Ford Torino
| Ford Torino | |
|---|---|
 Ford Torino Cobra SportsRoof vuodelta 1969. |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat Kanada |
| Valmistaja | Ford Motor Company |
| Valmistusvuodet | 1968–1976 |
| Luokka | Mid-size |
Ford Torino on Ford Motor Companyn Pohjois-Amerikan markkinoille vuosina 1968–1976 valmistama keskikokoinen automalli, joka suunniteltiin korvaamaan suosittu Ford Fairlane. Vaikka Fairlane-mallinimeä käytettiinkin vuoteen 1971 asti, useimmissa, aivan uutta ostajakuntaa silmällä pitäen suunnitelluissa korimalleissa käytettiin Torino-nimeä.
Torino luokiteltiin Yhdysvalloissa valmistusaikanaan keskikokoiseksi (mid-size) autoksi. Se oli pienempi kuin esimerkiksi Ford Galaxie, mutta kuitenkin yli 5 metriä pitkä ja noin 2 metriä leveä. Torinoa valmistettiin useita malleja 2-ovisista sportsroofeista (vrt. viistoperä) 4-ovisiin sedaneihin, farmareihin ja huipputehokkaisiin malliversioihin. Torino valittiinkin pohjaksi Fordin NASCAR-sarjan kilpa-autoihin.
Torinon kehityksessä on nähtävissä viisi eri sukupolvea. Ensimmäistä edustivat vuosien 1968 ja 1969 mallit, jotka olivat hyvin lähellä Ford Fairlanea. Toiseen sukupolveen kuuluivat vuosimallit 1970 ja 1971, jotka olivat jo selkeästi hakeneet oman linjansa. Tämän sukupolven autot tunnettiin pääasiassa suorituskyvystään. Kolmannessa sukupolvessa tapahtui iso teknillinen muutos: itsekantavasta korirakenteesta siirryttiin rungolliseen. Sukupolvea edusti vuosimalli 1972. Neljänteen sukupolveen voidaan laskea vuosimalli 1973, jossa oli uudelleen suunniteltu maski ja isommat turvapuskurit. Vuosimallit 1974–1976 lasketaan viimeiseen, viidenteen sukupolveen, jossa oli taas uudenlainen maski, takana isommat turvapuskurit ja uudelleensuunnitellut perävalot.
Ford Torino -mallistossa oli monia vaihtoehtoja perheautosta rajuihin Cobran huipputehoisiin malleihin. Se säilynee autoharrastajien muistoissa luonteenomaisesta tyylistään. Muskeliautomarkkinoilla se ei yltänyt suosiossa 1968–1972 Chevrolet Chevellen lukuihin, mutta oli hinnaltaan edullisempi kuin esimerkiksi vastaavat Dodge Charger, Plymouth Roadrunner ja Plymouth Superbird
1968
Ensimmäinen Torino oli kooltaan isompi kuin edellisen vuoden Fairlane, esitellen uuden kattolinjauksen viistoperä-mallissa sekä uuden 2-ovisen hardtopin (2D HT), jota Ford kutsui formal roofiksi erotuksena viistoperästä, joka Fordin termistössä tunnettiin sportsroofina. Torino rakennettiin alusta lähtien tehokkaaksi ja mukavaksi sport sedaniksi vakiovarusteena V8-moottorit 302:sta isolohko 390:een asti. Vuonna 1969 esiteltiin vielä kuuluisa 428 Cobra Jet
Vuoden 1968 Torinoa sai useina malleina: 2-ovinen viistoperä, 2- ja 4-oviset hardtopit, station wagon -farmarimalli ja 2-ovinen avomalli. Myös Ford Ranchero -avolavan etupäänä käytettiin Torinon peltiosia. Fairlane-nimeä käytettiin Torinon halvimmasta mallista. Nämä Fairlanet erosivat Torinoista paitsi ulkonäöltään, myös varustetasoltaan ja sisustukseltaan. Torino GT oli Torinon deluxe-malli vakiovarusteina muun muassa kylkien vauhtiviivat, erikoisvanteet, erikoisrenkaat ja V8-moottori 302:sta pikkulohkosta FE-sarjan 390:een. Lisävarusteena oli saatavana myös 4-vaihteinen lattiakäsivaihteisto. 1968 Torino GT:tä toimitettiin myös mallivuoden aikana julkistetulla FE-sarjan 428 Cobra Jetillä. Kirjallisuudessa mainitaan myös yksittäisiä yksilöitä 427 cid Cobra -moottorilla, 4-kurkkuisella kaasuttimella ja hydraulisilla venttiilinnostimilla. Malli lienee äärimmäisen harvinainen.
