Ero sivun ”Jacques Charles François Sturm” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Jni (keskustelu | muokkaukset) Ak: Uusi sivu: {{Tieteilijä | tieteilijän nimi = Jacques Charles François Sturm | kuva = Charles Sturm.jpeg | kuvan leveys = 150px | kuvateksti = Jacques Charles Fran... |
Jni (keskustelu | muokkaukset) p →Lähteet: lk. |
||
| Rivi 43: | Rivi 43: | ||
[[Luokka:Vuonna 1803 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1803 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1855 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1855 kuolleet]] |
||
[[Luokka:Copley-mitalin saajat]] |
|||
[[Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet]] |
|||
Versio 13. toukokuuta 2019 kello 16.46
| Jacques Charles François Sturm | |
|---|---|
 Jacques Charles François Sturm |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1803 Geneve, Sveitsi |
| Kuollut | 18. joulukuuta 1855 (52 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | École Polytechnique |
| Tutkimusalue | matematiikka |
| Tunnetut työt |
Sturm-Liouville teoria Sturmin teoreema |
| Palkinnot | Copley-mitali (1840)[1] |
Jacques Charles François Sturm (29. syyskuuta 1803 – 18. joulukuuta 1855) oli sveitsiläis-ranskalainen matemaatikko.[1][2]
Sturm tutki yhdessä Joseph Liouvillen kanssa yleisiä lineaarisia toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä ja niiden ominaisarvoja ja ominaisvektoreita. Tämä työ differentiaaliyhtälöiden reunaehtojen parissa johti Sturm-Liouville teoriaan, jota käytetään ratkaisemaan integraaliyhtälöitä.[3] Tämä Liouvillen ja Sturmin yhteistyö on luultavasti tunnetuin 1800-luvun puolivälin ranskalaisen analyysin tulos.[4]
Hänet tunnetaan myös vuonna 1829 keksimästään Sturmin teoreemasta, joka kertoo polynomin reaalijuurien lukumäärän.[1]
Sturm työskenteli École Polytechniquessa vuodesta 1838 alkaen ja hänestä tuli analyysin ja mekaniikan professori vuonna 1840.[1] Sturmin kirjoittama kurssikirja Cours d'analyse oli pitkään käytössä École Polytechniquessa.[4] Hänet valittiin Ranskan tiedeakatemiaan vuonna 1836.[2]
Matemaattisen analyysin lisäksi Sturm tutki myös projektiivista geometriaa, differentiaaligeometriaa ja geometrista optiikkaa. Hän myös, yhdessä sveitsiläisen insinöörin Daniel Colladonin kanssa, ensimmäisenä arvioi tarkasti äänen nopeuden vedessä vuonna 1826.[2] Sturmin tutkimukset optiikasta käsittävät yhteensä neljä tieteellistä paperia, joista yksi käsittelee silmän fysiologiaa.[5]
Lähteet
- ↑ a b c d J J O’Connor & E F Robertson: Jacques Charles François Sturm MacTutor History of Mathematics archive. St Andrewsin yliopisto. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Charles-François Sturm Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 12.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Joseph Liouville .stetson.edu. Viitattu 11.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Boyer, Carl: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia osa I ja II, s. 797-799. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Juva: Art House, 1994. ISBN 951-884-159-4.
- ↑ Atzema E.J.: Charles François Sturm’s Writings on Optics. In: Pont JC. (eds) Collected Works of Charles François Sturm. Birkhäuser Basel, 2009. doi:10.1007/978-3-7643-7990-2_4. ISBN 978-3-7643-7990-2. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
