Ero sivun ”Rosa Liksom” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 2001:999:12:FCB:CD5F:4EA9:282B:73E3 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 95.175.104.28 tekemään versioon.
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
136 977 muokkausta
p Botti korvasi luokan Suomalaiset sarjakuvan tekijät luokalla Suomalaiset sarjakuvantekijät
Rivi 105: Rivi 105:
[[Luokka:Suomalaiset novellikirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset novellikirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset taidemaalarit]]
[[Luokka:Suomalaiset taidemaalarit]]
[[Luokka:Suomalaiset sarjakuvan tekijät]]
[[Luokka:Suomalaiset sarjakuvantekijät]]
[[Luokka:Finlandia-palkinnon saajat]]
[[Luokka:Finlandia-palkinnon saajat]]
[[Luokka:Kalevi Jäntin palkinnon saajat]]
[[Luokka:Kalevi Jäntin palkinnon saajat]]

Versio 9. marraskuuta 2017 kello 06.39

Rosa Liksom
Rosa Liksom Taiteiden yössä Helsingissä elokuussa 2011.
Rosa Liksom Taiteiden yössä Helsingissä elokuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1958 (ikä 66)
Ylitornio
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, taidemaalari
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Yhden yön pysäkki (1985)
Palkinnot

J. H. Erkon palkinto 1985
valtion kirjallisuuspalkinto 1987 ja 1992
Finlandia-palkinto 2011

Aiheesta muualla
www.rosaliksom.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Liksom 2012

Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara, s. 7. tammikuuta 1958 Ylitornio)[1] on suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija. Hän voitti Finlandia-palkinnon teoksestaan Hytti nro 6 vuonna 2011.[2] Teos oli syksyllä 2013 ehdokkaana ranskalaisen Prix Médicis étranger -kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[3][4] Vuonna 2013 Liksomille myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[5]

Liksom on opiskellut antropologiaa ja yhteiskuntatieteitä Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Moskovassa. Hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille. Novellikokoelmien ja romaanien Lisäksi Liksom on tehnyt sarjakuvia, maalauksia, elokuvia, näytelmiä ja lastenkirjoja.[6]

Elämä ja ura

Liksom sai jonkin verran julkisuutta esikoisteoksensa, novellikokoelma Yhden yön pysäkki (1985), yhteydessä. Tuolloin hänestä ei vielä tiedetty juuri mitään. Liksomin toinen novellikokoelma Unohdettu vartti (1986) julkaistiin hänen näyttelynsä avajaisissa Galerie Pelinillä. Liksom pukeutui tapahtumassa useiden näköishahmojen tapaan sotilasunivormuun, minkä vuoksi häntä ei tunnistettu tai pystytty haastattelemaan.[7] Liksomin kaksi ensimmäistä novellikokoelmaa ovat luettavissa kuvauksina vähäosaisista ja syrjäytyneistä. Hänen alkutuotantonsa vastaanotettiin suomalaista todellisuutta kuvaavina dokumentteina. Teoksissa Tyhjän tien paratiisit (1989), BamaLama (1993) ja Kreisland (1996) Liksomin tyyli muuttui aiemman tuotannon teemoja ja ajan puhetapoja parodioivaksi.[8]

Liksomin kirjalliset teokset loivat lyhytproosan käsitteen, ja hän jatkoi tyylilajissa usean teoksen verran saaden myös seuraajia. Viidennen lyhytproosateoksen BamaLama jälkeen Liksom irtautui lajista ja kirjoitti romaanin Kreisland, joka Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majanderin mielestä olisi ansainnut Finlandia-ehdokkuuden.[7] Liksomin imago on nähty jonkinlaisena kokonaistaideteoksena, jonka osia hänen tuotoksensa ovat. Erityisesti Kreisland on kirvoittanut tällaisia tulkintoja.[6] Liksomin taiteilijakuvaa voidaan pitää analogiana hänen tuotantonsa sarjalliselle, itseään parodioivalle esitystavalle.[9]

Liksomin tuotanto on nähty niin pohjoissuomalaisena kansankuvauksena[10] kuin sen parodiana.[11] Liksom hyödyntää kirjoituksessaan stereotyyppisiä pohjoisuutta luonnehtivia kielikuvia, jotka hän kuitenkin kääntää parodisesti päälaelleen.[12] Erityisesti parodian kohteena on pohjoisen maisema modernin melankolian kuvana.[13] On esitetty, ettei tätä muutosta huomattu heti,[14] sillä Liksomia moitittiin muun muassa kaunokirjallisuuden ja vakavuuden hylkäämisestä.[15] Liksomin on todettu päässeen tuotannossaan irti pohjoissuomalaisesta ja kansallisesta kontekstista ja saaneen eräänlaisen maailmankansalaisen leiman.[16] Lappilaisesta taiteilijasta, Reidar Särestöniemestä, kertovan Reitari-romaanin (2002) jälkeen Liksom on jälleen palannut ”strobomaisen lyhytproosan” pariin novellikokoelmallaan Maa (2006).[17]

