Ero sivun ”Miamit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisäys
Linkkiehdotustoiminto: 3 linkkiä lisätty.
 
(32 välissä olevaa versiota 20 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Kansat
{{Kansa
| kansa = Miamit
| kansa = Miamit
| kuva = [[kuva:Bandera Miami Nation.PNG|250px]]
| kuva = Bandera Miami Nation.PNG
| teksti = Miamien tunnus
| kuvateksti = Miamien tunnus
| kokonaismäärä = noin 8 000
| kokonaismäärä = noin 8 000
| asuinalue = [[kuva:Flag of Indiana.svg|22px]] [[Indiana]] 6&nbsp;000<br>[[kuva:Flag of Oklahoma.svg|22px]] [[Oklahoma]] 2&nbsp;000
| asuinalueet = [[kuva:Flag of Indiana.svg|22px]] [[Indiana]] 6&nbsp;000<br>[[kuva:Flag of Oklahoma.svg|22px]] [[Oklahoma]] 2&nbsp;000
| uskonnot = [[Kristinusko]], perinteiset uskot
| uskonnot = [[Kristinusko]], perinteiset uskot
| kielet = [[Englannin kieli|Englanti]]
| kielet = [[Englannin kieli|Englanti]]
}}
}}
'''Miami-intiaanien''' alkuperäiset asuinalueet olivat pohjoisessa [[Wisconsin]]issa, [[Indiana]]ssa, [[Ohio]]ssa ja [[Illinois]]issa. He olivat [[delawaret|delawarien]], [[shawneet|shawneiden]] ja [[ottawat|ottawien]] läheisiä kielisukulaisia.<ref name="Santoro 215"> Santoro s.215.</ref> Itäiset neljä heimoa ''atchatctakia,kilatiga,mengakonkia'' ja ''pepikokia'' muodostivat miamien liittokunnan, kun sen sijaan läntisimmät heimot ''wea'' ja ''piankashaw'' olivat itsenäisiä, vaikka heillä oli vahva ystävyyssuhte edellä mainittuihin.<ref name="Virrankoski 130"> Virrankoski s. </ref> Miamien yhteenlaskettu kokonaismäärä on ensimmäisten [[ranskalainen|ranskalaisten]] [[jesuiitta|jesuiittojen]] tekemien merkintöjen mukaan saattanut olla noin 15000. <ref name="History">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.dickshovel.com/mia.html|Nimeke= Miami History|Julkaisu=Dickshovel.com| Viitattu= 22.12-2009|Kieli={{en}}}}</ref>
'''Miami-intiaanien''' alkuperäiset asuinalueet olivat pohjoisessa [[Wisconsin]]issa, [[Indiana]]ssa, [[Ohio]]ssa ja [[Illinois]]issa. He olivat [[delawaret|delawarien]], [[shawneet|shawneiden]] ja [[ottawat|ottawien]] läheisiä kielisukulaisia.<ref name="Santoro 215">Santoro s.215.</ref> Itäiset neljä heimoa ''atchatctakia, kilatiga, mengakonkia'' ja ''pepikokia'' muodostivat miamien liittokunnan, kun sen sijaan läntisimmät heimot ''wea'' ja ''piankashaw'' olivat itsenäisiä, vaikka heillä oli vahva ystävyyssuhde edellä mainittuihin.<ref name="Virrankoski 130">Virrankoski s. 130</ref> Miamien yhteenlaskettu kokonaismäärä on ensimmäisten [[ranskalainen|ranskalaisten]] [[jesuiitta|jesuiittojen]] tekemien merkintöjen mukaan saattanut olla noin 15&nbsp;000. <ref name="History">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.dickshovel.com/mia.html|Nimeke= Miami History|Julkaisu=Dickshovel.com| Viitattu= 22.12-2009|Kieli={{en}}}}</ref>


Miamit kuuluivat [[algonkin-kielet|algonkinien kieliryhmää]]n ja heidän alkuperäinen nimensä ''omaumeg'' tarkoitti "niemimaan ihmisiä".<ref name="Anson 5"> Anson s. 5.</ref> Yksi heidän varhaisista kylistään oli [[Chicago]], joka tarkoitti "haisevaa paikkaa" ja josta myöhemmin kasvoi eräs [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] suurimpia kaupunkeja. [[Eurooppa]]laisten siirtomaavaltojen keskinäisissä erimielisyyksissä miamit tukivat [[Uusi-Ranska|Uutta-Ranskaa]], ja kävivät 1700-luvun lopulla useita taisteluita [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoja]] vastaan.
Miamit kuuluivat [[algonkin-kielet|algonkinien kieliryhmää]]n ja heidän alkuperäinen nimensä ''omaumeg'' tarkoitti "niemimaan ihmisiä".<ref name="Anson 5">Anson s. 5.</ref> Yksi heidän varhaisista kylistään oli [[Chicago]], joka tarkoitti "haisevaa paikkaa" ja josta myöhemmin kasvoi eräs [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] suurimpia kaupunkeja. [[Eurooppa]]laisten siirtomaavaltojen keskinäisissä erimielisyyksissä miamit tukivat [[Uusi-Ranska|Uutta-Ranskaa]], ja kävivät 1700-luvun lopulla useita taisteluita [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoja]] vastaan.


Miamien kuuluisin päällikkö oli [[Little Turtle]] (Pieni kilpikonna), joka jäi historiaan yhtenä maineikkaimmista 1700-luvun intiaanijohtajista.
Miamien kuuluisin päällikkö oli [[Little Turtle]] (Pieni kilpikonna), joka jäi historiaan yhtenä maineikkaimmista 1700-luvun intiaanijohtajista.
Rivi 16: Rivi 16:
==Historia==
==Historia==
===Fort St. Louis===
===Fort St. Louis===

[[Kuva:Pere Marquette.JPG|thumb|left|260px|Ranskalainen lähetyssaarnaaja Isä Marquette oli eräs ensimmäisistä Suurten järvien alueen intiaanikylissä vierailleista eurooppalaisista.]]
[[Kuva:Pere Marquette.JPG|thumb|left|260px|Ranskalainen lähetyssaarnaaja Isä Marquette oli eräs ensimmäisistä Suurten järvien alueen intiaanikylissä vierailleista eurooppalaisista.]]
Ensimmäiset havainnot miameista tulivat ranskalaisilta tutkimusmatkaajilta ja papeilta. [[Lähetyssaarnaaja]] [[Jacques Marquette]]n tiedetään vierailleen miamien syksyllä 1673.<ref name="White 47"> White s. 47.</ref> Ranskalaiset [[jesuiitta|jesuiitat]] tekivät miamien parissa lähetystyötä, koska pitivät näitä ystävällisinä ja helpommin lähestyttävinä kuin muita alueen intiaaneja. Samalla vuosisadalla miamit kuitenkin joutuivat jättämään maansa Wisconsinin [[Green Bay]]n ympäristössä [[Kickapoot|Kickapoiden]], [[potawatomit|potawatomien]] ja muiden pohjoisten heimojen toimesta.<ref name="Santoro 215"> Santoro s. 215.</ref> Sotien pelästyttäminä miamit hakivat turvaa irokeesien liittokunnan [[senecat|senecoista]] ja tekivät näiden kanssa suuren sotaretken illinois-intiaanien maille.
Ensimmäiset havainnot miameista tulivat ranskalaisilta tutkimusmatkaajilta ja papeilta. [[Lähetyssaarnaaja]] [[Jacques Marquette]]n tiedetään vierailleen miamien kylissä syksyllä 1673.<ref name="White 47">White s. 47.</ref> Ranskalaiset [[jesuiitta|jesuiitat]] tekivät miamien parissa lähetystyötä, koska pitivät näitä ystävällisinä ja helpommin lähestyttävinä kuin muita alueen intiaaneja. Samalla vuosisadalla miamit kuitenkin joutuivat jättämään maansa Wisconsinin [[Green Bay]]n ympäristössä, josta heidät karkottivat [[kickapoot]], [[potawatomit]] ja muut pohjoiset heimot.<ref name="Santoro 215" /> Miamit hakivat turvaa [[Irokeesit|irokeesien]] liittokunnan [[senecat|senecoista]] ja tekivät näiden kanssa suuren sotaretken illinois-intiaanien maille.<ref name="Tripod">{{Verkkoviite|Osoite=http://rfester.tripod.com/iroq.html|Nimeke=Iroquois Wars|Julkaisu=Tripod.com|Viitattu=27.4.2011|Kieli={{en}}}}</ref> <ref name="Sandler 413">Sandler s. 413.</ref>


