philippe de Champaigne]] maalaus Richelieu'stä. |
| kuvateksti = [[Philippe de Champaigne]]n maalaus Richelieu'stä. |
||
| arvo = [[Ranskan pääministeri|Ranskan hallituksen ensimmäinen ministeri]] |
| arvo = [[Ranskan pääministeri|Ranskan hallituksen ensimmäinen ministeri]] |
||
| virassa = 1624–1642 |
| virassa = 1624–1642 |
||
| Rivi 48: | Rivi 49: | ||
}} |
}} |
||
'''Armand Jean du Plessis de Richelieu''', |
'''Armand Jean du Plessis de Richelieu''', yleisimmin tunnettu nimellä '''kardinaali Richelieu''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|9|9|1585|[[Pariisi]]|4|12|1642|Pariisi}}), oli ranskalainen [[herttua]], [[kardinaali]] ja [[valtiomies]], joka toimi [[Ranskan pääministeri]]nä vuosina 1624–1642. Hän vahvisti [[Ranska]]n asemaa eurooppalaisena suurvaltana ja perusti [[Ranskan akatemia]]n.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Armand-Jean-du-Plessis-cardinal-et-duc-de-Richelieu | Nimeke = Armand-Jean du Plessis, cardinal et duc de Richelieu | Tekijä = Daniel Patrick O'Connell | Ajankohta = | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 13.6.2019 }}</ref> |
||
== |
== Lapsuus ja nuoruus == |
||
Richelieu syntyi |
Armand de Richelieu syntyi poitoulaisen alempaan aateliin kuuluneen perheen viidentenä lapsena, joista kolme oli poikia. Vaikka perhe kuului alempaan aatelistoon, se oli silti melkoisen vaikutusvaltainen, sillä Richelieun isä François du Plessis oli sotilas ja hovimies ja virka-asemaltaan ''Grand Provost de France''. Hänen äitinsä Susanne de La Porte oli tunnetun lakimiehen tytär. Pojan ollessa viiden ikäinen hänen isänsä kuoli taistelussa [[Ranskan uskonsodat|Ranskan sisäisissä uskonsodissa]].<ref name="EB"/> Isän kuolema jätti perheen taloudelliseen ahdinkoon, mutta kuninkaallisen tuen turvin perhe selvisi. |
||
Yhdeksänvuotiaana nuori |
Yhdeksänvuotiaana nuori Armande lähetettiin ''College de Navarran'' oppilaitokseen Pariisiin, jossa hänen tarkoituksensa oli opiskella filosofiaa. Tällöin hän alkoi kuitenkin suunnitella seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja ryhtyä sotilasuralle. |
||
Edesmennyt isä oli saanut kuningas [[Henrik II (Ranska)|Henrik II:lta]] palkkioksi osallistumisestaan uskonsotiin takuun oikeudesta [[Luçon]]in piispanvirkaan. Virka oli perheen talouden kannalta tärkeä ja siksi äiti Susanne suunnitteli siihen perheen |
Edesmennyt isä oli saanut kuningas [[Henrik II (Ranska)|Henrik II:lta]] palkkioksi osallistumisestaan uskonsotiin takuun oikeudesta [[Luçon]]in piispanvirkaan. Virka oli perheen talouden kannalta tärkeä ja siksi perheen äiti Susanne suunnitteli siihen perheen toiseksi vanhinta poikaa Alphonsia, mutta kun tämä piti parempana vetäytymistä luostariin, niin nuorelle Armandille lankesi tehtäväksi astua kirkolliselle uralle. Niin hän vuonna 1605 aloitti teologian opinnot. Kuningas [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]] nimitti hänet Luçonin piispaksi 18. joulukuuta 1606 ja paavin vahvistuksen nimitykselle hän sai [[Rooma]]ssa 17. huhtikuuta 1607.<ref name="EB"/> Hiippakuntaansa hän saapui 15. joulukuuta 1609. |
||
== Nousu valtaan == |
== Nousu valtaan ja kardinaalin arvonimi == |
||
Hiippakuntansa johdossa nuori Richelieu otti pian osaa myös poliittiseen toimintaan. Vuonna 1614 hän valitutti itsensä Poitoun pappissäädyn edustajaksi [[Ranskan säätyjen yleiskokous|säätyvaltiopäiville]] (''États généraux'') [[Pariisi]]in. Kokouksessa hän oli oman säätynsä innokas puolestapuhuja. Eritoten hän vastusti säädyn verotusta ja kannatti piispojen poliittisen vallan lisäämistä. |