1969
1969 Torinossa oli samat korimuodot ja mallimääritelmät kuin edellisenä vuonnakin. Muiden mallien lisäksi esiteltiin Torino Cobra, joka oli suunniteltu nopeaan ajoon yhdellä tehokkaimmista koskaan rakennetuista moottoreista. Saatavana joko 2-ovisena hardtopina tai viistoperänä, Cobrassa oli vakiona isolohko 428 Cobra Jet, josta saatiin 335 hevosvoimaa 440 paunan väännöllä (3400 rpm). Kaasuttimena oli 735 cfm. Vakiovaihteistona oli myös 4-vaihteinen Toploader-lattiakäsivaihteisto, kaksoispakoputket, jäykistetty alusta ja tehtaan kuppi-istuimet. Optiona sai vielä ram air -ilmanottosysteemin konepeltiin ja Traction-Lok-lukkoperän.
Oma lukunsa Fordin kilpailuhistoriassa on Ford Torino Talladega, jota valmistettiin vain vuonna 1969. Auto rakennettiin virtaviivaiseksi muun muassa pidentämällä keulaa ja rata-ajo-ominaisuuksia haettiin madaltamalla alustaa tuumalla. Torino Talladega olikin NASCAR-sarjan hallitsija kuuluisan "Aero Wars" -kauden aikana, jolloin kilpailuetu haettiin nimenomaan aerodynamiikalla, moottoreiden ollessa eri valmistajilla suunnilleen samantasoisia.
1970–1971
Vuosien 1970 ja 1971 Torinoissa nähtiin aivan uusi aerodynaamisempi, matalampi, pidempi ja leveämpi kori. Vuonna 1970 esiteltiin sekä uusi 351 Cleveland -moottori että myös uudet 429 Thunder Jet, 429 Cobra Jet ja 429 Super Cobra Jet -moottorioptiot. 429 Cobra Jetistä irtosi tehdasvireisenä 360 hv ja 5 lisähevosvoimaa ram air -optiolla. Muita moottorivaihtoehtoja olivat edelleen 302, 351W ("Windsor"). Kuuluisa "shaker hood" -ilmanotto oli saatavilla 351C:hen sekä kumpaankin Cobra Jetiin.
GT ja Cobra olivat saatavilla myös Hurstin 4-vaihteisella manuaalivaihteistolla, takaikkunaritilällä, erikoismuotoillulla kierroslukumittarilla, 3-puolaratilla, korkeilla kuppipenkeillä, 15” Magnum 500 -kromivanteilla ja Traction-Lok-perällä. Hyvin suosittu optio oli automaattisesti koneen alipaineella esiintulevat ajovalot, jotka myös automaattisesti sulkeutuivat sammutettaessa kone. Piilovalot löytyivät vakiona Torino Brougham -mallista, GT:hen ne sai lisävarusteena. GT:ssä oli myös konepeltiin muovattu valeskooppi. Torino GT ja Ranchero GT olivat myös saatavissa laser-kylkiviivoilla.
Ford Falconin viimeinen vuosimalli oli 1969. Vuoden 1970 alussa Ford myi halvempaa 1969-mallista Ford Falconia maaliskuun loppuun saakka, jolloin myyntiin tuli 1970 ½ Falcon Torinon hardtop-korilla. Auton tunnisti hyvin esimerkiksi karmista etuikkunoiden ympärillä ja B-pilareiden olemassaolosta. Vakiovoimanlähteenä oli suora kuutonen, mutta optiona siihen sai kaikki muutkin moottorivaihtoehdot. Korimalleja oli saatavana 2D Sedan sekä 4D Sedan.
Torino Falconista oli myös harvinainen 4D STW -versio, johon oli saatavilla kaikki Torino-mallisarjan lisävarusteet aina 429 CJ -moottoriin asti.
Ford Fairlane käytti myös samaa 1970–1971-koria, ja viimeinen (USA) Fairlane valmistettiin vuonna 1970.