1680-luvun alussa miamit onnistuivat jesuiittojen välityksellä solmimaan rauhan illinoisien kanssa. Samoihin aikoihin perustettu ranskalaisten uusi kauppa-asema [[Fort St. Louis]] sai ympärilleen miameista, ilinoiseista, shawneista ja muista algonkin-kielisistäryhmistä muodostuvan populaation, jonka
1680-luvun alussa miamit onnistuivat jesuiittojen välityksellä solmimaan rauhan illinoisien kanssa. Samoihin aikoihin perustettu ranskalaisten uusi kauppa-asema [[Fort St. Louis]] sai ympärilleen miameista, illinoiseista ja shawneiden pakolaisryhmistä muodostuvan populaation, jonka yhteisluvuksi on arveltu jopa 20&nbsp;000 intiaania. Irokeesit eivät voineet ummistaa silmiään ranskalaisten ja algonkin-heimojen väliseltä kaupankäynniltä, vaan lähettivät vuonna 1684 raskaasti aseistetun seneca-armeijan antamaan miameille mallia tehokkaasta sodankäynnistä, ja tuhoamaan myös illinoisien uudet kylät. Senecoja odotti kuitenkin yllätys. Vastassa oli väkivahva miamien, illinoisien ja ranskalaisten muodostama liitto, jota shawneiden ryhmät täydensivät. Senecat eivät kyenneet valtaamaan Fort St. Louisia, vaan joutuivat palaamaan kotimaahansa vajaalukuisina ja nöyryytettyinä. Fort St. Louis osoittautui heille ylittämättömäksi läntiseksi raja-aidaksi.<ref name="History"/>
yhteisluvuksi on arveltu 20 000 intiaania. Irokeesit eivät voineet ummistaa silmiään ranskalaisten ja algonkin-heimojen väliseltä kaupankäynniltä, vaan lähettivät 1684 raskaasti aseistetun seneca--armeijan antamaan miameille mallia tehokkaasta sodankäynnistä, ja tuhota myös illinoisien uudet kylät. Senecoja odotti kuitenkin yllätys. Vastassa oli väkivahva miamien, illinoisien ja ranskalaisten muodostama liitto, jota shawneiden ryhmät täydensivät. Senecat eivät kyenneet valtaamaan Fort St. Louisia, vaan joutuivat palaamaan kotimaahansa vajaalukuisina ja nöyryytettyinä. Fort St. Louis osoittautui heille ylittämättömäksi läntiseksi raja-aidaksi.<ref name="History"/>


===Rauhansopimus vuonna 1701===
===Rauhansopimus vuonna 1701===


Ranskalaiset aloittivat sodan irokeeseja vastaan samana vuonna kun nämä olivat yrittäneet vallata Fort St. Louisin. Britit olivat irokeesien takana yllyttäen näitä tuhoamaan Uuden-Ranskan liittolaisineen. Aluksi ranskalaiset kärsivätkin tappioita, mutta jo seuraavien vuosien aikana tilanne alkoi muuttua heidän edukseen. Uuden-Ranskan vastaiskut olivat kovia. Vuonna 1686 he polttivat useita senecain kyliä. Irokeesit tekivät iskuja ranskalaisten kanssa liittoutuneiden heimojen maille. Senecat onnistuivat hävittämään lähellä nykyistä [[Chicago]]a olleen miamien kylän, kun soturit olivat muualla. Seuraavan vuosikymmenen aikana ranskalaisten hyvin aseistamat suurten järvien heimot pääsivät kääntämään tappiot voitoiksi. Vuonna 1700 irokeesit solmivat rauhan ranskalaisten sekä 1701 kaikkien heidän kanssaan liittoutuneiden intiaanien kanssa.<ref name="Virrankoski 115"> Virrankoski s. 115.</ref>
Ranskalaiset aloittivat sodan irokeeseja vastaan samana vuonna kun nämä olivat yrittäneet vallata Fort St. Louisin. Britit olivat irokeesien takana yllyttäen näitä tuhoamaan Uuden-Ranskan liittolaisineen. Aluksi ranskalaiset kärsivätkin tappioita, mutta jo seuraavien vuosien aikana tilanne alkoi muuttua heidän edukseen. Uuden-Ranskan vastaiskut olivat kovia. Vuonna 1686 he polttivat useita senecain kyliä. Irokeesit tekivät iskuja ranskalaisten kanssa liittoutuneiden heimojen maille. Senecat onnistuivat hävittämään lähellä nykyistä [[Chicago]]a olleen miamien kylän, kun soturit olivat muualla. Seuraavan vuosikymmenen aikana ranskalaisten hyvin aseistamat suurten järvien heimot pääsivät kääntämään tappiot voitoiksi. Vuonna 1700 irokeesit solmivat rauhan ranskalaisten sekä 1701 kaikkien heidän kanssaan liittoutuneiden intiaanien kanssa.<ref name="Virrankoski 115">Virrankoski s. 115.</ref>

===Kaupankäynnistä sodankäyntiin===

Miamit keskittivät 1700-luvun alusta eteenpäin asumisensa Indianaan ja siellä Wabash- ja Kankakee-jokien varsille. He rikkoivat liittonsa illinoisien kanssa, koska eivät pitäneet näistä. Englantilaisten turkiskauppiaitten houkutellessa miameja kauppasuhteisiin kanssaan tuli Uuden-Ranskan kauppiailla kiire laajentaa kauppaverkostoaan miamien maille. 1710-luvulla miamit saivat territorioonsa Indianassa hetkessä kolme ranskalaisten kauppa-asemaa.<ref name=Anson 34">Anson s. 34.</ref> Vanhojen miamijohtajien tilalle siirtyneet nuoremmat päälliköt tunsivat kuitenkin lisääntyvää houkutusta brittiläisten kauppatavaraa kohtaan, joka oli laadukkaampaa ja edullisempaa kuin kilpailijoilla.<ref name="History"/> Vuonna 1747 päällikkö Memeskian johtamat miamit liittyivät brittiläismielisen [[huronit|wyandotien]] johtajan Nicolas Orontonyn joukkoihin ja polttivat läntisessä Ohiossa erään ranskalaisen kauppa-aseman.<ref name="Virrankoski 131">Virrankoski s. 131.</ref>

Englantilaisten ja ranskalaisten kasvava halu ottaa Ohion maaseutu itselleen johti vuonna 1756 alkaneeseen [[seitsenvuotinen sota|seitsenvuotiseen]] sotaan maiden välillä. Alueen [[intiaanit]] käsittivät, ettei heille jäisi mitään voitti kumpi tahansa. Miamit ja muut Ohion heimot olivat kuitenkin valmiit tukemaan sodassa ranskalaisia saatuaan näiltä [[musketti|musketteja]], jotka kiinnostavuudessaan voittivat brittien tarjoamat tavarat.<ref name="Hurt 40">Hurt s. 40.</ref>

⚫
Sodan päättyminen englantilaisten voittoon ei merkinnyt levottomuuksien loppumista. Keväällä 1763 miamit saivat [[ottawat|ottawien]] päälliköltä [[Pontiac (intiaanipäällikkö)|Pontiacilta]] viestinviejän tuoman sotavyön merkiksi englantilaisia vastaan suunnatusta suuresta intiaanikapinasta. Aluksi miamit kieltäytyivät. He muuttivat myöhemmin mieltään kuullessaan millaiset määrät eri heimojen sotureita oli lupautunut mukaan [[Pontiacin kapina]]an.<ref name="Anson 65">Anson s. 65.</ref> Miamit osallistuivat kahden linnakkeen valtaamiseen, mutta eivät olleet halukkaita osallistumaan brittien teurastukseen, vaan kohtelivat vankejaan lempeästi.<ref name="History"/> [[Yhdysvaltain itsenäisyyssota|Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa]] miamit asettuivat Englannin puolelle siirtolaisia vastaan.<ref name=Santoro 216">Santoro s. 216.</ref>


===Little Turtlen sota===
===Little Turtlen sota===


⚫
[[Kuva:Little Turtle.jpg|thumb|160px|Little Turtle nousi Miamien suureksi johtajaksi.]]
⚫
Miamit keskittivät 1700-luvun alusta eteenpäin asumisensa Indianaan ja siellä Wabash- ja Kankakee-jokien varsille. Miamit rikkoivat liittonsa illinoisien kanssa, koska eivät pitäneet näistä. Englantilaisten turkiskauppiaitten solmiessa liikesuhteita miameihin vaaraantui ranskalaisten kanssa käyty kauppa laajoilla alueilla. Englannin vallatessa 1750-l760 lukujen taitteessa Ranskan linnakkeet [[Suuret järvet|Suurten järvien]] alueella, taistelivat miamit ranskalaisten puolella. Kun he keväällä 1763 saivat [[ottawat|ottawien]] päälliköltä [[Pontiac (intiaanipäällikkö)|Pontiacilta]] viestinviejän tuoman sotavyön merkiksi englantilaisia vastaan suunnatusta suuresta intiaanikapinasta, miamit kieltäytyivät. He muuttivat myöhemmin mieltään kuullessaan millaiset määrät eri heimojen sotureita oli lupautunut mukaan [[Pontiacin kapina]]an.<ref name="Anson 65"> Anson s. 65.</ref> Miamit osallistuivat kahden linnakkeen valtaamiseen, mutta eivät olleet halukkaita osallistumaan brittien teurastukseen, vaan kohtelivat vankejaan lempeästi.<ref name="History"/> [[Yhdysvaltain itsenäisyyssota|Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa]] miamit asettuivat Englannin puolelle siirtolaisia vastaan.<ref name=Santoro 216"> Santoro s. 216.</ref>
⚫
Ohion rajaseuduilla toistuville häiriköinneille päätti panna pisteen Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti [[George Washington]]. Hänen valtuuttamanaan luoteisterritorion (Ohio, Indiana ym.) [[kuvernööri]] [[Arthur St. Clair]] keräsi joukko-osaston, jonka tehtävänä oli panna järjestykseen Ohiolaakson intiaanit. Yli tuhatta sotilasta laitettiin komentamaan [[prikaatinkenraali]] Josiah Harmar.<ref name="Henriksson 62">Henriksson s. 62.</ref>
⚫
[[Kuva:Little Turtle.jpg|thumb|160px| Little Turtle nousi Miamien suureksi johtajaksi.]]
⚫
Ohion rajaseuduilla toistuville häiriköinneille päätti laittaa pisteen Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti [[George Washington]]. Hänen valtuuttamanaan luoteisterritorion (Ohio, Indiana ym.) [[kuvernööri]] [[Arthur St. Clair]] keräsi joukko-osaston, jonka tehtävänä oli laittaa järjestykseen Ohiolaakson intiaanit. Yli tuhatta sotilasta laitettiin komentamaan [[prikaatinkenraali]] Josiap Harman.<ref name="Henriksson 62"> Henriksson s. 62.</ref>


Vuonna 1790 kenraali Harmanin johtama jalkaväkiosasto teki marssin intiaanien alueille Ohiolaaksossa. Metsän suojassa odottavat miamit johtajanaan Little Turtle ja shawneet päällikkönsä Blue Jacketin komennossa olivat käyttäneet hämäystaktiikkaa ja houkutelleet Harmanin jalkaväen yhä syvemmälle metsään. Kun amerikkalaiset käsittivät kävelleensä ansaan, oli liian myöhäistä perääntyä. Intiaanit surmasivat 183 sotilasta . <ref name="Waldman 114"> Waldman s.114.</ref>
Vuonna 1790 Harmanin johtama jalkaväkiosasto teki marssin intiaanien alueille Ohiolaaksossa. Metsän suojassa odottavat Little Turtlen johtamat miamit ja Blue Jackettia seuraavat shawneet olivat käyttäneet hämäystaktiikkaa ja houkutelleet Harmarin jalkaväen yhä syvemmälle metsään. Kun amerikkalaiset käsittivät kävelleensä ansaan, oli liian myöhäistä perääntyä. Intiaanit surmasivat 183 sotilasta. <ref name="Waldman 114">Waldman s.114.</ref>


Tieto tapauksesta levisi kummankin osapuolen taholla nopeasti eteenpäin. Little Turtle ja Blue Jacket saivat riveihinsä muiden heimojen sotureita päälliköineen. Yhdysvallat suunnitteli uutta iskua. Harmanin paikan täytti kuvernööri Arthur St. Clair. Nyt suurin osa tulevasta sotajoukosta kerättiin rajaseudun vapaaehtoisista. Näin saatiin liki 2000 sotilasta käsittävä [[jalkaväki|jalkaväkirykmentti]].<ref name="Waldman 114"> Waldman s. 114.</ref> Joukossa oli jopa naisia.<ref name="Henriksson 62"> Henriksson s. 62.</ref> Liikkeelle lähdettiin tarkoituksena yllättää intiaanit, mutta amerikkalaisten liikkuminen oli hidasta mukana olleiden naisten hidastaessa marssin etenemistä. Metsät olivat vaikeakulkuisia. Miamit, shawneet, ojibwayt, ottawat ja potawatomit olivat hyvinkin tarkoin selvillä siitä missä St. Clairin jalkaväkikomppania kulloinkin kulki.
Tieto tapauksesta levisi kummankin osapuolen taholla nopeasti eteenpäin. Little Turtle ja Blue Jacket saivat riveihinsä muiden heimojen sotureita päälliköineen. Yhdysvallat suunnitteli uutta iskua. Harmanin paikan täytti kuvernööri Arthur St. Clair. Nyt suurin osa tulevasta sotajoukosta kerättiin rajaseudun vapaaehtoisista. Näin saatiin liki 2000 sotilasta käsittävä [[jalkaväki|jalkaväkirykmentti]].<ref name="Waldman 114" /> Joukossa oli jopa naisia.<ref name="Henriksson 62" /> Liikkeelle lähdettiin tarkoituksena yllättää intiaanit, mutta amerikkalaisten liikkuminen oli hidasta mukana olleiden naisten hidastaessa marssin etenemistä. Metsät olivat vaikeakulkuisia. Miamit, shawneet, ojibwayt, ottawat ja potawatomit olivat hyvinkin tarkoin selvillä siitä missä St. Clairin jalkaväkikomppania kulloinkin kulki.<ref name="Hurt 114">Hurt s. 114.</ref>
[[kuva:ArthurStClair.jpeg|thumb|180px|Kuvernööri Arthur St. Clair.]]
[[Kuva:ArthurStClair.jpeg|thumb|180px|Kuvernööri Arthur St. Clair.]]
St. Clair määräsi miehensä pystyttämään pieniä huoltolinnakkeita matkan varrelle. Lopulta, kuukausien marssin jälkeen, he saapuivat Wabash-joen varrelle, josta löytyvä korkea metsäalue sopi hyvin asemapaikaksi. Osa vapaaehtoisista oli luopunut sotatretkestä kyllästyttyään loputtomaan ja uuvuttavaan marssimiseen ilman kunnon muonaa ja palkkaa. Perille jaksaneet olivat väsyneitä kokemistaan rasituksista.
St. Clair määräsi miehensä pystyttämään pieniä huoltolinnakkeita matkan varrelle. Lopulta, kuukausien marssin jälkeen, he saapuivat Wabash-joen varrelle, josta löytyvä korkea metsäalue sopi hyvin asemapaikaksi. Osa vapaaehtoisista oli luopunut sotaretkestä kyllästyttyään loputtomaan ja uuvuttavaan marssimiseen ilman kunnon muonaa ja palkkaa. Perille jaksaneet olivat väsyneitä kokemistaan rasituksista.


Seuraavana aamuna, [[3. marraskuuta]] [[1791]] hieman ennen auringonnousua intiaanit tekivät yllätyshyökkäyksen. Leirin ulkolaidoilla nukkuvat värvätyt sotilaat olivat kokemattomia ja joutuivat paniikkiin. He säntäsivät leirin keskiosiin, jossa lepäsivät [[tykistö]]n miehet ja muut sotilaat. Kaaos oli täydellinen. Ennen kuin kuvernööri St. Clair sai organisoitua pistimin aseistetut jalkamiehensä vastahyökkäykseen, olivat hyökkääjät jo kadonneet. Miesten etsiessä vihollisia metsässä, oli intiaanien helppo poimia heidät yksitellen. Kolme tuntia kestäneen taistelun aikana oli St. Clairin joukoista tuhottu lähes puolet. Osa vapaaehtoisista antautui. Kuvernööri antoi vetäytymiskäskyn joukoilleen ja he onnistuivat murtautumaan vihollislinjan lävitse paeten lähes 50 kilometrin päässä olevaan [[Fort Jefferson]]iin. Yli 600 amerikkalaista oli surmattu taistelun aikana ja haavoittuneita oli satoja. Intiaanit olivat saavuttaneet erään suurimmista voitoistaan sodissaan valkoisia vastaan. <ref name="Waldman 115"> Waldman s. 115.</ref>
Seuraavana aamuna, [[3. marraskuuta]] [[1791]] hieman ennen auringonnousua intiaanit tekivät yllätyshyökkäyksen. Leirin ulkolaidoilla nukkuvat värvätyt sotilaat olivat kokemattomia ja joutuivat paniikkiin. He säntäsivät leirin keskiosiin, jossa lepäsivät [[tykistö]]n miehet ja muut sotilaat. Kaaos oli täydellinen. Ennen kuin kuvernööri St. Clair sai organisoitua pistimin aseistetut jalkamiehensä vastahyökkäykseen, olivat hyökkääjät jo kadonneet. Miesten etsiessä vihollisia metsässä, oli intiaanien helppo poimia heidät yksitellen. Kolme tuntia kestäneen taistelun aikana oli St. Clairin joukoista tuhottu lähes puolet. Osa vapaaehtoisista antautui. Kuvernööri antoi vetäytymiskäskyn joukoilleen ja he onnistuivat murtautumaan vihollislinjan lävitse ja pakenemaan lähes 50 kilometrin päässä olevaan [[Fort Jefferson]]iin. Yli 600 amerikkalaista oli surmattu taistelun aikana ja haavoittuneita oli satoja. Intiaanit olivat saavuttaneet erään suurimmista voitoistaan sodissaan valkoisia vastaan. <ref name="Waldman 115">Waldman s. 115.</ref> Samalla Tappio oli suurin mitä Yhdysvaltain armeija koki milloinkaan sodissa intiaaneja vastaan.<ref name="Hurt 118">Hurt s. 118.</ref>

⚫
St. Clairin tappio nosti intiaanien mielialaa ja toi paljon mainetta Little Turtlelle. Delawaret ja wyandotit olivat valmiit liittymään mukaan seuraaviin sotiin. Kesällä 1793 pidettiin Sanduskyssä amerikkalaisten ja intiaanien välinen neuvottelu, jonka tarkoituksena oli saada Yhdysvaltojen käyttöön Ohiolaaksossa asuvien intiaanien maat rauhanomaisin keinoin. Neuvottelut raukesivat hyödyttöminä.<ref name="Henriksson 62" />


⚫
Kuvernööri St. Clairin tappio nosti intiaanien mielialaa ja toi paljon mainetta Little Turtlelle. Delawaret ja wyandotit olivat valmiit liittymään mukaan seuraaviin sotiin. Kesällä 1793 pidettiin Sanduskyssä amerikkalaisten ja intiaanien välinen neuvottelu, jonka tarkoituksena oli saada Yhdysvaltojen käyttöön Ohiolaaksossa asuvien intiaanien maat rauhanomaisin keinoin. Neuvottelut raukesivat hyödyttöminä.
===Fallen Timbers===
===Fallen Timbers===
[[Kuva:Fallen timbers.jpg|thumb|left|230px| Fallen Timbersin taistelu.]]
⚫
Uuden amerikkalaisen sotaväkiosaston komentajaksi määrättiin [[kenraali]] [[Anthony Wayne]], joka kantoi liikanimeä "Mad". Nimi oli Itsenäisyyssodan peruja ja kuvasti hänen pelottomuuttaan. <ref name="Waldman 115"> Waldman s.115.</ref> Wayne sai taakseen 3000 sotilasta. Hän ei kuitenkaan aloittanut sotaa heti. Intiaanit olivat ihmeissään, kun hyökkäystä ei kuulunut. Osa heistä kyllästyi toimettomaan olotilaan poistuen takaisin kyliinsä.


