Ero sivun ”Let L-410 Turbolet” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Historiaa alulle
käyttöhistoriaa
Rivi 31: Rivi 31:


Neljä L-410A-konetta lähetettiin Neuvostoliittoon Aeroflotin testattavaksi.<ref name="hist1" /> Ne kilpailivat tilauksista [[Berijev Be-30|Berijev Be-30:n]] ja [[Antonov An-28|Antonov An-28:n]] kanssa. Neuvostoliittolaiskoneista Be-30:llä oli pidempi toimintamatka, suurempi huippunopeus ja paremmat hallintaominaisuudet sivutuulessa, kun taas An-28:lla oli paremi suorituskyky lentoonlähdössä ja laskussa sekä suurempi kapasiteetti. Niinpä molempia koneita suositettiin tuotettaviksi. Vuonna 1972 Aeroflot tilasikin yllättäen L-410-koneita Be-30:n sijasta. Vaikka L-410:een mahtui hieman enemmän matkustajia, sen valinta oli lähinnä poliittinen ja vahvisti Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian taloudellisia siteitä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.airliners.net/aircraft-data/beriev-be-3032/83 | Nimeke = Beriev Be-30/32 | Julkaisija = Airliners.net | Viitattu = 15.11.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref> Valinta oli hyvin merkittävä, sillä Neuvostoliittoon toimitettiin lopulta kaikkiaan 879 L-410-konetta.<ref name="hist1" />
Neljä L-410A-konetta lähetettiin Neuvostoliittoon Aeroflotin testattavaksi.<ref name="hist1" /> Ne kilpailivat tilauksista [[Berijev Be-30|Berijev Be-30:n]] ja [[Antonov An-28|Antonov An-28:n]] kanssa. Neuvostoliittolaiskoneista Be-30:llä oli pidempi toimintamatka, suurempi huippunopeus ja paremmat hallintaominaisuudet sivutuulessa, kun taas An-28:lla oli paremi suorituskyky lentoonlähdössä ja laskussa sekä suurempi kapasiteetti. Niinpä molempia koneita suositettiin tuotettaviksi. Vuonna 1972 Aeroflot tilasikin yllättäen L-410-koneita Be-30:n sijasta. Vaikka L-410:een mahtui hieman enemmän matkustajia, sen valinta oli lähinnä poliittinen ja vahvisti Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian taloudellisia siteitä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.airliners.net/aircraft-data/beriev-be-3032/83 | Nimeke = Beriev Be-30/32 | Julkaisija = Airliners.net | Viitattu = 15.11.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref> Valinta oli hyvin merkittävä, sillä Neuvostoliittoon toimitettiin lopulta kaikkiaan 879 L-410-konetta.<ref name="hist1" />

== Käyttöhistoria ==
[[Tiedosto:Let L-410 Turbolet OK-DKC.jpg|pienoiskuva|Slov-Airin L-410A Pariisin ilmailunäyttelyssä 1973.]]
L-410 teki syksyllä 1970 ensiesiintymisensä Brnon kauppamessuilla, joilla siitä tuli lähes jokavuotinen vieras vuoteen 1990 saakka. Näyttelykone purettiin tehtaalla, kuljetettiin messukeskuskselle maitse ja koottiin siellä uudelleen. Vuonna 1970 L-410 vieraili myös Hampurin ilmailunäyttelyssä. Seuraavana vuonna vuorossa olivat Zagrebin kauppamessut, jotka eivät kuitenkaan poikineet tilauksia, sekä ilmailunäyttelyt Pariisissa, Varsovassa ja Unkarissa. Vuoden 1971 Brnon kauppamessujen yhteydessä L-410 tuli ensi kertaa liikennekäyttöön, kun [[Slov-Air]] lensi sillä messujen ajaksi avatulla Praha–Brno-reitillä. Yhtä L-410A:ta esiteltiin Moskovassa Aeroflotin edustajille huhtikuussa 1972, ja ensimmäiset toimitukset Neuvostoliittoon olivat vuorossa seuraavana vuonna.<ref name="hist1" />

