Ero sivun ”Raoul Palmgren” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
jail
Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset)
botit
203 698 muokkausta
p Korvataan ISBN-tunniste
 
(9 välissä olevaa versiota 8 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 23: Rivi 23:
| alaviitteet =
| alaviitteet =
}}
}}
'''Raoul Oskar Gånge-Rolf Armin Palmgren''' ([[12. tammikuuta]] [[1912]] [[Karjaa]] – [[10. maaliskuuta]] [[1995]] [[Tampere]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[kirjailija]], [[toimittaja]], [[kirjallisuustiede|kirjallisuudentutkija]] ja [[professori]].
'''Raoul Oskar Gånge-Rolf Armin Palmgren''' ([[12. tammikuuta]] [[1912]] [[Karjaa]] – [[10. maaliskuuta]] [[1995]] [[Tampere]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[tietokirjailija]], [[toimittaja]], [[kirjallisuustiede|kirjallisuudentutkija]] ja [[professori]].


== Nuoruus ja sotavuodet ==
== Nuoruus ja sotavuodet ==
Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen klassillinen lyseo|Tampereen klassillisesta lyseosta]]. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa [[Helsingin yliopisto]]ssa. Vuonna 1940, juuri valmistuneena filosofian kandidaattina, hänet valittiin [[Tampereen kaupunginkirjasto]]n johtajaksi.
Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen klassillinen lyseo|Tampereen klassillisesta lyseosta]]. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa [[Helsingin yliopisto]]ssa. Vuonna 1940, juuri valmistuneena filosofian kandidaattina, hänet valittiin [[Tampereen kaupunginkirjasto]]n johtajaksi.


Palmgren oli kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli toimittaja [[Irja Palmgren|Irja Laurikainen]] 1936–1953, toinen teatteriohjaaja [[Ilmi Parkkari]] 1953–1979 ja viimeinen [[Marja-Leena Palmgren]] (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä-kirjailija [[Reidar Palmgren]].
Palmgren kuului [[Katri Vala]]n ihailijoihin. Tietämättä Valan 1930 solmimasta avioliitosta [[Armas Heikel]]in kanssa hän lähetti Valalle kosimakirjeen, ja nolo tapaus vaikutti myöhemminkin heidän väleihinsä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Minna Maijala | Nimeke = Katri Vala – Kulkuri & näkijä| Sivu =269, 279 | Vuosi = 2021 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| ISBN = 978-1-38243-0 }}</ref> Palmgren oli sittemmin kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli toimittaja [[Irja Palmgren|Irja Laurikainen]] 1936–1953, toinen teatteriohjaaja [[Ilmi Parkkari]] 1953–1979 ja viimeinen [[Marja-Leena Palmgren]] (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä-kirjailija [[Reidar Palmgren]].


Palmgren osallistui [[talvisota]]an, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hän painui "maan alle". Maaliskuussa 1942 Raoul ja Irja Palmgren sekä [[Arvo Turtiainen]] pidätettiin. Raoul Palmgren tuomittiin [[sotilaskarkuri|sotilaskarkuruudesta]] ja [[valtiopetos|valtiopetoksen valmistelusta]] neljäksi ja puoleksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen. [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n johtoon kuulunut Irja Palmgren tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Siilasvuo, Ensio ym. (toim.) | Nimeke=Jatkosota: Kronikka | Sivu=89 | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1991 | Tunniste=ISBN 951-20-3661-4}}</ref> Vankeusaikansa Raoul Palmgren oli aluksi [[Pelson vankila|Pelson]] ja myöhemmin [[Sukevan vankila]]ssa. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen "tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa". Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin ''1930-luvun kuvat'' nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kalemaa, Kalevi | Nimeke=Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=1984 | Tunniste=ISBN 951-30-5382-2}}</ref>
Palmgren osallistui [[talvisota]]an, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hän painui "maan alle". Maaliskuussa 1942 Raoul ja Irja Palmgren sekä [[Arvo Turtiainen]] pidätettiin. Raoul Palmgren tuomittiin [[sotilaskarkuri|sotilaskarkuruudesta]] ja [[valtiopetos|valtiopetoksen valmistelusta]] neljäksi ja puoleksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen. [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n johtoon kuulunut Irja Palmgren tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Siilasvuo, Ensio ym. (toim.) | Nimeke=Jatkosota: Kronikka | Sivu=89 | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1991 | Tunniste = | Isbn = 951-20-3661-4}}</ref> Vankeusaikansa Raoul Palmgren oli aluksi [[Pelson vankila|Pelson]] ja myöhemmin [[Sukevan vankila]]ssa. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen "tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa". Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin ''1930-luvun kuvat'' nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kalemaa, Kalevi | Nimeke=Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=1984 | Tunniste = | Isbn = 951-30-5382-2}}</ref>


