Matti Kurikka

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. tammikuuta 2020 kello 19.03 käyttäjän Velivieras (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 11. tammikuuta 2020, perustui tähän versioon.
Matti Kurikka
Matti kurikka vuoden 1900 paikkeilla.
Matti kurikka vuoden 1900 paikkeilla.
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1863
Tuutari, Inkeri, Venäjän keisarikunta
Kuollut1. lokakuuta 1915 (52 vuotta)
Westerly, Rhode Island, Yhdysvallat
Ammatti toimittaja, kirjailija
Muut tiedot
Järjestö SDP

Matti Kurikka (24. tammikuuta 1863 Tuutari, Inkerinmaa – 1. lokakuuta 1915 Rhode Island, Yhdysvallat) oli inkerinsuomalainen lehtimies ja teosofis-sosialistinen kirjailija sekä utopisti.

Elämänvaiheet

Kaarlo Karin pilapiirroksessa Eetu Salin edustaa työväenliikkeen maltillista linjaa, mutta Matti Kurikka kumoaa tämän kirjoitukset. Matti Meikäläinen 17. helmikuuta 1899.
Nuori Matti Kurikka kuvattuna 16. syyskuuta 1877.[1]

Kurikka syntyi varakkaaseen maanviljelijäperheeseen; isä Aatami Kurikka oli valistunut ja kansallisesti herännyt maanviljelijä, äiti oli nimeltään Anna Pöyhönen.[2] Kurikka aloitti filosofian opinnot ja avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1886 Anna Palmqvistin kanssa.[2] Vuonna 1888 hänestä tuli Viipurin Sanomien toimittaja ja myöhemmin omistaja. Lehti ajautui kuitenkin vararikkoon ja Kurikka menetti koko omaisuutensa. Vuonna 1887 ilmestynyt Kurikan Pilvenhattaroita-niminen kirja joutui takavarikkoon, koska Kurikka väitti Syvällä tammen juuret -nimisessä kirjan kertomuksessa inkeriläisen kansantarinan perusteella, että Venäjän keisari Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika.[3]

Kurikka toimi Työmies-lehden päätoimittajana 1897–1899. Työmiehen myötä Kurikasta tuli aktiivinen työväenliikkeen toimija, jonka sosialismi oli omanlaisensa sekoitus tolstoilais-utopistis-teosofis-sosialistisia ajatuksia. Toukokuussa 1899 Kurikka luennoi Helsingissä innostuneelle kuulijakunnalle haaveestaan ihanneyhteiskunnan toteuttamisesta. Hanketta varten perustettiin ”Kalevan Kansa” -niminen yhdistys, ja se perustikin suomalaissiirtokunnan Chillagoen kaivoskaupungin liepeille Queenslandiin Australiaan. Kokeilu kuitenkin epäonnistui täysin epäkäytännöllisen Kurikan johdolla ja jäi käytännössä vain kymmenen kuukauden mittaiseksi telttaleiriksi, jossa suomalaiset raivasivat metsää ja valmistivat ratapölkkyjä ankeissa oloissa.[4]

Kurikka muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1900, kun hänen edustamansa linja oli jäänyt häviölle vuotta aikaisemmin Turussa järjestetyssä Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa.[5] Kurikan johdolla perustettiin uutta siirtokuntaa varten Kalevan Kansa Colonization Company ja sanomalehti Aika.[6] Kalevan Kansa sai marraskuussa 1901 hankittua 11 000 hehtaaria maata Malcolm Islandilta (Malkosaari), joka sijaitsee Kanadan länsirannikolla mantereen ja Vancouverinsaaren salmessa Brittiläisessä Kolumbiassa. Tänne perustettiin Sointula, osuustoimintaan ja yhteistoimintaan perustuvaa ihanneyhteisö. Kurikka valittiin Sointulan presidentiksi. Sointula kuitenkin kaatui talousvaikeuksiin ja riitelyyn, ja Kurikka joutui jättämään yhteisön lokakuussa 1904. Sointula meni vararikkoon seuraavana vuonna.