Liksomin kirjallista tyyliä kuvataan usein postmodernismiksi.[16] Liksomin tuotannon keskeisiä teemoja ovat nainen, vallankäyttö ja seksuaalisuus.[18] Liksom mainitaan usein toisen tornionjokilaaksolaisen kirjailijan, Timo K. Mukan, temaattisena perijättärenä: muun muassa väkivalta ja ahdistus ovat molempien teoksissa toistuvia aiheita.[16][19]

Rosa Liksom on paremman ja motivoivamman ruotsinopetuksen puolesta toimivan svenska.nu-verkoston valtuuskunnan jäsen.[20]

Teokset

Palkinnot

  • J. H. Erkon palkinto (1985)
  • Weilin+Göösin kirjailijapalkinto (1986)
  • Kalevi Jäntin palkinto (1987)
  • Lapin läänin taidepalkinto (1987)
  • EBU:n elokuvakäsikirjoituspalkinto (1987)
  • valtion kirjallisuuspalkinto (1987 ja 1992)
  • Kiila-palkinto (1991)
  • valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha (1996 ja 2002)
  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto (2006)
  • Finlandia-palkinto (2011)
  • Pro Finlandia -mitali (2013)
  • Kiila-palkinto (2016)

Lähteet

Kirjallisuus

  • Jama, Olavi: ”Haaparannan lukiosta Sipirjaan: Tornionlaakson kirjallisuus kahden kansalliskirjallisuuden marginaalissa”, Marginalia ja kirjallisuus: Ääniä suomalaisen kirjallisuuden reunoilta, s. 93–144. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995.
  • Kantokorpi, Mervi: ”Kymppi juksauksessa: Rosa Liksomia lukiessa”, Muodotonta menoa: Kirjoituksia nykykirjallisuudesta, s. 7–29. Helsinki: WSOY, 1997.
  • Ridanpää, Juha: Kuvitteellinen pohjoinen: Maantiede, kirjallisuus ja postkoloniaalinen kritiikki. Oulu: The Geographical Society of Northern Finland & University of Oulu, 2005. ISBN 951-42-7844-5

Viitteet

  1. ↑ Liksom, Rosa Kirjasampo.fi. Viitattu 16.12.2014.
  2. ↑ Majander, Antti: Rosa Liksom voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon HS.fi. 1.12.2011. Viitattu 13.11.2013.
  3. ↑ Aromaa, Jonni: Rosa Liksom jatkoon kirjallisuuskisassa Ranskassa 30.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2013.
  4. ↑ Le Monde 11.9.2013, viitattu 19.9.2013
  5. ↑ Peter Franzén ja Paola Suhonen palkitaan Pro Finlandialla 3.12.2013. STT / Elisa.net. Viitattu 3.12.2013.
  6. ↑ a b Ridanpää 2005, s. 72
  7. ↑ a b Majander, Antti: Naurun ja kauhun välissä. (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat, 2.12.2011, s. C1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2014.
  8. ↑ Kantokorpi 1997, s. 13, 17
  9. ↑ Kantokorpi 1997, s. 13, 28
  10. ↑ Jama 1995, s. 126
  11. ↑ Kantokorpi 1997, s. 18
  12. ↑ Ridanpää 2005, s. 74
  13. ↑ Kantokorpi 1997, s. 28
  14. ↑ Kantokorpi 1997, s. 17
  15. ↑ Jama 1995, s. 138
  16. ↑ a b c Ridanpää 2005, s. 71
  17. ↑ Rosa Liksom palasi strobomaisen lyhytproosan pariin Helsingin Sanomat. 18.8.2006. Viitattu 20.8.2011.
  18. ↑ Kantokorpi 1997, s. 13, 15
  19. ↑ Jama 1995, s. 133–134
  20. ↑ Delegationens sammansättning (PDF) svneskanu.fi. Viitattu 20.8.2011. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta

  • Eskola, Katarina (toim.): Nainen, mies ja fileerausveitsi: Miten Rosa Liksomia luetaan? (Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja, 49) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISSN 0782-8632 ISBN 951-34-0753-5

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rosa_Liksom&oldid=16885470”