⚫
Wayne rakensi linnakkeen, Fort Recoveryn.<ref name="Fort">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.fortrecovery.org/|Nimeke=Fort Recovery, Ohio|Julkaisu=Fortrecovery.org|Viitattu=26.4.2011|Kieli={{en}}}}</ref> Se nousi samalle paikalle, jossa kuvernööri St. Clairin joukot olivat kärsineet tappionsa. Kesällä 1794 Little Turtle miamisotureineen teki hyökkäyksen linnaketta vastaan, mutta laihoin tuloksin. Heidät lyötiin takaisin. Tämän jälkeen Little Turtle alkoi puhua rauhan puolesta. Hän ei uskonut sodan auttavan heidän asiaansa. Mutta hänen mielenmuutoksensa tuomittiin. Turkey foot-niminen päällikkö astui hänen tilalleen.


⚫
Uuden amerikkalaisen sotaväkiosaston komentajaksi määrättiin [[kenraali]] [[Anthony Wayne]], joka kantoi liikanimeä "Mad". Nimi oli Itsenäisyyssodan peruja ja kuvasti hänen pelottomuuttaan. <ref name="Waldman 115" /> Wayne sai taakseen 3000 sotilasta. Hän ei kuitenkaan aloittanut sotaa heti. Intiaanit olivat ihmeissään, kun hyökkäystä ei kuulunut. Osa heistä kyllästyi toimettomaan olotilaan poistuen takaisin kyliinsä.<ref name="Henriksson 62" />
Shawneiden Blue Jacket johti Turkey Footin kanssa ratkaisevaa taistelua, joka käytiin Erie-järven rantamilla Fallen Timbersissä. Myrskynkaatamien lukuisien puiden täyttämä metsämaa tarjosi Waynen joukoille hyvän leiripaikan. Intiaanit seurasivat heitä ja majoittuivat sopivan matkan päähän. Kumpikin puoli odotti hyökkäystä. Yhdysvallainsotilailla oli hyvät muonavarastot, mutta intiaanit kärsivät nälkää. Usean päivän turhan odottelun jälkeen osa heistä lähti täydentämään muonavarojaan englantilaisten linnakkeeseen Fort Miamiin. <ref name="Henriksson 63"> Henriksson s. 63.</ref> He eivät uskoneet sotilaitten hyökkäykseen sinä aikana, mutta olivat väärässä. Sodan ratkaisun hetket tapahtuivat elokuun 20. päivä 1794 Kenraali Wayne antoi hyökkäyskäskyn ja nälkää näkevät intiaanit eivät olleet tarpeeksi vahvoja vastaamaan hyökkäykseen täysillä. Metsän kätköissä käytiin sota, joka nopeasti muuttui epäedulliseksi Blue Jacketille sekä hänen sotajoukoilleen. Intiaanien menetykset eivät olleet kovin suuret, mutta taistelu riitti lopettamaan alueen sodat. Osa paenneista intiaaneista haki suojaa brittilinnake Fort Miamista, mutta amerikkalaisten pelosta britit eivät suostuneet avaamaan pakolaisille portteja.<ref name="Henriksson 63"> Henriksson s. 63.</ref>

⚫
Wayne rakensi linnakkeen, Fort Recoveryn.<ref name="Fort">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.fortrecovery.org/|Nimeke=Fort Recovery, Ohio|Julkaisu=Fortrecovery.org|Viitattu=26.4.2011|Kieli={{en}}}}</ref> Se nousi samalle paikalle, jossa kuvernööri St. Clairin joukot olivat kärsineet tappionsa. Kesällä 1794 Little Turtle miamisotureineen teki hyökkäyksen linnaketta vastaan, mutta laihoin tuloksin. Heidät lyötiin takaisin. Tämän jälkeen Little Turtle alkoi puhua rauhan puolesta koska ei uskonut sodan auttavan heidän asiaansa. Hänen paikkansa korvasi ottawien päällikkö Turkey Foot.<ref name="Waldman Ency">Waldman Encyclopedia s. 163.</ref>

Lopulliseksi sotanäyttämöksi muodostui [[Eriejärvi|Erie-järven]] rannalla oleva Fallen Timbers. Myrskynkaatamien lukuisten puiden täyttämä metsämaa tarjosi Waynen joukoille hyvän leiripaikan. Blue Jacketin ja Turkey Footin joukot seurasivat sotilaita ja majoittuivat sopivan matkan päähän. Kumpikin puoli odotti hyökkäystä. Waynen armeijalla oli hyvät muonavarastot, mutta intiaanit kärsivät nälkää. Usean päivän turhan odottelun jälkeen osa sotureista lähti täydentämään muonavarastojaan englantilaisten linnakkeeseen Fort Miamiin. <ref name="Henriksson 63">Henriksson s. 63.</ref>

[[20. elokuuta]] [[1794]] Wayne antoi käskyn hyökkäykseen, jota Blue Jackettin nälkiintyneet soturit eivät pystyneet torjumaan. Metsän kätköissä käytiin lyhyt taistelu, joka oli tunnissa ohi.<ref name="Hurt 135">Hurt s. 135.</ref> Tiedot intiaanien menetyksistä vaihtelevat noin 40:stä useaan sataan. <ref name="Waldman Ency" /> Taistelu riitti lopettamaan alueen [[intiaanisodat]]. Fort Miamista ruokaa ja turvaa hakevat intiaanit eivät päässeet linnakkeeseen, koska britit eivät suostuneet avaamaan pakolaisille portteja amerikkalaisten pelosta.<ref name="Henriksson 63" />
[[kuva:Treaty of Greenville.jpg|thumb|right|250px|Greenvillen rauhansopimus vei intiaaneilta suuret osat heidän maistaan.]]
[[kuva:Treaty of Greenville.jpg|thumb|right|250px|Greenvillen rauhansopimus vei intiaaneilta suuret osat heidän maistaan.]]
Vuotta myöhemmin elokuussa [[1795]] monien sotaan osallistuneiden heimojen päälliköt kävivät allekirjoittamassa sopimuksen Fort Greenvillessä. He luovuttivat koko Ohion ja suuren palan Indianaa Yhdysvaltojen hallitukselle. Miamipäällikkö Little Turtle oli allekirjoittajien joukossa. Hänestä tuli juhlittu sankari. Vuonna [[1812]] hän kuoli luonnollisen kuoleman saatuaan eurooppalaisen taudin - [[kihti|kihdin]]. Hän menehtyi taudin aiheuttamiin komplikaatioihin.
Vuotta myöhemmin elokuussa [[1795]] monien sotaan osallistuneiden heimojen päälliköt kävivät allekirjoittamassa sopimuksen Fort Greenvillessä. He luovuttivat koko Ohion ja suuren palan Indianaa Yhdysvaltojen hallitukselle. Miamipäällikkö Little Turtle oli allekirjoittajien joukossa. Hänestä tuli juhlittu sankari. Vuonna [[1812]] hän kuoli luonnollisen kuoleman saatuaan eurooppalaisen taudin - [[kihti|kihdin]]. Hän menehtyi taudin aiheuttamiin komplikaatioihin.<ref name="Waldman Ency" />


===Kohti nykyaikaa===
===Kohti nykyaikaa===


1800-luvun vaiheilla alkoi miameja siirtyä pieninä ryhminä nykyiseen [[Missouri]]in. Weat, piankashawt ja pepikokiat myivät maitaan hallitukselle. 1830-luvulla mainitut heimot olivat jättäneet kokonaan Indianan, myöhemmin myös Missourin alueet, josta he siirtyivät [[Kansas]]iin. Täällä he solmivat kiinteän liiton entisten vihamiestensä illinoisien kanssa. 1860-luvulla hallitus siirsi heidän yhdyskuntansa [[Oklahoma]]an.
1800-luvun vaiheilla alkoi miameja siirtyä pieninä ryhminä nykyiseen [[Missouri]]in. Weat, piankashawt ja pepikokiat myivät maitaan hallitukselle. 1830-luvulla mainitut heimot olivat jättäneet kokonaan Indianan, myöhemmin myös Missourin alueet, josta he siirtyivät [[Kansas]]iin. Täällä he solmivat kiinteän liiton entisten vihamiestensä illinoisien kanssa. 1860-luvulla hallitus siirsi heidän yhdyskuntansa [[Oklahoma]]an.
Suurin osa miameista jäi Indianaan. Vaikka heidät häädettiin sieltä pois he ilmestyivät takaisin. Nykyään he elelevät yhä Wabash-joen yläjuoksulla alkuperäisillä maillaan. Oma kieli on kadonnut ja he ovat akkulturoituneet täysin. Heidän lukumääränsä on kovassa nousussa. Oklahomassa heitä asuu noin 2000 henkeä ja Indianassa luku on jo ylittänyt 6000 miamin rajan. Vaikka omasta kielestä aikoinaan luovuttiin, he ovat ryhtyneet viime vuosina päättäväisesti elvyttämään sitä tarkoituksenaan vielä joskus saada se heidän koulujensa oppikieleksi.
Suurin osa miameista jäi Indianaan, jossa he asuvat yhä Wabash-joen yläjuoksulla alkuperäisillä maillaan. Miamien lähes täysin kadonnutta kieltä ollaan elvyttämässä henkiin tarkoituksena saada se vielä joskus heidän koulujensa oppikieleksi. Miamien lukumäärä on kovassa nousussa. Oklahomassa heitä asuu noin 2&nbsp;000 henkeä ja Indianassa luku on jo ylittänyt 6&nbsp;000:n rajan.