Hiippakuntansa johdossa nuori Richelieu otti pian osaa myös poliittiseen toimintaan. Vuonna 1614 hän valitutti itsensä Poitoun pappissäädyn edustajaksi [[Ranskan säätyjen yleiskokous|säätyvaltiopäiville]] (''États généraux'') [[Pariisi]]in.<ref name=ens>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–Sukulaisuus) | Sivu = 5727–5728 |Luku=Richelieu | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1976 | Isbn = 951-1-05637-9}}</ref> Kokouksessa hän oli oman säätynsä innokas puolestapuhuja. Eritoten hän vastusti säädyn verotusta ja kannatti piispojen poliittisen vallan lisäämistä. Hän sai kokouksen lopussa säätynsä edustajana luovuttaa sen päätökset ja toiveet hallitukselle täytäntöönpanoa varten. Päätöspuheenvuorossaan hän ylisti hallitusta sijaishallitsija [[Maria de' Medici]]n läsnä ollessa ja pääsi tämän suosioon.<ref name=ens /> |
||
Sijaishallitsijana toiminut Henrik IV:n puoliso |
Sijaishallitsijana toiminut edesmenneen [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]]:n puoliso Maria de' Medici nimitti Richelieun marraskuussa 1615 tulevan kuningattaren [[Anna Itävaltalainen (Ranska)|Anna Itävaltalaisen]] hovisaarnaajaksi. Tämä tehtävä antoi hänelle oikeuden osallistua kuninkaan neuvoston istuntoon vuonna 1616 viiden kuukauden ajan sisäasiain- ja sota-asiain valtiosihteerinä. Richelieun poliittinen ura koki kovan kolauksen, kun leskikuningatar Maria de' Médicin suosikki ja tärkeä neuvonantajana, italialainen [[Concino Concini]], d'Arcen markiisi, jota pahat kielet väittivät jopa kuningas [[Ludvig XIII]]:n rakastajaksi, murhattiin vuonna 1617. Kuningataräiti joutui sisäiseen maanpakoon [[Blois’n linna|Blois'n linnaan]]. Richelieu taas joutui karkotetuksi [[Avignon|Avignoniin]] vuonna 1617, mutta palasi takaisin hoviin vuonna 1619.<ref name=ens /> |
||
| ⚫ | Tuleva kardinaali ja diplomaatti osoitti suurta neuvottelijan ja välittäjän taitoa, kun hän sai Ludvig XIII:n ja tämän äidin suhteet lähenemään ja siten aikaan Angoulêmen sopimuksen elokuussa 1620 ja Angers'n sopimuksen 1621. Näistä saavutuksista hänet palkittiin kardinaalin arvolla 5. syyskuuta 1622, ja se vahvistettiin [[Lyon]]issa 12. joulukuuta samana vuonna.<ref name=ens /> |
||
Richelieun poliittinen ura koki kovan kolauksen, kun leskikuningatar Maria de Médicin suosikki, italialainen Concino Concini, jota pahat kielet väittivät jopa kuningas [[Ludvig XIII]]:n rakastajaksi, murhattiin. Kuningataräiti joutui sisäiseen maanpakoon [[Blois|Blois'hon]], jonne Richelieu seurasi häntä 1617. Tällöin hän vetäytyi hoitamaan omaa hiippakuntaansa. |
|||
== Kolme suurta tavoitetta == |
|||
| ⚫ | Tuleva kardinaali ja diplomaatti osoitti suurta neuvottelijan ja välittäjän taitoa, kun hän sai Ludvig XIII ja tämän äidin suhteet lähenemään ja siten aikaan |
||
| ⚫ | Richelieu palasi kuninkaan neuvoston jäseneksi 29. huhtikuuta 1624 leskikuningatar [[Maria de’ Medici|Maria de' Médicin]] suojeluksessa, ja melkein vastoin Ludvig XIII:n tahtoa, sillä tämä suhtautui kardinaaliin epäluuloisesti. Päästyään uudelleen valtaan Richelieu asetti kolme suurta tavoitetta, joista hän ei koskaan luopunut: protestanttien poliittisen vallan tuhoamisen Ranskassa, suuraatelin omahyväisyyden ja ylemmyydentuntoisen maailmankuvan alaslyömisen nostamalla kuningas [[Absoluuttinen monarkia|absoluuttiseksi monarkiksi]] sekä [[Habsburg]]-sukuisten keisarien vallan heikentämisen [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa]]. Ranska oli joka puolelta Habsburg-hallitsijoiden saartama, joten tämä tavoite vaati vahvaa armeijaa. <ref name=ens /> |
