Oscar Ahnfelt

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. lokakuuta 2020 kello 15.28 käyttäjän Nokiabaltic (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 12. lokakuuta 2020, perustui tähän versioon.
Oscar Ahnfelt

Oscar Ahnfelt (21. toukokuuta 1813 Gullarp, Skåne – 22. lokakuuta 1882 Karlshamn, Blekinge) oli ruotsalainen säveltäjä ja maallikkosaarnaaja.

Elämäkerta

Ahnfeltin isä oli pappi, lääninrovasti. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1829 ja opiskeli tarkoituksenaan valmistua papiksi, mutta keskeytti opiskelunsa ja meni kotiopettajaksi karlshamnilaisen kauppiaan perheeseen.

1840 Ahnfelt pääsi Tukholman kuninkaallinen musiikkikorkeakouluun, jossa hän opiskeli laulua ja kitaransoittoa. Tukholmassa hän koki uskonnollisen heräämisen kuunneltuaan Carl Olof Roseniuksen saarnoja Evankelisen Isänmaansäätiön (Evangeliska Forsterlandsstiftelsen) Betlehemkirkossa. Hän perusti myös oman musiikkikoulun, jossa hän opetti kitaransoittoa.[1] Mutta hän joutui luopumaan yrityksestään. Niinpä hän alkoi saarnata ja laulaa kokouksissa ja 1840-luvulta alkaen hän teki laajoja saarna- ja laulumatkoja eri puolille Ruotsia. Näihin aikoihin hän kehitteli itselleen 10-kielisen kitaran.[2]

Ahnfelt lauloi usein omia laulujaan ja toisten teksteihin tekemiään lauluja. Hän sävelsi useita Lina Sandell-Bergin ja Carl-Olof Roseniuksen lauluja. Laulujaan hän julkaisi vihkoina, joita ilmestyi kaksitoista ja niissä on yhteensä 200 laulua, joukossa muitakin kuin Ahnfeltin omia lauluja. Ahnfelt sai taloudellista tukea laulajatar Jenny Lindiltä, ja ensimmäisen, 1850 ilmestyneen vihkon nimi oli: ”Andeliga sånger med accompangement af Pianoforte eller Guitarre componerade samt Demeoiselle Jenny Lind vördsammast tillegnade af Oscar Ahnfelt”. Pohjolan satakielenä tunnettu Jenny Lind lauloi mielellään Ahnfeltin lauluja. Myöhemmin Ahnfelt julkaisi laulunsa yhtenä kirjana Andelida sånger av Oscar Ahnfelt. [2]

Häntä pidettiin aikansa ”hengellisenä trubaduurina”, mutta hänen saarnamatkoja ja toimintaa vastustettiin. Ruotsin kuninkaalle esitettiin, että hän säätäisi asetuksen jolla kiellettäisiin Ahnfeltin saarna- ja laulumatkat. Kerrotaan, että kuningas Kaarle XV kutsui Ahnfeltin esiintymään hoviin. Ahnfelt oli huolissaan siitä, mitä hän laulaisi kuninkaalle ja hän pyysi Sandellia kirjoittamaan tilaisuutta varten laulun. Sandell otti tehtävän vastaan ja muutaman päivän kuluttua laulu oli valmis. Kitara kainalossaan ja uusi laulu taskussaan Ahnfelt meni kuninkaanlinnaan ja lauloi Sandellin kirjoittaman laulun ”Vem klappar så sakta i aftonens frid”. Kuningas kuunteli silmät kyynelissä, ja kun Ahnfelt lopetti, tarttui kuningas Ahenfeltin käteen ja sanoi: ”Te saatte laulaa niin paljon kuin haluatte molemmissa minun valtakunnissani”. Olivathan Ruotsin ja Norja tuohon aikaan unionissa, Jos tarina on totta, on se tapahtunut joskus vuosina 1869–1870. Tosin ei olla varmoja, onko tätä tapahtunut.[3][4]

Ahnfeltin lauluja on käännetty myös englanniksi. Tunnetuin hänen lauluistaan lienee Blott en dag, ett ögoblick i sänder. Lukuisia Ahnfeltin säveltämiä lauluja on myös suomenkielisissä laulu- ja virsikirjoissa.

Ahnfeltin sävelmiä tai hänen julkaisemia sävelmiä suomenkielisissä kirjoissa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja

Ruotsin kirkon virsikirja

Hengellinen laulukirja

Seurakunta laulaa

Siionin kannel

  • 35 Uusi vuosi, armo uusi (Elias Sarkia 1921)
  • 98 Ei voi sana Herramme horjua (Hanna Rauta 1908)
  • 127 Lähemmäksi, Jeesus, sinua (Lina Sandell Berg 1867)
  • 147 Nyt on vihdoin meillä päivä (Kauko Vrikko Tamminen 1920
  • 151 Kun meillä on yhteys (Carl Olof Rosenius 1851)
  • 156 Isät kaikki, kokoo kansa (Pietari Kurvinen 1910)
  • 166 On autuuden hetki nyt (Clara Ahnfelt 1859)
  • 203 On rauhainen ilta (Lina Sandell Berg 1872)
  • 239 Syntisenä syntisparka (Sånger till lammets lof 1876)
  • 247 Oi lohduta sielua, Jeeskseni (Anders Carl Rutsröm 1754)
  • 306 Kiittäen taivaaseen, kunniaan (Antti Pitkänen 1921)
  • 311 Oi katsohan oksalla lintua puun (Sigismund Christian Dick 1868)
  • 315 Päivä vain ja hetki kerrallansa (Lina Sandell Berg 1865)
  • 339 Katso kauneutta suuren (Eija Harmanen 1995)
  • 359 Sun lapsesi olen täällä (Lars Stenbäck 1839, Carl Olof Rosenius 1848)
  • 382 On suuri ja verraton autuuteni (Julius Engström 1906)
  • 429 Joka aamu on armo uus (Lina Sandell Berg 1865)

Lähteet

  1. ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen. s. 180. Wessmans musikförlag AB Visby 2014 ISBN 978-91-8771-034-6, 2014.
  2. ↑ a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 9, 10. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964.
  3. ↑ Oskar Ahnfelt hymntime.com. Viitattu 24. 03. 2019.
  4. ↑ John Ronnås: Våra gemensamma psalmer. Om psalmbokens 325 första psalmer. Verbum Förlag. Stockholm, 1990.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oscar_Ahnfelt&oldid=19229226”