Ero sivun ”Raoul Palmgren” versioiden välillä

Raoul Palmgren
Henkilötiedot
Syntynyt	12. tammikuuta 1912; Karjaa
Kuollut	10. maaliskuuta 1995 (83 vuotta); Tampere
Kansalaisuus	suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Tutkimusalue	kirjallisuustiede
	; Nimikirjoitus
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Selaa historiaa interaktiivisesti

[arvioimaton versio]

[katsottu versio]

← Vanhempi muutos

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

VisuaalinenWikiteksti

Rivimuotoinen

Nykyinen versio 10. marraskuuta 2024 kello 08.13

Raoul Oskar Gånge-Rolf Armin Palmgren (12. tammikuuta 1912 Karjaa – 10. maaliskuuta 1995 Tampere) oli suomalainen tietokirjailija, toimittaja, kirjallisuudentutkija ja professori.

Nuoruus ja sotavuodet

Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa Helsingin yliopistossa. Vuonna 1940, juuri valmistuneena filosofian kandidaattina, hänet valittiin Tampereen kaupunginkirjaston johtajaksi.

Palmgren kuului Katri Valan ihailijoihin. Tietämättä Valan 1930 solmimasta avioliitosta Armas Heikelin kanssa hän lähetti Valalle kosimakirjeen, ja nolo tapaus vaikutti myöhemminkin heidän väleihinsä.^[1] Palmgren oli sittemmin kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli toimittaja Irja Laurikainen 1936–1953, toinen teatteriohjaaja Ilmi Parkkari 1953–1979 ja viimeinen Marja-Leena Palmgren (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgren.

Palmgren osallistui talvisotaan, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hän painui "maan alle". Maaliskuussa 1942 Raoul ja Irja Palmgren sekä Arvo Turtiainen pidätettiin. Raoul Palmgren tuomittiin sotilaskarkuruudesta ja valtiopetoksen valmistelusta neljäksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran johtoon kuulunut Irja Palmgren tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.^[2] Vankeusaikansa Raoul Palmgren oli aluksi Pelson ja myöhemmin Sukevan vankilassa. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen "tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa". Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin 1930-luvun kuvat nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään.^[3]

Kirjallinen toiminta

Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava kirjallisuuskriitikko, jota luettiin arvostaen ja arvostellen sekä vasemmistossa että oikeistossa. Sosiologi Risto Alapuro luonnehti Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa Perry Andersonin teoriaan viitaten^[4] seuraavasti:

”Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta.”

Palmgren toimi aktiivisessa yhteydessä kulttuuriyhdistys Kiilaan ja johti 1930-luvulla Akateemista Sosialistiseuraa (ASS). Hänen puheenjohtajakaudellaan ASS alkoi suomentaa marxilaista kirjallisuutta, muun muassa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisen puolueen manifestin vuonna 1935 ja seuraavana vuonna Marxin teokset Gothan ohjelman arvostelua ja Palkkatyö ja pääoma. Pari vuotta myöhemmin Palmgren toimitti ASS:n opintokerhoalustusten pohjalta oppikirjan Marxilaisuus: Dialektisen materialismin sovellutuskokeita. Palmgrenin lisäksi kirjaan kirjoittivat Helmer Adler, Olavi Selin, Jarno Pennanen, Mauri Ryömä, Reino Oittinen, Maija Savutie ja Cay Sundström freudilaisuudesta, luonnontieteistä ja työväenliikkeen taktiikasta sekä marxilaisesta valtio- ja historiankäsityksestä, sosiologiasta, talousopista ja estetiikasta. Kirja myytiin muutamassa kuukaudessa loppuun, eikä siitä otettu uusia painoksia.

Palmgrenin vaikutuksesta kirjailijajärjestö Tulenkantajat ja sosiaalidemokraattisena järjestönä aloittanut Akateeminen Sosialistiseura suuntautuivat jyrkästi vasemmalle^[5]. Eräät Palmgrenin Soihtu-lehdessä vuonna 1937 julkaisemat lokakuun 1917 vallankumousta ylistäneet kirjoitukset johtivat siihen, että yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen ”laillisen yhteiskuntajärjestelmämme halventamisesta”, mutta oikeus vapautti Palmgrenin.

