Ero sivun ”Isolepinkäinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 19742136, jonka teki Ercé (keskustelu) - munista on jo kuvia, lisäksi tuossa on kahta eri lajia
Merkkaus: Kumoaminen
nimi
Rivi 43: Rivi 43:
Isolepinkäinen syö ensisijaisesti myyriä ja hiiriä. Joskus ravinnosta yli 90% on pikkujyrsijöitä.
Isolepinkäinen syö ensisijaisesti myyriä ja hiiriä. Joskus ravinnosta yli 90% on pikkujyrsijöitä.
Pikkulintuja, päästäisiä, liskoja ja sammakoita esiintyy myös ravintovalikoimassa. Lisäksi lintu syö myös jonkin verran isoja hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, heinäsirkkoja, kaskaita, mesipistiäisiä, matoja, hämähäkkejä ja kotiloita. Hyönteisravinnon määrä ei yleensä ylitä 15% kokonaisravinnosta. Poikkeustapauksissa laji voi myös ruokailla haaskoilla tai syödä metsämarjoja.
Pikkulintuja, päästäisiä, liskoja ja sammakoita esiintyy myös ravintovalikoimassa. Lisäksi lintu syö myös jonkin verran isoja hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, heinäsirkkoja, kaskaita, mesipistiäisiä, matoja, hämähäkkejä ja kotiloita. Hyönteisravinnon määrä ei yleensä ylitä 15% kokonaisravinnosta. Poikkeustapauksissa laji voi myös ruokailla haaskoilla tai syödä metsämarjoja.
Saalistustapana on tähystely korkealta n. 2-15 metrin korkuiselta tähystyspaikalta, josta lintu syöksyy saaliin kimppuun.Isolepinkäinen voi myös käyttäytyä haukan tapaan ja lekutella paikallaan saalista tähystäessään. Lintu varastoi myös usein ravinnoksi saamiaan pikkunisäkkäitä seivästämällä niitä oksanhakoihin tai piikkilangoille.
Saalistustapana on tähystely korkealta n. 2-15 metrin korkuiselta tähystyspaikalta, josta lintu syöksyy saaliin kimppuun. Isolepinkäinen voi myös käyttäytyä haukan tapaan ja lekutella paikallaan saalista tähystäessään. Lintu varastoi myös usein ravinnoksi saamiaan pikkunisäkkäitä seivästämällä niitä oksanhakoihin tai piikkilangoille.<ref>https://velipohjonen.com/article/isolepinkainen-lanius-excubitor-sen-29gytge2im5s4-63/</ref><ref name=":0">Skarén, Uolevi ja Kaikusalo, Asko: Suomen Pikkunisäkkäät, Otava 1966</ref>

<ref>https://velipohjonen.com/article/isolepinkainen-lanius-excubitor-sen-29gytge2im5s4-63/</ref><ref>Skarén, Uolevi ja Kaikusalo, Asko: Suomen Pikkunisäkkäät, Otava 1966</ref>
== Nimi ==
Suvusta kertova tieteellinen nimi ''Lanius'' (lat.) tarkoittaa "teurastajaa".<ref name=":1">Jobling, 2010, s, 219, 155</ref> Nimi johtuu linnun tavasta seivästää saaliitaan oksanhakoihin.<ref name=":0" /> Vanha englantilainen nimi isolepinkäiselle oli ''Greater'' ''butcher-bird'' eli iso teurastajalintu.<ref name=":1" /> Lajinimi ''excubitor'' (lat.) tarkoittaa "vartijaa". Linnén mukaan nimi tulee siitä, että lintu piti tarkkaa vahtia haukkojen varalta. <ref>Jobling, 2010, s, 155</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

* {{Kirjaviite|Tekijä=Jobling, James, A.|Nimeke=The Helm Dictionary of Scientific Bird Names|Vuosi=2010|Julkaisija=Christopher Helm|Isbn=978-1-4081-2501-4}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}



Versio 19. heinäkuuta 2021 kello 23.49

Isolepinkäinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Lepinkäiset Laniidae
Suku: Lepinkäiset Lanius
Laji: excubitor
Kaksiosainen nimi

Lanius excubitor
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Isolepinkäinen Wikispeciesissä
  Isolepinkäinen Commonsissa

Isolepinkäisen munia.

