Ero sivun ”Alexanderplatz” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
One picture in higher resolution, quality image on commons |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: mobiilisovelluksesta |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
[[Kuva:Berlin Alexanderplatz BW 2.jpg|thumb|Weltzeituhr (''Maailmankello'')]] |
[[Kuva:Berlin Alexanderplatz BW 2.jpg|thumb|Weltzeituhr (''Maailmankello'')]] |
||
[[File:Alexanderplatz by the night - ProtoplasmaKid.webm|thumbnail|right|Alexanderplatz by the night in 2015]] |
[[File:Alexanderplatz by the night - ProtoplasmaKid.webm|thumbnail|right|Alexanderplatz by the night in 2015]] |
||
''' |
'''Aleksanterinaukio''' ({{lang-de|Alexanderplatz}}) on [[aukio]] keskellä [[Berliini]]ä [[Spree]]joen ja [[Berliinin tuomiokirkko|Berliinin tuomiokirkon]] lähellä. Paikalliset kutsuvat aluetta usein yksinkertaisesti nimellä ''Alex''. Aleksanterinaukiolla sijaitsee [[Berliinin S-Bahn|S-Bahn-]], [[Berliinin metro|U-Bahn-]] ja lähijunia palveleva [[Alexanderplatzin asema]]. |
||
Entinen karjamarkkinapaikka nimettiin [[Venäjän keisarikunta| |
Entinen karjamarkkinapaikka nimettiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]n tsaari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]]:n mukaan tämän vierailtua Berliinissä 25. lokakuuta 1805. Alueesta tuli merkittävä osa kaupunkia 1800-luvun lopulla samannimisen asemarakennuksen ja läheisen kauppa-alueen valmistumisen myötä. Alueen kulta-aika sijoittuu 1920-luvulle, jolloin se oli yhdessä [[Potsdamer Platz]]in kanssa Berliinin yöelämän keskuksia. |
||
Jaetussa Berliinissä Alexanderplatz jäi [[Itä-Berliini]]n puolelle ja siitä rakennettiin 1960-luvulla Itä-Berliinin liikekeskus. Raunioiden raivaamisen myötä aukion pinta-ala nelinkertaistui ja kolmen hehtaarin laajuisena se on nykyään Berliinin suurin aukio<ref name="taide">Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: ''Taide & Arkkitehtuuri: Berliini'' (suom. Pirkko Roinila), s. 51, 53. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.</ref>. Lähialueen näkyvimmäksi maamerkiksi nousi vuonna 1969 valmistunut [[Fernsehturm]]-televisiotorni. |
Jaetussa Berliinissä Alexanderplatz jäi [[Itä-Berliini]]n puolelle ja siitä rakennettiin 1960-luvulla Itä-Berliinin liikekeskus. Raunioiden raivaamisen myötä aukion pinta-ala nelinkertaistui ja kolmen hehtaarin laajuisena se on nykyään Berliinin suurin aukio<ref name="taide">Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: ''Taide & Arkkitehtuuri: Berliini'' (suom. Pirkko Roinila), s. 51, 53. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.</ref>. Lähialueen näkyvimmäksi maamerkiksi nousi vuonna 1969 valmistunut [[Fernsehturm]]-televisiotorni. |
||
| Rivi 10: | Rivi 10: | ||
Nykyään Alexanderplatzilla on jäljellä vain kaksi toista maailmansotaa edeltävältä ajalta olevaa rakennusta, vuonna 1932 valmistuneet [[Peter Behrens]]in suunnittelemat Alexanderhaus ja Berolinahaus. Muuten aukion ympäristö on täynnä DDR:n ajalta olevia rakennuksia, joissa on toiminut muun muassa useita ministeriöitä. Tunnettuja rakennuksia ovat virastotalot Haus der Elektroindustrie, Haus der Presse, Haus des Reisens, Haus des Lehrers, tavaratalo Centrum sekä hotelli [[Park Inn Berlin]], joka on Berliinin korkein hotellirakennus. Aukion keskellä on 1960-luvulla rakennettu Kansojen välisen ystävyyden lähde -niminen suuri suihkukaivo sekä kuuluisa Urania-maailmankello.<ref name="taide" /> Useat Alexanderplatzin rakennukset ovat DDR:n johtaviin arkkitehteihin kuuluneen [[Hermann Henselmann]]in suunnittelemia.<ref>Abenstein & Fiedler, s. 358–359.</ref> |