Sodan jälkeen Palmgren toimi Kansankulttuuri Oy:n kirjallisena johtajana ja vuosina 1945–1952 Vapaa Sana -lehden kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin Kemin ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968, hänet valittiin Oulun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi.^[6]

Vuonna 1972 Palmgrenille myönnettiin arvokkaasta julkaisutoiminnasta Eino Leinon palkinto,^[7] jota jakaa Eino Leinon Seura vuosittain kotimaisen kirjallisuuden tai sen tutkimuksen alalta.^[8]

Poliittinen toiminta

Palmgren liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen loppusyksyllä 1944 heti vapauduttuaan vankeudesta. Hän alkoi työskennellä lehtimiehenä. Hän ei kuitenkaan täysin hyväksynyt puolueen eikä Neuvostoliiton politiikkaa. Hän protestoi sitä, että puolueen “venäläisillä” eli Neuvostoliiton puoluekoulun käyneillä oli ylivalta. Palmgren oli kuitenkin kylmän sodan asetelmassa voimakkaasti Neuvostoliiton puolella: Neuvostoliiton aseet puolustivat rauhaa, kun taas Yhdysvallat valmisteli sotaa. Marsalkka Mannerheimin kuolema vuonna 1951 nosti esille Palmgrenissa vihamielisyyttä, vaikka se kansan valtaosassa herätti kunnioitusta ja arvostusta marsalkkaa kohtaan. Lopulta vuonna 1952 Palmgren erosi SKP:stä, jolloin hänet erotettiin Vapaan Sanan päätoimittajan tehtävästä.^[5] Eroa edelsi titolaisuuden tuomitsemisesta syntynyt konflikti SKP:n johdon kanssa.^[9]

Teokset

Vallankumous ja vastavallankumous Saksassa, 1937
Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus, 1940
Suuri linja, 1948
Marxilaisen estetiikan kaksitasoisuus, 1953.
30-luvun kuvat (nimimerkillä R. Palomeri), 1953
Hapanta (nimimerkillä Hapan), 1953
Miten luemme kaunokirjallisuutta, 1953
Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri, 1963.
Työläiskirjallisuus (väit.), 1965
Joukkosydän: Vanhan työväenliikkeemme kaunokirjallisuus 1–2. Porvoo Helsinki: WSOY, 1966.
Työläiset ja mustalaiset Minna Canthin "Työmiehen vaimon" sosiaalisina ja draamaelementteinä, 1970
Maksim Gorki: Elämä ja teokset. Helsinki: Kansankulttuuri, 1978. ISBN 951-615-184-1
Tekstejä nuoruuden vuosikymmeneltä, 1980
Tekstejä Vapaan sanan vuosikymmeneltä, 1981
Tekstejä viran ja viisauden vuosikymmeniltä, 1982
Kapinalliset kynät I–III, 1983–1984
Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa, 1989
Täällä toimitus: Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena, 1994
Vankilapäiväkirja: Raoul Palmgrenin epitafi 1940-luvulle. (Toimittanut Marja-Leena Palmgren) Oulu: Pohjoinen, 1997. ISBN 951-749-293-6

Lähteet

↑ Minna Maijala: Katri Vala – Kulkuri & näkijä, s. 269, 279. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-1-38243-0
↑ Siilasvuo, Ensio ym. (toim.): Jatkosota: Kronikka, s. 89. Jyväskylä: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3661-4
↑ Kalemaa, Kalevi: Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-5382-2
↑ Suomen älymystö Venäjän varjossa, 1997.
↑ ^a ^b Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 77, 78, 336, 353, 373, 386, 387, 393, 399. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 524. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
↑ Raoul Palmgren, Biografiasampo.fi, viitattu 2.3.32022
↑ Eino Leinon palkinto Kirjasäätiö.fi, viitattu 2.3.2022
↑ Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970, s. 12. Edita, 1999. ISBN 951-37-2785-8