||
| ⚫ | Ensimmäisenä Richelieu suuntasi toimenpiteensä protestantteja ([[Hugenotit|hugenotteja]]) vastaan, piirittäen ja vallaten joukkoineen vuonna 1628 heidän viimeisen turvapaikkansa [[La Rochelle]]n satamakaupungin. Hän heikensi protestanttien asemaa Alis'n ja Nîmesin rauhoissa 1629, jolloin nämä menettivät kaikki [[Nantesin edikti|Nantesin ediktillä]] vuonna 1598 annetut etuoikeutensa.<ref name=ens /> |
||
== Paluu valtaan == |
|||
| ⚫ | Richelieu palasi kuninkaan |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ehkä kaikkein suurinta tuskaa Richelieulle tuotti hänen taistelunsa valtakunnan ylhäisaatelia vastaan. Taistelussa hän sai paljon vihollisia, joista leskikuningatar Maria de' Medicin jälkeen seuraavana oli kuninkaan nuorempi veli [[Gaston Orléans|Gaston, Orléansin herttua]]. Kun ylimykset eivät onnistuneet saamaan tahtoaan lävitse kuninkaan kanssa, niin he kääntyivät ulkovaltojen puoleen ja yrittivät tehdä useita vallankaappauksia. Lisäksi he yrittivät surmata kardinaalin useita kertoja. |
||
| ⚫ | Alistaakseen valtakunnan korkeat herrat ja saadakseen heidät noudattamaan kuninkaan tahtoa, kardinaali ei epäröinyt teloituttaa korkeimmankaan aatelin edustajia kuten [[Henri II de Montmorency]]ä tai vehkeilijöitä kuten Chalais ja Cinq-Mars, joka oli hänen ystävänsä poika ja jonka hän oli itse esitellyt kuninkaalle toivoen heidän välilleen hyvin intiimiä ystävyyttä. Kardinaalin aikana kuninkaan vallan absoluuttinen luonne kasvoi ja laajeni merkittävällä tavalla. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Ehkä kaikkein suurinta tuskaa Richelieulle tuotti hänen taistelunsa valtakunnan |
||
| ⚫ | Richelieu kielsi myös aateliston yleisesti harrastamat [[Kaksintaistelu|kaksintaistelut]] sekä hävitti maan tasalle yli 2 000 aristokratian linnaa, joita ei enää tarvittu valtakunnan puolustamiseen ulkoisia vihollisia vastaan, vaan jotka saattoivat toimia tukikohtina kuninkaan vallan vastustajille maan sisäisissä valtataisteluissa. <ref name=ens /> |
||
| ⚫ | Alistaakseen valtakunnan korkeat herrat ja saadakseen heidät noudattamaan kuninkaan tahtoa, |
||
| ⚫ | Kardinaali kehitti myös Ranskaa selvemmin kohden keskusjohtoista vallankäyttöä. Siksi maakunnissa niiden itsenäiset kansankokoukset korvattiin kuninkaan edustajilla tai saatettiin näiden tiukkaan valvontaan. Maakuntia valvottiin [[Käskynhaltija|käskynhaltijoitten]] ja erityisten intendenttien välityksellä. Vallan keskittämiseksi Richelieun aikana jätettiin säätyvaltiopäivät kutsumatta koolle. Yhtenäisen Ranskan luomiseen liittyi myös [[Ranskan akatemia|Ranskan akatemian]] perustaminen vuonna 1635.<ref name=ens /> |
||
| ⚫ | Richelieu kielsi myös aateliston yleisesti harrastamat kaksintaistelut sekä hävitti maan tasalle yli 2 000 aristokratian linnaa, joita ei enää tarvittu valtakunnan puolustamiseen ulkoisia vihollisia vastaan, vaan jotka saattoivat toimia tukikohtina kuninkaan vallan vastustajille maan sisäisissä valtataisteluissa. |
||
| ⚫ | |||
== Kolmikymmenvuotinen sota == |
