Ero sivun ”Siltakatu (Joensuu)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
MSi (keskustelu | muokkaukset) p →Kadun varren rakennuksia ja muita tärkeitä kohteita: w Länsikatu |
MSi (keskustelu | muokkaukset) p lääkärikeskus Mehiläinen |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
* [[Pielisjoen linna]] (1852) |
* [[Pielisjoen linna]] (1852) |
||
*[[Joensuun puistot|Kanavapuisto]] |
*[[Joensuun puistot|Kanavapuisto]] |
||
* Kanavarannan kiinteistö. [[Mehiläinen (yritys)|Mehiläinen]]. Entinen ([[Osuuspankki|Osuuspankin]] talo) eli Piimälinna (arkkitehti Tuomas Väyrynen 1962) <ref>{{Lehtiviite| Tekijä = | Otsikko = | Julkaisu = Peitsi | Ajankohta = Joulukuu 1963| Vuosikerta = | Numero =12 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Maanpuolustuslehden Kustannusosayhtiö | Selite = | Tunniste = | Pmid = | Doi = | Issn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> <ref>{{Lehtiviite| Tekijä = | Otsikko = Muuttunut kaupunkikuva| Julkaisu = Karjalainen | Ajankohta = 16.11.2012| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> |
* Kanavarannan kiinteistö. [[Mehiläinen (yritys)|lääkärikeskuus Mehiläinen]]. Entinen ([[Osuuspankki|Osuuspankin]] talo) eli Piimälinna (arkkitehti Tuomas Väyrynen 1962) <ref>{{Lehtiviite| Tekijä = | Otsikko = | Julkaisu = Peitsi | Ajankohta = Joulukuu 1963| Vuosikerta = | Numero =12 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Maanpuolustuslehden Kustannusosayhtiö | Selite = | Tunniste = | Pmid = | Doi = | Issn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> <ref>{{Lehtiviite| Tekijä = | Otsikko = Muuttunut kaupunkikuva| Julkaisu = Karjalainen | Ajankohta = 16.11.2012| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref> |
||
* [[Joensuun Sokos|Sokos]] (1968) |
* [[Joensuun Sokos|Sokos]] (1968) |
||
* Valtakulma (Paavo Riihimäki, 1942), jossa [[Sokos_Hotels|Hotelli Vaakuna]] ja [[Rosso]] (1985) |
* Valtakulma (Paavo Riihimäki, 1942), jossa [[Sokos_Hotels|Hotelli Vaakuna]] ja [[Rosso]] (1985) |
||
Versio 21. toukokuuta 2021 kello 16.33
Siltakatu on Joensuun pääkatu.lähde? Se johtaa rautatieasemalta ja Joensuun ensimmäisiltä Pielisjoen ylittäviltä silloilta, Itäsillalta ja Länsisillalta, kaupungin keskustan läpi Siilaiselle asti.
Kadun varren rakennuksia ja muita tärkeitä kohteita
Siltakadun varrella on eteläpuolella:
- Ilosaari ja Karjalantalo (1954)
- Joensuun kanava
- Eliel Saarisen puisto
- Kaupungintalon puisto, Ryhtipoika-patsas (Uuno Aro, 1958
- Rantakadun liikenneympyrässä on terästeos "#Tuohi" (Antti Immonen, 2018) [1]
- Vapaudenpuisto
- Joensuun tori
- Pankkitalo,(1951) (Markus Tavio, jossa aikaisemmin oli Suomen Pankki ja Säästöpankki
- Keskuspuisto
- Taidemuseo(Theodor Decker 1894)
- Joensuun lyseon lukion talo (1956), lukio muutti Tiedepuistoon 2021.