Slov-Air sai vuosina 1971–1974 käyttöönsä lisää L-410A-koneita, jotka korvasivat Tšekkoslovakian sisäisillä reiteillä [[Iljušin Il-14|Avia 14]] -koneita. Niinpä 1970-luvun alkupuolella L-410:iä näkyi säännöllisesti muun muassa Kunovicessa, Lucenecissa, Žilinassa, Mariánské Lázněssa ja Holešovassa. Pelkästään vuonna 1974 yhtiö kuljetti koneillaan yli 95&nbsp;000 matkustajaa ja suunnitteli toimintansa laajentamista. Kehitys kuitenkin pysähtyi, kun liikenneministeriö päätti siirtää L-410:t miehistöineen [[ČSA|ČSA:lle]] vuoden 1976 alussa. Sen laivastoon L-410 ei sopinut, ja ne poistettiinkin käytöstä 1980-luvun puoliväliin mennessä, tosin väitetysti taloudellisista syistä. Osa koneista siirtyi ČSA:lta ilmavoimille, osa taas yrityksille, kuten [[Škoda|Škoda Pilsenille]] ja Vítkovicen terästehtaalle, jotka 1990-luvun alussa perustivat omat lentoyhtiönsä, [[Škoda Air]]in ja [[Air Vítkovice]]n.<ref name="hist1" />


== Käyttäjät ==
== Käyttäjät ==

Versio 16. marraskuuta 2017 kello 12.31

Let L-410 Turbolet
Tyyppi kuljetus- ja matkustajalentokone
Alkuperämaa  Tšekkoslovakia/Tšekki
Valmistaja Let Kunovice
Ensilento 16. huhtikuuta 1969[1]
Esitelty 1971[1]
Tila tuotannossa
Pääkäyttäjät Venäjän ilmavoimat
Aeroflot (entinen)[2]
Valmistusmäärä yli 1 200[3]
Valmistusvuodet 1969–[3]
Yksikköhinta L-410UVP-E20: perusversio 2,4 milj. €, lasiohjaamolla 2,6 milj. €[4]

Let L-410 Turbolet on tšekkoslovakialaisen Let Kunovicen kehittämä potkuriturbiinikäyttöinen kuljetus- ja matkustajalentokone. Se lensi ensilentonsa 16. huhtikuuta 1969 ja otettiin reittiliikennekäyttöön vuonna 1971. Alun perin Aeroflotin toiveesta Antonov An-2:n korvaajaksi suunniteltua konetta[1] oli toukokuuhun 2016 mennessä valmistettu yli 1 200 kappaletta.[3] Se on yhä tuotannossa, ja uusin kehitysversio L-410NG esiteltiin vuonna 2016.[5]

L-410:n ylivoimaisesti suurin käyttäjä oli Aeroflot, jolla oli käytössään kaikkiaan yli 640 konetta. Nykyään konetta käyttävät eniten yksityishenkilöt, lentokerhot ja muut vastaavat. Suurin yksittäinen käyttäjä on Venäjän ilmavoimat, jolla marraskuussa 2017 oli aktiivikäytössä 29 konetta.[2]

Kehitys

Neuvostoliittolainen Aeroflot alkoi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa etsiä 10–12-paikkaista potkuriturbiinikäyttöistä korvaajaa Antonov An-2 -koneelle. Tšekkoslovakialainen Let Kunovice -lentokonetehdas alkoi kehittää tehtävään sopivaa L-400-konetta, johon haluttiin noin 735 kilowatin moottorit. Projekti lähti kuitenkin kunnolla vauhtiin vasta 1960-luvun loppupuolella. Uudistettu suunnitelma sai mallinimen L-410. Voimalaitteeksi harkittiin muun muassa Garrett AiResearchin ja Turbomécan moottoreita. Prototyyppien ja ensimmäisten tuotantokoneiden moottoriksi valittiin kuitenkin lopulta 526-kilowattinen kanadalainen Pratt & Whitney Canada PT6A-27, ja sen pohjalta alettiin myös kehittää koneeseen soveltuvaa tšekkoslovakialaista Walter M601 -moottoria.[1]