== Kolmikymmenvuotinen sota == |
||
Ranskan ulkoministeriön [[Quai d'Orsay]]n |
Ranskan ulkoministeriön [[Quai d'Orsay]]n suuressa vastaanottosalissa on punaiseen viittaan pukeutuneen kardinaali Richelieun suurikokoinen muotokuva. Tämä muistuttaa ministeriä päivittäin Ranskan suuruuden ja sen ulkopoliittisen toimintalinjan luojasta sekä kansakunnan suurista hetkistä ja suurista tavoitteista. |
||
| ⚫ | Richelieu kehitti Ranskalle suuren maa-armeijan ja laivaston, joiden tuella Ranskasta tuli 1600-luvun aikana Euroopan mahtavin valtio. <ref name=ens /> Suurelta osin tämä tapahtui [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisessa sodassa]], jossa [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan]] protestantit ja katoliset ottivat mittaa toisistaan. Habsburg-keisarit olivat asettuneet tukemaan katolisia, joten kardinaalin oli helppo valita puolensa. Hän asettui tukemaan Saksan protestanttisia ruhtinaita sekä [[Ruotsi]]n kuningas [[Kustaa II Aadolf]]ia, joka sekaantui sotaan Saksassa. Tämä tuki ei ollut vain moraalista ja diplomaattista, vaan selkeää taloudellista ja sotilaallista avunantoa. Kardinaali ei ehtinyt nähdä sodan päättymistä ennen kuolemaansa, mutta se kuitenkin pitkälle toteutti hänen tavoitteensa keisarin vaikutusvallan vähenemisen suhteen ja Ranskan vaikutusvallan kasvuna. Näin myös vaikein kolmesta tavoitteesta eli keisarin nujertuminenkin toteutui. Richelieu tosin kuoli tuberkuloosiin kesken sodan vuonna 1642. |
||
Sisäisessä politiikassaan kardinaali halusi nujertaa protestantit, joiden hän katsoi ryhmänä uhkaavan kuningasvaltaa. Samoin tehtiin suurelle vahvan kuninkuuden vastustajaryhmälle, korkealle aatelistolle. Ulkopolitiikassa kardinaali pyrki kaikin keinoin lisäämään Ranskan valtaa koko Euroopassa ja tämä oli mahdollisti vain keisarin valtaa horjuttamalla. |
|||
| ⚫ | |||
Kardinaali ei ehtinyt nähdä sodan päättymistä ennen kuolemaansa, mutta se kuitenkin pitkälle toteutti hänen tavoitteensa keisarin vaikutusvallan vähenemisen suhteen ja Ranskan vaikutusvallan kasvuna. Näin myös vaikein kolmesta tavoitteesta eli keisarin nujertuminenkin toteutui. Richelieu kuoli kesken sodan tuberkuloosin vuonna 1642. |
|||
== Tiede, taide ja kulttuuri == |
== Tiede, taide ja kulttuuri == |
||
Kardinaali Richelieu oli poliitikko, hän soti, neuvotteli ja juonitteli. Samalla hän oli kuitenkin ranskalaisen yhteiskunnan tieteellisen toiminnan edistäjä sekä taiteiden ja kulttuurin vankka tukija. Tässä hänellä oli apua opinnoistaan ennen kirkolliselle uralle ryhtymistään. |
Kardinaali Richelieu oli poliitikko, hän soti, neuvotteli ja juonitteli. Samalla hän oli kuitenkin ranskalaisen yhteiskunnan tieteellisen toiminnan edistäjä sekä taiteiden ja kulttuurin vankka tukija. Tässä hänellä oli apua opinnoistaan ennen kirkolliselle uralle ryhtymistään. |
||
Vuonna |
Vuonna 1622 kardinaali valittiin [[Pariisin yliopisto]]n [[Kansleri|kansleriksi]]. Hänen aikanaan yliopiston keskeinen rakennusryhmä [[Sorbonne]] uudistettiin, ja sen yhteyteen rakennettiin kuuluisa kappeli, johon hänet myöhemmin haudattiin. Tämän lisäksi hän rakasti kirjallisuutta ja tuki monia kirjailijoita heidän urallaan. Ehkä kuuluisin on [[Pierre Corneille]], jolla oli kardinaalin tuki myös teatteritaiteelleen, joka ei tuohon aikaa ollut yhteiskunnassa kovin korkealle arvostettua taidetta. |
||
==Richelieun merkitys== |
|||