Nykyään Alexanderplatzilla on jäljellä vain kaksi toista maailmansotaa edeltävältä ajalta olevaa rakennusta, vuonna 1932 valmistuneet [[Peter Behrens]]in suunnittelemat Alexanderhaus ja Berolinahaus. Muuten aukion ympäristö on täynnä DDR:n ajalta olevia rakennuksia, joissa on toiminut muun muassa useita ministeriöitä. Tunnettuja rakennuksia ovat virastotalot Haus der Elektroindustrie, Haus der Presse, Haus des Reisens, Haus des Lehrers, tavaratalo Centrum sekä hotelli [[Park Inn Berlin]], joka on Berliinin korkein hotellirakennus. Aukion keskellä on 1960-luvulla rakennettu Kansojen välisen ystävyyden lähde -niminen suuri suihkukaivo sekä kuuluisa Urania-maailmankello.<ref name="taide" /> Useat Alexanderplatzin rakennukset ovat DDR:n johtaviin arkkitehteihin kuuluneen [[Hermann Henselmann]]in suunnittelemia.<ref>Abenstein & Fiedler, s. 358–359.</ref> |
||
[[ |
[[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksan jälleenyhdistymisen]] jälkeen Alexanderplatzin uudelleenrakentamisesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti vuonna 1993 arkkitehti [[Hans Kollhoff]]. Hänen suunnitelmaansa kuului 13 uuden kerrostalon rakentaminen. Sitä ei toistaiseksi ole ryhdytty toteuttamaan.<ref name="taide" /> |
||
Alexanderplatz tunnetaan myös [[Alfred Döblin]]in vuonna 1929 julkaisemasta romaanista ''[[Berlin Alexanderplatz]]''.<ref name="taide" /> |
Alexanderplatz tunnetaan myös [[Alfred Döblin]]in vuonna 1929 julkaisemasta romaanista ''[[Berlin Alexanderplatz]]''.<ref name="taide" /> |
||
Versio 16. maaliskuuta 2016 kello 00.19
Aleksanterinaukio (saks. Alexanderplatz) on aukio keskellä Berliiniä Spreejoen ja Berliinin tuomiokirkon lähellä. Paikalliset kutsuvat aluetta usein yksinkertaisesti nimellä Alex. Aleksanterinaukiolla sijaitsee S-Bahn-, U-Bahn- ja lähijunia palveleva Alexanderplatzin asema.
Entinen karjamarkkinapaikka nimettiin Venäjän tsaari Aleksanteri I:n mukaan tämän vierailtua Berliinissä 25. lokakuuta 1805. Alueesta tuli merkittävä osa kaupunkia 1800-luvun lopulla samannimisen asemarakennuksen ja läheisen kauppa-alueen valmistumisen myötä. Alueen kulta-aika sijoittuu 1920-luvulle, jolloin se oli yhdessä Potsdamer Platzin kanssa Berliinin yöelämän keskuksia.
Jaetussa Berliinissä Alexanderplatz jäi Itä-Berliinin puolelle ja siitä rakennettiin 1960-luvulla Itä-Berliinin liikekeskus. Raunioiden raivaamisen myötä aukion pinta-ala nelinkertaistui ja kolmen hehtaarin laajuisena se on nykyään Berliinin suurin aukio[1]. Lähialueen näkyvimmäksi maamerkiksi nousi vuonna 1969 valmistunut Fernsehturm-televisiotorni.
Nykyään Alexanderplatzilla on jäljellä vain kaksi toista maailmansotaa edeltävältä ajalta olevaa rakennusta, vuonna 1932 valmistuneet Peter Behrensin suunnittelemat Alexanderhaus ja Berolinahaus. Muuten aukion ympäristö on täynnä DDR:n ajalta olevia rakennuksia, joissa on toiminut muun muassa useita ministeriöitä. Tunnettuja rakennuksia ovat virastotalot Haus der Elektroindustrie, Haus der Presse, Haus des Reisens, Haus des Lehrers, tavaratalo Centrum sekä hotelli Park Inn Berlin, joka on Berliinin korkein hotellirakennus. Aukion keskellä on 1960-luvulla rakennettu Kansojen välisen ystävyyden lähde -niminen suuri suihkukaivo sekä kuuluisa Urania-maailmankello.[1] Useat Alexanderplatzin rakennukset ovat DDR:n johtaviin arkkitehteihin kuuluneen Hermann Henselmannin suunnittelemia.[2]
Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen Alexanderplatzin uudelleenrakentamisesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti vuonna 1993 arkkitehti Hans Kollhoff. Hänen suunnitelmaansa kuului 13 uuden kerrostalon rakentaminen. Sitä ei toistaiseksi ole ryhdytty toteuttamaan.[1]
Alexanderplatz tunnetaan myös Alfred Döblinin vuonna 1929 julkaisemasta romaanista Berlin Alexanderplatz.[1]
Lähteet