Kirjallisuutta

Kalemaa, Kalevi: Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-5382-2
Kalemaa, Kalevi: ”Palmgren, Raoul (1912–1995)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 505–508. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
Liikanen, Ilkka & Sallamaa, Kari (toim.): Palmgrenin työ: Raoul Palmgrenin yhteiskunnallisen ajattelun ja tutkijankuvan piirteitä sekä tuotannon bibliografia. (Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen julkaisuja 4) Oulu: Oulun yliopisto, 1982. ISBN 951-42-1214-2 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

Raoul Palmgrenin muistokirjoitus. Helsingin Sanomat (Käyttäjätunnuksella).
Kiilasta ja 1930-luvun kulttuuripolitiikasta. Ylen Sininen laulu -sarjan osa.
Alapuron, Risto: Suomen älymystö Venäjän varjossa. Helsingin Sanomat. 1977. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 14.9.2020. Ensimmäinen luku kirjasta Suomen älymystö Venäjän varjossa
Raoul Palmgren keskustelee vuonna 1969 Seppo Valjuksen kanssa George Orwellin romaanista 1984 ja sen kuunnelmaversiosta. YLEn elävä arkisto.
Drufva, Juha: Raoul Palmgren jätti pysyvän jäljen kulttuurihistoriaan. Kansan uutiset 8.1.2012.
Drufva, Juha: Raoul Palmgren loi uudenlaisen tavan hahmottaa korkeakulttuuria. Kansan uutiset 20.1.2012.
Palmgren, Raoul hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

[1] Minna Maijala: Katri Vala – Kulkuri & näkijä, s. 269, 279. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-1-38243-0

[2] Siilasvuo, Ensio ym. (toim.): Jatkosota: Kronikka, s. 89. Jyväskylä: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3661-4

[3] Kalemaa, Kalevi: Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-5382-2

[4] Suomen älymystö Venäjän varjossa, 1997.

[uola-5] Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 77, 78, 336, 353, 373, 386, 387, 393, 399. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0

[6] Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 524. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8

[7] Raoul Palmgren, Biografiasampo.fi, viitattu 2.3.32022

[8] Eino Leinon palkinto Kirjasäätiö.fi, viitattu 2.3.2022

[9] Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970, s. 12. Edita, 1999. ISBN 951-37-2785-8

