Operaatio Keelhaul

Operatio Keelhaul oli brittiläisten ja yhdysvaltalaisten sotajoukkojen operaatio heti toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa. Operaatiossa venäläiset pakotettiin palaamaan Neuvostoliittoon. Yhdysvalloissa operaatio Keelhaulista vastasi kenraali Dwight D. Eisenhower, josta tuli myöhemmin maan presidentti. Operaatio rikkoi Geneven vuoden 1929 sopimusta ja Yhdysvaltojen perinnettä poliittisena turvapaikkana ja johti ainakin kymmenien tuhansien kuolemaan. Suurimmat arviot kuolleista ovat miljoonia. Operaation nimi Keelhaul, suomeksi "kölihaalaus", viittaa brutaaliin tapaan rangaista merimiehiä vetämällä nämä köydellä laivan kölin alitse.

Taustaa

Länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat sopineet Jaltan konferenssissa, että Neuvostoliiton kansalaiset, jotka löydettäisiin länsiliittoutuneiden hallitsemilta alueilta palautettaisiin Neuvostoliittoon. Myös saksalaisten vangitsemat sekä länsivaltojen haltuunsa saamat neuvostosotilaat sovittiin palautettaviksi. Britit ja yhdysvaltalaiset järjestivät operaatio Keelhaulin toteuttaakseen Jaltan konferenssissa sovitun palautuksen. Länsivallat eivät olleet asiassa vastahakoisia, vaikka tiesivät, mitä Neuvostoliitolle palautetuille kävisi: heitä kohdeltaisiin pettureina, ja rangaistus olisi hyvin ankara, usein kuolema. Jo operaation nimi viittaa rankaisuun. Vaikka Jaltan konferenssi edellytti vain kaikkien neuvostokansalaisten palautusta, britit ja yhdysvaltalaiset pyrkivät palauttamaan kaikki Neuvostoliiton hallitsemilta alueilta peräisin olevat.

Pakolaisten palautus

Sodan jälkeen Neuvostoliiton hallitsemilta alueilta pakeni lukuisia ihmisiä länteen. Joukko oli monenkirjavaa, oli muun muassa fasisteja, kansallissosialistien tukijoita, demokratian kannattajia, monarkisteja ja Venäjän sisällissodassa kommunisteja vastustaneita (esimerkiksi Venäjän valkoinen armeija) ja siviilejä. Pakolaisia tuli kymmenien tuhansien kokoisina joukkoina. Joukossa kasakoita oli noin 70 000, sillä monet kasakat olivat taistelleet Saksan puolella, ja nyt heitä vainottiin. Kasakoista noin 11 000 oli naisia ja lapsia.

Eräs pakolaisten kulkue, jossa oli mukana paljon kasakoita, saarrettiin Itävallassa Liezin kylässä. Kasakoiden kertoman mukaan heidät petettiin karvaasti. Brittiläinen upseeri vakuutti epäröiville kasakoille brittiläisen upseerin kunniasanalla, että heidät on kutsuttu tärkeään konferenssiin läntisten johtajien kanssa. Heidän pitäisi sinne päästäkseen vain nousta kuorma-autojen lavoille. Jotkut eivät halunneet nousta, jolloin heidät lastattiin autoihin väkivalloin. Tällöin muutkin alkoivat vastustella, ja syntyi iso tappelu. Monet kasakat hakattiin kiväärinperillä tainnoksiin, ja heitettiin lavoille. Jotkut hakattiin monta kertaa, kunnes he eivät enää voineet vastustella. Vain harvat pakenivat ja jättivät ryhmänsä tai perheensä. Jotkut tappoivat itsensä. Autot veivät ryhmän saman tien neuvostoliittolaisten käsiin.

Vlasovin sotilaiden kyyditys

Helmikuussa 1946 Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan sotilaat kuljettivat Plattlingin kaupungissa Saksassa sijainneelta vankileiriltä 3000 ns. Vlasovin armeijan sotilasta palautettavaksi junakuljetuksin Neuvostoliittoon, missä nämä joko teloitettiin tai suljettiin pakkotyöleireihin.

Neuvostoliittoon luovutettiin paljon sellaisia, joita ei olisi Jaltan sopimuksen mukaan tarvinnut luovuttaa. Esimerkiksi monet palautetut vallankumouksessa kommunisteja vastaan taistelleet valkoisen armeijan sotilaat eivät koskaan olleet Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton kansalaisia.

Palautettujen kohtalo

Suuri osa tämän ja muiden kuljetusten yhteydessä neuvostoliittoon palautetuista tapettiin heti neuvostojoukkojen tai jugoslaavien käsissä ilman oikeudenkäyntiä. Osa ammuttiin jo niin pian, että heidät luovuttaneet brittisotilaat olivat vielä kuuloetäisyydellä. Osa kuoli myöhemmin pakkotyössä. Kasakoiden osalta tätä joukkomurhiin johtanutta palautusta kutsutaan ”kasakoiden pettämiseksi”.

Palautettujen näkökannalta tapahtunutta on pidetty länsivaltojen osalta katkerana petoksena. Monet olivat tulleet länteen voidakseen taistella kommunismia vastaan tulevassa suursodassa, jonka uskoivat pian syttyvän. (Ennustus ei toteutunut, vaan seurasi kylmä sota). Monet niistäkin, jotka olivat taistelleet Saksan rinnalla, katsoivat joutuneensa valitsemaan puolensa kahdesta huonosta vaihtoehdosta, ja toimineensa ensisijaisesti vapauttaakseen maansa kommunismista – jota myös länsivallat ankarasti vastustivat. Myös Venäjän vapautusarmeijan sotilaat palautettiin, vaikka armeija oli sodan loppuvaiheessa vaihtanut puoltaan, ja taistellut saksalaisia vastaan. Myös saksalaisten vangitsemat neuvostosotilaat palautettiin – ja useimmiten surmattiin- ja tämä ei sopinut monen oikeustajuun.

Operaation jälkeen

Pian palautusten jälkeen länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton välit kiristyivät huomattavasti; alkoi vuosikausia kestänyt kylmä sota, jonka aikana suursodan, kolmannen maailmansodan, syttymistä usein pelättiin. Lännessä Neuvostoliitto peri Saksan ja kansallissosialistien aseman suurimpana poliittisena ja sotilaallisena vihollisena. Operaatio Keelhaulista tuli arka ja häpeällinen aihe länsivalloille, ja siitä mieluiten vaiettiin. Monien mielestä operaation todellinen luonne ja seuraukset suorastaan salattiin ihmisiltä. Brittiläis-venäläinen historioitsija, Leo Tolstoin sukulainen Nikolai Tolstoi on kutsunut operaatio Keelhaulia toisen maailmansodan viimeiseksi salaisuudeksi.

Lähteet

• Epstein, Julius. Operation Keelhaul, Devin-Adair, 1973. ISBN 978-0-8159-6407-0
• Hummel, Jeffrey Rogers: Operation Keelhaul Exposed. (Selected Works of Jeffrey Rogers Hummel) Totalitarianism, 1974, nro November, s. 4-9. San Jose State University. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)
• Tolstoy, Nikolai. Victims of Yalta, originally published in London, 1977. Revised edition 1979. ISBN 0-552-11030-2