== Kirjallinen toiminta ==
== Kirjallinen toiminta ==
Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]], jota luettiin arvostaen ja arvostellen sekä vasemistossa että oikeistossa. Sosiologi [[Risto Alapuro]] luonnehti Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa [[Perry Anderson]]in teoriaan viitaten<ref>''Suomen älymystö Venäjän varjossa'', 1997.</ref> seuraavasti:
Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]], jota luettiin arvostaen ja arvostellen sekä vasemmistossa että oikeistossa. Sosiologi [[Risto Alapuro]] luonnehti Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa [[Perry Anderson]]in teoriaan viitaten<ref>''Suomen älymystö Venäjän varjossa'', 1997.</ref> seuraavasti:
<blockquote>”Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta.”</blockquote>
<blockquote>”Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta.”</blockquote>


Rivi 42: Rivi 42:
Sodan jälkeen Palmgren toimi [[Kansankulttuuri|Kansankulttuuri Oy:n]] kirjallisena johtajana ja vuosina 1945–1952 ''[[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana]]'' -lehden kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin [[Kemi]]n ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968, hänet valittiin [[Oulun yliopisto]]n [[kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professoriksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ellonen, Leena (toim.) | Nimeke=Suomen professorit 1640–2007 | Sivut=524 | Julkaisija=Professoriliitto | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2008 | Isbn=978-952-99281-1-8 }}</ref>
Sodan jälkeen Palmgren toimi [[Kansankulttuuri|Kansankulttuuri Oy:n]] kirjallisena johtajana ja vuosina 1945–1952 ''[[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana]]'' -lehden kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin [[Kemi]]n ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968, hänet valittiin [[Oulun yliopisto]]n [[kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professoriksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ellonen, Leena (toim.) | Nimeke=Suomen professorit 1640–2007 | Sivut=524 | Julkaisija=Professoriliitto | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2008 | Isbn=978-952-99281-1-8 }}</ref>


Vuonna 1972 Palmgrenille myönnettiin arvokkaasta julkaisutoiminnasta [[Eino Leinon palkinto]], jota jakaa [[Eino Leinon Seura]] vuosittain kotimaisen kirjallisuuden tai sen tutkimuksen alalta.<ref>https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Leinon_palkinto</ref>
Vuonna 1972 Palmgrenille myönnettiin arvokkaasta julkaisutoiminnasta [[Eino Leinon palkinto]],<ref>[https://biografiasampo.fi/henkilo/p2292 Raoul Palmgren,] Biografiasampo.fi, viitattu 2.3.32022</ref> jota jakaa [[Eino Leinon Seura]] vuosittain kotimaisen kirjallisuuden tai sen tutkimuksen alalta.<ref>[https://kirjasaatio.fi/muut-palkinnot/eino-leinon-palkinto Eino Leinon palkinto] Kirjasäätiö.fi, viitattu 2.3.2022</ref>


