Ero sivun ”Alajoki (Ilmajoki)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p puolipisteen oikeahkoa käyttöä luettelossa |
tulvasuojelusta |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Alajoki Ilmajoki.jpg|thumb|Alajoen ”latomerta” Ilmajoella.]] |
[[File:Alajoki Ilmajoki.jpg|thumb|Alajoen ”latomerta” Ilmajoella.]] |
||
[[File:Vaivaistenneva Ilmajoki Finland.jpg|thumb|[[Yhdystie 7000]] koivukujineen kulkee läpi Alajoen Vaivaistennevan.]] |
[[File:Vaivaistenneva Ilmajoki Finland.jpg|thumb|[[Yhdystie 7000]] koivukujineen kulkee läpi Alajoen Vaivaistennevan.]] |
||
'''Alajoki''' on [[Ilmajoki|Ilmajoen]] ja [[Seinäjoki|Seinäjoen]] rajalla sijaitseva, [[Kyrönjoki|Kyrönjoen]] molemmin puolin avautuva [[lakeus|viljelylakeus]]. Alun perin suota ollut alue kuivatettiin 1700- ja 1800-luvun vaihteessa ja [[Kytöviljely|kydötettiin]] pelloiksi. 1900-luvulla Alajoki oli tunnettu kevättulvistaan. Vuonna 1995 Alajoki nimettiin yhdeksi [[Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Suomessa|Suomen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista]]<ref name=ympmin2015>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Etelä-Pohjanmaa| Vuosi =2015 | Luku = | Sivu = | Selite = Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (MAPIO-työryhmän ehdotus)| Julkaisupaikka = | Julkaisija =Ympäristöministeriö | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www =http://www.ym.fi/download/noname/%7BC8CAB0CB-F90C-4F3F-9D29-5A3FB59D93CC%7D/114753 | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = | Kieli = }}</ref>. |
'''Alajoki''' on [[Ilmajoki|Ilmajoen]] ja [[Seinäjoki|Seinäjoen]] rajalla sijaitseva, [[Kyrönjoki|Kyrönjoen]] molemmin puolin avautuva [[lakeus|viljelylakeus]]. Alun perin suota ollut alue kuivatettiin 1700- ja 1800-luvun vaihteessa ja [[Kytöviljely|kydötettiin]] pelloiksi. 1900-luvulla Alajoki oli tunnettu kevättulvistaan, jotka on sittemmin saatu vähenemään monin tulvasuojelutoimin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Latvala, Elina | Nimeke =Tulvariskikartoitus Kyrönjoen vesistöalueella välillä Ilmajoki-Seinäjoki vuonna 2013 | Vuosi =2014 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B1CED5221-A3D2-43D6-9F77-7A6626834B75%7D/98778| www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 17.12.2017 | Kieli = }}</ref>. Vuonna 1995 Alajoki nimettiin yhdeksi [[Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Suomessa|Suomen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista]]<ref name=ympmin2015>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Etelä-Pohjanmaa| Vuosi =2015 | Luku = | Sivu = | Selite = Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (MAPIO-työryhmän ehdotus)| Julkaisupaikka = | Julkaisija =Ympäristöministeriö | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www =http://www.ym.fi/download/noname/%7BC8CAB0CB-F90C-4F3F-9D29-5A3FB59D93CC%7D/114753 | www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = | Kieli = }}</ref>. |
||
Alajoen alue on laajimmillaan noin viisi kilometriä leveä. Sitä rajaavat Seinäjoen kaupunki, Kyrönjoen itäpuolta kulkevat [[kantatie 67]] ja [[Suupohjan rata]] sekä niiden varsille syntynyt asutus, lounaassa Ilmajoen keskustaajama sekä metsäselänteet ja suot. Viljelylakeuden ytimenä ovat Kyrönjoki ja sen sivujoki [[Seinäjoki (joki)|Seinäjoki]], jotka yhtyvät Alajoen alueella. Laajimmat viljelykset ovat Seinäjoen laaksossa<ref name=kuoppala>{{Kirjaviite | Tekijä = Kuoppala, Annukka ym. | Nimeke = Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. Ehdotukset Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi 2013| Vuosi = | Luku = | Sivu =26 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ELY-keskus| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-257-855-6| www = http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2011/09/EPO-raportti-valtakunnalliset.pdf| www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = | Kieli = }}</ref>. Ympäristöministeriön maisema-aluerajauksessa Alajoen pinta-alaksi sanotaan 8 323 [[hehtaari]]a, josta maatalousalueita on 7 069 hehtaaria; metsiä, avoimia kankaita ja kallioalueita 831 hehtaaria; rakennettuja alueita 351 hehtaaria; vesialueita 66 hehtaaria sekä [[kosteikko]]a ja [[avosuo|avointa suoaluetta]] kuutisen hehtaaria.<ref name=ympmin2015/> |
Alajoen alue on laajimmillaan noin viisi kilometriä leveä. Sitä rajaavat Seinäjoen kaupunki, Kyrönjoen itäpuolta kulkevat [[kantatie 67]] ja [[Suupohjan rata]] sekä niiden varsille syntynyt asutus, lounaassa Ilmajoen keskustaajama sekä metsäselänteet ja suot. Viljelylakeuden ytimenä ovat Kyrönjoki ja sen sivujoki [[Seinäjoki (joki)|Seinäjoki]], jotka yhtyvät Alajoen alueella. Laajimmat viljelykset ovat Seinäjoen laaksossa<ref name=kuoppala>{{Kirjaviite | Tekijä = Kuoppala, Annukka ym. | Nimeke = Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. Ehdotukset Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi 2013| Vuosi = | Luku = | Sivu =26 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ELY-keskus| Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-257-855-6| www = http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2011/09/EPO-raportti-valtakunnalliset.pdf| www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = | Kieli = }}</ref>. Ympäristöministeriön maisema-aluerajauksessa Alajoen pinta-alaksi sanotaan 8 323 [[hehtaari]]a, josta maatalousalueita on 7 069 hehtaaria; metsiä, avoimia kankaita ja kallioalueita 831 hehtaaria; rakennettuja alueita 351 hehtaaria; vesialueita 66 hehtaaria sekä [[kosteikko]]a ja [[avosuo|avointa suoaluetta]] kuutisen hehtaaria.<ref name=ympmin2015/> |
||
Versio 17. joulukuuta 2017 kello 02.02
Alajoki on Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla sijaitseva, Kyrönjoen molemmin puolin avautuva viljelylakeus. Alun perin suota ollut alue kuivatettiin 1700- ja 1800-luvun vaihteessa ja kydötettiin pelloiksi. 1900-luvulla Alajoki oli tunnettu kevättulvistaan, jotka on sittemmin saatu vähenemään monin tulvasuojelutoimin[1]. Vuonna 1995 Alajoki nimettiin yhdeksi Suomen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista[2].
