Ero sivun ”Unter den Linden” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 31 Wikidatan sivulle d:q160899 siirrettyä kielilinkkiä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Max Liebermann Unter den Linden.jpg|thumb|240px|[[Max Liebermann]]in maalaus ''Unter den Linden''. Näkymä taiteilijan asunnosta 19.1.1900.]]
[[Kuva:Max Liebermann Unter den Linden.jpg|thumb|240px|[[Max Liebermann]]in maalaus ''Unter den Linden''. Näkymä taiteilijan asunnosta 19.1.1900.]]
'''Unter den Linden''' ({{k-fi|"Lehmusten alla"}}) on [[Berliini]]n vanhaa keskustaa halkova lehmusbulevardi, kaupungin historiallinen pääkatu.
'''Unter den Linden''' ({{k-fi|"Lehmusten alla"}}) on [[Berliini]]n vanhaa keskustaa halkova lehmusbulevardi, kaupungin historiallinen pääkatu.


==Yleiskuva==
==Yleiskuva==


Noin puolentoista kilometrin mittainen Unter den Linden alkaa länsipäästään [[Brandenburgin portti|Brandenburgin portin]] edessä olevalta [[Pariser Platz]]ilta, jolla sijaitsee muun muassa maailmankuulu hotelli [[Hotel Adlon|Adlon]]. Osuus Pariser Platzilta [[Friedrichstraße]]lle on suurimmaksi osaksi jälleenrakennettu [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen. Sen huomattavin rakennus on Venäjän suurlähetystö (entinen Neuvostoliiton lähetystö), joka on rakennettu [[Josif Stalin|Stalinin]] ajan kermakakkutyyliin. Osuus Friedrichstraßen jälkeen on vanhempaa ja paremmin säilynyttä. Itäpäässä lehmuskuja loppuu ja [[Fredrik II Suuri|Fredrik Suuren]] ratsastajapatsaan jälkeen katu laajenee [[Bebelplatz]]iksi. Aukion ympärillä on lukuisia huomattavia historiallisia rakennuksia kuten [[Humboldt-yliopisto]]n päärakennus, [[Staatsoper Unter den Linden|valtionooppera]] (entinen kuninkaallinen ooppera), yliopistoon kuuluva kirjastorakennus, entinen päävartiorakennus [[Neue Wache]] sekä [[Saksan historiallinen museo]]. Katu loppuu idässä [[Spree]]-joen ylittävään Schloßbrückeen eli Linnasiltaan, jonka toisella puolella on aikanaan kohonnut [[Berliner Stadtschloss|Berliinin kuninkaanlinna]].
Noin puolentoista kilometrin mittainen Unter den Linden alkaa länsipäästään [[Brandenburgin portti|Brandenburgin portin]] edessä olevalta [[Pariser Platz]]ilta, jolla sijaitsee muun muassa maailmankuulu hotelli [[Hotel Adlon|Adlon]]. Osuus Pariser Platzilta [[Friedrichstraße]]lle on suurimmaksi osaksi jälleenrakennettu [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen. Sen huomattavin rakennus on Venäjän suurlähetystö (entinen Neuvostoliiton lähetystö), joka on rakennettu [[Josif Stalin|Stalinin]] ajan kermakakkutyyliin. Osuus Friedrichstraßen jälkeen on vanhempaa ja paremmin säilynyttä. Itäpäässä lehmuskuja loppuu ja [[Fredrik II Suuri|Fredrik Suuren]] ratsastajapatsaan jälkeen katu laajenee [[Bebelplatz]]iksi. Aukion ympärillä on lukuisia huomattavia historiallisia rakennuksia, kuten [[Humboldt-yliopisto]]n päärakennus, [[Staatsoper Unter den Linden|valtionooppera]] (entinen kuninkaallinen ooppera), yliopistoon kuuluva kirjastorakennus, entinen päävartiorakennus [[Neue Wache]] sekä [[Saksan historiallinen museo]]. Katu loppuu idässä [[Spree]]joen ylittävään Schloßbrückeen eli Linnasiltaan, jonka toisella puolella on aikanaan kohonnut [[Berliner Stadtschloss|Berliinin kuninkaanlinna]].
[[Kuva:Berlin Schlossbruecke.jpg|thumb|left|Schloßbrücke (2005)]]
[[Kuva:Berlin Schlossbruecke.jpg|thumb|left|Schloßbrücke (2005)]]
Unter den Linden on osa niin kutsuttua itä-länsi-akselia, Berliinin kaupungin halkaisevaa 12 kilometriä pitkää viivasuoraa katulinjaa. Akselin eri osilla on eri kadunnimet, jotka ovat lännestä itään Heerstraße, Kaiserdamm, Bismarckstraße, [[Straße des 17. Juni]] ja Unter den Linden. Unter den Lindenin jälkeen katu jatkuu edelleen itään Karl-Liebknecht-Straßena, mutta suuntautuu samalla koilliseen päin eikä näin enää noudata itä-länsi-akselia.
Unter den Linden on osa niin kutsuttua itä-länsi-akselia, Berliinin kaupungin halkaisevaa 12 kilometriä pitkää viivasuoraa katulinjaa. Akselin eri osilla on eri kadunnimet, jotka ovat lännestä itään Heerstraße, Kaiserdamm, Bismarckstraße, [[Straße des 17. Juni]] ja Unter den Linden. Unter den Lindenin jälkeen katu jatkuu edelleen itään Karl-Liebknecht-Straßena, mutta suuntautuu samalla koilliseen päin eikä näin enää noudata itä-länsi-akselia.


