Ero sivun ”FC Internazionale Milano” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: hy:Ինտեր Միլան |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 270: | Rivi 270: | ||
* {{Portugalin lippu}} [[José Mourinho]] (2008-2010) |
* {{Portugalin lippu}} [[José Mourinho]] (2008-2010) |
||
* {{Espanjan lippu}} [[Rafael Benitez]] (2010) |
* {{Espanjan lippu}} [[Rafael Benitez]] (2010) |
||
* {{Brasilian lippu}} [[Leonardo Araújo |
* {{Brasilian lippu}} [[Leonardo Araújo]] (2010-2011) |
||
|} |
|} |
||
Versio 22. kesäkuuta 2011 kello 07.42
Internazionale | |||
---|---|---|---|
[[Tiedosto:Internazionalen tunnus|200px|]] | |||
Koko nimi | Football Club Internazionale Milano | ||
Lempinimet | la Beneamata (”Rakastettu”), il Biscione (”Iso ruohokäärme”), Nerazzurri (”Mustasiniset”), Baüscia (”Uusrikkaat”) | ||
Perustettu | 9. maaliskuuta 1908 | ||
Kenttä | Giuseppe Meazza, Milano | ||
– kapasiteetti | 85 700 | ||
Sarja | Serie A | ||
Puheenjohtaja | Massimo Moratti | ||
Päävalmentaja | avoin | ||
|
Football Club Internazionale Milano (Inter) on italialainen jalkapalloseura. Sen kotipaikka on Milano.
Seura perustettiin vuonna 1908, kun tiet erosivat vuonna 1899 perustetun Milan Cricket and Football Clubin (nykyinen AC Milan) kanssa. Interissä haluttiin antaa myös ulkomaalaispelaajille mahdollisuus, mistä seuran nimikin juontuu. Yhä tänäkin päivänä seurat kilpailevat tiiviisti keskenään. Seurojen välinen ottelu on Milanon paikalliskamppailu joka tunnetaan yleisesti nimellä Derby della Madonnina.
Fasistisen Italian aikaan seuran nimenä oli Ambrosiana, 300-luvun Milanossa vaikuttaneen piispan mukaan, koska tuolloin maassa ei saatu käyttää kansainvälisyyteen viittaavia nimiä. Sodan jälkeen se otti takaisin oman nimensä.
Vaikka Inter on eurooppalainen huippuseura ajoittuvat sen todelliset kulta-ajat kuitenkin 1960-luvulle. Kaudella 2005–2006 Inter voitti maan jalkapalloliiton päätöksellä mestaruuden, kun sarjataulukossa edelle sijoittuneet Juventus ja AC Milan menettivät pisteitä Italian niin sanotun calciopoli-jalkapalloskandaalin jälkiselvittelyissä. Se oli Interin ensimmäinen scudetto sitten vuoden 1989. Seuraavalla kaudella Inter pystyi saavuttamaan mestaruuden myös pelillisillä ansioilla. Se olikin Serie A:ssa suvereeni, vaikka toki on muistettava että pahimmista kilpailijoista Juventus oli pudotettu Serie B:hen. Inter on voittanut kauden 2005-2006 jälkeen mestaruuden joka vuosi.
Kaudella 2009-2010 Inter pääsi ensimmäistä kertaa 90-luvun jälkeen nauttimaan myös euromenestystä. Inter voitti mestarien liigassa ensin Chelsean yhteismaalein 3-1. Tämän jälkeen Inter voitti toisella pudotuskierroksella CSKA Moskovan maalein 2-0, ja eteni semifinaaleihin. Inter peittosi hallitsevan mestarin Barcelonan 3-1 kotikentällään ja hävisi vieraissa 1-0, mutta eteni kuitenkin jatkoon yhteismaalein 3-2. Finaalissa vastaan tuli Bayern München ja peli ratkesi Diego Militon kahteen osumaan. Kun milanolaisseura voitti myös scudetton kahden pisteen erolla toiseksi tulleeseen AS Romaan, sekä Coppa Italian finaalin samaa joukkuetta vastaan, saavutti se ensimmäisenä italialaisena joukkueena triplamestaruuden. Menestyksen takana vuosina 2008-2010 häärinyt portugalilaisvalmentaja Jose Mourinho erosi kesällä 2010 ja tilalle saapui Rafael Benitez. Benitez sai potkut joulukuussa 2010.[1]
Seuran lempinimiä ovat muiden muassa Nerazzurri (”Mustasiniset”), la Beneamata (”Rakastettu”), il Biscione (”Iso ruohokäärme”) ja Baüscia (”Uusrikkaat”), koska Interin kannattajat ovat olleet perinteisesti porvaritaustaisia. Vastaavasti paikallisvastustaja AC Milania kutsutaan, ehkä hieman pilkallisesti, nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska se on ollut työläisten kannattama joukkue.