Sointulasta lähteneiden 24 poikamiehen kanssa Kurikka perusti Sammon Takojat -siirtokunnan, joka sijaitsi 50 kilometrin päässä Vancouverista. Siirtokunta eli enemmän tai vähemmän kituuttaen vuosina 1905–1912, mutta Kurikka lähti jo keväällä 1905 luentomatkalle ja palasi syyskuussa Suomeen. Suomessa hän aktivoitui politiikassa ja oli aloitteentekijänä työväen yhtymisessä suurlakkoon.

Joulukuusta 1905 alkaen Kurikka toimitti Elämä-lehteä, jossa hän toi ajatuksiaan julki. Lehden ensimmäisessä numerossa hän kertoi muun muassa vastustavansa marxismia ja pyrkivänsä "toteuttamaan sosialistista yhteiskunta-oppia teosofiian kirkkaassa valossa".[7] Lehden ja Kurikan ympärille kerääntyi kannattajajoukko, jota kutsuttiin elämäläisiksi. Elokuussa 1906 Kurikka valittiin elämäläisten tuella Sörnäisten työväenyhdistyksen edustajaksi SDP:n Oulun puoluekokoukseen.[8] Kurikan edustusoikeus kuitenkin evättiin äänestyksellä kokouksen ensimmäisenä päivänä 20. elokuuta. Hän oli ehdotuksen tehneen järjestysvaliokunnan mukaan asettunut julkisesti "vastustamaan sosialidemokratian oppeja ja vahingoittamaan puoluetta". Asiasta käydyssä keskustelussa Kurikkaa puolusti kaksi puhujaa. Kun oli aika äänestää Kurikan erottamisesta, hän päätti erota itse ja perustaa uuden puolueen.[9] Suomen Sosialistinen Reformipuolue perustettiin 21. elokuuta.[10] Kurikka kertoi puolueensa taistelevan sekä kapitalistis-kirkollista vanhoillisuutta että SDP:n materialistis-anarkistista suuntausta vastaan.[11] Kurikka valittiin puoluevartion esimieheksi eli puoluejohtajaksi 9. syyskuuta pidetyssä kokouksessa.[12] 5. tammikuuta 1908 pidetty kolmas puoluekokous päätti Kurikan esityksesta lopettaa toiminnan "valtiollisena puolue-ryhmänä" ja jatkaa aatteellisena ryhmänä puoluerajoista välittämättä. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Elämäläisten liitto.[13]

Kurikka toimi New Yorkissa ilmestyneen suomenkielisen sanomalehden New Yorkin Uutiset toimittajana ja päätoimittajana vuodesta 1908 alkaen. Häneltä ilmestyi myös useita kirjoja. Marxilaista ja materialistista historiankäsitystä jyrkästi vastustanut Kurikka palasi joulukuussa 1908 Yhdysvaltoihin. Hän oli Suomessa avioitunut toisen kerran Hanna Räihän kanssa[2], mutta mukana seuranneet vaimo ja pariskunnan tytär palasivat pian Suomeen. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vuonna 1898.

Kurikka asettui asumaan maatilalle Penkereen kylään Connecticutissa. Hän eli viimeiset vuotensa kasvattamalla kanoja ja kirjoittelemalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikka myös suunnitteli uusien siirtokuntien perustamista suunnitelmien jäädessä kuitenkin ajatuksen asteelle. Lokakuussa 1915 hän kuoli Westerlyssä, Rhode Islandilla, sydänhalvaukseen.[14][15]