==Historia==
==Historia==
Rivi 13: Rivi 13:
[[Image:Berlin Memhardt Plan 1652 Lustgarten.jpg|thumb|250px|Ote Berliinin kartasta vuodelta 1652. Alareunassa vastaistutettu Unter den Linden, jonka silta yhdistää [[Spreeinsel]]-saareen ja [[Berliner Stadtschloss|vaaliruhtinaan linnaan]]]]
[[Image:Berlin Memhardt Plan 1652 Lustgarten.jpg|thumb|250px|Ote Berliinin kartasta vuodelta 1652. Alareunassa vastaistutettu Unter den Linden, jonka silta yhdistää [[Spreeinsel]]-saareen ja [[Berliner Stadtschloss|vaaliruhtinaan linnaan]]]]


Unter den Lindenin loi Brandenburgin hallitsija, "Suuri vaaliruhtinas" [[Fredrik Vilhelm (Brandenburg)|Fredrik Vilhelm]]. [[16. huhtikuuta]] vuonna [[1647]] hän antoi hovipuutarhureille kirjallisen käskyn muuttaa [[Berliner Stadtschloss|Berliinin linnasta]] länteen johtaneen ratsastustien alkupää puistokujaksi. Puutarhanhoidosta kiinnostunut Suuri vaaliruhtinas oli Hollannissa vieraillessaan innostunut alankomaalaisista puistokaduista, ja halusi vastaavan omaan residenssikaupunkiinsa. Fredrik Vilhelm myös antoi puutarhureille tarkat istutusohjeet: jokaiselle istutettavalle lehmukselle tuli valmistaa suuri, ravinteikkaalla mullalla täytettävä kuoppa, sillä jalot lehtipuut eivät viihtyisi Brandenburgin karussa hiekkamaassa.
Unter den Lindenin loi Brandenburgin hallitsija, "Suuri vaaliruhtinas" [[Fredrik Vilhelm (Brandenburg)|Fredrik Vilhelm]]. [[16. huhtikuuta]] vuonna [[1647]] hän antoi hovipuutarhureille kirjallisen käskyn muuttaa [[Berliner Stadtschloss|Berliinin linnasta]] länteen johtaneen ratsastustien alkupää puistokujaksi. Puutarhanhoidosta kiinnostunut Suuri vaaliruhtinas oli Hollannissa vieraillessaan innostunut alankomaalaisista puistokaduista, ja halusi vastaavan omaan residenssikaupunkiinsa. Fredrik Vilhelm myös antoi puutarhureille tarkat istutusohjeet: jokaiselle istutettavalle lehmukselle tuli valmistaa suuri, ravinteikkaalla mullalla täytettävä kuoppa, sillä jalot lehtipuut eivät viihtyisi Brandenburgin karussa hiekkamaassa.