Ensimmäiset tutkielmat koneesta tehtiin vuosina 1966 ja 1967, ja prototyypin lopulliset suunnitelmat valmistuivat huhtikuussa 1968. Lyhyille matkoille suunnitellun koneen kapasiteetiksi tuli 12–19 matkustajaa tai 1 850 kilogrammaa rahtia, ja se kykeni laskeutumaan lyhyille ja päällystämättömille kiitoteille. Kolmen ensimmäisen prototyypin rakentaminen alkoi niin ikään vuonna 1968. Prototyypeistä ensimmäinen teki ensilentonsa 16. huhtikuuta 1969 lentäjinään Vladimír Vlk ja František Svinka. Sen ensimmäisiä julkisia esiintymisiä oli pieni lentofestivaali Otrokovicen lentokentällä 1. toukokuuta. Nopean viimeistelyn ja 50 lentotunnin jälkeen kone asetettiin näytille Pariisin ilmailunäyttelyssä.[1]

Koelento-ohjelma jatkui samalla, ja sen pohjalta koneeseen tehtiin useita muutoksia muun muassa polttoainejärjestelmään ja laskutelineisiin. Ensimmäisessä kuudessa koneessa, jotka tunnettiin pelkällä mallinimellä L-410, oli kolmilapaiset Hamilton-potkurit, mutta myöhemmissä koneissa siirryttiin Hartzellin valmistamiin vastaaviin potkureihin. Niihin oli tehty myös muita muutoksia: runkoa ja pyrstön ohjainpintoja oli vahvistettu, ja jäänpoistossa siirryttiin paineilmalla toimivaan järjestelmään. Näiden uusien muutosten myötä koneet saivat mallinimen L-410A.[1]

Neljä L-410A-konetta lähetettiin Neuvostoliittoon Aeroflotin testattavaksi.[1] Ne kilpailivat tilauksista Berijev Be-30:n ja Antonov An-28:n kanssa. Neuvostoliittolaiskoneista Be-30:llä oli pidempi toimintamatka, suurempi huippunopeus ja paremmat hallintaominaisuudet sivutuulessa, kun taas An-28:lla oli paremi suorituskyky lentoonlähdössä ja laskussa sekä suurempi kapasiteetti. Niinpä molempia koneita suositettiin tuotettaviksi. Vuonna 1972 Aeroflot tilasikin yllättäen L-410-koneita Be-30:n sijasta. Vaikka L-410:een mahtui hieman enemmän matkustajia, sen valinta oli lähinnä poliittinen ja vahvisti Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian taloudellisia siteitä.[6] Valinta oli hyvin merkittävä, sillä Neuvostoliittoon toimitettiin lopulta kaikkiaan 879 L-410-konetta.[1]

Käyttöhistoria

Slov-Airin L-410A Pariisin ilmailunäyttelyssä 1973.

L-410 teki syksyllä 1970 ensiesiintymisensä Brnon kauppamessuilla, joilla siitä tuli lähes jokavuotinen vieras vuoteen 1990 saakka. Näyttelykone purettiin tehtaalla, kuljetettiin messukeskuskselle maitse ja koottiin siellä uudelleen. Vuonna 1970 L-410 vieraili myös Hampurin ilmailunäyttelyssä. Seuraavana vuonna vuorossa olivat Zagrebin kauppamessut, jotka eivät kuitenkaan poikineet tilauksia, sekä ilmailunäyttelyt Pariisissa, Varsovassa ja Unkarissa. Vuoden 1971 Brnon kauppamessujen yhteydessä L-410 tuli ensi kertaa liikennekäyttöön, kun Slov-Air lensi sillä messujen ajaksi avatulla Praha–Brno-reitillä. Yhtä L-410A:ta esiteltiin Moskovassa Aeroflotin edustajille huhtikuussa 1972, ja ensimmäiset toimitukset Neuvostoliittoon olivat vuorossa seuraavana vuonna.[1]

