Ero sivun ”Valta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti aikamerkitsi lähdepyynnön. |
p Botti lisäsi: fy:Macht |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
[[fa:قدرت]] |
[[fa:قدرت]] |
||
[[fr:Pouvoir (sociologie)]] |
[[fr:Pouvoir (sociologie)]] |
||
[[fy:Macht]] |
|||
[[ko:권력]] |
[[ko:권력]] |
||
[[it:Potere]] |
[[it:Potere]] |
||
Versio 30. syyskuuta 2008 kello 16.03
Valta tarkoittaa jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin.[1] Valtakäsitteitä voidaan erottaa kaksi ryhmää: a) kvantitatiiviset ja manipulatiiviset. Niiden mukaan valta on kykyä pakottaa, alistaa tai taivuttaa tahtoonsa. Itseisarvoinen määräysvalta kuuluu tähän ryhmään. Toisaalla taas ovat b) konstitutionaaliset (perustuslailliset), organisatoriset valtakäsitteet. Niiden mukaan vallankäyttö on kykyä osoittaa ja jakaa vastuita ja velvollisuuksia sekä hoitaa asioita järjestyneesti.[2]
Vallan käsite yhteiskuntatutkimuksessa
Tavallisesti valta on fyysistä väkivaltaa tai poliittista pakkovaltaa, mutta nykysosiologiassa valta ymmärretään pelkkänä väkivaltana tai sen uhkaa laajemmassa merkityksessä. Sen mukaan valta on myös pelkkää vaikutusvaltaa.[ ]
Erilaisia yhteiskunnan emergenttejä vallan muotoja ovat:
- Marxilainen vallan käsite, kuten Antonio Gramsci sen esitteli, on kulttuurillisen hegemonian ideologia, joka vahvistaa kapitalismin ja kansakunnan merkitystä
- Feministinen vallan käsite, joka tarkoittaa patriarkaalisen vallan ilmentymiä (erityisesti raiskausmantra: "raiskauksessa on kyse vallankäytöstä eikä seksistä")
- Foucaultilainen vallan määritelmä, joka painottaa tiedon ja vallan suhdetta.
- Merkitsemättömät kategoriat on feministinen termi, joka analysoi kasvotonta vallankäyttöä ja voimakkaiden kulttuuria.
- Michael Mann (2005, 29) toteaa kirjassaan, että valtarakenteita ylläpitää inhimillinen pyrkimys saavuttaa tavoitteet, mikä kehittää moninaisia sosiaalisia verkostoja. Sosiaalisen vallan alkulähteitä ovat organisointimenetelmät ja institutionaaliset verkostot. Ideologinen valta perustuu etevämmyyteen. Taloudellinen valta perustuu teorian tai opetuksen soveltamiseen käytännössä. Sotilaallinen valta on keskitetty ja se perustuu pakkoon. Poliittinen valta on keskitettyä alueellista valtiollista valtaa tai geopoliittista ja diplomaattista valtioiden välistä valtaa. Alueellinen valtarakenne määrittyy näiden neljän vallan muodon suhteista. Välittävät verkostot lisäävät sosiaalista dynaamisuutta ja saavat aikaan kilpailevia ja toisiaan haastavia verkostoja.
Vallan neljät kasvot
Vallan neljät kasvot ovat vallan ilmenemismuotoja. Valta voi ilmetä neljällä tavalla, vastustuksen murtamisella, toimintavaihtoehtojen rajoittamisella, preferenssien muuttamisella sekä vallan muuttumisena oikeudeksi ja tottelemisen velvollisuudeksi.
- Vastustuksen murtamisessa saadaan toinen henkilö toimimaan haluamallaan tavalla henkilön vastustuksesta huolimatta.
- Toimintavaihtoehtojen rajoittamisessa vähennetään tai parannetaan vallanalaisen valintoja ja tällä tavalla saadaan henkilö toimimaan halutulla tavalla.
- Preferenssien ja arvojen muuttamisessa pyritään vaikuttamaan vallanalaisen preferenssejä ja muuttamaan hänen asenteitaan tekoa tai vallankäyttäjää kohtaan.
- Vallan muuttumisessa oikeudeksi ja totteleminen velvollisuudeksi on kyse sisäistetystä vallasta. Vallanalainen ajattelee että hänen on velvollisuus totella ja vallankäyttäjä taas pitää valtaa oikeutenaan.[3]
Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ http://www.perussuomalaiset.fi/ajankohtaista/eu_perustuslakiluento.html
- ↑ Paloheimo, Heikki & Wiberg, Matti: Politiikan perusteet. WSOY, 1996.
Kirjallisuutta
- Wiberg, Matti: Politiikka Suomessa. Porvoo Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26700-7.