Tämä on lupaava artikkeli.

Saint Kitts ja Nevis

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. huhtikuuta 2021 kello 23.51 käyttäjän 88.115.57.73 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saint Christopherin ja Nevisin federaatio
Federation of Saint Kitts and Nevis
lippu vaakuna

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningatar
Kenraalikuvernööri		 Elisabet II
Edmund Lawrence[1]
pääministeri Timothy Harris
Pääkaupunki Basseterre
Pinta-ala
– yhteensä 261[2] (sijalla 211)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2018) 53 000 (sijalla 207)
– väestötiheys 203,1
– väestönkasvu 1,1[3] (2015)
Viralliset kielet englannin kieli
Valuutta Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2018)
– yhteensä 1,005 miljardia USD[4]  (sijalla 210)
– per asukas 17 960 USD[4]
HDI (2019) 0,779[5] (sijalla 74)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2
– teollisuus 23
– palvelut 75
Aikavyöhyke UTC−4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Britanniasta
19. syyskuuta 1983
Lyhenne KN
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1-869
Tunnuslause Country Above Self
Kansallislaulu ”O Land of Beauty!”

Saint Christopherin ja Nevisin federaatio eli Saint Kitts ja Nevis on kahden pienen Karibianmeren saaren muodostama liittovaltio Väli-Amerikassa Leewardsaarilla. Saaret erottaa vain noin kolme kilometriä leveä The Narrows -salmi. Saaret ovat tuliperäisiä. Ne sijaitsevat Antigua ja Barbudan länsipuolella, Anguillan eteläpuolella ja Montserratin luoteispuolella.

Saint Kitts ja Nevisin pinta-ala on 261 neliökilometriä ja asukasluku noin 53 000. Valtion pääkaupunki on Basseterre. Matkailu on saarten tärkein taloudenala. Se otti 1900-luvun lopulla paikan saarten taloutta pitkään hallineelta sokeriteollisuudelta. Saaret itsenäistyivät vuonna 1983, ja Nevisillä on itsehallinto.

Maantiede

Valtio sijaitsee kahdella saarella, Saint Kittsillä ja Nevisillä. Saint Kitts on saarista suurempi, ja sen pinta-ala on 176 neliökilometriä. Saari on soikeahko, ja sen pituus on 37 kilometriä ja leveys 8 kilometriä.[6] Saint Kitts on muodostunut kolmesta vuorenhuippujen ryhmästä, joita erottavat syvät rotkot. Mount Liamuiga (1 156 metriä) hallitsee saaren keskiosaa. Vuorten juurella on sokeriruokoviljelmiä ja laidunmaita, alarinteillä kasvaa metsää ja hedelmäpuita. Suurin kaupunki ja koko valtion pääkaupunki on Basseterren satamakaupunki.[7] Saint Kittsin eteläosassa on hiekkarantoja, joille ollaan kehittämässä matkailutoimintaa. Siirtomaakauden plantaasien huviloita on muutettu romanttisiksi huviloiksi.[8]

Nevis sijaitsee kolme kilometriä Saint Kittsistä kaakkoon. Se on lähes pyöreä ja käytännössä muodostunut Nevis Peakin vuoresta.[6] Vuorenhuippu on usein pilvien suojassa. Suurin kaupunki on Charlestown, joka on yksi Karibian parhaiten säilyneistä siirtomaa-ajan kaupungeista. Siellä on useita 1700-luvun rakennuksia.[9]

Saint Kitts ja Nevisin ilmasto on samanlainen kuin muuallakin Karibialla. Vuotuinen sademäärä on 1 500–2 000 mm. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten heinäkuusta marraskuuhun. Hurrikaaneja tavataan elokuun ja lokakuun välisenä aikana. Niitä osuu näille saarille muutaman vuoden välein.[10] Vuonna 2008 kolmosluokan hurrikaani Omar vaurioitti saarten rakennuskantaa.[11] Vuonna 2010 hurrikaani Earl teki tuhojaan, mutta ihmishenkien menetykseltä vältyttiin.[12]

Saarten ainoat alkuperäiset nisäkkäät ovat lepakoita, joita elää kuusi lajia: jamaikanhedelmäleikko, meksikondoggilepakko, kalastajalepakko, meksikonsuppilokorvalepakko, Brachyphylla cavernarum ja Molossus molossus sekä mahdollisesti puuleikko (Ardops nichollsi). Ihmisen mukana saarille on tullut esimerkiksi rottia, mangusteja sekä vihermarakatteja.[13] Saarilla on tavattu 116 lintulajia, joiden joukossa on monia muuttolintuja.[14]

