Vincent Auriol
| Vincent Auriol | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan tasavallan 16. presidentti | |
| Pääministeri |
Paul Ramadier Robert Schuman André Marie Robert Schuman Henri Queuille Georges Bidault Henri Queuille René Pleven Henri Queuille René Pleven Edgar Faure Antoine Pinay René Mayer Joseph Laniel |
| Edeltäjä | Albert Lebrun |
| Seuraaja | René Coty |
| Andorran ruhtinaskumppani | |
| Edeltäjä | Albert Lebrun |
| Seuraaja | René Coty |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. elokuuta 1884 Revel, Haute-Garonne |
| Kuollut | 1. tammikuuta 1966 (81 vuotta) Pariisi |
| Tiedot | |
| Puolue | SFIO |
.png) Nimikirjoitus |
|
Vincent Auriol (27. elokuuta 1884 Revel, Haute-Garonne – 1. tammikuuta 1966 Pariisi) oli Ranskan presidenttinä vuosina 1947–1954.
Auriol oli koulutukseltaan lakitieteiden tohtori ja filosofian lisensiaatti. Hän kuului sosialistipuolueeseen, jonka pääsihteerinä hän toimi vuosina 1919–1939. Auriol oli Ranskan rahaministeri 1936–1937 ja oikeusministeri 1937–1938. Toisen maailmansodan aikana hän oli pidätettynä 1940–1941. Tämän jälkeen hän oli mukana Charles de Gaullen vastarintaliikkeessä. Sodan jälkeen vuonna 1945 hänet valittiin valtiovarainministeriksi ja varapääministeriksi. Seuraavana vuonna hän toimi myös kansalliskokouksen puhemiehenä.[1]
Presidenttinä
Auriol oli Ranskan neljännen tasavallan ensimmäinen presidentti. Presidenttikaudellaan hän pyrki sovittelemaan vasemmiston ja oikeiston välejä. Poliittisten kiistojen lisäksi hänen kauttaan värittivät myös talousvaikeudet ja Indokiinan sota. Auriol kieltäytyi jatkokaudesta.[2]
Auriol teki 6.–8. maaliskuuta 1950 valtiovierailun Lontooseen.[3]
Lähteet
- ↑ Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 92. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Päivi Pihlajarinne, Ismo Nykänen: Ranska otti askeleen vasempaan. Aamulehti, 7.5.2012, s. A05.
- ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 17. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vincent Auriol Wikimedia Commonsissa
Vincent Auriol (1947–1954) | René Coty (1954–1959)