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
+{{Tieteilijä
-'''Raoul Oskar Gånge-Rolf Armin Palmgren''' ([[12. tammikuuta]] [[1912]] [[Helsinki]] – [[10. maaliskuuta]] [[1995]] [[Tampere]]) oli suomalainen [[kirjailija]], [[toimittaja]], kirjallisuuden tutkija ja [[professori]].
+| tieteilijän nimi              = Raoul Palmgren
+| tieteilijän alkuperäinen nimi =
+| kuva                          =Raoul-Palmgren.jpg
+| kuvan leveys                  =
+| kuvateksti                    =
+| syntymäaika                   = [[12. tammikuuta]] [[1912]]
+| syntymäpaikka                 = [[Karjaa]]
+| kuolinaika                    = {{Kuolinaika ja ikä|12|1|1912|10|3|1995}}
+| kuolinpaikka                  = [[Tampere]]
+| asuinpaikat                   =
+| kansalaisuus                  = [[Suomi|suomalainen]]
+| sukujuuret                    =
+| tutkimusalue                  = [[kirjallisuustiede]]
+| instituutti                   =
+| alma mater                    = [[Helsingin yliopisto]]
+| ohjaaja                       =
+| oppilaat                      =
+| tunnetut työt                 =
+| palkinnot                     =
+| uskonto                       =
+| allekirjoitus                 =Raoul-Palmgren-signature.jpg
+| alaviitteet                   =
+}}
+'''Raoul Oskar Gånge-Rolf Armin Palmgren''' ([[12. tammikuuta]] [[1912]] [[Karjaa]] – [[10. maaliskuuta]] [[1995]] [[Tampere]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[tietokirjailija]], [[toimittaja]], [[kirjallisuustiede|kirjallisuudentutkija]] ja [[professori]].
+== Nuoruus ja sotavuodet ==
-==Elämä==
+Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen klassillinen lyseo|Tampereen klassillisesta lyseosta]]. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa [[Helsingin yliopisto]]ssa. Vuonna 1940, juuri valmistuneena filosofian kandidaattina, hänet valittiin [[Tampereen kaupunginkirjasto]]n johtajaksi.
+Palmgren kuului [[Katri Vala]]n ihailijoihin. Tietämättä Valan 1930 solmimasta avioliitosta [[Armas Heikel]]in kanssa hän lähetti Valalle kosimakirjeen, ja nolo tapaus vaikutti myöhemminkin heidän väleihinsä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Minna Maijala | Nimeke = Katri Vala – Kulkuri & näkijä| Sivu =269, 279 | Vuosi = 2021 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| ISBN = 978-1-38243-0 }}</ref> Palmgren oli sittemmin kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli toimittaja [[Irja Palmgren|Irja Laurikainen]] 1936–1953, toinen teatteriohjaaja [[Ilmi Parkkari]] 1953–1979 ja viimeinen [[Marja-Leena Palmgren]] (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä-kirjailija [[Reidar Palmgren]].
-Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen klassillinen lyseo|Tampereen klassillisesta lyseosta]]. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa [[Helsingin yliopisto]]ssa, ja vuonna 1940 juuri valmistuneena [[filosofian maisteri]]na hänet valittiin [[Tampereen kaupunginkirjasto]]n johtajaksi.
+Palmgren osallistui [[talvisota]]an, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hän painui "maan alle". Maaliskuussa 1942 Raoul ja Irja Palmgren sekä [[Arvo Turtiainen]] pidätettiin. Raoul Palmgren tuomittiin [[sotilaskarkuri|sotilaskarkuruudesta]] ja [[valtiopetos|valtiopetoksen valmistelusta]] neljäksi ja puoleksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen. [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n johtoon kuulunut Irja Palmgren tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Siilasvuo, Ensio ym. (toim.) | Nimeke=Jatkosota: Kronikka | Sivu=89 | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1991 | Tunniste = | Isbn = 951-20-3661-4}}</ref> Vankeusaikansa Raoul Palmgren oli aluksi [[Pelson vankila|Pelson]] ja myöhemmin [[Sukevan vankila]]ssa. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen "tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa". Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin ''1930-luvun kuvat'' nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kalemaa, Kalevi | Nimeke=Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=1984 | Tunniste = | Isbn = 951-30-5382-2}}</ref>