==Kulttuuri==
==Kulttuuri==
===Klaanit ja heimot===


[[Tiedosto:Chief Francis Godfroy (Miami) Burial.jpg|thumb|Hauta Miami Chief Francis Godfroy sijaitsee Chief Francis Godfroy hautausmaa, Miami County, Indiana.]]
⚫
Miamit olivat sivistyneempiä kuin suurin osa naapureistaan. He olivat lisäksi hyvin ennakkoluulottomia ja varhaiset ranskalaiset tutkimusmatkaajat kuvasivat heitä kaunismuotoisemmiksi kuin muita alueen heimoja.<ref name="Advent">[http://www.newadvent.org/cathen/10271a.htm Catholic Encyclopedia:New Advent]Viitattu 22.12-2009.</ref> Heidän lähimmät naapurinsa kickapoot ja mascoutenit näyttivät heidän rinnallaan [[talonpoika|talonpojilta]] tai köyhiltä maatyöläisiltä. Miameilla oli erityinen mieltymys pukeutua koristeellisiin ja näyttäviin vaatteisiin. Molemmat sukupuolet [[tatuointi|tatuoivat]] itsensä. Kyläheimoissa saattoi olla naisia päällikköä vastaavassa asemassa. Parantajien salaseuralla, joka tunnetaan yhä nimellä ''midewiwin'', oli miamien keskuudessa paljon poliittista vaikutusvaltaa.<ref name="Virrankoski 130"> Virrankoski s. 130.</ref> Päällikköjen arvo oli yleensä periytyvä. Heillä oli suuri auktoriteetti ja päätösvalta. <ref name="Culture">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.essortment.com/miamiindiancul_rknf.htm|Nimeke= Miami Indian Culture| Julkaisu=Essortment.com|Viitattu 22.12-2009|Kieli={{en}}}}</ref>
Miamit jakaantuivat kuuteen eri heimoon ja moniin klaaneihin, joita alun perin on ollut yli kymmenen. Monet klaanit katosivat 1700-luvun alussa, kun kansan yhteensaattaminen epäonnistui. 1700-luvun lopulla miameilla oli yhteinen ylipäällikkö Little Turtle, joka valta ylettyi kaikkiin heidän ryhmiinsä. Yleensä joka kylällä oli oma erillinen johtajansa, joka joskus saattoi olla myös nainen. Alkuperäisessä kulttuurissa perinnöllisillä päälliköillä oli joitakin hengellisiä tehtäviä, joista luovuttiin, kun kävi ilmi niiden tehottomuus parantaa eurooppalaisten tuomia tauteja, kuten [[isorokko]], [[tuhkarokko]] ja [[paiserutto]]. Jo 1600-luvun lopulla miameilla tiedettiin olleen parantajien salaseura, joka tunnetaan yhä nimellä ''midewiwin.'' Seuran jäsenillä oli lääketieteellistä osaamista ja myös suuri poliittinen merkitys.<ref name="Virrankoski 130" />


===Kannibalismi===
⚫
Miamien kuri oli ankara ja rangaistukset kovia. Naispuolinen avionrikkoja saatettiin tuomita kuolemaan tai häneltä leikattiin [[nenä]] merkiksi rikkomuksesta. <ref name="History"/> Avioero oli kuitenkin helppo saada ja riitti, kun jompikumpi puolisoista vain muutti pois.
[[Kuva:Pere Marquette.JPG|thumb|left|260px|Ranskalainen lähetyssaarnaaja Isä Marquette oli eräs ensimmäisistä Suurten järvien alueen intiaanikylissä vierailleista eurooppalaisista.]]
⚫
Erilaiset [[urheilu|urheilukilpailut]] olivat miamien vapaa-ajan suuria koko kansan huvitilaisuuksia. <ref name="Culture"/> Useimmiten kilpailut järjestettiin eri kylien kesken. Taitojen ja voimien mittaaminen eri pelien yhteydessä sai suuret yleisömäärät. [[Paini]] ja [[uinti]] olivat miesten suosimia lajeja. Naiset harrastivat [[keilailu]]a, joka saattoi venyä useamman päivän mittaiseksi.<ref name="History"/> Sankarillisuutta ja sotaisuutta on kuvattu vanhoissa merkinnöissä miamien ominaisuuksiksi, mutta sodat eivät tuhonneet heidän kansaansa siinä määrin kuin monet eri taudit, joita vastaan heillä ei ollut [[immuniteetti]]a. Näistä pahimmat olivat [[isorokko]], [[tuhkarokko]] ja [[paiserutto]].


Miamien alkuperäiseen uskontoon kuului myös jossain määrin harrastettu [[kannibalismi]]. <ref name="Culture"/>. <ref name="Advent"/> Sodissa saaduista vangeista osaa kidutettiin. Lopuksi heidät paistettiin ja syötiin. Tällaisista tapauksista on runsaasti muistiinmerkintöjä. <ref name="Culture"/> Yleensä nämä menot olivat koko kansalle avoimet ja liittyivät uskonnollisiin seremonioihin. [[jesuiitta|Jesuiittapappi]] Claude Allouez, joka 1600-luvun jälkipuoliskolla opetteli miamien kielen ja perusti heidän kyläänsä lähetysaseman, on kirjannut ylös tietoja miamien alkuperäisistä tavoista, joihin kuului ''mm.'' ihmisten uhraaminen pakanajumalalleen [[aurinko|auringolle]] <ref name="Advent"/>
Miamien alkuperäiseen uskontoon kuului myös erikoistilaisuuksissa harrastettu [[kannibalismi]]. <ref name="Culture"/>. <ref name="Advent"/> Sodissa saaduista vangeista osaa kidutettiin. Lopuksi heidät paistettiin ja syötiin. Tällaisista tapauksista on runsaasti muistiinmerkintöjä. <ref name="Culture"/> Yleensä nämä menot olivat koko kansalle avoimet ja liittyivät uskonnollisiin seremonioihin. Vuonna 1821 Michiganin territorion kuvernoori [[Lewis Cass]] oli silminnäkijänä miamien keskiöisessä midewiwin-rituaalissa etsimässä vahvistusta huhuille juhlissa tapahtuvasta kannibalismista. Cass ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan huhujen mahdollista todenperäisyyttä.<ref name="Anson 25">Anson s. 25.</ref>


[[jesuiitta|Jesuiittapappi]] [[Claude-Jean Allouez]], joka 1600-luvun jälkipuoliskolla opetteli miamien kielen ja perusti heidän kyläänsä lähetysaseman, on kirjannut ylös tietoja miamien alkuperäisistä tavoista, joihin kuului ''mm.'' ihmisten uhraaminen pakanajumalalleen [[aurinko|auringolle]] <ref name="Advent"/> <ref name="Culture">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.essortment.com/miamiindiancul_rknf.htm | Nimeke=Miami Indian Culture | Julkaisu=Essortment.com | 4=Viitattu 22.12-2009 | Kieli={{en}} | viitattu=22.12.2009 | arkisto=https://web.archive.org/web/20080905233812/http://www.essortment.com/miamiindiancul_rknf.htm | arkistoitu=5.9.2008 }}</ref> Jotkut historioitsijat uskovat, että miamit olivat esihistoriallisella ajalla tapahtuneessa intiaanikulttuurien yhteentörmäyksessä omineet aurinkojumalan [[Cahokia|Mississippin muinaiskulttuuri]]sta.<ref name="Anson 15">Anson s. 15.</ref>
⚫
Miamit asuivat kupolinmuotoisissa, kaislamatoin verhotuissa [[wigwam (intiaanimaja)|wigwam]]eissa. Heidän kesäkylänsä sijaitsivat hedelmällisen maaperän omaavissa jokilaaksoissa. Miamien viljelemää ainutlaatuista muunnosta valkoisesta [[maissi]]sta pidettiin yleisesti suuressa arvossa. [[Elonkorjuu]]n jälkeen kylät siirtyivät [[preeria|preerioiden]] liepeille biisoninmetsästyksen ajaksi. Yhteismetsästyksiä pidettiin saukien ja [[Foxit|fox]]ien kanssa. Lopuksi hajaannuttiin talveksi moniin eri metsästysleireihin.