Richelieu loi sisäisesti hajanaisesta Ranskasta voimakkaan ja yhtenäisen valtion. Toisaalta hänen aatelistoa syrjivä politiikkansa jätti maan kehittämisen varsin pienen keskushallinnon varaan, eikä valtakunnan uudistustyötä muilla tasoilla juuri tehty. Paikallishallinto rappeutui, kun valta keskitettiin Pariisiin. Valtion raha-asiat olivat jatkuvasti kroonisessa sekasorrossa.<ref name=ens /> |
|||
Richelieun herttuan arvo periytyi hänen suvussaan. Merkittäviä perillisiä olivat herttua Louis François de Plessis de Richelieu (1696–1788), joka toimi sotilaana, diplomaattina ja kirjoitti eloisat muistelmat, sekä herttua Armand Emmanuel du Plessis de Richelieu (1766–1822), joka toimi [[Aleksanteri I]]:n aikana Venäjällä jouduttuaan suuren vallankumouksen aikana pakenemaan Ranskasta, mutta joka kotimaahan palattuaan toimi kahdesti Ranskan pääministerinä.<ref name=ens /> |
|||
Sorbonnen ja Corneillen lisäksi tunnetuimpia Richelieun aikaansaannoksia on ehkä [[Ranskan akatemia]], jonka tehtäväksi muodostui kielen huoltaminen ja kehittäminen. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
{{Viitteet}} |
|||
*Histoire de France 1–4 (toim.Jean Favier)1985 |
|||
*Ferro, Marc; Histoire de France 2001 |
|||
== Kirjallisuutta == |
== Kirjallisuutta == |
||
*Bluche, François: Richelieu 2003 |
*Bluche, François: ''Richelieu'', 2003 |
||
*Richelieu et la culture : actes du colloque international en Sorbonne (toim. Roland Mousnier) 1987 |
*''Richelieu et la culture : actes du colloque international en Sorbonne'' (toim. Roland Mousnier), 1987 |
||
*Hildesheimer, Françoise: Richelieu. Une certaine idée d'Etat 1985 |
*Hildesheimer, Françoise: ''Richelieu. Une certaine idée d'Etat'', 1985 |
||
*Bonney, Richard: Society and government in France under Richelieu and Mazarin, 1624–61 1988 |
*Bonney, Richard: ''Society and government in France under Richelieu and Mazarin, 1624–61'', 1988 |
||
*Thuau, Etinne: Raison d’état et pensée politique à l’époque de Richelieu 1966 |
*Thuau, Etinne: ''Raison d’état et pensée politique à l’époque de Richelieu'', 1966 |
||
{{Auktoriteettitunnisteet}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Richelieu}} |
{{AAKKOSTUS:Richelieu}} |
||
[[Luokka:Ranskalaiset poliitikot]] |
[[Luokka:Ranskalaiset poliitikot]] |
||
[[Luokka:Ranskalaiset kardinaalit]] |
[[Luokka:Ranskalaiset kardinaalit]] |
||
[[Luokka:Ranskalaiset piispat]] |
[[Luokka:Ranskalaiset piispat]] |
||
[[Luokka:Ranskalaiset herttuat]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1585 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1585 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1642 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1642 kuolleet]] |
||
Nykyinen versio 18. elokuuta 2024 kello 20.19
| Armand de Richelieu | |
|---|---|
.jpg) Philippe de Champaignen maalaus Richelieu'stä. |
|
| Ranskan hallituksen ensimmäinen ministeri | |
|
1624–1642
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. syyskuuta 1585 Pariisi |
| Kuollut | 4. joulukuuta 1642 (57 vuotta) Pariisi |
| Ammatti | piispa, kardinaali |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Armand Jean du Plessis de Richelieu, yleisimmin tunnettu nimellä kardinaali Richelieu (9. syyskuuta 1585 Pariisi – 4. joulukuuta 1642 Pariisi), oli ranskalainen herttua, kardinaali ja valtiomies, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1624–1642. Hän vahvisti Ranskan asemaa eurooppalaisena suurvaltana ja perusti Ranskan akatemian.[1]