-Palmgren oli kolmesti avioliitossa. Ensimmäinen puoliso oli toimittaja [[Irja Laurikainen]] 1936–1953, toinen teatteriohjaaja [[Ilmi Parkkari]] 1953–1979 ja viimeinen [[Marja-Leena Palmgren]] (o.s. Vainionpää). Palmgrenilla on neljä lasta: Marius (s. 1941), Oliver (s. 1945), Nina (s. 1957) ja Laura (s. 1959). Yksi hänen lapsenlapsistaan on näyttelijä ja kirjailija [[Reidar Palmgren]].
+== Kirjallinen toiminta ==
-Palmgren osallistui [[talvisota]]an, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hänet tuomittiin [[Pelson vankila|Pelson]] ja myöhemmin [[Sukevan vankila]]an. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa. Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin ''1930-luvun kuvat'' nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään. <ref>Kalevi Kalemaa, ''Raoul Palmgren - suomalainen toisinajattelija'', 1984</ref>
+Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]], jota luettiin arvostaen ja arvostellen sekä vasemmistossa että oikeistossa. Sosiologi [[Risto Alapuro]] luonnehti Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa [[Perry Anderson]]in teoriaan viitaten<ref>''Suomen älymystö Venäjän varjossa'', 1997.</ref> seuraavasti:
+<blockquote>”Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta.”</blockquote>
+Palmgren toimi aktiivisessa yhteydessä [[Kiila (yhdistys)|kulttuuriyhdistys Kiilaan]] ja johti 1930-luvulla [[Akateeminen Sosialistiseura|Akateemista Sosialistiseuraa]] (ASS). Hänen puheenjohtajakaudellaan ASS alkoi suomentaa marxilaista kirjallisuutta, muun muassa [[Karl Marx]]in ja [[Friedrich Engels]]in ''[[Kommunistisen puolueen manifesti]]n'' vuonna 1935 ja seuraavana vuonna Marxin teokset ''[[Gothan ohjelman arvostelua]]'' ja ''[[Palkkatyö ja pääoma]]''. Pari vuotta myöhemmin Palmgren toimitti ASS:n opintokerhoalustusten pohjalta oppikirjan ''Marxilaisuus: Dialektisen materialismin sovellutuskokeita''. Palmgrenin lisäksi kirjaan kirjoittivat [[Helmer Adler]], [[Olavi Selin]], [[Jarno Pennanen]], [[Mauri Ryömä]], [[Reino Oittinen]], [[Maija Savutie]] ja [[Cay Sundström]] [[Sigmund Freud|freudilaisuudesta]], luonnontieteistä ja työväenliikkeen taktiikasta sekä marxilaisesta valtio- ja historiankäsityksestä, sosiologiasta, talousopista ja estetiikasta. Kirja myytiin muutamassa kuukaudessa loppuun, eikä siitä otettu uusia painoksia.
-==Teot==
+Palmgrenin vaikutuksesta kirjailijajärjestö [[Tulenkantajat]] ja sosiaalidemokraattisena järjestönä aloittanut [[Akateeminen Sosialistiseura]] suuntautuivat jyrkästi vasemmalle<ref name=uola />. Eräät Palmgrenin ''[[Soihtu (opiskelijalehti)|Soihtu]]''-lehdessä vuonna 1937 julkaisemat [[Lokakuun vallankumous|lokakuun 1917 vallankumousta]] ylistäneet kirjoitukset johtivat siihen, että yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen ”laillisen yhteiskuntajärjestelmämme halventamisesta”, mutta oikeus vapautti Palmgrenin.
-Palmgrenista kehittyi 1930-luvun mittaan aikansa johtava [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]], jota luettiin arvostaen ja arvostellen sekä vasemistossa että oikeistossa. Sosiologi [[Risto Alapuro]] luonnehti Palmgrenin kirjallista toimintaa kollegansa [[Perry Anderson]]in teoriaan viitaten <ref>''Suomen älymystö Venäjän varjossa'', 1997</ref> seuraavasti: "Häneen sopii ehkä parhaiten Andersonin ajatus, että olennaista oli marxilaisen teorian ja porvarillisen teorian, ei marxilaisen teorian ja proletaarisen käytännön välinen suhde. Hänen tutkimukselliset kirjoituksensa olivat keskustelua porvarillisten tulkintojen kanssa esimerkiksi Kalevalasta ja kansallisesta noususta."