Käskyn tuloksena syntyi noin puolentoista kilometrin mittainen puistokujanne, jossa oli tuhat lehmusta ja tuhat pähkinäpuuta kuudessa rivissä. Tämä puistokujanne alkoi Berliinin kaupunginmuurilta idässä ja päättyi vaaliruhtinaan metsästysmaiden (nykyisen [[Großer Tiergarten|Tiergartenin]] puiston) reunaan lännessä. Lehmuskujan loputtua ratsastustie jatkui metsästysmaiden läpi länteen, kohti [[Charlottenburgin linna]]a ja [[Potsdam]]ia.
Käskyn tuloksena syntyi noin puolentoista kilometrin mittainen puistokujanne, jossa oli tuhat lehmusta ja tuhat pähkinäpuuta kuudessa rivissä. Tämä puistokujanne alkoi Berliinin kaupunginmuurilta idässä ja päättyi vaaliruhtinaan metsästysmaiden (nykyisen [[Großer Tiergarten|Tiergartenin]] puiston) reunaan lännessä. Lehmuskujan loputtua ratsastustie jatkui metsästysmaiden läpi länteen, kohti [[Charlottenburgin linna]]a ja [[Potsdam]]ia.


Aluksi Unter den Linden oli kaupungin ulkopuolella ja johti läpi asumattoman havumetsän. Jo 1600-luvun lopulla Berliinin kaupunkiasutus alkoi kuitenkin levitä länteen. Fredrik Vilhelm perusti Berliinin länsipuolelle kaksi tytärkaupunkia: Friedrichstadtin Unter den Lindenin eteläpuolelle ja Dorotheenstadtin sen pohjoispuolelle. Näin Unter den Lindenin varrelle kohosivat ensimmäiset rakennukset. Vuonna [[1709]] Friedrichstadt ja Dorotheenstadt yhdistettiin virallisesti Berliiniin. Näin Unter den Linden siirtyi kokonaisuudessaan kaupungin sisäpuolelle.
Aluksi Unter den Linden oli kaupungin ulkopuolella ja johti läpi asumattoman havumetsän. Jo 1600-luvun lopulla Berliinin kaupunkiasutus alkoi kuitenkin levitä länteen. Fredrik Vilhelm perusti Berliinin länsipuolelle kaksi tytärkaupunkia: Friedrichstadtin Unter den Lindenin eteläpuolelle ja Dorotheenstadtin sen pohjoispuolelle. Näin Unter den Lindenin varrelle kohosivat ensimmäiset rakennukset. Vuonna [[1709]] Friedrichstadt ja Dorotheenstadt yhdistettiin virallisesti Berliiniin. Näin Unter den Linden siirtyi kokonaisuudessaan kaupungin sisäpuolelle.


===Kuninkaiden ja keisarien paraatikatu===
===Kuninkaiden ja keisarien paraatikatu===
Rivi 24: Rivi 24:
Vuonna [[1701]] Brandenburgin vaaliruhtinaskunta muuttui [[Preussi]]n kuningaskunnaksi, ja Berliinistä tuli Preussin kuninkaan residenssikaupunki. Seuraavien vuosisatojen aikana Unter den Lindenin itäpäästä muokattiin Berliinin paraatikatu, jonka varteen nousi palatseja ja julkisia rakennuksia kuvastamaan Preussin mahtia.
Vuonna [[1701]] Brandenburgin vaaliruhtinaskunta muuttui [[Preussi]]n kuningaskunnaksi, ja Berliinistä tuli Preussin kuninkaan residenssikaupunki. Seuraavien vuosisatojen aikana Unter den Lindenin itäpäästä muokattiin Berliinin paraatikatu, jonka varteen nousi palatseja ja julkisia rakennuksia kuvastamaan Preussin mahtia.


Ensimmäinen Preussin kuningas [[Fredrik I (Preussi)|Fredrik I]] toteutti Unter den Lindenin varhaisimmat monumentaaliset rakennushankkeet: hän muutti keskiaikaisen Berliinin linnan muhkeaksi barokkipalatsiksi sekä rakennutti sen viereen kuninkaallisen asearsenaalin ''Zeughausin'' vuonna 1706 arkkitehtinaan saksalaisen barokin mestari [[Andreas Schlüter]]. Hänen poikansa ja seuraajansa [[Fredrik Vilhelm I (Preussi)|Fredrik Vilhelm I]] puratutti Berliinin keskiaikaiset kaupunginmuurit ja rakennutti laajentuneen kaupungin ympärille uuden tullimuurin. Yksi tämän muurin tärkeimmistä tulliporteista, Brandenburgin portti, sijoitettiin Unter den Lindenin länsipäähän.
Ensimmäinen Preussin kuningas [[Fredrik I (Preussi)|Fredrik I]] toteutti Unter den Lindenin varhaisimmat monumentaaliset rakennushankkeet: hän muutti keskiaikaisen Berliinin linnan muhkeaksi barokkipalatsiksi sekä rakennutti sen viereen kuninkaallisen asearsenaalin ''Zeughausin'' vuonna 1706 arkkitehtinaan saksalaisen barokin mestari [[Andreas Schlüter]]. Hänen poikansa ja seuraajansa [[Fredrik Vilhelm I (Preussi)|Fredrik Vilhelm I]] puratutti Berliinin keskiaikaiset kaupunginmuurit ja rakennutti laajentuneen kaupungin ympärille uuden tullimuurin. Yksi tämän muurin tärkeimmistä tulliporteista, Brandenburgin portti, sijoitettiin Unter den Lindenin länsipäähän.


