Ero sivun ”Johan Hymander” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Kieliasua |
p päivitys |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Johan August Gottlieb Hymander''' ([[19. lokakuuta]] [[1831]] |
'''Johan August Gottlieb Hymander''' ([[19. lokakuuta]] [[1831]] [[Luopioinen]] – [[7. kesäkuuta]] [[1896]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[kirkkomuusikko]], [[pedagogiikka|pedagogi]] ja [[säveltäjä]]. Hän opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa [[teologia]]a kaksi vuotta, mutta keskeytti opintonsa, koska katsoi itsensä sopimattomaksi [[pappi|papin]] virkaan. Hymander työskenteli [[Helsingin tuomiokirkko|Helsingin Nikolainkirkon]] [[kanttori]]na 1861–1896 ja toimi myös kirkon [[urut|urkurina]] vuosina 1868–1870 sekä kirkkolaulun opettajana Helsingin yliopiston [[Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta|teologisessa tiedekunnassa]] 1878–1896. Vuosina 1867–1872 hän toimi myös yliopiston voimistelunopettajana. Hymander julkaisi [[messu]]sävelmiä sekä sanoitti ja sävelsi hengellisisä lauluja ja [[virsi]]ä. Hän on kirjoittanut virren numero on 265 suomalaisessa [[Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja|virsikirjassa]]. Hymander on myös suomentanut tai muokannut virret 71, 85, 123, 274, 336 ja 611. Vuonna 1868 hän laati ehdotuksen [[koraali]]kirjojen uudistamiseksi.<ref name="Otavan">''Otavan iso musiikkitietosanakirja,'' Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.</ref><ref>''Tietosanakirja,'' Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919.</ref><ref>T. I. Haapalainen et al.:''Virsitieto,'' Kirjapaja 1988, ISBN 951-621-823-7, sivut 245–246.</ref> |
||
Johan Hymanderin lapsia olivat pianopedagogi [[Ingeborg Hymander]] ja urkujenrakentaja Josef Hymander (1882–1954).<ref name="Otavan" /> |
Johan Hymanderin lapsia olivat pianopedagogi [[Ingeborg Hymander]] ja urkujenrakentaja Josef Hymander (1882–1954).<ref name="Otavan" /> |
||
Versio 20. helmikuuta 2020 kello 19.05
Johan August Gottlieb Hymander (19. lokakuuta 1831 Luopioinen – 7. kesäkuuta 1896 Helsinki) oli suomalainen kirkkomuusikko, pedagogi ja säveltäjä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologiaa kaksi vuotta, mutta keskeytti opintonsa, koska katsoi itsensä sopimattomaksi papin virkaan. Hymander työskenteli Helsingin Nikolainkirkon kanttorina 1861–1896 ja toimi myös kirkon urkurina vuosina 1868–1870 sekä kirkkolaulun opettajana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1878–1896. Vuosina 1867–1872 hän toimi myös yliopiston voimistelunopettajana. Hymander julkaisi messusävelmiä sekä sanoitti ja sävelsi hengellisisä lauluja ja virsiä. Hän on kirjoittanut virren numero on 265 suomalaisessa virsikirjassa. Hymander on myös suomentanut tai muokannut virret 71, 85, 123, 274, 336 ja 611. Vuonna 1868 hän laati ehdotuksen koraalikirjojen uudistamiseksi.[1][2][3]
Johan Hymanderin lapsia olivat pianopedagogi Ingeborg Hymander ja urkujenrakentaja Josef Hymander (1882–1954).[1]
Sävellyksiä
- Suomalainen messu, 1859
- Svenska mässan, 1859
- Siionin kantele, 1874
- Sions harpa, 1874
- Matkalauluja, 1874, Lähetysseurakunnan laulukirjassa
- Suomalainen ja ruotsalainen messu, 1878
- Virsi-Kantele tahi Nuotisto, 1892
Lähteet
- ↑ a b Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.
- ↑ Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919.
- ↑ T. I. Haapalainen et al.:Virsitieto, Kirjapaja 1988, ISBN 951-621-823-7, sivut 245–246.