+Sodan jälkeen Palmgren toimi [[Kansankulttuuri|Kansankulttuuri Oy:n]] kirjallisena johtajana ja vuosina 1945–1952 ''[[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana]]'' -lehden kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin [[Kemi]]n ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968, hänet valittiin [[Oulun yliopisto]]n [[kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professoriksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ellonen, Leena (toim.) | Nimeke=Suomen professorit 1640–2007 | Sivut=524 | Julkaisija=Professoriliitto | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2008 | Isbn=978-952-99281-1-8 }}</ref>
+Vuonna 1972 Palmgrenille myönnettiin arvokkaasta julkaisutoiminnasta [[Eino Leinon palkinto]],<ref>[https://biografiasampo.fi/henkilo/p2292 Raoul Palmgren,] Biografiasampo.fi, viitattu 2.3.32022</ref> jota jakaa [[Eino Leinon Seura]] vuosittain kotimaisen kirjallisuuden tai sen tutkimuksen alalta.<ref>[https://kirjasaatio.fi/muut-palkinnot/eino-leinon-palkinto Eino Leinon palkinto] Kirjasäätiö.fi, viitattu 2.3.2022</ref>
-Palmgren toimi aktiivisessa yhteydessä [[Kiila (yhdistys)|kulttuuriyhdistys Kiilaan]] ja johti 1930-luvulla [[Akateeminen Sosialistiseura|Akateemista Sosialistiseuraa]] (ASS). Hänen puheenjohtajakaudellaan ASS alkoi suomentaa marxilaista kirjallisuutta, muun muassa [[Karl Marx]]in ja [[Friedrich Engels]]in ''[[Kommunistisen puolueen manifesti]]n'' vuonna 1935 ja seuraavana vuonna Marxin teokset [[Gothan ohjelma]]n arvostelua ja ''[[Palkkatyö ja pääoma]]''. Pari vuotta myöhemmin Palmgren toimitti ASS:n opintokerhoalustusten pohjalta oppikirjan marxilaisuudesta. Palmgrenin lisäksi kirjaan kirjoittivat [[Helmer Adler]], [[Olavi Selin]], [[Jarno Pennanen]], [[Mauri Ryömä]], [[Reino Oittinen]], [[Maija Savutie]] ja [[Cay Sundström]] freudilaisuudesta, luonnontieteistä ja työväenliikkeen taktiikasta sekä marxilaisesta valtio- ja historiankäsityksestä, sosiologiasta, talousopista ja estetiikasta. Kirja myytiin muutamassa kuukaudessa loppuun, eikä siitä otettu uusia painoksia.
+==Poliittinen toiminta==
-Eräät Palmgrenin ''Soihtu''-lehdessä vuonna 1937 julkaisemat [[Lokakuun vallankumous|lokakuun 1917 vallankumousta]] ylistäneet kirjoitukset johtivat siihen, että yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen "laillisen yhteiskuntajärjestelmämme halventamisesta", mutta oikeus vapautti Palmgrenin.
+Palmgren liittyi [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistiseen Puolueeseen]] loppusyksyllä 1944 heti vapauduttuaan vankeudesta. Hän alkoi työskennellä lehtimiehenä. Hän ei kuitenkaan täysin hyväksynyt puolueen eikä Neuvostoliiton politiikkaa. Hän protestoi sitä, että puolueen “venäläisillä” eli Neuvostoliiton puoluekoulun käyneillä oli ylivalta. Palmgren oli kuitenkin kylmän sodan asetelmassa voimakkaasti Neuvostoliiton puolella: Neuvostoliiton aseet puolustivat rauhaa, kun taas Yhdysvallat valmisteli sotaa. Marsalkka Mannerheimin kuolema vuonna 1951 nosti esille Palmgrenissa vihamielisyyttä, vaikka se kansan valtaosassa herätti kunnioitusta ja arvostusta marsalkkaa kohtaan. Lopulta vuonna 1952 Palmgren erosi SKP:stä, jolloin hänet erotettiin Vapaan Sanan päätoimittajan tehtävästä.<ref name=uola>{{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Sivu= 77, 78, 336, 353, 373, 386, 387, 393, 399| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva | Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}</ref> Eroa edelsi [[Titolaisuus|titolaisuuden]] tuomitsemisesta syntynyt konflikti SKP:n johdon kanssa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Leppänen, Veli-Pekka|Nimeke=Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964-1970|Vuosi=1999|Sivu=12|Julkaisija=Edita|Isbn=951-37-2785-8}}</ref>