Fredrik Vilhelm I:n pojalla [[Fredrik II Suuri|Fredrik Suurella]] oli ratkaiseva vaikutus Unter den Lindenin ulkoasuun. Hän rakennutti kivetyt kadut lehmuskujanteen kahden puolen ja muutti siten vanhan ratsastustien kaupunkibulevardiksi. Fredrik ja hänen hoviarkkitehtinsa [[Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff]] suunnittelivat bulevardin itäpään muuttamista mahtavaksi edustusaukioksi ''Forum Fridericianumiksi'', jota hallitsisi kolme monumentaalirakennusta: uusi kuninkaanlinna, oopperatalo sekä tiede- ja taideakatemia. Tästä alkuperäisestä suunnitelmasta valmistui kuitenkin vain yksi rakennus eli [[Staatsoper Unter den Linden|Valtionooppera]] vuonna 1742. Akatemiatalon tilalle Fredrik rakennutti Kuninkaallisen kirjaston vuonna 1780, ja uuden kuninkaanlinnan tilalle palatsin nuorempaa veljeään, prinssi Heinrichia varten; tästä palatsista tuli myöhemmin [[Humboldt-yliopisto]]n päärakennus. Uskonnollista suvaitsevaisuuttaan korostaakseen Fredrik rakennutti Unter den Lindenille myös Berliinin roomalaiskatolisen pääkirkon, [[Sankt-Hedwigs-Kathedrale|Pyhän Hedwigin katedraalin]] vuonna 1773.
Fredrik Vilhelm I:n pojalla [[Fredrik II Suuri|Fredrik Suurella]] oli ratkaiseva vaikutus Unter den Lindenin ulkoasuun. Hän rakennutti kivetyt kadut lehmuskujanteen kahden puolen ja muutti siten vanhan ratsastustien kaupunkibulevardiksi. Fredrik ja hänen hoviarkkitehtinsa [[Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff]] suunnittelivat bulevardin itäpään muuttamista mahtavaksi edustusaukioksi ''Forum Fridericianumiksi'', jota hallitsisi kolme monumentaalirakennusta: uusi kuninkaanlinna, oopperatalo sekä tiede- ja taideakatemia. Tästä alkuperäisestä suunnitelmasta valmistui kuitenkin vain yksi rakennus eli [[Staatsoper Unter den Linden|Valtionooppera]] vuonna 1742. Akatemiatalon tilalle Fredrik rakennutti Kuninkaallisen kirjaston vuonna 1780, ja uuden kuninkaanlinnan tilalle palatsin nuorempaa veljeään, prinssi Heinrichia varten; tästä palatsista tuli myöhemmin [[Humboldt-yliopisto]]n päärakennus. Uskonnollista suvaitsevaisuuttaan korostaakseen Fredrik rakennutti Unter den Lindenille myös Berliinin roomalaiskatolisen pääkirkon, [[Sankt-Hedwigs-Kathedrale|Pyhän Hedwigin katedraalin]] vuonna 1773.
Rivi 33: Rivi 33:
[[Image:Berlin Unter den Linden Cafe Bauer um 1900.jpg|thumb|250px|Unter den Lindenin ja Friedrichstraßen risteys noin vuonna 1900. Vasemmanpuoleisessa talossa toimi Café Bauer, oikeanpuoleisessa Café Kranzler.]]
[[Image:Berlin Unter den Linden Cafe Bauer um 1900.jpg|thumb|250px|Unter den Lindenin ja Friedrichstraßen risteys noin vuonna 1900. Vasemmanpuoleisessa talossa toimi Café Bauer, oikeanpuoleisessa Café Kranzler.]]