===Asuminen===

⚫
Miamit asuivat kupolinmuotoisissa, kaislamatoin verhotuissa [[wigwam (intiaanimaja)|wigwam]]eissa. Heidän kesäkylänsä sijaitsivat hedelmällisen maaperän omaavissa jokilaaksoissa. Alun perin kylät olivat suuria, ja niissä asui sukuja monista eri klaaneista. Osa heimoryhmistä liikkui kylästä toiseen. Miamien viljelemää ainutlaatuista muunnosta valkoisesta [[maissi]]sta pidettiin yleisesti suuressa arvossa. [[Elonkorjuu]]n jälkeen kylät siirtyivät [[preeria|preerioiden]] liepeille biisoninmetsästyksen ajaksi. Yhteismetsästyksiä pidettiin saukien ja [[Foxit|fox]]ien kanssa. Lopuksi hajaannuttiin talveksi moniin eri metsästysleireihin.

===Ulkonäkö===

⚫
Eurooppalaisten muistiinpanojen mukaan miamit olivat sivistyneempiä kuin suurin osa naapureistaan. He olivat lisäksi hyvin ennakkoluulottomia ja varhaiset ranskalaiset tutkimusmatkaajat kuvasivat heitä kaunismuotoisemmiksi kuin muita alueen heimoja.<ref name="Advent">[http://www.newadvent.org/cathen/10271a.htm Catholic Encyclopedia:New Advent]Viitattu 22.12-2009.</ref> Miamien lähimmät naapurit kickapoot ja mascoutenit näyttivät heidän rinnallaan [[talonpoika|talonpojilta]] tai köyhiltä maatyöläisiltä. Miameilla oli erityinen mieltymys pukeutua koristeellisiin ja näyttäviin vaatteisiin. Molemmat sukupuolet [[tatuointi|tatuoivat]] itsensä. <ref name="Tribal">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.accessgenealogy.com/native/tribes/miami/miamihist.htm|Nimeke=Miami Tribe History|Julkaisu=Accessgenealogy.com|Viitattu=27.4.2011|Kieli={{en}}}}</ref>

===Avioelämä ja vapaa-aika===
⚫
Miameilla oli oikeus ottaa useampia vaimoja. Lapset ottivat isänsä klaanin. Naispuolinen avionrikkoja saatettiin tuomita kuolemaan tai häneltä leikattiin [[nenä]] merkiksi rikkomuksesta. <ref name="History"/> Avioeron ottaminen oli helppoa. Yleensä riitti, kun jompikumpi puolisoista vain muutti pois. <ref name="Culture"/>

⚫
Erilaiset [[urheilu|urheilukilpailut]] olivat miamien vapaa-ajan suuria koko kansan huvitilaisuuksia. <ref name="Culture"/> Useimmiten kilpailut järjestettiin eri kylien kesken. Taitojen ja voimien mittaaminen eri pelien yhteydessä sai suuret yleisömäärät. [[Paini]] ja [[uinti]] olivat miesten suosimia lajeja. Naiset harrastivat [[keilailu]]a, joka saattoi venyä useamman päivän mittaiseksi.<ref name="History"/>


==Lähteet==
==Lähteet==
*Anson, bert: ''Miami Indians'', University of oklahoma Press, 2001, ISBN 9780806131979
*Anson, Bert: ''Miami Indians'', University of oklahoma Press, 2001, ISBN 9780806131979
*Santoro, Nicholas J. ''Atlas of the Indian Tribes of North America'', iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5
*Santoro, Nicholas J. ''Atlas of the Indian Tribes of North America'', iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5
*Sandler, Stanley ''Ground warfare: an international encyclopedia, Nide 1'', ABC-Clio, 2002. ISBN 1-57607-344-0
*Virrankoski, Pentti: ''Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit'', s. 276-278. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
*Virrankoski, Pentti: ''Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit'', s. 276-278. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
*Waldman, Carl: ''Atlas of the North American Indian'', s. 138. Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9.
*Waldman, Carl: ''Atlas of the North American Indian'', Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9.
*Waldman, Carl ''Encyclopedia of Native American tribes'', Fact On File Publications, 2006. ISBN 9780816062744
*White, Richard: ''The middle ground: Indians, empires, and republics in the Great Lakes region ...'' Cambridge University Press, 1991, ISBN 9780521371049
*White, Richard: ''The middle ground: Indians, empires, and republics in the Great Lakes region ...'' Cambridge University Press, 1991, ISBN 9780521371049
⚫
==Viitteet==
⚫
{{Viitteet}}


⚫
===Viitteet===
⚫
{{Viitteet|Sarakkeet}}
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}




[[Luokka:Yhdysvaltain alkuperäiskansat]]
[[Luokka:Yhdysvaltain alkuperäiskansat]]

[[ar:ميامي (قبيلة)]]
[[ca:Miamis]]
[[de:Miami (Volk)]]
[[en:Miami people]]
[[es:Miami (pueblo amerindio)]]
[[fr:Miamis]]
[[hr:Miami Indijanci]]
[[it:Miami (popolo)]]
[[nl:Miami (volk)]]
[[ja:マイアミ族]]
[[pl:Miami (Indianie)]]
[[pt:Miami (tribo)]]
[[ru:Майами (народ)]]

Nykyinen versio 6. marraskuuta 2024 kello 01.54

Miamit
Miamien tunnus
Miamien tunnus
Väkiluku noin 8 000
Asuinalueet Indiana 6 000
Oklahoma 2 000
Kielet Englanti
Uskonnot Kristinusko, perinteiset uskot

Miami-intiaanien alkuperäiset asuinalueet olivat pohjoisessa Wisconsinissa, Indianassa, Ohiossa ja Illinoisissa. He olivat delawarien, shawneiden ja ottawien läheisiä kielisukulaisia.[1] Itäiset neljä heimoa atchatctakia, kilatiga, mengakonkia ja pepikokia muodostivat miamien liittokunnan, kun sen sijaan läntisimmät heimot wea ja piankashaw olivat itsenäisiä, vaikka heillä oli vahva ystävyyssuhde edellä mainittuihin.[2] Miamien yhteenlaskettu kokonaismäärä on ensimmäisten ranskalaisten jesuiittojen tekemien merkintöjen mukaan saattanut olla noin 15 000. [3]

Miamit kuuluivat algonkinien kieliryhmään ja heidän alkuperäinen nimensä omaumeg tarkoitti "niemimaan ihmisiä".[4] Yksi heidän varhaisista kylistään oli Chicago, joka tarkoitti "haisevaa paikkaa" ja josta myöhemmin kasvoi eräs Yhdysvaltain suurimpia kaupunkeja. Eurooppalaisten siirtomaavaltojen keskinäisissä erimielisyyksissä miamit tukivat Uutta-Ranskaa, ja kävivät 1700-luvun lopulla useita taisteluita Yhdysvaltoja vastaan.

Miamien kuuluisin päällikkö oli Little Turtle (Pieni kilpikonna), joka jäi historiaan yhtenä maineikkaimmista 1700-luvun intiaanijohtajista.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fort St. Louis

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalainen lähetyssaarnaaja Isä Marquette oli eräs ensimmäisistä Suurten järvien alueen intiaanikylissä vierailleista eurooppalaisista.

Ensimmäiset havainnot miameista tulivat ranskalaisilta tutkimusmatkaajilta ja papeilta. Lähetyssaarnaaja Jacques Marquetten tiedetään vierailleen miamien kylissä syksyllä 1673.[5] Ranskalaiset jesuiitat tekivät miamien parissa lähetystyötä, koska pitivät näitä ystävällisinä ja helpommin lähestyttävinä kuin muita alueen intiaaneja. Samalla vuosisadalla miamit kuitenkin joutuivat jättämään maansa Wisconsinin Green Bayn ympäristössä, josta heidät karkottivat kickapoot, potawatomit ja muut pohjoiset heimot.[1] Miamit hakivat turvaa irokeesien liittokunnan senecoista ja tekivät näiden kanssa suuren sotaretken illinois-intiaanien maille.[6] [7]

1680-luvun alussa miamit onnistuivat jesuiittojen välityksellä solmimaan rauhan illinoisien kanssa. Samoihin aikoihin perustettu ranskalaisten uusi kauppa-asema Fort St. Louis sai ympärilleen miameista, illinoiseista ja shawneiden pakolaisryhmistä muodostuvan populaation, jonka yhteisluvuksi on arveltu jopa 20 000 intiaania. Irokeesit eivät voineet ummistaa silmiään ranskalaisten ja algonkin-heimojen väliseltä kaupankäynniltä, vaan lähettivät vuonna 1684 raskaasti aseistetun seneca-armeijan antamaan miameille mallia tehokkaasta sodankäynnistä, ja tuhoamaan myös illinoisien uudet kylät. Senecoja odotti kuitenkin yllätys. Vastassa oli väkivahva miamien, illinoisien ja ranskalaisten muodostama liitto, jota shawneiden ryhmät täydensivät. Senecat eivät kyenneet valtaamaan Fort St. Louisia, vaan joutuivat palaamaan kotimaahansa vajaalukuisina ja nöyryytettyinä. Fort St. Louis osoittautui heille ylittämättömäksi läntiseksi raja-aidaksi.[3]