==Poliittinen toiminta==
==Poliittinen toiminta==
Palmgren liittyi [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistiseen Puolueeseen]] loppusyksyllä 1944 heti vapauduttuaan vankeudesta. Hän alkoi työskennellä lehtimiehenä. Hän ei kuitenkaan täysin hyväksynyt puolueen eikä Neuvostoliiton politiikkaa. Hän protestoi sitä, että puolueen “venäläisillä” eli Neuvostoliiton puoluekoulun käyneillä oli ylivalta. Palmgren oli kuitenkin kylmän sodan asetelmassa voimakkaasti Neuvostoliiton puolella: Neuvostoliiton aseet puolustivat rauhaa, kun taas Yhdysvallat valmisteli sotaa. Marsalkka Mannerheimin kuolema vuonna 1951 nosti esille Palmgrenissa vihamielisyyttä, vaikka se kansan valtaosassa herätti kunnioitusta ja arvostusta marsalkkaa kohtaan. Lopulta vuonna 1952 Palmgren erosi SKP:stä, jolloin hänet erotettiin Vapaan Sanan päätoimittjan tehtävästä. <ref name=uola>{{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Sivu= 77, 78, 336, 353, 373, 386, 387, 393, 399| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva Kustannus Oy| Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}</ref>
Palmgren liittyi [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistiseen Puolueeseen]] loppusyksyllä 1944 heti vapauduttuaan vankeudesta. Hän alkoi työskennellä lehtimiehenä. Hän ei kuitenkaan täysin hyväksynyt puolueen eikä Neuvostoliiton politiikkaa. Hän protestoi sitä, että puolueen “venäläisillä” eli Neuvostoliiton puoluekoulun käyneillä oli ylivalta. Palmgren oli kuitenkin kylmän sodan asetelmassa voimakkaasti Neuvostoliiton puolella: Neuvostoliiton aseet puolustivat rauhaa, kun taas Yhdysvallat valmisteli sotaa. Marsalkka Mannerheimin kuolema vuonna 1951 nosti esille Palmgrenissa vihamielisyyttä, vaikka se kansan valtaosassa herätti kunnioitusta ja arvostusta marsalkkaa kohtaan. Lopulta vuonna 1952 Palmgren erosi SKP:stä, jolloin hänet erotettiin Vapaan Sanan päätoimittajan tehtävästä.<ref name=uola>{{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Sivu= 77, 78, 336, 353, 373, 386, 387, 393, 399| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva | Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}</ref> Eroa edelsi [[Titolaisuus|titolaisuuden]] tuomitsemisesta syntynyt konflikti SKP:n johdon kanssa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Leppänen, Veli-Pekka|Nimeke=Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970|Vuosi=1999|Sivu=12|Julkaisija=Edita|Isbn=951-37-2785-8}}</ref>


== Teokset ==
== Teokset ==
Rivi 52: Rivi 52:
*''Suuri linja'', 1948
*''Suuri linja'', 1948
*''Marxilaisen estetiikan kaksitasoisuus'', 1953.
*''Marxilaisen estetiikan kaksitasoisuus'', 1953.
*''1930-luvun kuvat'' (nimimerkillä R.Palomeri), 1953
*''30-luvun kuvat'' (nimimerkillä R. Palomeri), 1953
*''Hapanta'' (nimimerkillä Hapan), 1953
*''Hapanta'' (nimimerkillä Hapan), 1953
*''Miten luemme kaunokirjallisuutta'', 1953
*''Miten luemme kaunokirjallisuutta'', 1953
Rivi 59: Rivi 59:
* {{Kirjaviite | Nimeke=Joukkosydän: Vanhan työväenliikkeemme kaunokirjallisuus 1–2 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1966}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Joukkosydän: Vanhan työväenliikkeemme kaunokirjallisuus 1–2 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1966}}
*''Työläiset ja mustalaiset Minna Canthin "Työmiehen vaimon" sosiaalisina ja draamaelementteinä'', 1970
*''Työläiset ja mustalaiset Minna Canthin "Työmiehen vaimon" sosiaalisina ja draamaelementteinä'', 1970
* {{Kirjaviite | Nimeke=Maksim Gorki: Elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1978 | Tunniste=ISBN 951-615-184-1}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Maksim Gorki: Elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1978 | Tunniste = | Isbn = 951-615-184-1}}
*''Tekstejä nuoruuden vuosikymmeneltä'', 1980
*''Tekstejä nuoruuden vuosikymmeneltä'', 1980
*''Tekstejä Vapaan sanan vuosikymmeneltä'', 1981
*''Tekstejä Vapaan sanan vuosikymmeneltä'', 1981
Rivi 66: Rivi 66:
*''Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa'', 1989
*''Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa'', 1989
*''Täällä toimitus: Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena'', 1994
*''Täällä toimitus: Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena'', 1994
* {{Kirjaviite | Nimeke=Vankilapäiväkirja: Raoul Palmgrenin epitafi 1940-luvulle | Selite=Toimittanut Marja-Leena Palmgren | Julkaisupaikka=Oulu | Julkaisija=Pohjoinen | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-749-293-6}}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Vankilapäiväkirja: Raoul Palmgrenin epitafi 1940-luvulle | Selite=Toimittanut Marja-Leena Palmgren | Julkaisupaikka=Oulu | Julkaisija=Pohjoinen | Vuosi=1997 | Tunniste = | Isbn = 951-749-293-6}}