Samaan aikaan kun Unter den Lindenin itäpäästä rakennettiin mahtipontinen edustuskatu, sen länsipää sai aivan toisenlaisen ulkoasun. Vielä 1700-luvulla katua reunustivat matalat asuintalot ja kaupunkipalatsit, mutta 1800-luvun aikana kadun valtasivat korkeat liiketalot. Friedrichstraßen ja Brandenburgin portin välisestä katuosuudesta tuli kaupungin vilkkain liikekatu, jota reunustivat kauppaliikkeet, kahvilat ja hotellit.
Samaan aikaan kun Unter den Lindenin itäpäästä rakennettiin mahtipontinen edustuskatu, sen länsipää sai aivan toisenlaisen ulkoasun. Vielä 1700-luvulla katua reunustivat matalat asuintalot ja kaupunkipalatsit, mutta 1800-luvun aikana kadun valtasivat korkeat liiketalot. Friedrichstraßen ja Brandenburgin portin välisestä katuosuudesta tuli kaupungin vilkkain liikekatu, jota reunustivat kauppaliikkeet, kahvilat ja hotellit.


Unter den Linden päättyi länsipäässään [[Brandenburgin portti]]in, jonka edustalla oli nelikulmainen aukio [[Pariser Platz]].
Unter den Linden päättyi länsipäässään [[Brandenburgin portti]]in, jonka edustalla oli nelikulmainen aukio [[Pariser Platz]].


===Sosialistinen umpikuja===
===Sosialistinen umpikuja===
[[Image:Painting of Stalin on the Unter-den-Linden.jpg|thumb|left|200px|[[Josif Stalin]]in kuva raunioituneella Unter den Lindenillä kesäkuussa [[1945]].]]
[[Image:Painting of Stalin on the Unter-den-Linden.jpg|thumb|left|200px|[[Josif Stalin]]in kuva raunioituneella Unter den Lindenillä kesäkuussa [[1945]].]]


Unter den Lindenin rakennukset vaurioituivat pahoin [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] pommituksissa. Lisäksi katu menetti kaikki lehmuksensa, kun berliiniläiset hakkasivat ne polttopuiksi. Sodan jälkeisessä Berliinin jaossa historiallinen keskusta jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle, josta myöhemmin muodostui [[Itä-Berliini]], sosialistisen [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] eli DDR:n pääkaupunki. Itä-Berliinin ja [[Länsi-Berliini]]n välinen raja sijaitsi Unter den Lindenin länsipäässä Brandenburgin portin kohdalla. Aluksi portti toimi rajanylityspaikkana, mutta vuonna [[1961]] rakennetun [[Berliinin muuri]]n myötä Unter den Lindenistä tuli länsipäästään umpikuja.
Unter den Lindenin rakennukset vaurioituivat pahoin [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] pommituksissa. Lisäksi katu menetti kaikki lehmuksensa, kun berliiniläiset hakkasivat ne polttopuiksi. Sodan jälkeisessä Berliinin jaossa historiallinen keskusta jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle, josta myöhemmin muodostui [[Itä-Berliini]], sosialistisen [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] eli DDR:n pääkaupunki. Itä-Berliinin ja [[Länsi-Berliini]]n välinen raja sijaitsi Unter den Lindenin länsipäässä Brandenburgin portin kohdalla. Aluksi portti toimi rajanylityspaikkana, mutta vuonna [[1961]] rakennetun [[Berliinin muuri]]n myötä Unter den Lindenistä tuli länsipäästään umpikuja.