Rauhansopimus vuonna 1701

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset aloittivat sodan irokeeseja vastaan samana vuonna kun nämä olivat yrittäneet vallata Fort St. Louisin. Britit olivat irokeesien takana yllyttäen näitä tuhoamaan Uuden-Ranskan liittolaisineen. Aluksi ranskalaiset kärsivätkin tappioita, mutta jo seuraavien vuosien aikana tilanne alkoi muuttua heidän edukseen. Uuden-Ranskan vastaiskut olivat kovia. Vuonna 1686 he polttivat useita senecain kyliä. Irokeesit tekivät iskuja ranskalaisten kanssa liittoutuneiden heimojen maille. Senecat onnistuivat hävittämään lähellä nykyistä Chicagoa olleen miamien kylän, kun soturit olivat muualla. Seuraavan vuosikymmenen aikana ranskalaisten hyvin aseistamat suurten järvien heimot pääsivät kääntämään tappiot voitoiksi. Vuonna 1700 irokeesit solmivat rauhan ranskalaisten sekä 1701 kaikkien heidän kanssaan liittoutuneiden intiaanien kanssa.[8]

Kaupankäynnistä sodankäyntiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miamit keskittivät 1700-luvun alusta eteenpäin asumisensa Indianaan ja siellä Wabash- ja Kankakee-jokien varsille. He rikkoivat liittonsa illinoisien kanssa, koska eivät pitäneet näistä. Englantilaisten turkiskauppiaitten houkutellessa miameja kauppasuhteisiin kanssaan tuli Uuden-Ranskan kauppiailla kiire laajentaa kauppaverkostoaan miamien maille. 1710-luvulla miamit saivat territorioonsa Indianassa hetkessä kolme ranskalaisten kauppa-asemaa.[9] Vanhojen miamijohtajien tilalle siirtyneet nuoremmat päälliköt tunsivat kuitenkin lisääntyvää houkutusta brittiläisten kauppatavaraa kohtaan, joka oli laadukkaampaa ja edullisempaa kuin kilpailijoilla.[3] Vuonna 1747 päällikkö Memeskian johtamat miamit liittyivät brittiläismielisen wyandotien johtajan Nicolas Orontonyn joukkoihin ja polttivat läntisessä Ohiossa erään ranskalaisen kauppa-aseman.[10]

Englantilaisten ja ranskalaisten kasvava halu ottaa Ohion maaseutu itselleen johti vuonna 1756 alkaneeseen seitsenvuotiseen sotaan maiden välillä. Alueen intiaanit käsittivät, ettei heille jäisi mitään voitti kumpi tahansa. Miamit ja muut Ohion heimot olivat kuitenkin valmiit tukemaan sodassa ranskalaisia saatuaan näiltä musketteja, jotka kiinnostavuudessaan voittivat brittien tarjoamat tavarat.[11]

Sodan päättyminen englantilaisten voittoon ei merkinnyt levottomuuksien loppumista. Keväällä 1763 miamit saivat ottawien päälliköltä Pontiacilta viestinviejän tuoman sotavyön merkiksi englantilaisia vastaan suunnatusta suuresta intiaanikapinasta. Aluksi miamit kieltäytyivät. He muuttivat myöhemmin mieltään kuullessaan millaiset määrät eri heimojen sotureita oli lupautunut mukaan Pontiacin kapinaan.[12] Miamit osallistuivat kahden linnakkeen valtaamiseen, mutta eivät olleet halukkaita osallistumaan brittien teurastukseen, vaan kohtelivat vankejaan lempeästi.[3] Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa miamit asettuivat Englannin puolelle siirtolaisia vastaan.[13]

Little Turtlen sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Little Turtle nousi Miamien suureksi johtajaksi.

Ohion rajaseuduilla toistuville häiriköinneille päätti panna pisteen Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington. Hänen valtuuttamanaan luoteisterritorion (Ohio, Indiana ym.) kuvernööri Arthur St. Clair keräsi joukko-osaston, jonka tehtävänä oli panna järjestykseen Ohiolaakson intiaanit. Yli tuhatta sotilasta laitettiin komentamaan prikaatinkenraali Josiah Harmar.[14]

Vuonna 1790 Harmanin johtama jalkaväkiosasto teki marssin intiaanien alueille Ohiolaaksossa. Metsän suojassa odottavat Little Turtlen johtamat miamit ja Blue Jackettia seuraavat shawneet olivat käyttäneet hämäystaktiikkaa ja houkutelleet Harmarin jalkaväen yhä syvemmälle metsään. Kun amerikkalaiset käsittivät kävelleensä ansaan, oli liian myöhäistä perääntyä. Intiaanit surmasivat 183 sotilasta. [15]

Tieto tapauksesta levisi kummankin osapuolen taholla nopeasti eteenpäin. Little Turtle ja Blue Jacket saivat riveihinsä muiden heimojen sotureita päälliköineen. Yhdysvallat suunnitteli uutta iskua. Harmanin paikan täytti kuvernööri Arthur St. Clair. Nyt suurin osa tulevasta sotajoukosta kerättiin rajaseudun vapaaehtoisista. Näin saatiin liki 2000 sotilasta käsittävä jalkaväkirykmentti.[15] Joukossa oli jopa naisia.[14] Liikkeelle lähdettiin tarkoituksena yllättää intiaanit, mutta amerikkalaisten liikkuminen oli hidasta mukana olleiden naisten hidastaessa marssin etenemistä. Metsät olivat vaikeakulkuisia. Miamit, shawneet, ojibwayt, ottawat ja potawatomit olivat hyvinkin tarkoin selvillä siitä missä St. Clairin jalkaväkikomppania kulloinkin kulki.[16]

Kuvernööri Arthur St. Clair.

St. Clair määräsi miehensä pystyttämään pieniä huoltolinnakkeita matkan varrelle. Lopulta, kuukausien marssin jälkeen, he saapuivat Wabash-joen varrelle, josta löytyvä korkea metsäalue sopi hyvin asemapaikaksi. Osa vapaaehtoisista oli luopunut sotaretkestä kyllästyttyään loputtomaan ja uuvuttavaan marssimiseen ilman kunnon muonaa ja palkkaa. Perille jaksaneet olivat väsyneitä kokemistaan rasituksista.

Seuraavana aamuna, 3. marraskuuta 1791 hieman ennen auringonnousua intiaanit tekivät yllätyshyökkäyksen. Leirin ulkolaidoilla nukkuvat värvätyt sotilaat olivat kokemattomia ja joutuivat paniikkiin. He säntäsivät leirin keskiosiin, jossa lepäsivät tykistön miehet ja muut sotilaat. Kaaos oli täydellinen. Ennen kuin kuvernööri St. Clair sai organisoitua pistimin aseistetut jalkamiehensä vastahyökkäykseen, olivat hyökkääjät jo kadonneet. Miesten etsiessä vihollisia metsässä, oli intiaanien helppo poimia heidät yksitellen. Kolme tuntia kestäneen taistelun aikana oli St. Clairin joukoista tuhottu lähes puolet. Osa vapaaehtoisista antautui. Kuvernööri antoi vetäytymiskäskyn joukoilleen ja he onnistuivat murtautumaan vihollislinjan lävitse ja pakenemaan lähes 50 kilometrin päässä olevaan Fort Jeffersoniin. Yli 600 amerikkalaista oli surmattu taistelun aikana ja haavoittuneita oli satoja. Intiaanit olivat saavuttaneet erään suurimmista voitoistaan sodissaan valkoisia vastaan. [17] Samalla Tappio oli suurin mitä Yhdysvaltain armeija koki milloinkaan sodissa intiaaneja vastaan.[18]

St. Clairin tappio nosti intiaanien mielialaa ja toi paljon mainetta Little Turtlelle. Delawaret ja wyandotit olivat valmiit liittymään mukaan seuraaviin sotiin. Kesällä 1793 pidettiin Sanduskyssä amerikkalaisten ja intiaanien välinen neuvottelu, jonka tarkoituksena oli saada Yhdysvaltojen käyttöön Ohiolaaksossa asuvien intiaanien maat rauhanomaisin keinoin. Neuvottelut raukesivat hyödyttöminä.[14]

Fallen Timbers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden amerikkalaisen sotaväkiosaston komentajaksi määrättiin kenraali Anthony Wayne, joka kantoi liikanimeä "Mad". Nimi oli Itsenäisyyssodan peruja ja kuvasti hänen pelottomuuttaan. [17] Wayne sai taakseen 3000 sotilasta. Hän ei kuitenkaan aloittanut sotaa heti. Intiaanit olivat ihmeissään, kun hyökkäystä ei kuulunut. Osa heistä kyllästyi toimettomaan olotilaan poistuen takaisin kyliinsä.[14]

Wayne rakensi linnakkeen, Fort Recoveryn.[19] Se nousi samalle paikalle, jossa kuvernööri St. Clairin joukot olivat kärsineet tappionsa. Kesällä 1794 Little Turtle miamisotureineen teki hyökkäyksen linnaketta vastaan, mutta laihoin tuloksin. Heidät lyötiin takaisin. Tämän jälkeen Little Turtle alkoi puhua rauhan puolesta koska ei uskonut sodan auttavan heidän asiaansa. Hänen paikkansa korvasi ottawien päällikkö Turkey Foot.[20]

Lopulliseksi sotanäyttämöksi muodostui Erie-järven rannalla oleva Fallen Timbers. Myrskynkaatamien lukuisten puiden täyttämä metsämaa tarjosi Waynen joukoille hyvän leiripaikan. Blue Jacketin ja Turkey Footin joukot seurasivat sotilaita ja majoittuivat sopivan matkan päähän. Kumpikin puoli odotti hyökkäystä. Waynen armeijalla oli hyvät muonavarastot, mutta intiaanit kärsivät nälkää. Usean päivän turhan odottelun jälkeen osa sotureista lähti täydentämään muonavarastojaan englantilaisten linnakkeeseen Fort Miamiin. [21]

20. elokuuta 1794 Wayne antoi käskyn hyökkäykseen, jota Blue Jackettin nälkiintyneet soturit eivät pystyneet torjumaan. Metsän kätköissä käytiin lyhyt taistelu, joka oli tunnissa ohi.[22] Tiedot intiaanien menetyksistä vaihtelevat noin 40:stä useaan sataan. [20] Taistelu riitti lopettamaan alueen intiaanisodat. Fort Miamista ruokaa ja turvaa hakevat intiaanit eivät päässeet linnakkeeseen, koska britit eivät suostuneet avaamaan pakolaisille portteja amerikkalaisten pelosta.[21]

Greenvillen rauhansopimus vei intiaaneilta suuret osat heidän maistaan.