-Sodan jälkeen Palmgren toimi [[Kansankulttuuri|Kansankulttuuri Oy:n]] kirjallisena johtajana ja vuosina 1945–1952 [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana -lehden]] kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana sekä vuodesta 1957 ensin [[Kemi]]n ja sitten Vaasan kirjastojen kirjastonjohtajana. Kolme vuotta väitöskirjansa valmistumisen jälkeen, vuonna 1968 hänet valittiin [[Oulun yliopisto]]n [[kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professoriksi.
 == Teokset ==
 * ''Vallankumous ja vastavallankumous Saksassa'', 1937
-*[[Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus]], 1940
+* ''[[Venäläinen romaaniperinne ja Neuvostoliiton kirjallisuus]]'', 1940
 *''Suuri linja'', 1948
 *''Marxilaisen estetiikan kaksitasoisuus'', 1953.
-*''1930-luvun kuvat'' (nimimerkillä R.Palomeri), 1953
+*''30-luvun kuvat'' (nimimerkillä R. Palomeri), 1953
 *''Hapanta'' (nimimerkillä Hapan), 1953
 *''Miten luemme kaunokirjallisuutta'', 1953
-* {{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Toivon ja pelon utopiat | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1963}}
+* {{Kirjaviite | Nimeke=Toivon ja pelon utopiat | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1963}}
 *''Työläiskirjallisuus'' (väit.), 1965
+* {{Kirjaviite | Nimeke=Joukkosydän: Vanhan työväenliikkeemme kaunokirjallisuus 1–2 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1966}}
-*''Joukkosydän'' I-II, 1966
 *''Työläiset ja mustalaiset Minna Canthin "Työmiehen vaimon" sosiaalisina ja draamaelementteinä'', 1970
+* {{Kirjaviite | Nimeke=Maksim Gorki: Elämä ja teokset | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kansankulttuuri | Vuosi=1978 | Tunniste = | Isbn = 951-615-184-1}}
-*''Maksim Gorki - elämä ja teokset, 1978
 *''Tekstejä nuoruuden vuosikymmeneltä'', 1980
 *''Tekstejä Vapaan sanan vuosikymmeneltä'', 1981
 *''Tekstejä viran ja viisauden vuosikymmeniltä'', 1982
-*''Kapinalliset kynät I-III, 1983–1984
+*''Kapinalliset kynät I–III'', 1983–1984
 *''Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa'', 1989
-*''Täällä toimitus. Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena'', 1994
+*''Täällä toimitus: Lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena'', 1994
-*''Vankilapäiväkirja'' (toim. Marja-Leena Palmgren), 1997
+* {{Kirjaviite | Nimeke=Vankilapäiväkirja: Raoul Palmgrenin epitafi 1940-luvulle | Selite=Toimittanut Marja-Leena Palmgren | Julkaisupaikka=Oulu | Julkaisija=Pohjoinen | Vuosi=1997 | Tunniste = | Isbn = 951-749-293-6}}
-==Lähteet==
+== Lähteet ==
 {{Viitteet}}
+== Kirjallisuutta ==
+* {{Kirjaviite | Tekijä=Kalemaa, Kalevi | Nimeke=Raoul Palmgren: Suomalainen toisinajattelija | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=1984 | Isbn=951-30-5382-2}}
+* {{Kansallisbiografia | id=4982 | nimi=Palmgren, Raoul (1912–1995) | tekijä=Kalemaa, Kalevi | ajankohta=16.3.2016 | osa=7 | sivu=505–508 }}
+* {{Kirjaviite | Tekijä=Liikanen, Ilkka & Sallamaa, Kari (toim.) | Nimeke=Palmgrenin työ: Raoul Palmgrenin yhteiskunnallisen ajattelun ja tutkijankuvan piirteitä sekä tuotannon bibliografia | Selite=Oulun yliopiston kirjallisuuden laitoksen julkaisuja 4 | Julkaisupaikka=Oulu | Julkaisija=Oulun yliopisto | Vuosi=1982 |Isbn=951-42-1214-2 | www=https://helda.helsinki.fi/handle/10138/26357 | Tiedostomuoto=PDF}}
 == Aiheesta muualla ==
-* [http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/86/raoul-palmgren Raoul Palmgrenin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
+* [http://www.hs.fi/muistot/art-2000002625476.html Raoul Palmgrenin muistokirjoitus]. ''Helsingin Sanomat'' (Käyttäjätunnuksella).