DDR pyrki hävittämään Berliinistä "preussilaisen militarismin" muistot. Näkyvin teko oli Unter den Lindenin itäpäässä kohonneen, sodassa vaurioituneen kuninkaanlinnan hävittäminen vuonna [[1950]]. Kadulta myös poistettiin Fredrik Suuren ratsastajapatsas ja viiden sotapäällikön patsaat. Valtaosa Unter den Lindenin itäpään historiallisesta rakennuskannasta kuitenkin säilytettiin ja restauroitiin. Kadun länsipää sai sen sijaan aivan uuden ilmeen: vanha, sodassa vaurioitunut rakennuskanta jyrättiin maan tasalle, ja tilalle rakennettiin moderneja liike- ja toimistorakennuksia. Ainoa poikkeus uuden rakennuskannan karuun ilmeeseen oli Neuvostoliiton suurlähetystö, Stalinin ajan sosialistista "kermakakkuklassismia" edustava rakennus. Pariser Platzin ympäristö kadun länsipäässä jätettiin kokonaan rakentamattomaksi, sillä se jäi Berliinin muurin leveälle suojavyöhykkeelle: vain Brandenburgin portti jäi seisomaan yksinään keskelle vyöhykettä.
DDR pyrki hävittämään Berliinistä "preussilaisen militarismin" muistot. Näkyvin teko oli Unter den Lindenin itäpäässä kohonneen, sodassa vaurioituneen kuninkaanlinnan hävittäminen vuonna [[1950]]. Kadulta myös poistettiin Fredrik Suuren ratsastajapatsas ja viiden sotapäällikön patsaat. Valtaosa Unter den Lindenin itäpään historiallisesta rakennuskannasta kuitenkin säilytettiin ja restauroitiin. Kadun länsipää sai sen sijaan aivan uuden ilmeen: vanha, sodassa vaurioitunut rakennuskanta jyrättiin maan tasalle, ja tilalle rakennettiin moderneja liike- ja toimistorakennuksia. Ainoa poikkeus uuden rakennuskannan karuun ilmeeseen oli Neuvostoliiton suurlähetystö, Stalinin ajan sosialistista "kermakakkuklassismia" edustava rakennus. Pariser Platzin ympäristö kadun länsipäässä jätettiin kokonaan rakentamattomaksi, sillä se jäi Berliinin muurin leveälle suojavyöhykkeelle: vain Brandenburgin portti jäi seisomaan yksinään keskelle vyöhykettä.


{{Commons|Unter den Linden|Unter den Linden}}
{{Commons|Unter den Linden|Unter den Linden}}

Versio 30. toukokuuta 2013 kello 17.09

Max Liebermannin maalaus Unter den Linden. Näkymä taiteilijan asunnosta 19.1.1900.

Unter den Linden (suom. "Lehmusten alla") on Berliinin vanhaa keskustaa halkova lehmusbulevardi, kaupungin historiallinen pääkatu.

Yleiskuva

Noin puolentoista kilometrin mittainen Unter den Linden alkaa länsipäästään Brandenburgin portin edessä olevalta Pariser Platzilta, jolla sijaitsee muun muassa maailmankuulu hotelli Adlon. Osuus Pariser Platzilta Friedrichstraßelle on suurimmaksi osaksi jälleenrakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Sen huomattavin rakennus on Venäjän suurlähetystö (entinen Neuvostoliiton lähetystö), joka on rakennettu Stalinin ajan kermakakkutyyliin. Osuus Friedrichstraßen jälkeen on vanhempaa ja paremmin säilynyttä. Itäpäässä lehmuskuja loppuu ja Fredrik Suuren ratsastajapatsaan jälkeen katu laajenee Bebelplatziksi. Aukion ympärillä on lukuisia huomattavia historiallisia rakennuksia, kuten Humboldt-yliopiston päärakennus, valtionooppera (entinen kuninkaallinen ooppera), yliopistoon kuuluva kirjastorakennus, entinen päävartiorakennus Neue Wache sekä Saksan historiallinen museo. Katu loppuu idässä Spreejoen ylittävään Schloßbrückeen eli Linnasiltaan, jonka toisella puolella on aikanaan kohonnut Berliinin kuninkaanlinna.

Schloßbrücke (2005)

Unter den Linden on osa niin kutsuttua itä-länsi-akselia, Berliinin kaupungin halkaisevaa 12 kilometriä pitkää viivasuoraa katulinjaa. Akselin eri osilla on eri kadunnimet, jotka ovat lännestä itään Heerstraße, Kaiserdamm, Bismarckstraße, Straße des 17. Juni ja Unter den Linden. Unter den Lindenin jälkeen katu jatkuu edelleen itään Karl-Liebknecht-Straßena, mutta suuntautuu samalla koilliseen päin eikä näin enää noudata itä-länsi-akselia.