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armand de Richelieu syntyi poitoulaisen alempaan aateliin kuuluneen perheen viidentenä lapsena, joista kolme oli poikia. Vaikka perhe kuului alempaan aatelistoon, se oli silti melkoisen vaikutusvaltainen, sillä Richelieun isä François du Plessis oli sotilas ja hovimies ja virka-asemaltaan Grand Provost de France. Hänen äitinsä Susanne de La Porte oli tunnetun lakimiehen tytär. Pojan ollessa viiden ikäinen hänen isänsä kuoli taistelussa Ranskan sisäisissä uskonsodissa.[1] Isän kuolema jätti perheen taloudelliseen ahdinkoon, mutta kuninkaallisen tuen turvin perhe selvisi.
Yhdeksänvuotiaana nuori Armande lähetettiin College de Navarran oppilaitokseen Pariisiin, jossa hänen tarkoituksensa oli opiskella filosofiaa. Tällöin hän alkoi kuitenkin suunnitella seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja ryhtyä sotilasuralle.
Edesmennyt isä oli saanut kuningas Henrik II:lta palkkioksi osallistumisestaan uskonsotiin takuun oikeudesta Luçonin piispanvirkaan. Virka oli perheen talouden kannalta tärkeä ja siksi perheen äiti Susanne suunnitteli siihen perheen toiseksi vanhinta poikaa Alphonsia, mutta kun tämä piti parempana vetäytymistä luostariin, niin nuorelle Armandille lankesi tehtäväksi astua kirkolliselle uralle. Niin hän vuonna 1605 aloitti teologian opinnot. Kuningas Henrik IV nimitti hänet Luçonin piispaksi 18. joulukuuta 1606 ja paavin vahvistuksen nimitykselle hän sai Roomassa 17. huhtikuuta 1607.[1] Hiippakuntaansa hän saapui 15. joulukuuta 1609.
Nousu valtaan ja kardinaalin arvonimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiippakuntansa johdossa nuori Richelieu otti pian osaa myös poliittiseen toimintaan. Vuonna 1614 hän valitutti itsensä Poitoun pappissäädyn edustajaksi säätyvaltiopäiville (États généraux) Pariisiin.[2] Kokouksessa hän oli oman säätynsä innokas puolestapuhuja. Eritoten hän vastusti säädyn verotusta ja kannatti piispojen poliittisen vallan lisäämistä. Hän sai kokouksen lopussa säätynsä edustajana luovuttaa sen päätökset ja toiveet hallitukselle täytäntöönpanoa varten. Päätöspuheenvuorossaan hän ylisti hallitusta sijaishallitsija Maria de' Medicin läsnä ollessa ja pääsi tämän suosioon.[2]
Sijaishallitsijana toiminut edesmenneen Henrik IV:n puoliso Maria de' Medici nimitti Richelieun marraskuussa 1615 tulevan kuningattaren Anna Itävaltalaisen hovisaarnaajaksi. Tämä tehtävä antoi hänelle oikeuden osallistua kuninkaan neuvoston istuntoon vuonna 1616 viiden kuukauden ajan sisäasiain- ja sota-asiain valtiosihteerinä. Richelieun poliittinen ura koki kovan kolauksen, kun leskikuningatar Maria de' Médicin suosikki ja tärkeä neuvonantajana, italialainen Concino Concini, d'Arcen markiisi, jota pahat kielet väittivät jopa kuningas Ludvig XIII:n rakastajaksi, murhattiin vuonna 1617. Kuningataräiti joutui sisäiseen maanpakoon Blois'n linnaan. Richelieu taas joutui karkotetuksi Avignoniin vuonna 1617, mutta palasi takaisin hoviin vuonna 1619.[2]
Tuleva kardinaali ja diplomaatti osoitti suurta neuvottelijan ja välittäjän taitoa, kun hän sai Ludvig XIII:n ja tämän äidin suhteet lähenemään ja siten aikaan Angoulêmen sopimuksen elokuussa 1620 ja Angers'n sopimuksen 1621. Näistä saavutuksista hänet palkittiin kardinaalin arvolla 5. syyskuuta 1622, ja se vahvistettiin Lyonissa 12. joulukuuta samana vuonna.[2]