Historia

Arkeologisista jäänteistä voidaan päätellä, että ensimmäiset asukkaat tulivat saarille noin 4 000 vuotta sitten. Arawak- ja karib-intiaanit levittäytyivät Etelä-Amerikasta pohjoiseen ja liikkuivat ketterästi saarelta toiselle puunrungoista kaiverretuilla veneillään.[15]

Kolumbus näki saaret toisella matkallaan vuonna 1493. Hän nimesi suuremman saaren suojeluspyhimyksensä pyhän Kristofoksen mukaan.[6] Nevis sai verhoavien pilvien takia nimen Nuestra Señora de las Nieves (lumen rouva). Englantilaiset siirtolaiset siirtolaiset lyhensivät nimet muotoon Saint Kitts ja Nevis.[16]

Thomas Warner perusti vuonna 1623 Saint Kittsille Karibian ensimmäisen menestyneen englantilaisen siirtokunnan.[6] Vuonna 1626 he surmasivat kaksituhatta intiaania.[17] Ranskalaiset saapuivat saarelle vuonna 1623, ja englantilaiset asuttivat Nevisin vuonna 1628. Saint Kittsillä oli pitkään englantilaisten ja ranskalaisten siirtolaisten erimielisyyksiä, mutta saari luovutettiin huhtikuussa 1713 Britannialle Utrehctin rauhassa. Nevisistä kasvoi puolestaan yksi Karibian vauraimmista saarista.[6]

Saint Kitts, Nevis ja Anguilla yhdistettiin vuonna 1882 yhdeksi siirtomaaksi. Saaret saivat 27. helmikuuta 1967 täyden itsehallinnon, mutta Britannia piti edelleen hallussaan niiden puolustus- ja ulkopolitiikan. Pian Anguillassa alkoi kasvaa tyytymättömyys Saint Kittsin hallitsevaa asemaa kohtaan saarten politiikassa. Anguillalaiset perustivat toukokuussa oman valtuustonsa, ja saari julistautui heinäkuussa itsenäiseksi. Anguilla siirrettiin vielä kuitenkin Britannian alaisuuteen, ja virallisesti kolmen saaren liitto kaatui vuonna 1980.[6]

Vaikka saarilla oli erimielisyyksiä hallinnosta, Saint Kitts ja Nevis itsenäistyi 19. syyskuuta 1983. Saarivaltion ensimmäiseksi pääministeriksi nousi Kennedy Simmonds, joka piti asemaa vuoteen 1995. Hänen aikanaan valtio joutui laajentamaan taloutta, silä maailman sokerin hinta tippui 1980-luvun puolivälissä. Simmondsin seuraaja Denzil Douglas joutui kohtaamaan Nevisin itsenäistymisaikeet, mutta saarella järjestetyssä kansanäänestyksessä ei tullut tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä. Sokeriteollisuuden alamäen seuraksena Saint Kitts ja Nevis sulki alan vuonnaselvennä Sokeriteollisuuden korvaajaksi kohosivat offshore-finanssiala ja palvelualat. Douglas valittiin uudestaan pääministeriksi vuosina 2000, 2004 ja 2010. Entinen ulkoministeri Timothy Harris päihitti Douglasin vuoden 2015 vaaleissa.[6]

Politiikka

Saint Kitts ja Nevis on liittovaltio ja perustuslaillinen monarkia. Se on Kansainyhteisön jäsen, jonka valtionpäämiestä Elisabet II:ta edustaa saarella kuvernööri, joka toimii pääministerin neuvonantajana. Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen kansalliskokous, johon kuuluvat kolme kuvernöörin nimittämää senaattoria, yksitoista vaaleilla valittua jäsentä, puhemies ja oikeuskansleri. Vaalikausi on viiden vuoden mittainen.[18]

Nevisin saarella on autonominen asema, ja sillä on oma hallituksensa ja parlamenttinsa. Parlamenttiin valitaan vaaleissa viisi edustajaa, ja kolme edustajaa nimitetään. Saint Kittsin ja Nevisin perustuslaissa Nevisillä on oikeus irtautua liittovaltiosta, jos eroaminen saa kahden kolmasosan kannatuksen sekä parlamentissa että kansanäänestyksessä.[18]

Hallinnollinen jako

Nevisin saari on jaettu viiteen kuntaan (Saint George Gingerland, Saint James Windward, Saint John Figtree, Saint Paul Charlestown, Saint Thomas Lowland), Saint Kitts yhdeksään (Christ Church Nichola Town, Saint Anne Sandy Point, Saint George Basseterre, Saint John Capisterre, Saint Mary Cayon, Saint Paul Capisterre, Saint Peter Basseterre, Saint Thomas Middle Island, Trinity Palmetto Point).[19]

Talous

Brimstone Hill, linnoitus ja maailmanperintökohde Saint Kittsin saarella.