Suomalainen seurajoukkue TPS voitti Internazionale Milanon 0-1 legendaarisessa ottelussa Interin kotikentällä San Siro stadionilla käydyssä ottelussa UEFA-cupin karsinnoissa 21.10.1987. Ottelun jälkeen maalin tehneelle TPS pelaaja Mika Aaltoselle tarjottiin ensimmäisenä suomalaisena paikkaa Italian Serie A:n. Tästä legendaarisesta ottelusta löytyy kooste YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=Chn6Hk75HFc .
Saavutukset
- Mestaruus (18): 1909–1910, 1919–1920, 1929–1930, 1937–1938, 1939–1940, 1952–1953, 1953–1954, 1962–1963, 1964–1965, 1965–1966, 1970–1971, 1979–1980, 1988–1989, 2005–2006, 2006–2007, 2007–2008, 2008–2009, 2009–2010
- Toinen sija (13): 1932–33, 1933–34, 1934–35, 1940–41, 1948–49, 1950–51, 1961–62, 1963–64, 1966–67, 1969–70, 1992–93, 1997–98, 2002–03
- Voitto (7): 1938–1939, 1977–1978, 1981–1982, 2004–2005, 2005–2006, 2009–2010, 2010–2011
- Toinen sija (6): 1958–59, 1964–65, 1976–77, 1999–00, 2006–07, 2007–08
Italian supercup Ennätys
- Voitto (5): 1989, 2005, 2006, 2008, 2010
- Toinen sija (3): 2000, 2007, 2009
Tiedosto:UEFA - Champions League (adjusted).png Euroopan cup ja Mestarien liiga
- Voitto (3): 1963–1964, 1964–1965, 2009-2010
- Toinen sija (2): 1966–67, 1971–72
Tiedosto:UEFA - UEFA Cup.svg UEFA Europa League (ent. UEFA Cup) Ennätys
- Voitto (3): 1990–1991, 1993–1994, 1997–1998
- Toinen sija (1): 1996–97
Tiedosto:Coppaintercontinentale.png Intercontinental Cup
- Voitto (2): 1964, 1965
Tiedosto:FIFA Club World Cup.svg Seurajoukkueiden maailmanmestaruus
- Voitto (1): 2010
Tuplamestaruudet
- 1964–1965 Euroopan cup ja Serie A
- 2005–2006 Serie A ja Italian cup
Triplamestaruudet
2009–2010 Mestarien liiga, Serie A ja Italian cup
Pelaajat
Joukkue 2010–2011
- Päivitetty 30. tammikuuta 2011[2]
|
|
Kuuluisia entisiä pelaajia
Valmentajat
Puheenjohtajat
Internazionalella on historiansa aikana ollut monta puheenjohtajaa, joista jotkut ovat olleet seuran omistajia ja toiset kunniapuheenjohtajia. Tässä täydellinen lista puheenjohtajista.
|
|
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla
- Virallinen sivusto (italiaksi)
Pudotuspelivaiheeseen selviytyneet joukkueet
Barcelona |
Basel |
Bayern München |
Beşiktaş |
Chelsea |
Juventus |
Liverpool |
Manchester City |
Manchester United |
Porto |
PSG |
Real Madrid |
Roma |
Sevilla |
Šah’tar Donetsk |
Tottenham
2000 Corinthians ● 2005 São Paulo ● 2006 Internacional ● 2007 Milan ● 2008 Manchester United ● 2009 Barcelona ● 2010 Internazionale ● 2011 Barcelona ● 2012 Corinthians ● 2013 Bayern München ● 2014 Real Madrid ● 2015 Barcelona ● 2016 Real Madrid ● 2017 Real Madrid ● 2018 Real Madrid ● 2019 Liverpool ● 2020 Bayern München ● 2021 Chelsea