== Lähteet ==
== Lähteet ==
Rivi 79: Rivi 79:
* [http://www.hs.fi/muistot/art-2000002625476.html Raoul Palmgrenin muistokirjoitus]. ''Helsingin Sanomat'' (Käyttäjätunnuksella).
* [http://www.hs.fi/muistot/art-2000002625476.html Raoul Palmgrenin muistokirjoitus]. ''Helsingin Sanomat'' (Käyttäjätunnuksella).
* [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=100 Kiilasta ja 1930-luvun kulttuuripolitiikasta]. Ylen Sininen laulu -sarjan osa.
* [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=100 Kiilasta ja 1930-luvun kulttuuripolitiikasta]. Ylen Sininen laulu -sarjan osa.
* [http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suomenalymystovenajanvarjossa9711.html Ensimmäinen luku Risto Alapuron kirjasta ''Suomen älymystö Venäjän varjossa''.]{{404}}
* {{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20160305012217/http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suomenalymystovenajanvarjossa9711.html | Arkistoitu = 5.3.2016 | Nimeke = Suomen älymystö Venäjän varjossa. | Tekijä = Alapuron, Risto | Ajankohta = 1977 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 14.9.2020}} Ensimmäinen luku kirjasta ''Suomen älymystö Venäjän varjossa''
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=214&a=1420 Raoul Palmgren keskustelee vuonna 1969 Seppo Valjuksen kanssa George Orwellin romaanista ''1984'' ja sen kuunnelmaversiosta.] YLEn elävä arkisto.
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=214&a=1420 Raoul Palmgren keskustelee vuonna 1969 Seppo Valjuksen kanssa George Orwellin romaanista ''1984'' ja sen kuunnelmaversiosta.] YLEn elävä arkisto.
* Drufva, Juha: [http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/2715818/raoul-palmgren-jatti-pysyvan-jaljen-kulttuurihistoriaan Raoul Palmgren jätti pysyvän jäljen kulttuurihistoriaan.] ''Kansan uutiset'' 8.1.2012.
* Drufva, Juha: [http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/2715818/raoul-palmgren-jatti-pysyvan-jaljen-kulttuurihistoriaan Raoul Palmgren jätti pysyvän jäljen kulttuurihistoriaan.] ''Kansan uutiset'' 8.1.2012.
Rivi 88: Rivi 88:
{{AAKKOSTUS:Palmgren, Raoul}}
{{AAKKOSTUS:Palmgren, Raoul}}
[[Luokka:Oulun yliopiston professorit]]
[[Luokka:Oulun yliopiston professorit]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset päätoimittajat]]
[[Luokka:Suomalaiset päätoimittajat]]
[[Luokka:Suomalaiset kriitikot]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjastonhoitajat]]
[[Luokka:Suomalaiset kirjastonhoitajat]]
[[Luokka:Pakinoitsijat]]
[[Luokka:Pakinoitsijat]]
Rivi 97: Rivi 97:
[[Luokka:Vuonna 1995 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1995 kuolleet]]
[[Luokka:Suomalaiset professorit]]
[[Luokka:Suomalaiset professorit]]
[[Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt]]

Nykyinen versio 10. marraskuuta 2024 kello 08.13

Raoul Palmgren
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1912
Karjaa
Kuollut10. maaliskuuta 1995 (83 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tutkimusalue kirjallisuustiede
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Raoul Oskar Gånge-Rolf Armin Palmgren (12. tammikuuta 1912 Karjaa – 10. maaliskuuta 1995 Tampere) oli suomalainen tietokirjailija, toimittaja, kirjallisuudentutkija ja professori.