Isolepinkäinen (Lanius excubitor) eli vanhalta nimeltään lapinharakka on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä pesivä lepinkäislaji. Yleisväritykseltään vaaleanharmaan isolepinkäisen pyrstö on musta, mustilla siivillä on valkeaa kirjailua ja silmien ylitse kulkee musta naamio. Linnun pituus on 24–25 cm, siipien kärkiväli 30–36 cm ja paino 50–70 grammaa. Lempinimi "lapinharakka" on osuva, sillä isolepinkäinen muistuttaa olemukseltaan hyvin paljon harakkaa, vaikka ei olekaan sille sukua.

Isolepinkäinen pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa, mutta talvehtii etelässä. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat rämeet, niityt, havumetsien reunat ja hakkuuaukeat. Naaras munii 3–8 munaa ja hautoo niitä 15–16 vuorokautta. Isolepinkäinen syö liskoja, jyrsijöitä, hyönteisiä ja pikkulintuja.

Levinneisyys

Isolepinkäinen pesii Keski- ja Pohjois-Euroopassa aina Siperian Tyynelle valtamerelle asti. Sitä tavataan myös Pohjois-Amerikassa Alaskasta Labradoriin. Se on holarktinen laji joka talvehtii pesimäalueensa eteläosissa tai sen eteläpuolella. Fennoskandian ja Venäjän yhteenlaskettu pesimäkanta on luultavasti n. 330,000 pesivää paria.[2]

Suomessa isolepinkäistä tavataan harvalukuisena aukeiden maiden pesimälintuna koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 4000 - 8000 paria. Isolepinkäistä tavataan runsaimpana Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Kanta on taantunut selvästi 70-luvun huippuvuosista ja lintu on luokiteltu uhanalaisaluokituksessa silmälläpidettävien lajien joukkoon.[3][4]

Elinympäristö

Isolepinkäisen elinympäristöä on subarktinen ja lauhkea ilmastovyöhyke. Se viihtyy puoliksi avoimella avomaalla, jossa on pensaita ja joitakin puita. Lintu käyttää usein aidantolppia ja sähkölinjoja tähystyspaikkoina. Pohjoisimmat Isolepinkäiset pesivät taigametsän aukkokohdissa tai taigan ja tundran välimaastossa. Suomessa Isolepinkäinen pesii usein syrjäisillä soilla. Pesimäajan ulkopuolella lajia näkee myös niityillä ja ruovikoissa.[5]

Ravinto

Isolepinkäinen syö ensisijaisesti myyriä ja hiiriä. Joskus ravinnosta yli 90% on pikkujyrsijöitä. Pikkulintuja, päästäisiä, liskoja ja sammakoita esiintyy myös ravintovalikoimassa. Lisäksi lintu syö myös jonkin verran isoja hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, heinäsirkkoja, kaskaita, mesipistiäisiä, matoja, hämähäkkejä ja kotiloita. Hyönteisravinnon määrä ei yleensä ylitä 15% kokonaisravinnosta. Poikkeustapauksissa laji voi myös ruokailla haaskoilla tai syödä metsämarjoja. Saalistustapana on tähystely korkealta n. 2-15 metrin korkuiselta tähystyspaikalta, josta lintu syöksyy saaliin kimppuun. Isolepinkäinen voi myös käyttäytyä haukan tapaan ja lekutella paikallaan saalista tähystäessään. Lintu varastoi myös usein ravinnoksi saamiaan pikkunisäkkäitä seivästämällä niitä oksanhakoihin tai piikkilangoille.[6][7]

Nimi

Suvusta kertova tieteellinen nimi Lanius (lat.) tarkoittaa "teurastajaa".[8] Nimi johtuu linnun tavasta seivästää saaliitaan oksanhakoihin.[7] Vanha englantilainen nimi isolepinkäiselle oli Greater butcher-bird eli iso teurastajalintu.[8] Lajinimi excubitor (lat.) tarkoittaa "vartijaa". Linnén mukaan nimi tulee siitä, että lintu piti tarkkaa vahtia haukkojen varalta. [9]

Lähteet

Viitteet

  1. BirdLife International: Lanius excubitor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.7.2017. (englanniksi)
  2. https://velipohjonen.com/article/isolepinkainen-lanius-excubitor-sen-29gytge2im5s4-63/
  3. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/isolepinkainen
  4. http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/lintuatlas/lanexc.htm
  5. https://velipohjonen.com/article/isolepinkainen-lanius-excubitor-sen-29gytge2im5s4-63/
  6. https://velipohjonen.com/article/isolepinkainen-lanius-excubitor-sen-29gytge2im5s4-63/
  7. a b Skarén, Uolevi ja Kaikusalo, Asko: Suomen Pikkunisäkkäät, Otava 1966
  8. a b Jobling, 2010, s, 219, 155
  9. Jobling, 2010, s, 155

Aiheesta muualla

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.