Ukkoniluri
| Ukkoniluri | |
|---|---|
 Ukkonilureita kuusessa. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Yläheimo: | Kärsäkäsmäiset Curculionoidea |
| Heimo: | Kärsäkkäät Curculionidae |
| Alaheimo: | Kaarnakuoriaiset Scolytinae |
| Suku: | Dendroctonus |
| Laji: | micans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dendroctonus micans |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ukkoniluri (Dendroctonus micans) on musta kaarnakuoriaislaji, joka on noin vajaan senttimetrin mittainen. Se aiheuttaa tuhoa juurikääpien infektoimissa havupuissa erityisesti kuusessa. Se on sukunsa ainoa Suomessa tavattu laji[3].
Elintavat
Ukkoniluri on kaarnakuoriaisten ryhmässä suurin, lähes senttimetrin pituinen ja tummanruskea, miltei musta. Siinä on havaittavissa kellertävää karvoitusta. Lajin toukka on jalaton, ja se tekee syömällä käytäviä havupuuhun. Ukkonilurien parveiluaika sijoittuu alkukesään ja lajin sukupolvet kestävät kolmekin vuotta. Laji voi talvehtia toukkana, mutta myös aikuismuodossa. Kotelovaiheen pituus on yleensä vain kuukauden luokkaa. Naaras munii pitkin kesää yleensä vioittuneisiin kuusiin, harvemmin mäntyihin. Hyönteisen menoaukkoon muodostuu tyypillinen pihkatappi. Kuusia vioittavat useimmiten salamaniskut ja kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) sekä mekaaniset ja pakkasvauriot. Toukat aiheuttavat tyypillisesti pihkan vuotoa, joka puunpurun kanssa muodostaa tunnistettavia laattoja kuusen juurelle. Suomessa ukkonilurin tuhot ovat yleensä lähinnä paikallisia. Laji iskee vain eläviin puihin.[4]
Ukkonilurin saalistajia ovat ainakin seuraavat: tammenrunkokiitäjäinen (Dromius quadrimaculatus), lehtopikiseppä (Melanotus villosus), hukkakartukas (Nudobius lentus), Placusa depressa, mäntykäärmekorento (Raphidia ophiopsis), Raphidia xanthostigma, ukkokaarniainen (Rhizophagus grandis), kämäräpihkalude (Scoloposcelis pulchella), Thanasimus dubius, pikkumuurahaiskuoriainen (Thanasimus femoralis) ja isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius).
Metsätuhot
Suomessa ukkonilurin tuhot ovat harvassa ja kohdistuvat enimmäkseen vioittuneisiin puihin, erityisesti juurikääpien vaivaamiin puihin, ja ne tekevät käytäviään lähelle juuria[5]. Keski-Euroopassa nilurien aiheuttamat tuhot ovat merkittäviä, erityisesti sitkankuusiviljelmillä, ja tämä koskee myös eurooppalaisen ukkonilurin tuhovoimaa[3]. Amerikkalaisperäistä vuoristoniluria (Dendroctonus ponderosae) pidetään erityisen uhkaavana. Jotkin nilurilajit levittävät sinistäjäsieniä.[3].
Lähteet
- ↑ Dendroctonus micans BioLib.cz. Viitattu 28.5.2017.
- ↑ Dendroctonus micans Q-bank Arthropods. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Tapio Kivistö: Euroopassa seuraukset voisivat olla tuhoisia Taloussanomat. 30.10.2001. Viitattu 28.5.2017.
- ↑ Kankaanhuhta, V. ja Väkevä, J.: Ukkoniluri (Dendroctonus micans) Metinfo. 6.8.2003. Metsäntutkimuslaitos. Viitattu 28.5.2017.
- ↑ Hanna Kailasto, Sanna Leinonen & Jaana Uusipuro: Kaarnakuoriaiset kuusella Metsänsuojelun kurssi 1997, Joensuu. 1997. Metla. Viitattu 28.5.2017.