Laura Chinchilla
| Laura Chinchilla | |
|---|---|
 Laura Chinchilla vuonna 2010. |
|
| Costa Rican presidentti | |
|
8. toukokuuta 2010 – 8. toukokuuta 2014
|
|
| Varapresidentti | Alfio Piva |
| Edeltäjä | Óscar Arias |
| Seuraaja | Luis Guillermo Solís |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1959 |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Liberación Nacional |
 Nimikirjoitus |
|
Laura Chinchilla Miranda (s. 28. maaliskuuta 1959)[1] on costaricalainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä 2010–2014. Hän oli Costa Rican ensimmäinen naispuolinen presidentti.
Chinchilla on opiskellut valtiotieteitä Costa Rican yliopistossa ja jesuiittojen ylläpitämässä Georgetownin yliopistossa Yhdysvalloissa.[2]
Chinchilla on toiminut maansa oikeusministerinä ja varapresidenttinä. Vuoden 2010 presidentinvaalissa hän oli Partido Liberación Nacional -vasemmistopuolueen ehdokkaana. Myös väistyvä presidentti Óscar Arias edusti PLN:ää.[3] Ariasin kaudella maalla meni taloudellisesti hyvin, ja Chinchillan suurin vaalivaltti oli lupaus Ariasin linjan jatkamisesta.[4] Hän lupasi myös taistella huumerikollisuutta vastaan. Chinchilla sai vaaleissa noin 47 prosenttia äänistä, mikä riitti valintaan suoraan ensimmäisellä kierroksella. Hän sai eniten ääniä jokaisessa seitsemässä provinssissa.[5]
Chinchilla on naimisissa ja hänellä on yksi, vuonna 1996 syntynyt poika.[1] Hän vastustaa homoavioliittoja ja aborttia.[6]
Lähteet
- ↑ a b Veronique de Miguel: Laura Chinchilla: Is honesty enough for Costa Rica? VOXXI. 14.8.2012. Viitattu 8.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Laura Chinchilla puede ser la décima presidenta del continente EFE (espanjaksi)
- ↑ Keski-Amerikka saamassa ensimmäisen naispresidentin Helsingin Sanomat 7.2.2010
- ↑ Costa Rica poised to elect first woman president Reuters 4.2.2010
- ↑ Costa Rica elects first female president in landslide victory Guardian 8.2.2010
- ↑ Country profile: Costa Rica BBC News 9.2.2010.
Aiheesta muualla
- Costa Rica's new president: After Arias - Tax increases, trade deals and antidisestablishmentarianism The Economist 6.5.2010. (englanniksi)
| ||||||||||
