Ero sivun ”Saarion voimalaitosmuseo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
+perustiedot Wikidatassa |
Pelastettu 1 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.5 |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
== Historia == |
== Historia == |
||
Saarion kylän läpi [[Laatokka]]an laskevan [[Jänisjoki|Jänisjoen]] vesivoima otettiin käyttöön ensin jauhomyllyjen voimanlähteeksi. Jänisjoen Saarion koskessa oli yhteisesti omistettuja jauhomyllyjä vuodesta 1760 lähtien. Enimmillään koskessa oli kolme myllyä. Myllyjen toiminta vesivoimalla päättyi 1900-luvun alussa sähkövoimalaitoksen rakentamisen vuoksi.<ref>{{verkkoviite|osoite= https://sites.google.com/site/saarionkyla/saarion-kyla|nimike=Saarion kylä |
Saarion kylän läpi [[Laatokka]]an laskevan [[Jänisjoki|Jänisjoen]] vesivoima otettiin käyttöön ensin jauhomyllyjen voimanlähteeksi. Jänisjoen Saarion koskessa oli yhteisesti omistettuja jauhomyllyjä vuodesta 1760 lähtien. Enimmillään koskessa oli kolme myllyä. Myllyjen toiminta vesivoimalla päättyi 1900-luvun alussa sähkövoimalaitoksen rakentamisen vuoksi.<ref>{{verkkoviite|osoite= https://sites.google.com/site/saarionkyla/saarion-kyla|nimike= Saarion kylä|julkaisu= Saarion kyläsivusto|viitattu= 31.12.2022|nimeke= Arkistoitu kopio|arkisto= https://web.archive.org/web/20221231191615/https://sites.google.com/site/saarionkyla/saarion-kyla|arkistoitu= 31.12.2022}}</ref> |
||
Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus oli seuraava Jänisjoen putousten tarjoaman vesivoiman hyödyntäjä. Alueen vanhimmat vesivoimalaitokset olivat eri teollisuusyritysten rakentamia. Toisen maailmansodan päätyttyä [[Läskelä]]n (1899), [[Hämekoski|Hämekosken]] (1900) ja [[Leppäkoski (Harlu)|Leppäkosken]] (1906) voimalaitokset jäivät kuitenkin rajan taakse. Myös sähkönsiirtoa kehittettiin. Pietarilainen [[Kirovin tehdas]] (Putilovin tehdas) rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6 kV:n johdon, joka oli maamme toiseksi vanhin [[suurjänniteverkko|suurjännitelinja]].<ref name="Myllykylä-s.49"/> |
Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus oli seuraava Jänisjoen putousten tarjoaman vesivoiman hyödyntäjä. Alueen vanhimmat vesivoimalaitokset olivat eri teollisuusyritysten rakentamia. Toisen maailmansodan päätyttyä [[Läskelä]]n (1899), [[Hämekoski|Hämekosken]] (1900) ja [[Leppäkoski (Harlu)|Leppäkosken]] (1906) voimalaitokset jäivät kuitenkin rajan taakse. Myös sähkönsiirtoa kehittettiin. Pietarilainen [[Kirovin tehdas]] (Putilovin tehdas) rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6 kV:n johdon, joka oli maamme toiseksi vanhin [[suurjänniteverkko|suurjännitelinja]].<ref name="Myllykylä-s.49"/> |
||
Versio 5. elokuuta 2023 kello 14.09
| Saarion voimalaitosmuseo | |
|---|---|
 Saarion voimalaitoksen sisätila. |
|
| Tyyppi | voimalaitosmuseo, erikoismuseo |
| Sijainti | Voimalaitostie 24, Saarion kylä, Tohmajärvi |
| Perustettu | 1992 (museoksi; 1908 voimalaitos) |
| Ylläpitäjä | Tohmajärvi-seura ry |
| Kotisivut | Saarion voimalaitosmuseo |
| Koordinaatit | |
 Saarion voimalaitosmuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Saarion voimalaitosmuseo on Pohjois-Karjalan maakunnan Tohmajärvellä sijaitseva erikoismuseo. Museo toimii Jänisjoen varrella aiemmassa voimalarakennuksessa nykyisen Saarion vesivoimalaitoksen vieressä noin 10 kilometriä Tohmajärven keskustasta itään.[2][3] Saarion voimalaitos on yksi Suomen vanhimmista voimalaitoksista, jossa on yhä alkuperäiset koneistot.[4]