-*Ylen Sininen laulu-sarjan osa Kiilasta ja 1930-luvun kulttuuripolitiikasta http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=100
+* [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=100 Kiilasta ja 1930-luvun kulttuuripolitiikasta]. Ylen Sininen laulu -sarjan osa.
+* {{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20160305012217/http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suomenalymystovenajanvarjossa9711.html | Arkistoitu = 5.3.2016 | Nimeke = Suomen älymystö Venäjän varjossa. | Tekijä = Alapuron, Risto | Ajankohta = 1977 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 14.9.2020}} Ensimmäinen luku kirjasta ''Suomen älymystö Venäjän varjossa''
-*Ensimmäinen luku Risto Alapuron kirjasta ''Suomen älymystö Venäjän varjossa'' http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/tietokirjat/suomenalymystovenajanvarjossa9711.html
+* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=214&a=1420 Raoul Palmgren keskustelee vuonna 1969 Seppo Valjuksen kanssa George Orwellin romaanista ''1984'' ja sen kuunnelmaversiosta.] YLEn elävä arkisto.
-* Kari Sallamaa - Ilkka Liikanen (toim.), Palmgrenin työ - Raoul Palmgrenin yhteiskunnallisen ajattelun ja tutkijankuvan piirteitä sekä tuotannon bibliografia. Oulun yliopiston kirjallisuustieteen laitoksen julkaisuja 4, Oulu 1982 http://hdl.handle.net/10138/26357 (HELDA, Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto - koko teksti pdf)
+* Drufva, Juha: [http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/2715818/raoul-palmgren-jatti-pysyvan-jaljen-kulttuurihistoriaan Raoul Palmgren jätti pysyvän jäljen kulttuurihistoriaan.] ''Kansan uutiset'' 8.1.2012.
-* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=214&a=1420 YLEn elävä arkisto – Raoul Palmgren] keskustelee vuonna 1969 Seppo Valjuksen kanssa [[George Orwell]]in romaanista ''1984'' ja sen kuunnelmaversiosta.
+* Drufva, Juha: [http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/2722497/raoul-palmgren-loi-uudenlaisen-tavan-hahmottaa-korkeakulttuuria Raoul Palmgren loi uudenlaisen tavan hahmottaa korkeakulttuuria.] ''Kansan uutiset'' 20.1.2012.
-{{DEFAULTSORT:Palmgren, Raoul}}
+* {{UVF|PalmgrenRaoul Palmgren, Raoul}}
+{{Auktoriteettitunnisteet}}
+{{AAKKOSTUS:Palmgren, Raoul}}
 [[Luokka:Oulun yliopiston professorit]]
-[[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]]
+[[Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat]]
 [[Luokka:Suomalaiset päätoimittajat]]
-[[Luokka:Suomalaiset kriitikot]]
+[[Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot]]
 [[Luokka:Suomalaiset kirjastonhoitajat]]
 [[Luokka:Pakinoitsijat]]
@@ Rivi 62: / Rivi 96: @@
 [[Luokka:Vuonna 1912 syntyneet]]
 [[Luokka:Vuonna 1995 kuolleet]]
+[[Luokka:Suomalaiset professorit]]
+[[Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt]]
-[[en:Raoul Palmgren]]

Auktoriteettitunnisteet
Kansainväliset	FAST ISNI VIAF WorldCat
Kansalliset	Suomi (KANTO) Yhdysvallat Puola
Henkilöt	Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Biografiasampo
Muut	IdRef

Ero sivun ”Raoul Palmgren” versioiden välillä

Nykyinen versio 10. marraskuuta 2024 kello 08.13

Sisällys

Nuoruus ja sotavuodet

Kirjallinen toiminta

Poliittinen toiminta

Teokset

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Navigointivalikko

Raoul Palmgren

Henkilötiedot
Syntynyt	12. tammikuuta 1912 Karjaa
Kuollut	10. maaliskuuta 1995 (83 vuotta) Tampere
Kansalaisuus	suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Tutkimusalue	kirjallisuustiede
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ero sivun ”Raoul Palmgren” versioiden välillä

Nykyinen versio 10. marraskuuta 2024 kello 08.13

Nuoruus ja sotavuodet

Kirjallinen toiminta

Poliittinen toiminta

Teokset

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Navigointivalikko

Haku