Fredrik VII
Fredrik VII (6. lokakuuta 1808 – 15. marraskuuta 1863) oli Tanskan kuningas. Hän oli vallassa vuodesta 1848 aina kuolemaansa asti. Hän oli Tanskan Oldenburgin suvun viimeinen monarkki ja myös viimeinen monarkki, joka hallitsi absoluuttisessa monarkiassa. Vuonna 1849 hän julkaisi itsevaltiuden kumonneen perustuslain. Perustuslaki oli vapaamielinen ja se loi Tanskalle muun muassa kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen.[1]
Fredrikillä oli vaikeuksia ulkopolitiikassa, kun Tanska joutui sotaan Slesvig-Holsteinin tilanteen vuoksi vuonna 1864.[1]
Fredrik oli Kristian VIII:n poika.[1]
Fredrik VII onnistui tekemään itsestään yhden aikansa pidetyimmistä kuninkaista. Syynä tähän oli todennäköisesti se, että hän luopui absolutismista, mutta myös hänen persoonallisuutensa teki kansaan vaikutuksen. Heikkouksistaan huolimatta, muun muassa mytomania ja alkoholismi, hän oli lahjakas näyttelijä. Hän osasi olla kansanläheinen ja sydämellinen. Lukuisilla matkoillaan hän vaali kontakteja kansalaisten keskuudessa.
| Edeltäjä: Kristian VIII |
Tanskan kuningas 1848-1863 |
Seuraaja: Kristian IX |
Lähteet
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2