Gérard Depardieu
| Gérard Depardieu | |
|---|---|
 Gérard Depardieu Cannesin elokuvajuhlilla 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Gérard Xavier Marcel Depardieu |
| Syntynyt | 27. joulukuuta 1948 Châteauroux, Indre, Ranska |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Élisabeth Depardieu (1971–1996) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1971– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Gérard Xavier Marcel Depardieu 
kuuntele ääntämys (ohje) C.Q. (s. 27. joulukuuta 1948) on ranskalaissyntyinen, nykyään venäläinen näyttelijä. Depardieu vaihtoi kansalaisuutensa protestina Ranskan verotukselle.[1]
Hänen näyttelijänuransa alkoi 1970-luvulla, ja 1980-luvun alkuun mennessä hän oli jo Ranskan tunnetuimpia näyttelijöitä. Depardieu sai paljon huomiota näytellessään Fanny Ardantin kanssa François Truffaut’n elokuvassa Kohtalokas nainen (La Femme d’à côté, 1981) ja voitti ensimmäisen César-palkintonsa pääosastaan elokuvassa Viimeinen metro (Le Dernier métro) samana vuonna. Hänen tunnetuin englanninkielinen elokuvansa on Peter Weirin ohjaama Green Card, jonka toista pääosaa esitti Andie MacDowell.
Laaja-alainen Depardieu on Ranskan johtavia luonnenäyttelijöitä – ja myös parhaiten palkattuja. Näyttelemisen ohella hän on myös ohjannut ja tuottanut elokuvia.
Yksityiselämä
Depardieu syntyi viisilapsisen perheen keskimmäisenä Châteauroux’n kaupungissa, Indren departementissa. Hän löysi tiensä teatteriin sattumalta, mutta siitä tuli heti hänen intohimonsa.
Gérard Depardieun ensimmäinen vaimo oli Élisabeth Depardieu, jonka kanssa hän sai kaksi lasta, Guillaumen ja Julien. Pari erosi vuonna 1996 oltuaan naimisissa 25 vuotta. Avioliittonsa jälkeen Depardieulla oli suhde näyttelijätär Carole Bouquet’n kanssa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Hänen poikansa Guillaume kuoli Romaniassa saamaansa keuhkokuumeeseen 13. lokakuuta 2008.
Gérard Depardieu on asunut 7. joulukuuta 2012 lähtien Estaimpuisin kaupungissa, Belgiassa verotuksellisten syiden takia.[2] Depardieu asetti Pariisin-talonsa myyntiin. Vuonna 1820 valmistuneesta pikkupalatsista pyydetään Le Parisien -lehden tietojen mukaan 50 miljoonaa euroa. Hän ilmoitti vuoden 2012 lopulla muuttavansa Belgiaan protestoidakseen sosialistihallituksen yli miljoona euroa ansaitsevien veronkiristystä.[3] Vuoden 2013 alussa ilmoitettiin, että Venäjä myönsi Depardieulle Venäjän kansalaisuuden. Depardieu oli aiemmin luopunut Ranskan kansalaisuudesta protestina rikkailta perittävää 75 % veroa vastaan.[4] Depardieu otti passin vastaan ja näin hänestä tuli Venäjän kansalainen.[5]
Filmografiaa
- Teräsvaari (Le Viager, 1971)
- Mafian kostaja / Pahan ilman lintu (La Scoumoune, 1972)
- Rikoskierre (Deux hommes dans la ville, 1972)
- Rakkaani ryöstää pankkeja (Pas si méchant que ça, 1974)
- Riipukset (Les Valseuses, 1974)
- Stavisky – ihana lurjus (Stavisky, 1974)
- Ystäväpiiri (Vincent, François, Paul... et les autres, 1974)
- Rakastan, en rakasta (Je t'aime moi non plus, 1976)
- Viimeinen nainen (La dernière femme, 1976)
- 1900 (1900, 1976)
- Sittenkin rakastan sinua (Dites-lui que je l'aime, 1977)
- Alaston serkku (Ciao maschio, 1978)
- Stop – mutka matkassa (L'Ingorgo – Una storia impossibile, 1979)
- Kylmät alkupalat (Buffet froid, 1979)
- Amerikan setä (Mon oncle d'Amérique, 1980)
- Loulou – rakastettuni (Loulou, 1980)
- Viimeinen metro (Le Dernier métro, 1980)
- Raaka peli ratkaisee / Valitse aseesi (Le Choix des armes, 1981)
- Kohtalokas nainen (La Femme d'à côté, 1981)
- Kovan onnen kaksikko (La Chèvre, 1981)
- Kosto Marseillessa (Le Grand frère, 1982)
- Danton (Danton, 1982)
- Kuutamo katuojassa (La Lune dans le caniveau, 1983)
- Le tartuffe (Le tartuffe, 1984)
- Police (Police, 1985)
- Nainen tai kaksi (Une femme ou deux, 1985)
