Ero sivun ”Olli Rehn” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Valtionjohto
{{Valtionjohto
| nimi = Olli Rehn
| nimi = Olli Rehn
| kuva = [[Olli_Rehn_by_Moritz_Kosinsky_2.jpg|230px]]
| kuva = [[Tiedosto:Olli_Rehn_by_Moritz_Kosinsky_2.jpg|230px]]
| kuvateksti = Rehn 2014
| kuvateksti = Rehn 2014
| arvo = [[Suomen elinkeinoministeri]]
| arvo = [[Suomen elinkeinoministeri]]

Versio 19. syyskuuta 2015 kello 22.28

Olli Rehn
[[Tiedosto:|250px|Rehn 2014]]
Rehn 2014
Suomen elinkeinoministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–
Edeltäjä Jan Vapaavuori
EU:n talous- ja raha-asioista vastaava komissaari
Barroson komissio
9.2.2010–30.6.2014
Edeltäjä Joaquín Almunia
Seuraaja Jyrki Katainen
EU:n laajentumisasioista vastaava komissaari
Barroson komissio
22.11.2004–9.2.2010
Edeltäjä Günter Verheugen
Janez Potočnik
Seuraaja Štefan Füle
EU:n teollisuudesta ja yritystoiminnasta vastaava komissaari
Prodin komissio
12.7.2004–22.11.2004
Edeltäjä Erkki Liikanen
Seuraaja Günter Verheugen
Euroopan parlamentin jäsen
1.1.1995–10.11.1996
1.7.2014–27.4.2015
Seuraaja Hannu Takkula
Kansanedustaja
22.3.1991–23.3.1995
23.4.2015–
Ryhmä/puolue Keskustan eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1962 (ikä 62)
Mikkeli
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Aiheesta muualla
ollirehn2024.fi

Olli Ilmari Rehn (s. 31. maaliskuuta 1962 Mikkeli)[1] on suomalainen keskustaa edustava poliitikko. Hän on ollut Euroopan parlamentin jäsen (1995–1996 ja 2014–2015), Euroopan unionin komissaari (2004–2014) ja kansanedustaja (1991–1995 ja uudelleen vuodesta 2015) ja Sipilän hallituksen elinkeinoministeri toukokuusta 2015.

Komissaarina Rehn vastasi EU:n laajentumisasioista Barroson komissiossa vuosina 2004–2009 ja talous- ja raha-asioista vuosina 2010–2014. Jälkimmäisellä kaudella hän oli myös Euroopan komission varapuheenjohtaja.[2]

Koulutukseltaan Rehn on filosofian tohtori. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989 ja väitteli filosofian tohtoriksi Oxfordin yliopistossa vuonna 1996 pääaineenaan poliittinen taloustiede. Rehn on kirjoittanut kolumneja eri lehtiin vuodesta 1985 alkaen ja on kirjoittanut myös useita kirjoja.

Ura

Poliittisen uransa alussa Rehn toimi Nuoren Keskustan Liitossa (nyk. Keskustanuoret), jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1987–1989. Vuonna 1988 hänet valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1994.[1]

Rehn valittiin kansanedustajaksi vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä. Eduskunnassa hän toimi talousvaliokunnan jäsenenä (1991–1992) sekä pääministeri Esko Ahon poliittisena erityisavustajana vuosina 1992–1993. Hän oli myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja vuodet 1991–1995 ja Euroopan parlamentin ja Suomen eduskunnan yhteiskomitean puheenjohtaja vuodet 1993–1994. Rehn oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1988–1994, josta keskustaryhmän puheenjohtaja vuodet 1988–1990.[1]

Vuoden 1994 lopussa eduskunta valitsi Rehnin Euroopan parlamentin jäseneksi. Hän toimi parlamentissa muun muassa liberaaliryhmän varapuheenjohtajana. Rehn putosi EU-parlamentista vuoden 1996 eurovaaleissa, minkä jälkeen hän muun muassa väitteli tohtoriksi (1996) ja toimi vuoden Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana (1996–1997).[1]

Vuonna 1998 Rehn siirtyi komissaari Erkki Liikasen kabinettipäälliköksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2002 asti ja pyrki samana vuonna keskustan puheenjohtajaksi, mutta hävisi Anneli Jäätteenmäelle. Puheenjohtajaehdokkaisiin lukeutuivat Jäätteenmäen ja Rehnin lisäksi muun muassa sittemmin pääministeriksi noussut Matti Vanhanen ja puolueen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen.[3]

Syksyllä 2002 Rehnin pitkäaikainen ystävä Alpo Rusi joutui vakoiluepäilyjen kohteeksi. Rehn päätti olla asettumatta ehdolle vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja keskittyi ystävänsä tukemiseen. Kun Rusi syksyllä 2003 todettiin syyttömäksi törkeään vakoiluun, Rehn ja Rusi kirjoittivat yhdessä kirjan Kylmä tasavalta, jossa tarkastellaan kriittisesti Suojelupoliisin toimintaa.[4]

Vuosina 2002–2003 Rehn työskenteli professorina Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella, kunnes hänet valittiin pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittiseksi erityisavustajaksi. Hän toimi tehtävässä aina kesään 2004 asti, jolloin hän siirtyi Erkki Liikasen tilalle yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaavaksi komissaariksi Romano Prodin johtamaan Euroopan komissioon.