Historia

Vaaliruhtinaiden ratsastustie

Ote Berliinin kartasta vuodelta 1652. Alareunassa vastaistutettu Unter den Linden, jonka silta yhdistää Spreeinsel-saareen ja vaaliruhtinaan linnaan

Unter den Lindenin loi Brandenburgin hallitsija, "Suuri vaaliruhtinas" Fredrik Vilhelm. 16. huhtikuuta vuonna 1647 hän antoi hovipuutarhureille kirjallisen käskyn muuttaa Berliinin linnasta länteen johtaneen ratsastustien alkupää puistokujaksi. Puutarhanhoidosta kiinnostunut Suuri vaaliruhtinas oli Hollannissa vieraillessaan innostunut alankomaalaisista puistokaduista, ja halusi vastaavan omaan residenssikaupunkiinsa. Fredrik Vilhelm myös antoi puutarhureille tarkat istutusohjeet: jokaiselle istutettavalle lehmukselle tuli valmistaa suuri, ravinteikkaalla mullalla täytettävä kuoppa, sillä jalot lehtipuut eivät viihtyisi Brandenburgin karussa hiekkamaassa.

Käskyn tuloksena syntyi noin puolentoista kilometrin mittainen puistokujanne, jossa oli tuhat lehmusta ja tuhat pähkinäpuuta kuudessa rivissä. Tämä puistokujanne alkoi Berliinin kaupunginmuurilta idässä ja päättyi vaaliruhtinaan metsästysmaiden (nykyisen Tiergartenin puiston) reunaan lännessä. Lehmuskujan loputtua ratsastustie jatkui metsästysmaiden läpi länteen, kohti Charlottenburgin linnaa ja Potsdamia.

Aluksi Unter den Linden oli kaupungin ulkopuolella ja johti läpi asumattoman havumetsän. Jo 1600-luvun lopulla Berliinin kaupunkiasutus alkoi kuitenkin levitä länteen. Fredrik Vilhelm perusti Berliinin länsipuolelle kaksi tytärkaupunkia: Friedrichstadtin Unter den Lindenin eteläpuolelle ja Dorotheenstadtin sen pohjoispuolelle. Näin Unter den Lindenin varrelle kohosivat ensimmäiset rakennukset. Vuonna 1709 Friedrichstadt ja Dorotheenstadt yhdistettiin virallisesti Berliiniin. Näin Unter den Linden siirtyi kokonaisuudessaan kaupungin sisäpuolelle.

Kuninkaiden ja keisarien paraatikatu

Unter den Lindenin kuninkaallista itäpäätä, Eduard Gaertnerin maalaus (1853). Etualalla Fredrik Suuren ratsastajapatsas, taustalla oopperatalo ja kuninkaanlinnan kupoli.

Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinaskunta muuttui Preussin kuningaskunnaksi, ja Berliinistä tuli Preussin kuninkaan residenssikaupunki. Seuraavien vuosisatojen aikana Unter den Lindenin itäpäästä muokattiin Berliinin paraatikatu, jonka varteen nousi palatseja ja julkisia rakennuksia kuvastamaan Preussin mahtia.

Ensimmäinen Preussin kuningas Fredrik I toteutti Unter den Lindenin varhaisimmat monumentaaliset rakennushankkeet: hän muutti keskiaikaisen Berliinin linnan muhkeaksi barokkipalatsiksi sekä rakennutti sen viereen kuninkaallisen asearsenaalin Zeughausin vuonna 1706 arkkitehtinaan saksalaisen barokin mestari Andreas Schlüter. Hänen poikansa ja seuraajansa Fredrik Vilhelm I puratutti Berliinin keskiaikaiset kaupunginmuurit ja rakennutti laajentuneen kaupungin ympärille uuden tullimuurin. Yksi tämän muurin tärkeimmistä tulliporteista, Brandenburgin portti, sijoitettiin Unter den Lindenin länsipäähän.

Fredrik Vilhelm I:n pojalla Fredrik Suurella oli ratkaiseva vaikutus Unter den Lindenin ulkoasuun. Hän rakennutti kivetyt kadut lehmuskujanteen kahden puolen ja muutti siten vanhan ratsastustien kaupunkibulevardiksi. Fredrik ja hänen hoviarkkitehtinsa Georg Wenzeslaus von Knobelsdorff suunnittelivat bulevardin itäpään muuttamista mahtavaksi edustusaukioksi Forum Fridericianumiksi, jota hallitsisi kolme monumentaalirakennusta: uusi kuninkaanlinna, oopperatalo sekä tiede- ja taideakatemia. Tästä alkuperäisestä suunnitelmasta valmistui kuitenkin vain yksi rakennus eli Valtionooppera vuonna 1742. Akatemiatalon tilalle Fredrik rakennutti Kuninkaallisen kirjaston vuonna 1780, ja uuden kuninkaanlinnan tilalle palatsin nuorempaa veljeään, prinssi Heinrichia varten; tästä palatsista tuli myöhemmin Humboldt-yliopiston päärakennus. Uskonnollista suvaitsevaisuuttaan korostaakseen Fredrik rakennutti Unter den Lindenille myös Berliinin roomalaiskatolisen pääkirkon, Pyhän Hedwigin katedraalin vuonna 1773.