Vuotta myöhemmin elokuussa 1795 monien sotaan osallistuneiden heimojen päälliköt kävivät allekirjoittamassa sopimuksen Fort Greenvillessä. He luovuttivat koko Ohion ja suuren palan Indianaa Yhdysvaltojen hallitukselle. Miamipäällikkö Little Turtle oli allekirjoittajien joukossa. Hänestä tuli juhlittu sankari. Vuonna 1812 hän kuoli luonnollisen kuoleman saatuaan eurooppalaisen taudin - kihdin. Hän menehtyi taudin aiheuttamiin komplikaatioihin.[20]

Kohti nykyaikaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun vaiheilla alkoi miameja siirtyä pieninä ryhminä nykyiseen Missouriin. Weat, piankashawt ja pepikokiat myivät maitaan hallitukselle. 1830-luvulla mainitut heimot olivat jättäneet kokonaan Indianan, myöhemmin myös Missourin alueet, josta he siirtyivät Kansasiin. Täällä he solmivat kiinteän liiton entisten vihamiestensä illinoisien kanssa. 1860-luvulla hallitus siirsi heidän yhdyskuntansa Oklahomaan. Suurin osa miameista jäi Indianaan, jossa he asuvat yhä Wabash-joen yläjuoksulla alkuperäisillä maillaan. Miamien lähes täysin kadonnutta kieltä ollaan elvyttämässä henkiin tarkoituksena saada se vielä joskus heidän koulujensa oppikieleksi. Miamien lukumäärä on kovassa nousussa. Oklahomassa heitä asuu noin 2 000 henkeä ja Indianassa luku on jo ylittänyt 6 000:n rajan.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klaanit ja heimot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hauta Miami Chief Francis Godfroy sijaitsee Chief Francis Godfroy hautausmaa, Miami County, Indiana.

Miamit jakaantuivat kuuteen eri heimoon ja moniin klaaneihin, joita alun perin on ollut yli kymmenen. Monet klaanit katosivat 1700-luvun alussa, kun kansan yhteensaattaminen epäonnistui. 1700-luvun lopulla miameilla oli yhteinen ylipäällikkö Little Turtle, joka valta ylettyi kaikkiin heidän ryhmiinsä. Yleensä joka kylällä oli oma erillinen johtajansa, joka joskus saattoi olla myös nainen. Alkuperäisessä kulttuurissa perinnöllisillä päälliköillä oli joitakin hengellisiä tehtäviä, joista luovuttiin, kun kävi ilmi niiden tehottomuus parantaa eurooppalaisten tuomia tauteja, kuten isorokko, tuhkarokko ja paiserutto. Jo 1600-luvun lopulla miameilla tiedettiin olleen parantajien salaseura, joka tunnetaan yhä nimellä midewiwin. Seuran jäsenillä oli lääketieteellistä osaamista ja myös suuri poliittinen merkitys.[2]

Kannibalismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miamien alkuperäiseen uskontoon kuului myös erikoistilaisuuksissa harrastettu kannibalismi. [23]. [24] Sodissa saaduista vangeista osaa kidutettiin. Lopuksi heidät paistettiin ja syötiin. Tällaisista tapauksista on runsaasti muistiinmerkintöjä. [23] Yleensä nämä menot olivat koko kansalle avoimet ja liittyivät uskonnollisiin seremonioihin. Vuonna 1821 Michiganin territorion kuvernoori Lewis Cass oli silminnäkijänä miamien keskiöisessä midewiwin-rituaalissa etsimässä vahvistusta huhuille juhlissa tapahtuvasta kannibalismista. Cass ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan huhujen mahdollista todenperäisyyttä.[25]

Jesuiittapappi Claude-Jean Allouez, joka 1600-luvun jälkipuoliskolla opetteli miamien kielen ja perusti heidän kyläänsä lähetysaseman, on kirjannut ylös tietoja miamien alkuperäisistä tavoista, joihin kuului mm. ihmisten uhraaminen pakanajumalalleen auringolle [24] [23] Jotkut historioitsijat uskovat, että miamit olivat esihistoriallisella ajalla tapahtuneessa intiaanikulttuurien yhteentörmäyksessä omineet aurinkojumalan Mississippin muinaiskulttuurista.[26]

Asuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miamit asuivat kupolinmuotoisissa, kaislamatoin verhotuissa wigwameissa. Heidän kesäkylänsä sijaitsivat hedelmällisen maaperän omaavissa jokilaaksoissa. Alun perin kylät olivat suuria, ja niissä asui sukuja monista eri klaaneista. Osa heimoryhmistä liikkui kylästä toiseen. Miamien viljelemää ainutlaatuista muunnosta valkoisesta maissista pidettiin yleisesti suuressa arvossa. Elonkorjuun jälkeen kylät siirtyivät preerioiden liepeille biisoninmetsästyksen ajaksi. Yhteismetsästyksiä pidettiin saukien ja foxien kanssa. Lopuksi hajaannuttiin talveksi moniin eri metsästysleireihin.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisten muistiinpanojen mukaan miamit olivat sivistyneempiä kuin suurin osa naapureistaan. He olivat lisäksi hyvin ennakkoluulottomia ja varhaiset ranskalaiset tutkimusmatkaajat kuvasivat heitä kaunismuotoisemmiksi kuin muita alueen heimoja.[24] Miamien lähimmät naapurit kickapoot ja mascoutenit näyttivät heidän rinnallaan talonpojilta tai köyhiltä maatyöläisiltä. Miameilla oli erityinen mieltymys pukeutua koristeellisiin ja näyttäviin vaatteisiin. Molemmat sukupuolet tatuoivat itsensä. [27]

Avioelämä ja vapaa-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miameilla oli oikeus ottaa useampia vaimoja. Lapset ottivat isänsä klaanin. Naispuolinen avionrikkoja saatettiin tuomita kuolemaan tai häneltä leikattiin nenä merkiksi rikkomuksesta. [3] Avioeron ottaminen oli helppoa. Yleensä riitti, kun jompikumpi puolisoista vain muutti pois. [23]

Erilaiset urheilukilpailut olivat miamien vapaa-ajan suuria koko kansan huvitilaisuuksia. [23] Useimmiten kilpailut järjestettiin eri kylien kesken. Taitojen ja voimien mittaaminen eri pelien yhteydessä sai suuret yleisömäärät. Paini ja uinti olivat miesten suosimia lajeja. Naiset harrastivat keilailua, joka saattoi venyä useamman päivän mittaiseksi.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anson, Bert: Miami Indians, University of oklahoma Press, 2001, ISBN 9780806131979
  • Santoro, Nicholas J. Atlas of the Indian Tribes of North America, iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5
  • Sandler, Stanley Ground warfare: an international encyclopedia, Nide 1, ABC-Clio, 2002. ISBN 1-57607-344-0
  • Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit, s. 276-278. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
  • Waldman, Carl: Atlas of the North American Indian, Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9.
  • Waldman, Carl Encyclopedia of Native American tribes, Fact On File Publications, 2006. ISBN 9780816062744
  • White, Richard: The middle ground: Indians, empires, and republics in the Great Lakes region ... Cambridge University Press, 1991, ISBN 9780521371049

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Santoro s.215.
  2. ↑ a b Virrankoski s. 130
  3. ↑ a b c d e f Miami History Dickshovel.com. Viitattu 22.12-2009. (englanniksi)
  4. ↑ Anson s. 5.
  5. ↑ White s. 47.
  6. ↑ Iroquois Wars Tripod.com. Viitattu 27.4.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Sandler s. 413.
  8. ↑ Virrankoski s. 115.
  9. ↑ Anson s. 34.
  10. ↑ Virrankoski s. 131.
  11. ↑ Hurt s. 40.
  12. ↑ Anson s. 65.
  13. ↑ Santoro s. 216.
  14. ↑ a b c d Henriksson s. 62.
  15. ↑ a b Waldman s.114.
  16. ↑ Hurt s. 114.
  17. ↑ a b Waldman s. 115.
  18. ↑ Hurt s. 118.
  19. ↑ Fort Recovery, Ohio Fortrecovery.org. Viitattu 26.4.2011. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Waldman Encyclopedia s. 163.
  21. ↑ a b Henriksson s. 63.
  22. ↑ Hurt s. 135.
  23. ↑ a b c d e Miami Indian Culture Essortment.com. Arkistoitu 5.9.2008. Viitattu 22.12.2009. (englanniksi)
  24. ↑ a b c Catholic Encyclopedia:New AdventViitattu 22.12-2009.
  25. ↑ Anson s. 25.
  26. ↑ Anson s. 15.
  27. ↑ Miami Tribe History Accessgenealogy.com. Viitattu 27.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Miamit&oldid=22749741”