Hopeaa rajan takaa (elokuva)
| Hopeaa rajan takaa | |
|---|---|
| Ohjaaja | Mikko Niskanen |
| Käsikirjoittaja |
Mikko Niskanen Martti Saarikivi |
| Perustuu | Esa Anttalan romaaniin Hopeaa rajan takaa 1961 |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä | Erkki Ertama |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Juho Gartz |
| Lavastaja | Arno Carlstedt |
| Pääosat |
Jaakko Pakkasvirta Spede Pasanen Veikko Kerttula |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi |
| Ensi-ilta | 1963 |
| Kesto | 76 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hopeaa rajan takaa on vuonna 1963 valmistunut Mikko Niskasen ohjaama elokuva. Se pohjautuu Esa Anttalan romaaniin Hopeaa rajan takaa vuodelta 1961, joka taas perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin[1]. Elokuvan tuotti Mauno Mäkelän Fennada-Filmi. Se sai ensi-iltansa 20. syyskuuta 1963 Helsingissä Tuulensuussa ja Rexissä.
Tuotanto
Elokuvan tekoaikaan oli näyttelijälakko, ja kaikki näyttelijät olivat siten Näyttelijäliittoon kuulumattomia,[2] kuten Pertti "Spede" Pasanen, jonka harvoja merkittäviä roolitöitä Hopeaa rajan takaa oli muissa kuin hänen omissa elokuvissaan ja hyvin harvoja vakavan elokuvan roolejaan yleensäkään. Niskanen kehuu muistelmissaan Vaikea rooli Pasasta lahjakkaaksi ja ammattitaitoiseksi näyttelijäksi[1].
Jälkituotantovaiheessa elokuvasta poistettiin ulkoministeriön valvonnassa kohtaus, jossa Wist pakottaa neuvostoliittolaisen rajapartion perääntymään pistoolilla uhaten[1].
Arviot
Erään kriitikon mukaan elokuva on paitsi jännittävä, myös uskottava[3].
Juoni
Elokuvassa eletään välirauhan aikaa Suomessa. Kaksi nuorta miestä, Wist (Pakkasvirta) ja Anttala (Kerttula), päättävät hakea rajan taakse Uudellekirkolle Kannakselle jääneeseen Wistin entiseen kotitaloon kätketyn hopea-aarteen. Ensi yrityksellä suomalaiset rajavartijat pidättävät miehet, ja heitä kuulustellaan vakoojiksi epäiltyinä. Toiselle yritykselle he ottavat avukseen hopeaa kantamaan tuttavansa Paukun (Pasanen). Rajan takana he joutuvat lukuisia kertoja tekemisiin neuvostosiviilien kanssa ja pelastuvat monta kertaa täpärästi neuvostoliittolaisilta rajavartijoilta ja sotilailta. He palaavat hopea-aarteen kanssa Suomeen, ja viimeiset sadat metrit he juoksevat raja-aidalle luotisateessa rajavartijoiden takaa-ajamina.
Tausta
Elokuva ja kirja perustuvat tositapahtumiin, mutta Anttala ei kerro koko tarinaa. Hän jätti mainitsematta, miten Eugen Wist onnistui hankkimaan Kannaksen sotilaskartat ja kulkuluvat rajaseudulle: partio oli liikkeellä Päämajan ulkomaanosaston Viipurin alatoimiston (osasto Vehniäinen, myöhemmin 1./Er. P 4) toimeksiannosta, ja sen virallisena tehtävänä oli sotilastiedustelu Karjalankannaksella tapahtuvaa hyökkäystä varten. Lassi Saressalon numeroinnissa partion tunnus on 1/1.lähde tarkemmin?
Partio liikkui siviilipuvuissa, ja siihen kuuluivat kersantit Urpo Lempiäinen (Anttala) ja Eugen Wist sekä vänrikki Toivo Paavilainen ("Paukku"). Partionjohtajana toimi Wist, vaikka Paavilaisella oli korkeampi sotilasarvo.lähde?
Miehet ylittivät rajan 4.6.1941 Nuijamaan Myräjärven itäpuolelta ja onnistuivat harhauttamaan takaa-ajajat. Sieltä he jatkoivat matkaansa metsiä ja metsäteitä pitkin Uudellekirkolle tiedustellen matkallaan teiden ja rautateiden liikenteen. Uudellakirkolla he kävivät ensin Lempiäisen kotikylässä Kirstinälässä. Seuraavana yönä he kävivät kaivamassa hopeakätkön esiin Wistin kotoa Halolanjärven eteläpuolella olevasta Piispalankylästä. Partio palasi takaisin samaa tietä kuin se oli mennytkin käyttäen hyväkseen menomatkalla tekemiään ruokakätköjä. Rajan partio ylitti 16.6.lähde?
Sekä elokuvassa että kirjassa Lempiäinen liioittelee "Paukun" huonoa kuntoa. Vain kaksi viikkoa hopearetken päättymisen jälkeen Paavilainen lähti uudelle kaukopartiomatkalle, vaikka hänet olisi siirretty osastosta pois, jos hänen kuntonsa olisi vaarantanut edellisen partion. Tältä kersantti Ilmari Tolvasen johtamalta retkeltä Kivennavalle (partio 13/1) hän ei palannut: partio joutui väijytykseen yrittäessään ylittää venäläisten linjoja paluumatkallaan, jolloin Tolvanen ja Paavilainen kaatuivat.lähde?
Lähteet
Aiheesta muualla
- Saressalo, Lassi: Päämajan kaukopartiot jatkosodassa. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13989-0.
- Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963