Ero sivun ”Lykätty salamurha” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
p roska pois
 
Rivi 33: Rivi 33:
[[Luokka:Vuoden 2023 kirjat]]
[[Luokka:Vuoden 2023 kirjat]]
[[Luokka:Esseekokoelmat]]
[[Luokka:Esseekokoelmat]]
[[Luokka:Kieli]]

Nykyinen versio 25. marraskuuta 2024 kello 10.09

Lykätty salamurha
Kirjailija Markku Paasonen
Kansitaiteilija Jussi Karjalainen
Kieli suomi
Genre esseekokoelma
Kustantaja Teos
Julkaistu 2023
Ulkoasu pehmeäkantinen
Sivumäärä 135 sivua + lähdevitteet
ISBN 978-952-363-340-7
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Lykätty salamurha on kirjailija Markku Paasosen kielifilosofinen esseeteos[1]. Teoksen on julkaissut vuonna 2023 Teos. Teoksen nimi on peräisin ranskalaiselta filosofilta Maurice Blanchot’lta, jonka ajatusta, että asioiden nimeäminen hävittää asian ainutkertaisen olemisen, Paasonen kirjassa pohtii[2].

Teos on Paasosen ensimmäinen esseekokoelma, joskin hän on kirjoittanut esseistiikkaa aiemmin Nuoreen Voimaan, jonka päätoimittajakin hän on ollut.[3]

Mikko Saari ottaa arviossaan Kulttuuritoimituksessa esiin Paasosen esseen, jossa tämä käsittelee Byung-Chul Hanin ajatusta itseriistoyhteiskunnasta. Entisaikaan kuriyhteiskunnassa järjestys syntyi rangaistuksen uhalla. Paasosen mukaan kurin tilalla on nyt palkinnot, jotka asettavat rajat hyväksyttävälle ja hylättävälle. Saari tiivistää: teos on "pieni, oivaltava teos. Se on täynnä hyvin mielenkiintoista kielifilosofista pohdiskelua". Paasonen kyseenalaistaa kielen ja kirjoittamisen mielekkyyden sivistyneesti ja terävästi, sanoo Saari.[2]

Herman Raivio kirjoittaa esseekokoelmasta Kritiikin Uutisissa ja arvioi, että teosta on kypsytelty pitkään, sen on niin mietityn ja tarkasti kirjoitetun oloinen ja vastaa esseististä akateemista tekstiä.[4]

Sakri Pölönen sanoo Suomen Kuvalehdessä, että tavallisesti sanoja vyöryttävä Paasonen kuulostaa kirjassa erilaiselta kuin voisi odottaa. Hän siteeraa Paasosta itseään, joka on vähän arkaillut asia edellä menevää kirjoittamista: ”Aiemmin se on tuntunut jotenkin ankealta tavalta kirjoittaa.”[3]

  1. Arttu Seppänen, Markku Paasonen miettii muotoa liikaa. Helsingin Sanomat 28.1.2024 s. B 17
  2. a b Mikko Saari: Nimeäminen on tappamista 20.6.2023. Kulttuuritoimitus. Viitattu 28.1.2024.
  3. a b Sakri Pölönen: Pateettinen hengissä pysyttelyn merkitys 4.5.2023. Suomen Kuvalehti. Viitattu 29.1.2024.
  4. Herman Raivio: Käsitettä vastaan 12.9.2023. Kritiikin uutiset. Viitattu 29.1.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]