Euroopan unionissa

Marraskuussa 2004 Rehn aloitti laajentumiskomissaarina Barroson komissiossa. José Manuel Barroso ehdotti marraskuussa 2009 Rehniä talous- ja raha-asioista vastaavaksi komissaariksi seuraavaan komissioon toimikaudelle 2010–2014. Nimitykselle tarvittiin Euroopan parlamentin hyväksyntä, josta oli määrä äänestää tammikuussa 2010.[2] Äänestys kuitenkin lykkääntyi helmikuuhun.[5]

Keväällä 2012 Rehn arvosteli edeltäjiään siitä, että nämä päästivät Kreikan liittymään Euroopan talousalueeseen. Tämä johti osaltaan 2009–2010 EU:n talouskriisiin, jonka hallitsemiseen EU:lla ei Rehnin mukaan ollut tarvittavia valmiuksia.[6] Rehn itse oli ollut virassaan jo lähes kuusi vuotta kriisin ilmaantuessa. Rehniä itseään on varsinkin vasemmalta arvosteltu kriisimaiden sosiaalisen katastrofin aiheuttajaksi.[7]

Vuoden 2014 eurovaaleissa Rehn valittiin Euroopan parlamenttiin keskustan suurimmalla äänimäärällä.[8] Heinäkuussa 2014 hänet valittiin Euroopan parlamentin varapuhemieheksi ensimmäisenä suomalaisena.[9] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Rehn asettui ehdokkaaksi Helsingin vaalipiirissä, ja hänet valittiin jälleen eduskuntaan.[10] Euroopan parlamenttiin Rehnin tilalle nousi Hannu Takkula.[11]

Perhe ja harrastukset

Olli Rehnin vanhemmat olivat toimitusjohtaja Tauno Ilmari Rehn ja kansanedustaja Vuokko Rehn (o.s. Valjakka).[1] Rehn on naimisissa Merja Maria Rehnin (ent. Mäenpää, o.s. Hakkarainen) kanssa. Heillä on yksi lapsi, tytär Silva (s. 1998).[1] Rehn harrastaa muun muassa jalkapalloa, lukemista ja rock- ja jazzmusiikin kuuntelua. Hän pelasi jalkapalloa myös Mikkelin Palloilijoiden edustusjoukkueessa vuosina 1979–1982.

Olli Rehnin sisar oli auto-onnettomuudessa nuorena kuollut lupaava hiihtäjä Sirpa Rehn (1965−1987).

Tunnustukset

Julkaisuja

  • Liike vai puolue? – kansalaisdemokratian mahdollisuudet 90-luvun Suomessa. Helsinki: Painokaari, 1989. ISBN 978-951-8-91617-1
  • Corporatism and industrial competitiveness in small European states : Austria, Finland and Sweden, 1945–1995. (Väitöskirja) University of Oxford, 1996.
  • Pieni valtio Euroopan unionissa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 978-951-2-64199-4
  • Suomen EU-puheenjohtajuuden eurooppalaiset haasteet. Helsinki: Valtiovarainministeriö, 1998. ISBN 978-951-5-31726-1
  • Rusi, Alpo M. & Rehn, Olli: Kylmä tasavalta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28559-5
  • Europe's Next Frontiers. Baden-Baden: Nomos, 2006. ISBN 978-383-2-92417-1
  • Suomen eurooppalainen valinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-32588-9
  • Myrskyn silmässä. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26250-3

Lähteet

Viitteet

  1. a b c d e f Olli Rehn Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b EP valmistautuu kuulemaan komissaariehdokkaita 1.12.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 15.12.2009.
  3. Jäätteenmäki odotetusti keskustan johtoon MTV.fi. 15.6.2002. Viitattu 30.1.2015.
  4. Mokka, Roope: Poikien välisestä ystävyydestä. Ylioppilaslehti, 3.10.2003, nro 13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.2.2015.
  5. Komissaarikuulemiset: mitä seuraavaksi? 25.1.2010. Euroopan parlamentti. Viitattu 30.1.2010.
  6. Rehn MTV3:lle: Kreikkaa ei olisi pitänyt päästää euroon HS.fi. 7.4.2012. Viitattu 19.2.2015.
  7. Ruotsin vasemmistojohtaja: Rehn on sosiaalikatastrofin arkkitehti ts.fi. 12.2.2014. Turun Sanomat. Viitattu 12.2.2014.
  8. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  9. Olli Rehn valittiin EU-parlamentin varapuhemieheksi Helsingin Sanomat. 1.7.2014. Viitattu 19.2.2015.
  10. Vaalit 2015, valitut ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2015.
  11. Hannu Takkula aloitti työnsä EU-parlamentissa 29.4.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 1.5.2015.
  12. Olli Rehn on vuoden ulkosuomalainen Yle Uutiset. 7.10.2011. Viitattu 19.2.2015.
  13. Arkkipiispa Mäkiselle, Antti Herlinille ja Olli Rehnille korkeimmat kunniamerkit HS.fi. 3.12.2014. Viitattu 3.12.2014.

Aiheesta muualla