Ero sivun ”Anders Fredrik Granstedt” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p sivunnro
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
p wl pois
Rivi 32: Rivi 32:
Arkkitehtina Granstedt noudatti Engelin [[Empiretyyli|empiretyyliä]] jopa niin tarkasti, että hänen töitään on vaikea erottaa oppi-isän töistä. Varmuudella tiedetään, että hänen töitään ovat nykyinen [[Ruotsin Helsingin-suurlähetystö]] [[Pohjoisesplanadi|Pohjoisesplanadilla]], [[Kerimäen kirkko]] ja uusgoottilainen [[Ylistaron kirkko]].<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2004 | Sivu = 85–86| Isbn = 951-31-1846-0}}</ref>
Arkkitehtina Granstedt noudatti Engelin [[Empiretyyli|empiretyyliä]] jopa niin tarkasti, että hänen töitään on vaikea erottaa oppi-isän töistä. Varmuudella tiedetään, että hänen töitään ovat nykyinen [[Ruotsin Helsingin-suurlähetystö]] [[Pohjoisesplanadi|Pohjoisesplanadilla]], [[Kerimäen kirkko]] ja uusgoottilainen [[Ylistaron kirkko]].<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2004 | Sivu = 85–86| Isbn = 951-31-1846-0}}</ref>


A. F. Granstedt kuoli [[1849]]. Hänen puolisonsa vuodesta [[1827]] oli Wilhelmina Theodora Plantin (k. [[1850]]). Myös heidän pojastaan [[Theodor Granstedt|Theodorista]] tuli arkkitehti.<REF name="AutoSQ-1"/>
A. F. Granstedt kuoli 1849. Hänen puolisonsa vuodesta 1827 oli Wilhelmina Theodora Plantin (k. 1850). Myös heidän pojastaan [[Theodor Granstedt|Theodorista]] tuli arkkitehti.<REF name="AutoSQ-1"/>


== Työt ==
== Työt ==

Versio 17. syyskuuta 2015 kello 10.21

Anders Fredrik Granstedt
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1800
Hankoniemi
Kuollut26. marraskuuta 1849 (49 vuotta)
Helsinki
Ammatti arkkitehti
Vanhemmat Pehr Granstedt ja Johanna Fredrika Du Bois[1]
Puoliso Wilhelmina Theodora Plantin[1]
Kerimäen kirkko on maailman suurin puukirkko.

Anders Fredrik Granstedt (24. tammikuuta 1800 Hankoniemi26. marraskuuta 1849 Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti ja Helsingin ensimmäinen kaupunginarkkitehti.[2] Hänen isänsä Pehr Granstedt oli Suomeen muuttanut ruotsalaissyntyinen linnoitusupseeri, joka toimi myöhemmin myös siviiliarkkitehtina. Hänen äitinsä oli Johanna Fredrika Du Bois.

Granstedilla ei ollut muodollista arkkitehdin koulutusta, mutta hänen isänsä järjesti Tukholmassa koulua käyneen poikansa Carl Ludvig Engelin oppilaaksi vuonna 1816, kun tämä nimitettiin Helsingin uudelleenrakentamiskomitean arkkitehdiksi. Vuonna 1822 Granstedt nimitettiin Yleisten rakennusten intendentinkonttoriin toiseksi konduktööriksi. Granstedtista ei koskaan tullut intendentinkonttorin päällikköä, mutta hänet nimitettiin erivapaudella konttorin ensimmäisen konduktöörin virkaan 1845. Hän osallistui muun muassa Helsingin yliopiston, Nikolainkirkon sekä Lapinlahden sairaalan rakennuslautakuntiin.[2]

Arkkitehtina Granstedt noudatti Engelin empiretyyliä jopa niin tarkasti, että hänen töitään on vaikea erottaa oppi-isän töistä. Varmuudella tiedetään, että hänen töitään ovat nykyinen Ruotsin Helsingin-suurlähetystö Pohjoisesplanadilla, Kerimäen kirkko ja uusgoottilainen Ylistaron kirkko.[2]

A. F. Granstedt kuoli 1849. Hänen puolisonsa vuodesta 1827 oli Wilhelmina Theodora Plantin (k. 1850). Myös heidän pojastaan Theodorista tuli arkkitehti.[1]

Työt

Granstedt suunnitteli myös Viipurin kaupunginteatterin ja seurahuoneen, Jääsken, Leppävirran ja Ruskealan kirkot sekä Nastolan Seestan kartanon eräät rakennukset.lähde? Interiöörin eli sisustuksen hän suunnitteli muun muassa tuolloiseen keisarilliseen palatsiin (Presidentinlinna) ja Helsingin seurahuoneelle (Helsingin kaupungintalo).

Lähteet

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 238.

Viitteet

  1. a b c d Aimo Halila, Ole Gripenberg, Esko Järventaus: Suomen rakennushallinto 1811–1961, s. 472, 478. Rakennushallitus, 1967.
  2. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 85–86. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
  3. Raatihuone on Raahen helmi 9.7.2008. Raahen Matkailuoppaat ry. Viitattu 24.1.2009.

Aiheesta muualla

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.