Vesivoimalaitos on rakennettu aiemman myllyn paikalle. Tästä muistuttaa myllynkivi museon pihassa.[3] Vuonna 1908 valmistuneen voimalaitoksen pääsuunnittelija oli N. N. Norell.[4] Voimalarakennus on punatiilinen, satulakattoinen ja siinä on yläosiltaan kaarevat, moniruutuiset ikkunat. Rakennuksen keskieurooppalaista uusgotiikan värittämää teollisuusarkkitehtuuria ilmentävät korotetut päätyfasadit ja muuraukset.[4][3] Vastaavaa on säilynyt vain Kotkan Korkeakosken (1906) koneasemalla. Rakennuksen sisällä on konesali ja katkaisijahuone kalkkirapattuine seinineen. Konesalin miljön keskeisiä elementtejä ovat suurikehäiset generaattorit ja turbiininsäätäjät. Marmoriset ohjaustaulut ovat alkuperäisiä.[4]
Historia
Saarion kylän läpi Laatokkaan laskevan Jänisjoen vesivoima otettiin käyttöön ensin jauhomyllyjen voimanlähteeksi. Jänisjoen Saarion koskessa oli yhteisesti omistettuja jauhomyllyjä vuodesta 1760 lähtien. Enimmillään koskessa oli kolme myllyä. Myllyjen toiminta vesivoimalla päättyi 1900-luvun alussa sähkövoimalaitoksen rakentamisen vuoksi.[5]
Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus oli seuraava Jänisjoen putousten tarjoaman vesivoiman hyödyntäjä. Alueen vanhimmat vesivoimalaitokset olivat eri teollisuusyritysten rakentamia. Toisen maailmansodan päätyttyä Läskelän (1899), Hämekosken (1900) ja Leppäkosken (1906) voimalaitokset jäivät kuitenkin rajan taakse. Myös sähkönsiirtoa kehittettiin. Pietarilainen Kirovin tehdas (Putilovin tehdas) rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6 kV:n johdon, joka oli maamme toiseksi vanhin suurjännitelinja.[4]
Jänisjoen hyödyntäminen voimantuotantoon kiinnosti myös Ab Wärtsilää. Yritys omisti masuunin ja valssilaitoksen seudulla. Siksi Wärtsilä hankki Jänisjoen koskista Saarionkosken ja Vääräkosken omistukseensa vuonna 1907. Yhtiö haki kuvernööriltä myös Saarionkosken rakentamislupaa ja oikeutta siitä saatavan vesivoiman käyttöön.[4]
Voimalaitoksen suunnittelutyössä näkyy viipurilaisen arkkitehti Eduard Dippellin kädenjälki. Suunnittelutyöhön osallistunut ja voimalaitoksen rakennustyötä johtamaan valmistautunut insinööri Nils Nestor Norell kuoli yllättäen heinäkuussa 1907. Voimalaitostyö jatkui rakennusmestari Pekka Wetterstrandin johdolla yhtiön omana työnä vuosina 1907–1908. lähde?
Voimalaitoksen turbiiniyksiköt ovat vaaka–akselisia, kahdella juoksupyörällä varustettuja Francis-turbiineja. Aluksi asennettiin paikoilleen kaksi 10 kV:n ruotsalaisvalmisteista (Verkstaden Kristinehamn) turbiinia ja ASEA:n (Almänna Svenska Elektriska A.–B., Västerås) generaattoria. Niiden kehittämä sähkö siirrettiin 10 kV:n suurjännitelinjaa pitkin Wärtsilän rautatehtaille. Voimalaitokseen asennettiin kolmas, suomalaisen Tampellan (Tampereen Pellava ja Rautateollisuus Oy) valmistama turbiini ja Strömberg Ab:n generaattoriyksikkö vuonna 1935.[4][6]
Wärtsilän rautatehtaat jäivät luovutetulle alueelle sodan loputtua. Saarion vesivoimalaitos jäi Suomen puolelle. Tohmajärvellä Uusi-Wärtsilässä jatkettiin raudanjalostusta vuoteen 1967. Tämän jälkeen Saarion voimalaitos tuotti sähköä paikallisverkkoon vuoteen 1984 saakka.[4]
Vanha voimalaitos pysäytettiin, kun Wärtsilä rakennutti uuden kauko-ohjatun vesivoimalaitoksen Saarionkoskeen (1984).[7][3][4] Paikallisen kyläyhdistyksen ehdotuksesta Saaren vanha voimalaitos säilytettiin ja myytiin laitteineen Tohmajärvi-Seura ry:lle. Voimalaitos kunnostettiin museoksi vuonna 1991.[4]
Lähteet
- Turkka Myllykylä: Suomen kulttuurihistorialliseti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset: Inventointi kyppi.fi. 1999. Viitattu 1.12.2019.
Viitteet
- ↑ Saarion voimalaitosmuseo (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Myllykylä s. 21
- ↑ a b c d Museot Tohmajärven kunta, tohmajarvi.fi. Viitattu 31.12.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j Myllykylä s. 49
- ↑ Arkistoitu kopio Saarion kyläsivusto. Arkistoitu 31.12.2022. Viitattu 31.12.2022.
- ↑ Myllykylä s. 50
- ↑ Vesivoimalat, Vedestä voimaa (Voimalaitostietoja omistajan verkkosivuilla) Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, pks.fi. Viitattu 31.12.2022.