Slov-Air sai vuosina 1971–1974 käyttöönsä lisää L-410A-koneita, jotka korvasivat Tšekkoslovakian sisäisillä reiteillä Avia 14 -koneita. Niinpä 1970-luvun alkupuolella L-410:iä näkyi säännöllisesti muun muassa Kunovicessa, Lucenecissa, Žilinassa, Mariánské Lázněssa ja Holešovassa. Pelkästään vuonna 1974 yhtiö kuljetti koneillaan yli 95 000 matkustajaa ja suunnitteli toimintansa laajentamista. Kehitys kuitenkin pysähtyi, kun liikenneministeriö päätti siirtää L-410:t miehistöineen ČSA:lle vuoden 1976 alussa. Sen laivastoon L-410 ei sopinut, ja ne poistettiinkin käytöstä 1980-luvun puoliväliin mennessä, tosin väitetysti taloudellisista syistä. Osa koneista siirtyi ČSA:lta ilmavoimille, osa taas yrityksille, kuten Škoda Pilsenille ja Vítkovicen terästehtaalle, jotka 1990-luvun alussa perustivat omat lentoyhtiönsä, Škoda Airin ja Air Vítkovicen.[1]

Käyttäjät

Marraskuussa 2017 L-410-koneita oli käytössä 341.[2]

Siviilikäyttäjät

Costaricalaisen Nature Airin L-410UVP-E20.

Tähän on listattu vain L-410-koneita käyttävät lentoyhtiöt, järjestöt ja muut vastaavat, ei esimerkiksi lentokerhoja tai yksityishenkilöitä. Koneiden lukumäärä sulkeissa.[2]

Sotilaskäyttäjät

Venäjän ilmavoimien L-410UVP-E20.

Koneiden lukumäärä sulkeissa.[2]

Tekniset tiedot (L-410UVP-E20)

Lähde: Let Kunovice[3]

Yleiset ominaisuudet

  • Matkustajat: 19
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&014.042000014,42 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&019.098000019,98 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.09700005,97 m
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&06600.&&&&006 600 kg
  • Hyötykuorma: &&&&&&&&&&&01800.&&&&001 800 kg
  • Polttoainemäärä: 1300 siivenkärkien lisätankeilla varustettuna
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × General Electric H80-200 -potkuriturbiinimoottoria; &&&&&&&&&&&&0597.&&&&00597 kW (&&&&&&&&&&&&0800.&&&&00800 hv) per moottori
  • Potkuri: viisilapainen Avia AV-725, halkaisija &&&&&&&&&&&&&&02.03000002,3 m

Suoritusarvot

  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0405.&&&&00405 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01500.&&&&001 500 km
  • Lentoaika: 5.1
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&08382.&&&&008 382 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&&08.05000008,5 m/s
  • Polttoaineen kulutus: 240 kg/h
  • Nousukiito: 427 m
    • 35 jalan (10,7 m) korkeuteen: 510 m
  • Laskukiito: 283 m
    • 50 jalan (15 m) korkeudesta: 500 m

Avioniikka

  • GPS-, kommunikointi- ja navigointijärjestelmä (Garmin GTN 750 ja GTN 650)
  • Säätutka (Garmin GWX 70)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j První prototypy, L410A L410.cz. Viitattu 14.11.2017. (tšekiksi)
  2. ↑ a b c d e Let L-410 «Turbolet» Russianplanes.net. Viitattu 14.11.2017. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c d L 410 UVP-E20 Aircraft (PDF) Toukokuu 2016. Aircraft Industries. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Russian Ministry of Defense acquired four L-410 aircraft 9.11.2012. Russian Aviation. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Walker, Ken: ILA: Aircraft Industries advances with new L410 turboprop development 31.5.2016. Berliini: Flightglobal. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Beriev Be-30/32 Airliners.net. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Let_L-410_Turbolet&oldid=16901370”