Ero sivun ”Ľudovít Štúr” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: {{Henkilö | henkilön_nimi = Ľudovít Štúr | kuvan_nimi = Bozetech Klemens Stur.jpg | kuvakoko = 240px | kuvateksti = Jozef Božetech Klemensin Ľudovít Št...
 
Rivi 40: Rivi 40:
== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi}}
{{commonscat-rivi}}
* [http://www.stur.sk Ľudovít Štúrille omistettu verkkosivu] {{sl}}


{{AAKKOSTUS:Stur, Ludovit}}
{{AAKKOSTUS:Stur, Ludovit}}

Versio 15. marraskuuta 2017 kello 20.47

Ľudovít Štúr
Jozef Božetech Klemensin Ľudovít Štúrin muotokuva (1872).
Jozef Božetech Klemensin Ľudovít Štúrin muotokuva (1872).
Henkilötiedot
Syntynyt28. lokakuuta 1815
Uhrovec, Itävallan keisarikunta (nyk. Slovakia)
Kuollut12. tammikuuta 1856 (40 vuotta)
Modra, Itävallan keisarikunta (nyk. Slovakia)
Ammatti kielitieteilijä, poliitikko, toimittaja, kustantaja
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Ľudovít Štúr (28. lokakuuta 1815 Uhrovec, Itävallan keisarikunta12. tammikuuta 1856 Modra, Itävallan keisarikunta[1]) oli slovakialainen kielitieteilijä, poliitikko, toimittaja ja kustantaja. Hän oli 1800-luvun puolivälissä slovakian kansallisliikkeen johtavia hahmoja.

Elämä

Ľudovít Štúr syntyi vuonna 1815 Itävallan keisarikunnassa, nykyisen Slovakian alueella. Hänen vanhempansa olivat rehtori Samuel Štúr ja tämän vaimo Anna. Uhrovec sijaitsi alueella, joka oli vahvasti luterilainen, ja uskonnollinen perinne vaikutti Ľudovítin koko elämään.[2]

Ľudovít Štúr opiskeli luterilaisessa lukiossa Bratislavassa. Siellä hän liittyi tšekkiläis-slaavilaiseen järjestöön, jonka varapuheenjohtajaksikin hän nousi. Štúr otti 1836 yhteyttä tšekkiläiseen historioitsijaan František Palackýyn hakeakseen tukea yhdistetyn tšekkoslovakian kielen luomiseen. Tšekkiläiset vastustivat tällaista kieltä, minkä jälleen Štúr kumppaneineen aloitti kampanjan uudistetun slovakin puolesta.[2]

Sujuvaa saksaa puhunut Štúr opiskeli 1838–1840 Hallen yliopistossa ja sen jälkeen opetti slaavien historiaa Bratislavassa. Hän kirjoitti myös Tatranka-nimiseen kirjallisuuslehteen ja suunnitteli slovakialaisen poliittisen lehden perustamista. Hänen lupahakemuksensa hylättiin 1842.[2]

Štúrin kansallismielisia toimia pidettiin unkarilaisten mielestä kapinan valmisteluna, ja poliittisten syiden takia hän joutui jättämään joulukuussa 1843 opettajan paikkansa. Ystäviensä taloudellisen tuen avulla Štúr perusti elokuussa 1845 Slovenskje národňje novini -sanomalehden ja Orol tatránski -kirjallisuuslehden.[3]

Štúr valittiin 1847 Unkarin parlamenttiin. Se ei kokoontunut enää huhtikuun 1848 jälkeen, ja Štúr oli Prahassa perustamassa Slovanská lipa -nimistä järjestöä ja osallistui siellä ensimmäiseen yleisslaavilaiseen kongressiin. Štúr määrättiin pidäettäväksi, kun hän oli toukokuussa 1848 mukana ”Žiadosti slovenského národa” -nimisessä esityksessä, jossa vaadittiin maaorjuuden lakkauttamista, yleistä äänioikeutta ja lehdistön vapautta.[2]

Štúr johti delegaatiota, joka esitti Olomoucissa 20. maaliskuuta 1849 slovakkien vaatimukset Frans Joosef I:lle. Pitkien neuvottelujen jälkeen slovakkien vapaaehtoiset joukot hajosivat ja Štúr palasi Uhroveciin.[2]

Štúr asui viimeiset vuotensa Modrassa, mihin hän muutti hoitamaan vuonna 1851 kuolleen veljensä Karolin seitsemää lasta. Siellä Štúr julkaisi muun muassa useita teoksia slaavilaisista lauluista, myyteistä ja kulttuurista.[2]

Štúr kuoli tammikuussa 1856 kolme viikkoa aikaisemmin saamaansa ampumahaavaan. Hän oli ampunut vahingossa itseään metsästysretkellä joulukuussa.[2]

Lähteet

  1. Ľudovít Štúr 200th Anniversary of the Birth (pdf) Národná banka Slovenska. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Halstead, Susan: A life for a language: Ľudovít Štúr (1815-54) and the Slovak nation European studies blog. 28.10.2016. The British Library Board. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  3. Baer, Josette A.: National Emancipation, Not the Making of Slovakia: Ludovit Stur's Conception of the Slovak Nation. Studies in Post-Communism Occasional Papers, 2003, nro 2. Center for Post-Communist Studies. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla