Ero sivun ”Islamin suuntaukset” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Rivi 101: | Rivi 101: | ||
* {{Kirjaviite|Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko|Nimeke=Islamin monimuotoisuus|Vuosi=1999|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Gaudeamus|Tunniste=ISBN 951-662-749-8}} |
* {{Kirjaviite|Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko|Nimeke=Islamin monimuotoisuus|Vuosi=1999|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Gaudeamus|Tunniste=ISBN 951-662-749-8}} |
||
*{{Kirjaviite|Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko|Nimike=Islamin käsikirja|Vuosi=2004|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Otava|ISBN=951-1-18669-8}} |
|||
*{{Kirjaviite|Tekijä=Sookhdeo, Patrick|Nimeke=Understanding Islamic Theology|Vuosi=2013|Sivu=|Julkaisupaikka=McLean VA|Julkaisija=Isaac Publishing|Isbn=978-0-9892905-1-7|Kieli={{en}}}} |
|||
===Viitteet=== |
===Viitteet=== |
Versio 20. heinäkuuta 2021 kello 16.46
Islam on jakautunut pääasiassa kahteen suuntaukseen, jotka ovat sunnalaisuus ja šiialaisuus. Islamin monimuotoisuus on usein mainittu asia, mutta toisaalta sen pääsuuntaus sunnalaisuus kattaa yksin noin 87–90 % kaikista muslimeista ja šiialaisuus 10–13 %. [1] Lisäksi melkein kaikissa islamilaisissa maissa yli puolet muslimeista katsoo, että on vain yksi oikea tapa tulkita islamia.[2] Useimmissa muslimimaissa enemmistönä ovat sunnit. Šiialaisia on vähintään puolet muslimeista Iranissa (90–95 %), Azerbaidzanissa ja Bahrainissa (65–75 %) sekä Irakissa ja Libanonissa (noin 50 %).[3] Muille suuntauksille jää vain murusia muslimien kokonaismäärästä, joka on noin 1,6 miljardia.[4]
Pääsuuntaukset
Sunnalaisuus
- Pääartikkeli: Sunnalaisuus
Kaikista muslimeista noin 90 % on sunneja. Sunnalaisuudesta ja šiialaisuudesta voidaan puhua 800-luvulta alkaen, vaikka islamilaisessa legendaperinteessä niiden erot on ulotettu jopa 660-luvulle asti.
Sunnalaisuuden sisällä on useita lainopillisia (fiqh) ja teologisia (kalam) suuntauksia. Klassisen sunnilaisen islamin neljä suurinta lainopillista koulukuntaa ovat maliki, hanafi, shafi'i ja hanbali. Niiden säädöksistä noin 75 % on kaikille yhteisiä.
Teologisista koulukunnista mutaliziitit olivat hetken vallassa 800-luvulla kalifien suosiessa tätä suuntausta, joka pyrki rationaaliseen uskonnolliseen ajatteluun. 800-luvun puolivälissä sen syrjäyttivät ashariitit, joiden näkemyksistä muodostui siitä pitäen hallitseva teologia.[5] Ashariittien mukaan ihminen ei voi käsittää järjellä Jumalaa vaan ainoastaan totella ja alistua Jumalan tahdolle, jolla ei ole mitään rajoittavia esteitä.
Ashariittien linjaa seuraavia jyrkän dogmaattisia ja fundamentalistisia teologisia koulukuntia ovat myös maturidit ja atharit, ja niiden poliittisia jatkeita ultrakonservatiiviset wahhabit ja salafistit. Liberaalit ja ijtihadia eli oman järjen käyttöä puolustavat liberaalimmat suuntaukset ovat jääneet näiden liikkeiden varjoon [6][7][8]
Šiialaisuus
- Pääartikkeli: Šiialaisuus
Useimmat šiiat (68–80 %) elävät vain neljässä maassa, joita ovat Iran, Pakistan, Intia ja Irak.[1] Šiiat ovat enemmistönä vain Iranissa, Azerbaidzanissa ja Bahrainissa. Šiialaisuus eroaa sunnalaisuudesta vain muutamissa asioissa, mutta erot ovat kuitenkin niin suuria, että esimerkiksi yhteiset rukoushetket ovat mahdottomia. Suuntaukset voivat myös pitää toisiaan vääräuskoisina. Sunnien ja shiiojen välillä esiintyy tämän takia usein väkivaltaisuuksia.
Luultavasti tärkein ero on kysymys maallisen ja uskonnollisen vallan suhteesta. Sunnalaisuuteen kuuluu oppi uskovien komentajasta, yhdestä kalifista, jolla ei kuitenkaan ole uskonnollista valtaa. Šiialaisuudessa sekä maallinen että uskonnollinen valta kuuluu samalle henkilölle eli imaamille. Nykyisin imaami on kuitenkin kätkeytynyt.
Symbolisella tasolla näkyvin ero on, että sunnien teologiassa ei korosteta Muhammedin ottopojan Alin asemaa, kuten šiialaisuudessa, jonka uskontunnustukseen Ali on lisätty. Myös Alin poika Husain on šiialaisuudessa erityisasemassa. Šiiat viettävät hänen muistokseen Ašura-juhlaa, joka on šiiojen tärkein juhla.[9]
Kaksitoistašiialaisuus
- Pääartikkeli: Kaksitoistašiialaisuus
Kaksitoistašiialaisuus on šiialaisuuden suurin haara ja Iranin valtionuskonto.[10]
Seitsemänšiialaisuus
- Pääartikkeli: Seitsemänšiialaisuus
Seitsemänšiialaisuus (ismailiitit) on šiialaisuuden toiseksi merkittävin haara.[10]
Zaidilaisuus
- Pääartikkeli: Zaidilaisuus
Zaidilaisuus erkani šiialaisten pääsuuntauksesta Kaksitoistašiialaisuudesta , koska syntyi erimielisyys viidennestä imaamista, joka zaidilaisten mukaan oli Zayd ibn Ali, kun taas pääsuuntaus piti viidentenä imaamina hänen veljeään Muhammad al-Baqiria.[11] Zaidilaisuutta esiintyy Pohjois-Jemenissä, missä noin kolmannes jemeniläisitä on zaideja.[12]
Ibadilaisuus
- Pääartikkeli: Ibadilaisuus
Ibadilaisuus on vanha, lähes yksinomaan Omanissa esiintyvä vanha islamin suuntaus. Noin 45 % omanilaisista on ibadiitteja.[13] Heidän kokonaismääränsä maailmassa on noin 3 miljoonaa, joista suurin osa Omanissa.
Suufilainen mystiikka
Suufilaisuus
- Pääartikkeli: Suufilaisuus
Suufilaisuus on islamin mystiikkaa korostava suuntaus. Sen päämääränä on saavuttaa yhteys Jumalaan mietiskelemällä. Nimi tulee arabian sanasta suf, joka tarkoittaa villaa. Sillä viitataan askeettien käyttämään villakaapuun. Osa selittää nimityksen tulevan kreikan sanasta sofia, viisaus tai arabian safa, puhtaus. Suufilaisuutta esiintyy sekä šiiojen että sunnien keskuudessa, joten kyseessä ei ole islamin kolmas haara.[9] Askeettisuus ja köyhyyden ihannointi ovat yleistä suufilaisuudelle, joka on saanut tähän vaikutteita Lähi-idän kristillisestä munkkihurskaudesta.[14]
Derviššit
- Pääartikkeli: Derviššit
Dervissit ovat luostariyhteisöön järjestäytyneitä suufilaismunkkeja. He muodostavat pääasiassa miehille tarkoitettuja hierarkkisia veljeskuntia. Dervissit harrastavat erilaisia ekstaasitekniikoita, kuten jumalakokemuksen saamista tanssin avulla.[14]
Muita suuntauksia
Ahmadia
- Pääartikkeli: Ahmadiyya
Ahmadia on Punjabissa Intiassa 1800-luvun lopussa syntynyt suuntaus. Ahmadeja on yhteensä noin miljoona Intiassa ja Pakistanissa, eräiden tietojen mukaan jopa paljon enemmän. Liikkeen perustaja Mirza Ghulam Ahmad piti itseään Messiaana, Mahdina ja Krishnan inkarnaationa. Muslimit ovat hyökänneet liikkeen jäseniä vastaan, koska sitä ei pidetä aidosti islamilaisena.[15]
Koraanifundamentalismi
- Pääartikkeli: Koranismi
Koraani-fundamentalismi tarkoittaa vain Koraaniin nojaavaa näkemystä islamista. Se syntyi 1800- ja 1900-lukujen välissä Intiassa ja Egyptissä uudistamaan islamia. Näkemys sai alkunsa ainakin osittain länsimaissa, kun historiallis-kriittiset tutkimukset asettivat kyseenalaiseksi hadith perimätietokokoelmien aitouden. Hadith-kokoelmat muodostavat yhdessä Koraanin kanssa Profeetan elämäntavan eli sunnan, jonka ortodoksiseen jäljittämiseen perustuu islamin pääsuuntaus sunnalaisuus.[16]
Vapaamielisille muslimiajattelijoille hadith-kokoelmien aitouden kyseenalaisuus merkitsi yhteentörmäystä arvomaailmoissa. Useat luopuivat islamista yhteiskunnallisen ajattelun pohjana ja jättivät käsitteen sekularisoituneen yhteiskunnan ulkopuolelle yksityisasiaksi. Toiset vastaavasti pyrkivät löytämään ratkaisun islamin sisältä.[16]
Nämä koraani-fundamentalistit asettivat kyseenalaiseksi sunnan aseman yhdenvertaisena Koraanin kanssa. He eivät kyseenalaistaneet Profeetan elämäntapaa eli sunnaa itseään, mutta heidän näkemyksensä mukaan Muhammadin kuoltua tästä sunnasta ei ole luotettavaa tietoa. Toisin sanoen sunnan sitovuus oli rauennut. Vastaavasti hadith-kokoelmiin perustuvaa sunnaa puolustavien mukaan Koraanin alkuperäinen merkitys jää hämäräksi mikäli sen rinnalla ei tarjota yksityiskohtaista tulkintaa ja viiteryhmää.[16]
Koraani on itsessään väljää tekstiä, joka harvemmin sisältää selkeitä käskyjä ja kieltoja. Koraani-fundamentalisteille tämä avaisi ovet dynaamiselle, väljälle islamille. Koraani näyttäisi yleiset moraaliset suuntaviivat ja kukin aikakausi sovittaisi sanoman sopivaksi nykyaikaan. Vastustajien mukaan islam on Profeetan aikana luotu muuttumaton järjestelmä ja mikä tahansa muutos olisi turmellusta.[16]
Koraani-fundamentalismin kukoistuskausi oli 1900-luvun alkupuolella, mutta perinteinen sunna-ajattelu säilyi muuttumattomana. Nykyään Koraani-fundamentalismilla on yksittäisiä kannattajia lähinnä länsimaissa, joissa he toimivat vailla laajempaa kannattajakuntaa.[16]
Nation of islam
- Pääartikkeli: Nation of Islam
Nation of Islam (NOI) on uskonnollinen ja sosiaalipoliittinen järjestö, joka perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1930. Sen kannattajia on usein kutsuttu myös ”mustiksi muslimeiksi”. Nation of Islam katsoo edustavansa islamia, ja liike onkin hyväksytty muslimimaailmassa.[17]
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Suuntauksia puuttuu paljon |
Islamin suuntauksien lukumäärä
Suuntaus | Prosentti osuus (koko maailma) |
---|---|
Sunnalaisuus | 1,4 miljardia[18] |
Šiialaisuus | 154–200 miljoonaa[19] |
Ibadilaisuus | 2,7 miljoonaa[20] |
Ahmadiyya | 10–20 miljoonaa[21] |
Lähteet
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8
- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
- Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b PEW Research Center: Mapping the Global Muslim Population pewforum.org. 7.10.2009.
- ↑ The World’s Muslims: Unity and Diversity 9.8.2012. Pew Research Center.
- ↑ PEW Research Center: The Sunni-Shia divide: Where they live, what they believe and how they view each other pewresearch.org. 18.6.2014.
- ↑ Mapping the Global Muslim Population 7.10.2009. Pew Research Center. (englanniksi)
- ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology (englanniksi), s. 46. Isaac Publishing, 2013.
- ↑ Halverson: Theology and Creed in Sunni Islam, s. 38–48. Määritä julkaisija! (englanniksi)
- ↑ Aslan, R: No god but God. Random House, 2005. (englanniksi)
- ↑ Ziba Mir-Hosseini: How the Door of Ijtihad Was Opened and Closed: A Comparative Analysis of Recent Family Law Reforms in Iran and Morocco Washington and Lee Law Review. 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Ketola, Kääriäinen, Sakaranaho, Sama'neh, Vappula, Vuori-Hellman: Maailmanuskontojen Arkki. Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4782-4
- ↑ a b Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
- ↑ Az-Zaidiyyah Ummu Mariam.
- ↑ Jemen:Yhteiskunta, kulttuuri ja media Ulkoasiainministeriö
- ↑ Central Intelligence Agency (CIA): The World Factbook cia.gov. 16.9.2019.
- ↑ a b Tiimonen, Soili: Uskonto – Lukion kertauskirja. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus, s. 207–208. Gaudeamus, 1999.
- ↑ a b c d e Hämeen-Anttila 1999, s. 242–245.
- ↑ Hämeen-Anttila, 1999, 234
- ↑ Pew Research Center: Mapping the Global Muslim Population pewforum.org. 7.10.2009. ”there are 1.57 billion Muslims of all ages living in the world today [...] Of the total Muslim population, 10–13% are Shia Muslims and 87–90% are Sunni Muslims” Viitattu 7.3.2019. (englanti)
- ↑ Pew Research Center: Mapping the Global Muslim Population pewforum.org. 7.10.2009. Viitattu 7.3.2019. (englanti)
- ↑ Robert Brenton Betts: The Sunni-Shi'a Divide: Islam's Internal Divisions and Their Global Consequences. Potomac Books, Inc., 31.7.2013. ISBN 9781612345222 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019). (englanti)
- ↑
- Breach of Faith, s. 8. Human Rights Watch, June 2005. ”Estimates of around 20 million would be appropriate” Teoksen verkkoversio (viitattu 29 March 2014).
- Asian Religions in British Columbia. University of Columbia Press. ”The community currently numbers around 15 million spread around the world” ISBN 978-0-7748-1662-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 29 March 2014).
- Juan Eduardo Campo: Encyclopedia of Islam, s. 24. Määritä julkaisija! ”The total size of the Ahmadiyya community in 2001 was estimated to be more than 10 million” ISBN 0-8160-5454-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 29 March 2014).
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Islamin suuntaukset Wikimedia Commonsissa