Ero sivun ”Gero Hottinger” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
+ varsin tunnettu Saksasta lähtenyt, suomalaistunut keittiömestari ja ravintoloistija |
+w |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Hottinger aloitti työuransa 1960-luvun alussa [[piccolo]]na Düsseldorfin Savoy-hotellissa, jossa hän myös opiskeli oppisopimuksella [[kokki|kokiksi]] vuosina 1964–1967. Hän työskenteli Ruotsissa [[Tukholma]]n Grand-hotellin keittiössä 1968–1971, sitten vuonna 1971 [[Kalastajatorppa|Kalastajatorpalla]] ja oli Inter-Continentalin pääkylmäkkönä vuodesta 1971. Vuodesta 1975 lähtien Hottinger oli [[Ragni Rissanen|Ragni Rissasen]] ravintoloiden palveluksessa seitsemän vuoden ajan. Hottingerin seuraavia työpaikkoja olivat Budapest (1985), La Vista (1986) sekä 1990-luvun alussa [[Savoy (ravintola)|Savoy]]. Vuoden 1993 lopussa hän ryhtyi ravintoloitsijaksi, ja vuokrasi Katajanokalla sijaitsevan ravintola Kanavarannan yhdessä Eero Mäkelän ja Maria Plantingin kanssa.<ref name="Talon-tapaan"/><ref name="is.fi-1998"/> |
Hottinger aloitti työuransa 1960-luvun alussa [[piccolo]]na Düsseldorfin Savoy-hotellissa, jossa hän myös opiskeli oppisopimuksella [[kokki|kokiksi]] vuosina 1964–1967. Hän työskenteli Ruotsissa [[Tukholma]]n Grand-hotellin keittiössä 1968–1971, sitten vuonna 1971 [[Kalastajatorppa|Kalastajatorpalla]] ja oli Inter-Continentalin pääkylmäkkönä vuodesta 1971. Vuodesta 1975 lähtien Hottinger oli [[Ragni Rissanen|Ragni Rissasen]] ravintoloiden palveluksessa seitsemän vuoden ajan. Hottingerin seuraavia työpaikkoja olivat Budapest (1985), La Vista (1986) sekä 1990-luvun alussa [[Savoy (ravintola)|Savoy]]. Vuoden 1993 lopussa hän ryhtyi ravintoloitsijaksi, ja vuokrasi Katajanokalla sijaitsevan ravintola Kanavarannan yhdessä Eero Mäkelän ja Maria Plantingin kanssa.<ref name="Talon-tapaan"/><ref name="is.fi-1998"/> |
||
Mäkelän siirryttyä pois Kanavarannasta 2000, ravintolan omistus järjestettiin uudelleen ja Hottinger vastasi ravintola Kanavarannan keittiöstä jonkin aikaa, kunnes luopui siitä.<ref name="is.fi-2000"/><ref name="IL-2010"/> Hän siirtyi [[Lempäälä]]ssä sijaitsevan Villa Hakkari -kartanoravintolan ravintoloitsijaksi. Tästä yrittäjyydestä hän luopui sukupolvenvaihdoksella vuonna 2010 tyttärensä Katja Nissisen ja vävypoika Arto Rastaan hyväksi. <ref name="IL-2010"/> |
Mäkelän siirryttyä pois Kanavarannasta 2000, ravintolan omistus järjestettiin uudelleen ja Hottinger vastasi ravintola Kanavarannan keittiöstä jonkin aikaa, kunnes luopui siitä.<ref name="is.fi-2000"/><ref name="IL-2010"/> Hän siirtyi [[Lempäälä]]ssä sijaitsevan Villa Hakkari -kartanoravintolan ravintoloitsijaksi. Tästä yrittäjyydestä hän luopui sukupolvenvaihdoksella vuonna 2010 tyttärensä Katja Nissisen ja vävypoika, kokki [[Arto Rastas|Arto Rastaan]] hyväksi. <ref name="IL-2010"/> |
||
Keittiömestari Hottinger perusti Eero Mäkelän kanssa Helsingin kulinaarisen instituutin, jossa annetiin keittiötaidon opetusta.<ref name="is.fi-1998"/> Hottinger jatkoi tämän instituutin johdossa vuoteen 2010 asti.<ref name="IL-2010"/> |
Keittiömestari Hottinger perusti Eero Mäkelän kanssa Helsingin kulinaarisen instituutin, jossa annetiin keittiötaidon opetusta.<ref name="is.fi-1998"/> Hottinger jatkoi tämän instituutin johdossa vuoteen 2010 asti.<ref name="IL-2010"/> |
||
Versio 17. joulukuuta 2017 kello 21.41
Gero Hottinger (30. kesäkuuta 1948 Düsseldorf, Saksa – 31. heinäkuuta 2012 Espoo) oli tunnettu, syntyjään saksalainen ja sittemmin suomalaistunut keittiömestari ja ravintoloitsija.[1][2] Hän työskenteli ja toimi vuosina 1994–2000 ravintoloitsijana Suomen tunnetuimpiin keittiömestareihin kuuluvan Eero Mäkelän kanssa ravintola Kanavarannassa. Heidän ravintolalleen myönnettiin Vuoden ravintola 1998 -tunnustus[3][4] sekä American Express -yhtiön Parhaan palvelun palkinto (1998-2000).