- Iltapuku (Tenue de Soirée, 1986)
- Jean de Florette / Katkeruuden lähde (Jean de Florette, 1986)
- Kovan onnen pakomatka (Les Fugitifs, 1986)
- Paholaisen auringon alla (Sous les soleil de Satan, 1987)
- Camille Claudel (Camille Claudel, 1988)
- Liian kaunis sinulle! (Trop belle pour toi, 1989)
- Tahdon kotiin (I Want to Go Home, 1989)
- Cyrano de Bergerac (Cyrano de Bergerac, 1990)
- Uranus (Uranus, 1990)
- Green Card (Green Card, 1990)
- Kiitos elämä (Merci la vie, 1991)
- Isäni, sankarini (Mon père, ce héros, 1991)
- Kaikki elämän aamut (Tous les matins du monde, 1991)
- 1492 – paratiisin valloitus (1492: Conquest of Paradise, 1992)
- Germinal (Germinal, 1993)
- Isän tyttö (My Father the Hero, 1994)
- Eversti Chabert (Le Colonel Chabert, 1994)
- Pahan pyöveli (La Machine, 1994)
- Elisa (Élisa, 1995)
- Suojelusenkelit (Les anges gardiens, 1995)
- Kuin taivaan tähdet (Unhook the Stars, 1996)
- Hamlet (Hamlet, 1996)
- Rautanaamio (The Man in the Iron Mask, 1998)
- Monte Criston kreivi (Le Comte de Monte Cristo, 1998) – mini-tv-sarja
- Asterix ja Obelix vastaan Caesar (Astérix et Obélix contre César, 1999)
- Silta (Un pont entre deux rives, 1999)
- Balzac – intohimojen elämä (Balzac, 1999)
- Vatel (Vatel, 2000)
- Kurjat (Les Misérables, 2000) – mini-tv-sarja
- 102 dalmatialaista (102 Dalmatians, 2000)
- Kaappi (Le Placard, 2001)
- CQ (CQ, 2001)
- Vidocq ja neitsytmurhat (Vidocq, 2001)
- Vihollinen naapurissa (Concorrenza sleale, 2001)
- Asterix ja Obelix: Tehtävä Kleopatra (Astérix & Obélix: Mission Cléopâtre, 2002)
- Dina (I Am Dina, 2002)
- City of Ghosts (City of Ghosts, 2002)
- Crime Spree (Crime Spree, 2003)
- Turpa kiinni! (Tais-toi!, 2003)
- Vallan piiri (36 Quai Des Orfévres, 2004)
- Renttu ja ruusut (Boudu, 2005)
- Last Holiday (Last Holiday, 2006)
- Pariisi, rakkaudella (Paris, je t'aime, 2006)
- Pariisin varpunen – Edith Piaf (La Môme, 2007)
- Asterix olympialaisissa (Astérix aux Jeux Olympiques, 2008)
- Babylon A.D. (Babylon A.D., 2008)
- Diamant 13 (Diamant 13, 2009)
- Päiväni Margueritten kanssa (La Tête en Friche, 2010)
- Potiche – aivovaimo (Potiche, 2010)
- Un baiser papillon (Un baiser papillon, 2011)
- Rasputin (Raspoutine, 2011)
- Asterix ja Obelix Britanniassa (2012)
- Piin elämä (2012)
- Marseille (2016)
Palkinnot
Depardieu on nimitetty ennätykselliset 14 kertaa parhaan miespääosan César-ehdokkaaksi ja hän on voittanut sen kahdesti: vuonna 1980 roolistaan elokuvassa Le Dernier Métro ja 1990 roolistaan Cyrano de Bergeracissa. Hän sai roolistaan Cyrano de Bergeracissa myös parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Hän on voittanut myös seuraavat palkinnot:
- 1985: Paras miespääosa: Venetsian elokuvajuhlilla roolista elokuvassa Police
- 1988: Paras miespääosa: Cannesin elokuvajuhlilla roolista elokuvssa Camille Claudel
- 1990: Paras miespääosa: Golden Globe -palkinto roolista elokuvassa Green Card
- 1997: Kultainen leijona -kunniapalkinto Venetsian elokuvajuhlilla
Teokset
- Lettre Volées. J.-C. Lattès, 1988.
Lähteet
- ↑ Närkästynyt Gerard Depardieu luopuu Ranskan passistaan. Kaleva, 16.12.2012. Kaleva Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2013.
- ↑ Sparks, Ian: Gerard Depardieu moves to tiny tax haven in Belgium just 800 YARDS from border where a third of people are French citizens dodging Hollande's high taxes Daily Mail Online. 10.12.2012. Viitattu 25.12.2018.
- ↑ Tiessalo, Raine: Näyttelijätähti Depardieu myy taloaan 50 miljoonalla 13.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 13.12.2012.
- ↑ Russia grants Depardieu citizenship for tax exile France24. 3.1.2013. Viitattu 25.12.2018.
- ↑ Hanhivaara, Jussi: Depardieu otti vastaan Venäjän passin Yle Uutiset. 6.1.2013. Viitattu 25.12.2018.
Aiheesta muualla
- Gérard Depardieu Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