Alajoen alue on laajimmillaan noin viisi kilometriä leveä. Sitä rajaavat Seinäjoen kaupunki, Kyrönjoen itäpuolta kulkevat kantatie 67 ja Suupohjan rata sekä niiden varsille syntynyt asutus, lounaassa Ilmajoen keskustaajama sekä metsäselänteet ja suot. Viljelylakeuden ytimenä ovat Kyrönjoki ja sen sivujoki Seinäjoki, jotka yhtyvät Alajoen alueella. Laajimmat viljelykset ovat Seinäjoen laaksossa[3]. Ympäristöministeriön maisema-aluerajauksessa Alajoen pinta-alaksi sanotaan 8 323 hehtaaria, josta maatalousalueita on 7 069 hehtaaria; metsiä, avoimia kankaita ja kallioalueita 831 hehtaaria; rakennettuja alueita 351 hehtaaria; vesialueita 66 hehtaaria sekä kosteikkoa ja avointa suoaluetta kuutisen hehtaaria.[2]
Alueen eteläosan kyliä ovat Ilmajoen keskustasta pohjoiseen päin lukien Röyskölä, Pirilä, Fossila ja Nikkola. Alueen länsirajana ovat Harjunmäen ja Könnin kylät, pohjoisrajana Munakka. Idässä Alajoen alue ulottuu Seinäjokilaaksoon Seinäjoen keskustan pohjoispuolella. Tällä alueella sijaitsevia Seinäjoen kyliä ovat Katila, Niemistö ja Heikkilä.[3] Pirilän ja Nikkolan taloryhmät (mm. Herkooli) sekä Könnien talot on luokiteltu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[4][5].
Historiaa
Alajoen alueella on ilmeisesti ollut asutusta jo kivikaudella, mutta ei rautakaudella. Pysyvä asutus on alkanut muodostua keskiajalla tiettävästi Ylä-Satakunnasta ja Kyrönjoen alajuoksulta nykyisestä Pohjanmaan maakunnasta. Vuosina 1786–1803 Alajoen suoalueet kuivatettiin ja läpi 1800-luvun näin raivatuilla pelloilla harjoitettiin kytöviljelyä. Turvepintaisia peltoja myös savetettiin. Pellot ovat sopineet parhaiten rehuviljan ja nurmen kasvatukseen, minkä ansiosta karjataloudesta tuli alueen merkittävä elinkeino. [3]
Latoja ja jokisaunoja
Rakennuskulttuurin puolesta Alajoki oli aiemmin tunnettu sadoista ladoistaan, joista on jäljellä enää murto-osa, sekä alajokisaunoista, peltotöihin kauempaa tulleiden kesäisistä asuintuvista, joihin ei nimestä huolimatta aina kuulunut saunaa. Ensimmäiset jokisaunat rakennettiin 1800-luvun alussa kun pellonraivaus Alajoella alkoi. Jokisaunoilla yöpyi peltotöiden aikaan satoja ihmisiä. Niiden yhteydessä oli usein myös karjamajoja, joissa talojen tyttäret ja piiat hoitivat kesäisin lehmiä. Kesäinen jokisaunaelämä ”kopisteluineen” oli nuorten merkittävä seuraelämän muoto. 1960-luvulta alkaen maatalous alkoi koneistua eikä tupia enää tarvittu työväen majoitukseen. Saunoista on jäljellä vielä kymmenkunta etenkin Kyrönjoen niin sanotussa Laivanpäänmutkassa.[6]
Lähteet
- ↑ Latvala, Elina: Tulvariskikartoitus Kyrönjoen vesistöalueella välillä Ilmajoki-Seinäjoki vuonna 2013. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.12.2017).
- ↑ a b Etelä-Pohjanmaa. (Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (MAPIO-työryhmän ehdotus)) Ympäristöministeriö, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c Kuoppala, Annukka ym.: Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. Ehdotukset Pohjanmaan, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi 2013, s. 26. ELY-keskus. ISBN 978-952-257-855-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Nikkolan ja Pirilän jokivarsiasutus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Könnien talot Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Välimäki, Valtteri: Jokisaunat tarjosivat töitä, maalaisromantiikkaa ja kuumottavia tilanteita Yle Uutiset. 29.6.2016. Viitattu 15.12.2017.