Hottinger aloitti työuransa 1960-luvun alussa piccolona Düsseldorfin Savoy-hotellissa, jossa hän myös opiskeli oppisopimuksella kokiksi vuosina 1964–1967. Hän työskenteli Ruotsissa Tukholman Grand-hotellin keittiössä 1968–1971, sitten vuonna 1971 Kalastajatorpalla ja oli Inter-Continentalin pääkylmäkkönä vuodesta 1971. Vuodesta 1975 lähtien Hottinger oli Ragni Rissasen ravintoloiden palveluksessa seitsemän vuoden ajan. Hottingerin seuraavia työpaikkoja olivat Budapest (1985), La Vista (1986) sekä 1990-luvun alussa Savoy. Vuoden 1993 lopussa hän ryhtyi ravintoloitsijaksi, ja vuokrasi Katajanokalla sijaitsevan ravintola Kanavarannan yhdessä Eero Mäkelän ja Maria Plantingin kanssa.[2][4]
Mäkelän siirryttyä pois Kanavarannasta 2000, ravintolan omistus järjestettiin uudelleen ja Hottinger vastasi ravintola Kanavarannan keittiöstä jonkin aikaa, kunnes luopui siitä.[5][6] Hän siirtyi Lempäälässä sijaitsevan Villa Hakkari -kartanoravintolan ravintoloitsijaksi. Tästä yrittäjyydestä hän luopui sukupolvenvaihdoksella vuonna 2010 tyttärensä Katja Nissisen ja vävypoika, kokki Arto Rastaan hyväksi. [6]
Keittiömestari Hottinger perusti Eero Mäkelän kanssa Helsingin kulinaarisen instituutin, jossa annetiin keittiötaidon opetusta.[4] Hottinger jatkoi tämän instituutin johdossa vuoteen 2010 asti.[6]
Teokset
- Eero Mäkelä, Gero Hottinger, Pekka Immonen & Kai G. Lindholm (kuvat): Muikkutortusta riekonrintaan. Uusia suomalaisia makuelämyksiä. Helsinki: Otava, 1995 (2. painos 1997). ISBN 951-1-13810-3.
- käännös (1995) saksaksi Neue kulinarische Erlebnisse aus Finnland. Otava, ISBN 951-1-13812-X.
- käännös (1995) ranskaksi Nouvelles saveurs finlandaises. Otava, ISBN 951-1-13813-8.
- käännös (1995) englanniksi New flavours from Finland. Otava, ISBN 951-1-13811-1.
- Gero Hottinger, Kaj G. Lindholm (kuvat) & Pekka Råman (toim.): Kerrassaan herkullista! : puhtaita suomalaisia makuja eurooppalaiseen tapaan. Helsinki: Otava, 2004 (2. painos 2005). ISBN 951-1-19614-6.
- käännös (2004) englanniksi Simply delicious! : pure Finnish flavours. Otava, ISBN 951-1-19785-1.
Lähteet
- ↑ Muistot: Gero Hottinger (rajoitettu lukuoikeus) Helsingin Sanomat, hs.fi. 12.8.2012. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ a b Eero Mäkelä & Merja Sillanpää: Talon tapaan. Suomalaisten keittiömestarien 50 vuotta. (Haastattelut s. 151-152) Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1777-4.
- ↑ Vuoden ravintolat Suomen gastronomien seura, gastronomit.fi. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ a b c Tarja Salo: Nainen mestarikokkien taustalla Taloussanomat, is.fi. 23.5.1998. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ Ravintolat Kanavaranta ja Solna yhteen Taloussanomat, is.fi. 13.12.2000. Viitattu 17.12.2017.
- ↑ a b c Hyvän ruoan asialla Iltalehti, iltalehti.fi. 4.3.2010. Viitattu 17.12.2017.
| ||||||||||