Nuoruus ja sotavuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa Helsingin yliopistossa. Vuonna 1940, juuri valmistuneena filosofian kandidaattina, hänet valittiin Tampereen kaupunginkirjaston johtajaksi.

Palmgren kuului Katri Valan ihailijoihin. Tietämättä Valan 1930 solmimasta avioliitosta Armas Heikelin kanssa hän lähetti Valalle kosimakirjeen, ja nolo tapaus vaikutti myöhemminkin heidän väleihinsä.[1] Palmgren oli sittemmin kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli toimittaja Irja Laurikainen 1936–1953, toinen teatteriohjaaja Ilmi Parkkari 1953–1979 ja viimeinen Marja-Leena Palmgren (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgren.

Palmgren osallistui talvisotaan, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hän painui "maan alle". Maaliskuussa 1942 Raoul ja Irja Palmgren sekä Arvo Turtiainen pidätettiin. Raoul Palmgren tuomittiin sotilaskarkuruudesta ja valtiopetoksen valmistelusta neljäksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran johtoon kuulunut Irja Palmgren tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.[2] Vankeusaikansa Raoul Palmgren oli aluksi Pelson ja myöhemmin Sukevan vankilassa. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen "tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa". Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin 1930-luvun kuvat nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään.[3]

Kirjallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava kirjallisuuskriitikko, jota luettiin arvostaen ja arvostellen sekä vasemmistossa että oikeistossa. Sosiologi Risto Alapuro luonnehti Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa Perry Andersonin teoriaan viitaten[4] seuraavasti:

”Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta.”

Palmgren toimi aktiivisessa yhteydessä kulttuuriyhdistys Kiilaan ja johti 1930-luvulla Akateemista Sosialistiseuraa (ASS). Hänen puheenjohtajakaudellaan ASS alkoi suomentaa marxilaista kirjallisuutta, muun muassa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisen puolueen manifestin vuonna 1935 ja seuraavana vuonna Marxin teokset Gothan ohjelman arvostelua ja Palkkatyö ja pääoma. Pari vuotta myöhemmin Palmgren toimitti ASS:n opintokerhoalustusten pohjalta oppikirjan Marxilaisuus: Dialektisen materialismin sovellutuskokeita. Palmgrenin lisäksi kirjaan kirjoittivat Helmer Adler, Olavi Selin, Jarno Pennanen, Mauri Ryömä, Reino Oittinen, Maija Savutie ja Cay Sundström freudilaisuudesta, luonnontieteistä ja työväenliikkeen taktiikasta sekä marxilaisesta valtio- ja historiankäsityksestä, sosiologiasta, talousopista ja estetiikasta. Kirja myytiin muutamassa kuukaudessa loppuun, eikä siitä otettu uusia painoksia.

Palmgrenin vaikutuksesta kirjailijajärjestö Tulenkantajat ja sosiaalidemokraattisena järjestönä aloittanut Akateeminen Sosialistiseura suuntautuivat jyrkästi vasemmalle[5]. Eräät Palmgrenin Soihtu-lehdessä vuonna 1937 julkaisemat lokakuun 1917 vallankumousta ylistäneet kirjoitukset johtivat siihen, että yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen ”laillisen yhteiskuntajärjestelmämme halventamisesta”, mutta oikeus vapautti Palmgrenin.