Vuoden 1971 Torinoissa ei ollut juurikaan muutoksia edelliseen vuosimalliin. Moottoritehot laskivat hieman vuodesta 1970 ja Cobra-mallin tekniikka vaihtui 351C:n vahvistettuun ja paranneltuun Cobra Jet -versioon.
Vuosien 1970 ja 1971 Torinot tarjosivat laajan valikoiman ostajille. Perheellisille tai ylellisyyttä haluaville Torino Brougham tarjosi tilaa ja mukavuutta urheiluauton muotoilulla. Vuoden 1970 Torino äänestettiinkin Motor Trend Magazinen vuoden autoksi.
1972
Vuoden 1972 Torino oli jälleen täysin uusi muotoilultaan, varsinkin maskuliininen “kalansuu”–maski herätti yleistä kiinnostusta. Paljon edeltäjiään isommaksi ja turvallisemmaksi rakennetussa Torinossa oli enemmän metallia kuin aiemmin. Teknillisesti suurin muutos oli siirtyminen itsekantavasta korirakenteesta rungolliseen.
Vuonna 1972 Torino Convertible putosi mallistosta ja saatavilla oli 2-oviset hardtop- ja viistoperäiset mallit sekä 4-oviset ja farmarimallit. Lisäksi uutena mallinimenä tulivat ”Gran Torino” ja ”Gran Torino Sport” korvaamaan edeltävän ”GT”:n. Torino Convertible ja Torino Cobra -malleja ei sen sijaan enää vuonna 1972 tehty. Nämä Torinot olivat edelleen huipputehokkaita autoja, mutta päästömääräykset olivat pienentäneet konetehoja. Konevaihtoehdot muodostuivat 250 suorasta kuutosesta (muissa kuin farmari- ja Sport-malleissa, joissa perusmoottori oli 302 V8) ja useista 335-sarjan moottoreista, kuten 351 Cleveland, 351 Cleveland Cobra Jet ja 400, isoimpana 385-sarjan 429. Nyt tehokkain kokoonpano oli 351 Cleveland Cobra Jet 4-pulttisella alakerralla, ram airilla ja optiona saatavalla 4-pykäläisellä Hurst-käsivaihteella. 400 ja 429 moottorivaihtoehdot olivat saatavilla ainoastaan automaattivaihteistolla varustettuna.
Omaleimainen muotoilu takasi Torinolle erinomaiset arvostelut. Vaikkakaan eivät aivan yltäneet edellisten vuosien huipputehoihin, nämä Torinot olivat silti erittäin suorituskykyisiä.
1973
Vuoden 1973 mallissa oli samat korilinjat ja optiot kuin edellisvuoden mallissa, vain keula oli muuttunut vastaamaan uusia törmäysvaatimuksia ja näkyi maskin kantikkaampana muotoiluna.
1974–1976
Vuonna 1974 Torinon ulkomuoto muuttui taas. Korin linjat olivat hyvin samantapaiset kuin 1972/–1973 malleissa, maski oli kuitenkin muotoiltu uudelleen, samoin takavalot. Uusien määräysten mukaiset massiiviset turvapuskurit leimasivat auton olemusta. Painopiste oli siirtymässä enemmän turvallisuuteen ja mukavuuteen suorituskykyoptioiden karsiutuessa vuoteen 1976 mennessä. Sportsroof-mallia ei enää ollut, ja 1974 oli viimeinen vuosi, jolloin 351 Celeveland Cobra Jetiä oli saatavilla 4-vaihteisen käsivaihteiston kanssa. 429-moottorivaihtoehto korvautui 460:llä, jossa oli vakiona kaksoispakoputket ja jonka sai ainoastaan automaattivaihteistolla.
Vuoden 1975 ja 1976 malleissa oli hyvin vähän muutoksia edelliseen.
Vuoden 1976 puna-valkovärityksellä varustettu Gran Torino nähtiin suositussa televisiosarjassa Starsky ja Hutch. Autoa kysyttiin Fordilta siinä määrin, että televisiosarjan lisävarustein ja väritykselläTorinoita valmistettiin 1 000 kappaleen sarja. Vuoden 1976 Torino oli viimeinen Torino-mallisarjasta. Sen jälkeen sen korvasi vielä kolme vuotta LTD-nimi ja -mallisarja. Myös 1977 Ford Thunderbird pohjautui Torinon koriin.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ford Torino Wikimedia Commonsissa
Ford Motor Companyn Yhdysvalloissa myymä tai valmistama mallisto