Hiilihydraatiton ruokavalio

Hiilihydraatiton ruokavalio koostuu lähes yksinonmaan rasvaisesta eläinperäisestä ruoasta.

Hiilihydraatiton ruokavalio on ruokavalio, joka sisältää korkeintaan kaksi energiaprosenttia eli noin 50 kilokaloria maksassa esiintyvää hiilihydraattipitoista glykogeenia. Hiilihydraatitttomassa ruokavaliossa ei syödä muita hiilihydraattia sisältäviä ruoka-aineita. Kun ruoassa on näin vähän hiilihydraattia, ihminen menee ketoosiin, ja elimistö alkaa käyttää ketoaineita energiakseen.

Muu energia saadaan rasvasta ja eläinproteiinista. Hiilihydraatiton ruokavalio voi sisältää rasvan lisäksi lihaa, kananmunia, kalaa, kananmunia, äyriäisiä, sisäelimiä ja oliiveja.

Hiilihydraatitonta ruokavaliota voidaan myös kutsua vähähiilihydraattisen ruokavalion äärimmäiseksi muodoksi.

Ravintosisältö

Raakaa lampaanmaksaa, jossa on paljon C-vitamiinia

New Yorkin Bellevuen sairaalassa 1920-luvulla tehdyn interventiotutkimuksen mukaan kaikki ihmisen tarvitsemat ravinteet voi saada eläinperäisestä ravinnosta, kunhan se hyödynnetään riittävän tarkasti. C-vitamiinin saanti jää tosin selvästi suosituksia matalammaksi. Coloradon yliopiston tutkijat Julie Will ja Tim Byers ovat esittäneet tähän liittyen, että ihmisen C-vitamiinin tarve riippuu verensokerin määrästä: mitä vähemmän veressä on sokeria, sitä vähemmän C-vitamiinia tarvitaan.

Historiaa

Tunnetuin hiilihydraatittoman ruokavalion puolestapuhuja, joskaan ei ensimmäinen, on ollut kanadalainen löytöretkeilijä Vilhjalmur Stefansson. Hän oli Pohjois-Amerikan inuiteja tutkiessaan havainnut itsensä ja miehistönsä pysyvän terveinä ja hyvävoimaisina pelkän eläinravinnon turvin useiden vuosien ajan. Myös inuitit olivat Stefanssonin havaintojen mukaan täysin terveitä, vaikka he söivät etenkin talvisin pelkkää lihaa ja rasvaa, eivätkä pitäneet kasviksia ihmiselle sopivana ravintona. Stefanssonin mukaan inuitien ruokavalio koostui noin 50-prosenttisesti karibusta, 30-prosenttisesti kalasta, 10-prosenttisesti hylkeestä, ja loput sekalaisista riistaeläimistä ja munista.

Palattuaan Yhdysvaltoihin retkiltään Stefansson ajautui väittelyihin silloisten ravitsemusasiantuntijoiden kanssa siitä, voiko hiilihydraatittomalla ravinnolla selvitä. Stefansson ja tanskalainen tutkimusmatkailija Karsten Anderson aloittivat vuonna 1928 New Yorkissa tarkasti valvotun kokeen, jossa he söivät pelkkää eläinravintoa yhden vuoden ajan. Kalorinsa he saivat 79-prosenttisesti rasvasta ja 19-prosenttisesti proteiinista. Miesten ruokavaliota valvottiin virtsan ketoaineiden mittauksin, mikä vahvisti heidän pysyneen tunnollisesti ruokavaliollaan. Kokeen lopuksi Stefanssonin terveydentila oli pysynyt normaalina, samoin Andersonin, jonka verenpaine oli myös laskenut luvuista 140/80 lukuihin 120/80. Kummankin miehen paino oli pudonnut parilla kilogrammalla. Minkään ravintoaineen puutosta ei kummassakaan havaittu, eikä C-vitamiinin puutostaudin keripukin oireita. Stefanssonin ientulehdus parani pian kokeen alettua.

Stefansson julkaisi ruokavaliosuosituksestaan raportin vuonna 1946. Kirjasta raportoitiin laajalti sen ajan lehdissä, mutta se ei jättänyt minkäänlaista jälkeä ravitsemussuosituksiin.

Kritiikkiä

Kokonaan hiilihydraatiton ruokavalio on nykyisten virallisten ravitsemussuositusten kanssa vahvasti ristiriidassa, sillä suositukset korostavat hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden, kuten viljan, hedelmien ja kasvisten sisällyttämistä ruokavalioon.

Lähteet

• Taubes, Gary: Good Calories, Bad Calories. Anchor Books, 2007,2008. ISBN 978-1-4000-3346-1

Aiheesta muualla

• Kokonaan tai lähes kokonaan hiilihydraatittomia elintarvikkeita Fineli. Viitattu 31.5.2012.