1800-luvulla Unter den Lindenin itäpään monumentaalirakentaminen jatkui. Preussin suurin uusklassinen arkkitehti Karl Friedrich Schinkel piirsi kadulle päävartiorakennuksen, Neue Wachen, joka valmistui vuonna 1818. Schinckel suunnitteli myös patsailla koristetun Schloßbrücken eli Linnansillan, jolla vuonna 1824 korvattiin Spreeinselille ja kuninkaanlinnalle johtanut vanha puusilta. 1800-luvun statuomania kosketti myös Unter den Lindeniä: kadulle pystytettiin sen rakentajan Fredrik Suuren ratsastajapatsas, yliopiston perustajien Alexander ja Wilhelm von Humboldtin sekä viiden preussilaisen sotapäällikön patsaat. Viimeisenä kadun varren monumentaalirakennuksista valmistui uusi Kuninkaallinen kirjasto vuonna 1914.

Kaupungin vilkkain liikekatu

Unter den Lindenin ja Friedrichstraßen risteys noin vuonna 1900. Vasemmanpuoleisessa talossa toimi Café Bauer, oikeanpuoleisessa Café Kranzler.

Samaan aikaan kun Unter den Lindenin itäpäästä rakennettiin mahtipontinen edustuskatu, sen länsipää sai aivan toisenlaisen ulkoasun. Vielä 1700-luvulla katua reunustivat matalat asuintalot ja kaupunkipalatsit, mutta 1800-luvun aikana kadun valtasivat korkeat liiketalot. Friedrichstraßen ja Brandenburgin portin välisestä katuosuudesta tuli kaupungin vilkkain liikekatu, jota reunustivat kauppaliikkeet, kahvilat ja hotellit.

Unter den Linden päättyi länsipäässään Brandenburgin porttiin, jonka edustalla oli nelikulmainen aukio Pariser Platz.

Sosialistinen umpikuja

Josif Stalinin kuva raunioituneella Unter den Lindenillä kesäkuussa 1945.

Unter den Lindenin rakennukset vaurioituivat pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Lisäksi katu menetti kaikki lehmuksensa, kun berliiniläiset hakkasivat ne polttopuiksi. Sodan jälkeisessä Berliinin jaossa historiallinen keskusta jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle, josta myöhemmin muodostui Itä-Berliini, sosialistisen Saksan demokraattisen tasavallan eli DDR:n pääkaupunki. Itä-Berliinin ja Länsi-Berliinin välinen raja sijaitsi Unter den Lindenin länsipäässä Brandenburgin portin kohdalla. Aluksi portti toimi rajanylityspaikkana, mutta vuonna 1961 rakennetun Berliinin muurin myötä Unter den Lindenistä tuli länsipäästään umpikuja.

DDR pyrki hävittämään Berliinistä "preussilaisen militarismin" muistot. Näkyvin teko oli Unter den Lindenin itäpäässä kohonneen, sodassa vaurioituneen kuninkaanlinnan hävittäminen vuonna 1950. Kadulta myös poistettiin Fredrik Suuren ratsastajapatsas ja viiden sotapäällikön patsaat. Valtaosa Unter den Lindenin itäpään historiallisesta rakennuskannasta kuitenkin säilytettiin ja restauroitiin. Kadun länsipää sai sen sijaan aivan uuden ilmeen: vanha, sodassa vaurioitunut rakennuskanta jyrättiin maan tasalle, ja tilalle rakennettiin moderneja liike- ja toimistorakennuksia. Ainoa poikkeus uuden rakennuskannan karuun ilmeeseen oli Neuvostoliiton suurlähetystö, Stalinin ajan sosialistista "kermakakkuklassismia" edustava rakennus. Pariser Platzin ympäristö kadun länsipäässä jätettiin kokonaan rakentamattomaksi, sillä se jäi Berliinin muurin leveälle suojavyöhykkeelle: vain Brandenburgin portti jäi seisomaan yksinään keskelle vyöhykettä.