Tuotanto

Omat teokset

  • Ahneuden kouristuksissa (Matti Kurikka 1909)
  • Aili (Wickström 1887). E-kirjana Gutenberg-projektissa.
  • Elämän koulua 1–2 (Elämä osuuskunta 1906–1907)
  • Elämän sointuja (Matti Kurikka 1908)
  • Historiallis-maantieteellinen nimistö (Edlund 1881)
  • Ihmekös tuo! (Gummerus 1885). E-kirjana Gutenberg-projektissa.
  • Ihmiskunnan pelastus (Työväen sanomalehti-osakeyhtiö 1899)
  • Jumalaton kirkko. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1908.
  • Juomalakko (Matti Kurikka 1899)
  • Kapitalismin kukistus (Matti Kurikka 1911)
  • Mitä meille nainen opettaa (Matti Kurikka 1906)
  • Mitä yhteiskunta on työväelle velkaa (Matti Kurikka 1898)
  • Moses vai Jesus (Matti Kurikka 1898)
  • Moses vai Jesus: toinen luento (Kp. Gutenberg 1899)
  • Niin on laita! (Matti Kurikka 1897)
  • Pilven hattaroita 1 (WSOY 1886). E-kirjana Gutenberg-projektissa.
  • Pilven hattaroita 2 (Matti Kurikka 1889). E-kirjana Gutenberg-projektissa.
  • Pohjustuksia (Matti Kurikka 1906)
  • Pääskyn rakkaus (Työväen sanomalehti-oy 1905)
  • Pois alkohoolin valta! (Päivälehden kp. 1898)
  • Raha, sen synty ja kehitys (Elämä Osuuskunta 1906)
  • Ulapalle (Päivälehden kp. 1897)
  • Viimeinen ponnistus (Gummerus 1884). E-kirjana Gutenberg-projektissa.
  • Äärimmäisessä talossa (Matti Kurikka 1889). E-kirjana Gutenberg-projektissa.

Käännökset

  • Atkinson, W. W.: Ajatusten laki 1 (Teosofinen kirjakauppa 1905)
  • Gogol, Nikolai: Nenä (Holm 1883)
  • Scott-Elliot, W.: Atlantis-maa (New Yorkin uutiset 1911)
  • Viides evankeliumi (Elämä osuuskunta 1906)

Lähteet

  1. ↑ kuvaaja Nyblin Daniel: nuorukainen Matti Kurikka, tuleva kirjailija ja lehtimies www.finna.fi. Viitattu 11.1.2020.
  2. ↑ a b c Sulo Haltsonen: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Matti Kurikka, s. 169-177. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. ↑ Kai Ekholm : Kielletyt kirjat luku 3.2 Kielletty kotimainen kirjallisuus ja käännöskirjallisuus
  4. ↑ Brian Williams: Utopia Dreaming, The Courier-Mail 23.12.2000. Viitattu 6.5.2014.
  5. ↑ Haapala, Pertti & Löytty, Olli & Melkas, Kukku & Tikka, Marko (toim.): Kansa kaikkivaltias – Suurlakko Suomessa 1905, s. 44–45. (ISBN 978-951-85116-7-3) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2008.
  6. ↑ Tervehdykseni. Aika : the only Finnish newspaper in Canada, 01.11.1903, nro 1, s. 3-7. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2014.
  7. ↑ M. K-a.: Elämän tarkoitus. Elämä, 16.12.1905, nro 0A, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Jalo Kivi: Meidän tehtävämme. Elämä, 23.8.1906, nro 72, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Kurikan erottamisasia puoluepäivillä. Elämä, 23.8.1906, nro 72, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Vaasa, 23.8.1906, nro 94, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ M. K-a.: Uusi asema. Elämä, 25.8.1906, nro 73, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Elämä, 11.9.1906, nro 79, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Uutisia. Elämä, 11.1.1908, nro 2, s. 15. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Kari Inkinen: Martti Kurikka haaveili ikänsä ihanneyhteiskunnasta. Osuustoiminta, Määritä ajankohta!
  15. ↑ Toivo Leini: Henkilökuvia: Matti Kurikka -kirjailija Inkerin kulttuuriseura. Viitattu 5.5.2009.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Matti Kurikka
Demokraatin ja sen edeltäjien päätoimittajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Kurikka&oldid=18654414”