Kolme suurta tavoitetta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richelieu palasi kuninkaan neuvoston jäseneksi 29. huhtikuuta 1624 leskikuningatar Maria de' Médicin suojeluksessa, ja melkein vastoin Ludvig XIII:n tahtoa, sillä tämä suhtautui kardinaaliin epäluuloisesti. Päästyään uudelleen valtaan Richelieu asetti kolme suurta tavoitetta, joista hän ei koskaan luopunut: protestanttien poliittisen vallan tuhoamisen Ranskassa, suuraatelin omahyväisyyden ja ylemmyydentuntoisen maailmankuvan alaslyömisen nostamalla kuningas absoluuttiseksi monarkiksi sekä Habsburg-sukuisten keisarien vallan heikentämisen Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa. Ranska oli joka puolelta Habsburg-hallitsijoiden saartama, joten tämä tavoite vaati vahvaa armeijaa. [2]
Ensimmäisenä Richelieu suuntasi toimenpiteensä protestantteja (hugenotteja) vastaan, piirittäen ja vallaten joukkoineen vuonna 1628 heidän viimeisen turvapaikkansa La Rochellen satamakaupungin. Hän heikensi protestanttien asemaa Alis'n ja Nîmesin rauhoissa 1629, jolloin nämä menettivät kaikki Nantesin ediktillä vuonna 1598 annetut etuoikeutensa.[2]
Taistelu ylhäisaatelia vastaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ehkä kaikkein suurinta tuskaa Richelieulle tuotti hänen taistelunsa valtakunnan ylhäisaatelia vastaan. Taistelussa hän sai paljon vihollisia, joista leskikuningatar Maria de' Medicin jälkeen seuraavana oli kuninkaan nuorempi veli Gaston, Orléansin herttua. Kun ylimykset eivät onnistuneet saamaan tahtoaan lävitse kuninkaan kanssa, niin he kääntyivät ulkovaltojen puoleen ja yrittivät tehdä useita vallankaappauksia. Lisäksi he yrittivät surmata kardinaalin useita kertoja.
Alistaakseen valtakunnan korkeat herrat ja saadakseen heidät noudattamaan kuninkaan tahtoa, kardinaali ei epäröinyt teloituttaa korkeimmankaan aatelin edustajia kuten Henri II de Montmorencyä tai vehkeilijöitä kuten Chalais ja Cinq-Mars, joka oli hänen ystävänsä poika ja jonka hän oli itse esitellyt kuninkaalle toivoen heidän välilleen hyvin intiimiä ystävyyttä. Kardinaalin aikana kuninkaan vallan absoluuttinen luonne kasvoi ja laajeni merkittävällä tavalla.
Richelieu kielsi myös aateliston yleisesti harrastamat kaksintaistelut sekä hävitti maan tasalle yli 2 000 aristokratian linnaa, joita ei enää tarvittu valtakunnan puolustamiseen ulkoisia vihollisia vastaan, vaan jotka saattoivat toimia tukikohtina kuninkaan vallan vastustajille maan sisäisissä valtataisteluissa. [2]
Kardinaali kehitti myös Ranskaa selvemmin kohden keskusjohtoista vallankäyttöä. Siksi maakunnissa niiden itsenäiset kansankokoukset korvattiin kuninkaan edustajilla tai saatettiin näiden tiukkaan valvontaan. Maakuntia valvottiin käskynhaltijoitten ja erityisten intendenttien välityksellä. Vallan keskittämiseksi Richelieun aikana jätettiin säätyvaltiopäivät kutsumatta koolle. Yhtenäisen Ranskan luomiseen liittyi myös Ranskan akatemian perustaminen vuonna 1635.[2]
Kolmikymmenvuotinen sota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan ulkoministeriön Quai d'Orsayn suuressa vastaanottosalissa on punaiseen viittaan pukeutuneen kardinaali Richelieun suurikokoinen muotokuva. Tämä muistuttaa ministeriä päivittäin Ranskan suuruuden ja sen ulkopoliittisen toimintalinjan luojasta sekä kansakunnan suurista hetkistä ja suurista tavoitteista.