- Joensuun lyseon peruskoulu (Lahdelma & Mahlamäki 2007))[2]
- Urheilutalo (Unto Tupala, 1962)
- Ystävyydenpuisto
ja pohjoispuolella:
- Pielisjoen linna (1852)
- Kanavapuisto
- Kanavarannan kiinteistö. lääkärikeskuus Mehiläinen. Entinen (Osuuspankin talo) eli Piimälinna (arkkitehti Tuomas Väyrynen 1962) [3] [4]
- Sokos (1968)
- Valtakulma (Paavo Riihimäki, 1942), jossa Hotelli Vaakuna ja Rosso (1985)
- Iso Myy (Kiinteistö Oy Ora-Kotila ja Yhdyslinna)
- Teräskulma (Tiimarin talo) (Martta Martikainen-Ypyä ja Ragnar Ypyä, 1938)[5]
- Hotelli Scandic (talo valmistui Postipankille 1981 ja ennen Scandicia paikalla Hotelli Cumulus 2009-2018 [6])
- Kauppakulma, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön toimisto, entisiä liikkeitä muun muassa Kuosikulma
- Metsätalo, jossa muun muassa Kelan toimisto (1982)[7])
- Useita asuinkerrostaloja ja muun muassa opiskelija-asuntoyhtiö Joensuun Ellin vanhoja puutaloja
Länsikadun jälkeen Siltakatu jatkaa Länsikadun koulun vieritse, Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen läpi sekä Linnunlahden ja Otsolan kaupunginosien välistä. Tämä entinen Kuopiontien osuus nimettiin Siltakadun jatkeeksi 2000-luvulla. Katu päättyy Siilaisen liittymään.
Poikkikatuja ovat joelta päin luettuna Rantakatu, Torikatu, Kauppakatu, joka on myös kävelykatu, Kirkkokatu, Koulukatu, Kalevankatu, Merimiehenkatu, Sepänkatu ja Länsikatu.
Siltakatu on bulevardi, jota reunustavat lehmusrivistöt. Siltakatu on myös Joensuun ensimmäinen asfalttipäällysteen saanut katu: siltojen välinen osuus, silloinen Saarikatu, sai päällysteen vuonna 1955 ja Siltakadun itäpää 1957.[8]
Joukkoliikennekatu
Siltakatu oli vuosina 2004-2016 kahden korttelin matkalla Torikadun ja Kirkkokadun välillä joukkoliikennekatuna. [9]. Tällä matkalla pohjoisenpuoleiset jalkakäytävät ovat lämmitettyjä. Joulukuussa 2018 osuus valmistui kävelykaduksi. [10]
Liikennevalot
Rantakadun risteykseen tulivat Joensuun ensimmäiset liikennevalot vuonna 1967.[11] Risteys muutettiin liikenneympyräksi 2016. Liikennevalot korvattiin liikenneympyröillä vuonna 2020 Koulukadun ja Länsikadun risteyksissä. Liikennevaloja on vain Kalevankadun 2007) ja Siilaisen risteyksessä.
Pyörätiet
Kadun etelälaidalla kulkee koko matkalla pyörätie, vuonna 2020 sitä jatkettiin Länsikadunlta Siilaisen ramppiin. Pohjoispuolella pyörätie on merkitty vain silloilta Kirkkokadulle asti.
Muut Siltakadut
Siltakatu-nimisiä katuja on 20:ssä Suomen kaupungissa.
Lähteet
- ↑ Taideteos valmistuu Joensuun keskustan kiertoliittymään Karjalainen. 24.11.2018. Viitattu 24.11.2018.
- ↑ Muuttunut kaupunkikuva Karjalainen. 13.06.2014. Viitattu 10.2.2015.
- ↑ Peitsi, Joulukuu 1963, nro 12. Maanpuolustuslehden Kustannusosayhtiö.
- ↑ Muuttunut kaupunkikuva. Karjalainen, 16.11.2012.
- ↑ Muuttunut kaupunkikuva Karjalainen. 21.01.2014. Viitattu 17.5.2014.
- ↑ Muuttunut kaupunkikuva Karjalainen. 28.6.2013. Viitattu 1.7.2013.
- ↑ Muuttunut kaupunkikuva Karjalainen. 4.6.2014. Viitattu 10.2.2015.
- ↑ Karjalainen 22.2.2010: Mutavelliä ja mukulakiviä
- ↑ Karjalan Maa 29.4. 2004
- ↑ Joensuun keskustan remontti nytkähti jälleen eteenpäin - Siltakatu on valmis ja kulkijoiden käytössä Karjalainen. 21.12.2018. Viitattu 27.12.2018.
- ↑ Matti Siippainen: Arkisto avautuu: Siltakadun liikennevalot pysyivät paikallaan 50 vuotta. Karjalainen, 22.6.2020, s. 6.