Sodan jälkeen Palmgren toimi Kansankulttuuri Oy:n kirjallisena johtajana ja vuosina 1945–1952 Vapaa Sana -lehden kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin Kemin ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968, hänet valittiin Oulun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi.[6]

Vuonna 1972 Palmgrenille myönnettiin arvokkaasta julkaisutoiminnasta Eino Leinon palkinto,[7] jota jakaa Eino Leinon Seura vuosittain kotimaisen kirjallisuuden tai sen tutkimuksen alalta.[8]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmgren liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen loppusyksyllä 1944 heti vapauduttuaan vankeudesta. Hän alkoi työskennellä lehtimiehenä. Hän ei kuitenkaan täysin hyväksynyt puolueen eikä Neuvostoliiton politiikkaa. Hän protestoi sitä, että puolueen “venäläisillä” eli Neuvostoliiton puoluekoulun käyneillä oli ylivalta. Palmgren oli kuitenkin kylmän sodan asetelmassa voimakkaasti Neuvostoliiton puolella: Neuvostoliiton aseet puolustivat rauhaa, kun taas Yhdysvallat valmisteli sotaa. Marsalkka Mannerheimin kuolema vuonna 1951 nosti esille Palmgrenissa vihamielisyyttä, vaikka se kansan valtaosassa herätti kunnioitusta ja arvostusta marsalkkaa kohtaan. Lopulta vuonna 1952 Palmgren erosi SKP:stä, jolloin hänet erotettiin Vapaan Sanan päätoimittajan tehtävästä.[5] Eroa edelsi titolaisuuden tuomitsemisesta syntynyt konflikti SKP:n johdon kanssa.[9]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vallankumous ja vastavallankumous Saksassa, 1937
  • Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus, 1940
  • Suuri linja, 1948
  • Marxilaisen estetiikan kaksitasoisuus, 1953.
  • 30-luvun kuvat (nimimerkillä R. Palomeri), 1953
  • Hapanta (nimimerkillä Hapan), 1953
  • Miten luemme kaunokirjallisuutta, 1953
  • Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri, 1963.
  • Työläiskirjallisuus (väit.), 1965
  • Joukkosydän: Vanhan työväenliikkeemme kaunokirjallisuus 1–2. Porvoo Helsinki: WSOY, 1966.
  • Työläiset ja mustalaiset Minna Canthin "Työmiehen vaimon" sosiaalisina ja draamaelementteinä, 1970
  • Maksim Gorki: Elämä ja teokset. Helsinki: Kansankulttuuri, 1978. ISBN 951-615-184-1
  • Tekstejä nuoruuden vuosikymmeneltä, 1980
  • Tekstejä Vapaan sanan vuosikymmeneltä, 1981
  • Tekstejä viran ja viisauden vuosikymmeniltä, 1982
  • Kapinalliset kynät I–III, 1983–1984
  • Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa, 1989
  • Täällä toimitus: Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena, 1994
  • Vankilapäiväkirja: Raoul Palmgrenin epitafi 1940-luvulle. (Toimittanut Marja-Leena Palmgren) Oulu: Pohjoinen, 1997. ISBN 951-749-293-6

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Minna Maijala: Katri Vala – Kulkuri & näkijä, s. 269, 279. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-1-38243-0
  2. ↑ Siilasvuo, Ensio ym. (toim.): Jatkosota: Kronikka, s. 89. Jyväskylä: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3661-4
  3. ↑ Kalemaa, Kalevi: Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-5382-2
  4. ↑ Suomen älymystö Venäjän varjossa, 1997.
  5. ↑ a b Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 77, 78, 336, 353, 373, 386, 387, 393, 399. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
  6. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 524. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  7. ↑ Raoul Palmgren, Biografiasampo.fi, viitattu 2.3.32022
  8. ↑ Eino Leinon palkinto Kirjasäätiö.fi, viitattu 2.3.2022
  9. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970, s. 12. Edita, 1999. ISBN 951-37-2785-8

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kalemaa, Kalevi: Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-5382-2
  • Kalemaa, Kalevi: ”Palmgren, Raoul (1912–1995)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 505–508. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
  • Liikanen, Ilkka & Sallamaa, Kari (toim.): Palmgrenin työ: Raoul Palmgrenin yhteiskunnallisen ajattelun ja tutkijankuvan piirteitä sekä tuotannon bibliografia. (Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen julkaisuja 4) Oulu: Oulun yliopisto, 1982. ISBN 951-42-1214-2 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raoul_Palmgren&oldid=22757561”