Richelieu kehitti Ranskalle suuren maa-armeijan ja laivaston, joiden tuella Ranskasta tuli 1600-luvun aikana Euroopan mahtavin valtio. [2] Suurelta osin tämä tapahtui kolmikymmenvuotisessa sodassa, jossa Saksan protestantit ja katoliset ottivat mittaa toisistaan. Habsburg-keisarit olivat asettuneet tukemaan katolisia, joten kardinaalin oli helppo valita puolensa. Hän asettui tukemaan Saksan protestanttisia ruhtinaita sekä Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfia, joka sekaantui sotaan Saksassa. Tämä tuki ei ollut vain moraalista ja diplomaattista, vaan selkeää taloudellista ja sotilaallista avunantoa. Kardinaali ei ehtinyt nähdä sodan päättymistä ennen kuolemaansa, mutta se kuitenkin pitkälle toteutti hänen tavoitteensa keisarin vaikutusvallan vähenemisen suhteen ja Ranskan vaikutusvallan kasvuna. Näin myös vaikein kolmesta tavoitteesta eli keisarin nujertuminenkin toteutui. Richelieu tosin kuoli tuberkuloosiin kesken sodan vuonna 1642.
Tiede, taide ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kardinaali Richelieu oli poliitikko, hän soti, neuvotteli ja juonitteli. Samalla hän oli kuitenkin ranskalaisen yhteiskunnan tieteellisen toiminnan edistäjä sekä taiteiden ja kulttuurin vankka tukija. Tässä hänellä oli apua opinnoistaan ennen kirkolliselle uralle ryhtymistään.
Vuonna 1622 kardinaali valittiin Pariisin yliopiston kansleriksi. Hänen aikanaan yliopiston keskeinen rakennusryhmä Sorbonne uudistettiin, ja sen yhteyteen rakennettiin kuuluisa kappeli, johon hänet myöhemmin haudattiin. Tämän lisäksi hän rakasti kirjallisuutta ja tuki monia kirjailijoita heidän urallaan. Ehkä kuuluisin on Pierre Corneille, jolla oli kardinaalin tuki myös teatteritaiteelleen, joka ei tuohon aikaa ollut yhteiskunnassa kovin korkealle arvostettua taidetta.
Richelieun merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richelieu loi sisäisesti hajanaisesta Ranskasta voimakkaan ja yhtenäisen valtion. Toisaalta hänen aatelistoa syrjivä politiikkansa jätti maan kehittämisen varsin pienen keskushallinnon varaan, eikä valtakunnan uudistustyötä muilla tasoilla juuri tehty. Paikallishallinto rappeutui, kun valta keskitettiin Pariisiin. Valtion raha-asiat olivat jatkuvasti kroonisessa sekasorrossa.[2]
Richelieun herttuan arvo periytyi hänen suvussaan. Merkittäviä perillisiä olivat herttua Louis François de Plessis de Richelieu (1696–1788), joka toimi sotilaana, diplomaattina ja kirjoitti eloisat muistelmat, sekä herttua Armand Emmanuel du Plessis de Richelieu (1766–1822), joka toimi Aleksanteri I:n aikana Venäjällä jouduttuaan suuren vallankumouksen aikana pakenemaan Ranskasta, mutta joka kotimaahan palattuaan toimi kahdesti Ranskan pääministerinä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bluche, François: Richelieu, 2003
- Richelieu et la culture : actes du colloque international en Sorbonne (toim. Roland Mousnier), 1987
- Hildesheimer, Françoise: Richelieu. Une certaine idée d'Etat, 1985
- Bonney, Richard: Society and government in France under Richelieu and Mazarin, 1624–61, 1988
- Thuau, Etinne: Raison d’état et pensée politique à l’époque de Richelieu, 1966
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