Saint Kitts ja Nevis on korkean tulotason maa, ja sen bruttokansantuote asukasta kohden oli vuonna 2013 koko Karibian alueen korkein.[20] Matkailu Saint Kitts ja Nevisin talouden tärkein haara. Matkailu on ottanut paikan sokeriteollisuudelta vaiheittain 1970-luvulta alkaen. Saarten talous riippui aiemmin täysin sokeriruo’osta. Sokerin maailmanmarkkinahinnan laskiessa hallitus pyrki vähentämään tätä riippuvuutta. Valtion sokeritehtaat suljettiin vuonna 2005, kun ne olivat tuottaneet tappiota jo pitkään.[2]

Itä-Karibian keskuspankki on Saint Kitts ja Nevisin rahaviranomainen, ja valtio käyttää Itä-Karibian dollaria. Yhdysvallat, Britannia sekä Trinidad ja Tobago ovat Saint Kitts ja Nevisin tärkeimmät kauppakumppanit. Merkittävä ulkomaanvaluutan lähde on maastamuuttaneiden lähettämät rahalähetykset.[6]

Saarten kaikki energia tuotetaan fossiilisista polttoaineista, jotka tuodaan ulkomailta.[2] Sokeriruo'on käyttöä biopolttoaineiden valmistukseen tutkittiin 2000-luvulla Yhdysvaltojen ja Brasilian avulla.[21] Tuotanto voisi olla periaatteessa kannattavaa, mutta koska riittävää määrää viljelysmaata ei ollut saatavana, hankkeesta luovuttiin.[22] Vuonna 2014 maa ilmoitti tutkivansa dieselin korvaamista uusiutuvilla energialähteillä sähköntuotannossa Clintonin säätiön tuella.[23] Saint Kittsille asennetaan 3 500 aurinkopaneelin verkko, jolla tuotetaan sähköä lentoaseman ja sataman tarpeisiin.[24]

Sekä Saint Kittsillä että Nevisillä on kansainvälinen lentoasema. Robert L. Bradshaw’n kansainvälinen lentoasema on Saint Kittsillä ja Vance W. Amoryn kansainvälinen lentoasema Nevisillä. Basseterressä on syvänmeren satama.[6]

Väestö

YK:n World Population Prospects -julkaisun arvion mukaan Saint Kitts ja Nevisin asukasluku vuonna 2019 oli noin 53 000.[25] Vuoden 2011 väestönlaskennassa asukkaita oli 47 196. Saint Kittsillä asui 34 918 ja Nevisillä 12 278 ihmistä.[20] Väestönkasvu on ollut 2000-luvulla positiivista, kun asukasluku oli laskenut hiljalleen vuoden 1960 jälkeen. Vuoden 1960 väestönlaskennassa asukasluku oli 51 023.[26]

Pääosa väestöstä on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, joiden esi-isät on tuotu työskentelemään sokeriviljelmillä.[16] Vuoden 2006 tilastojen mukaan saintkittsnevisläisistä 94,9 prosenttia oli afrikkalaisperäisiä.[26] Lisäksi saarilla on jonkun verran mulatteja, intialaisia ja valkoihoisia.[6] Kristittyjen osuus väestöstä on 82,4 prosenttia. Suurimmat kristityt ryhmät ovat anglikaanit ja metodistit.[26]

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan saarten asukkaita kutsutaan nimellä saintkittsnevisläinen.[27]

Koulunkäynti aloitetaan viisivuotiaana, se on pakollista ja ilmaista 12 vuoden ajan.[28]

Kulttuuri

Afrokaribialaisella väestöllä on tallella erilaisia perinteitä, joista ei ole muodostunut kansallista saintkittsnevisläistä kulttuuria. Vaihtelevaa ja rikasta kulttuuriperintöä juhlistetaan erityisesti juhlakausina, etenkin jouluna ja vapun aikaan. Varsinkin joulun juhliminen korostuu, osittain kristillisen perinteen takia, osittain, koska ulkomailla asuvat perheenjäsenet tulevat usein juuri vuodenvaihteen aikaan käymään kotisaarellaan.[16]

Saint Kitts ja Nevisin suosituin urheilulaji on kriketti, jossa saaren pelaajat edustavat maajoukkuetasolla Länsi-Intian yhteistä maajoukkuetta. Saint Kitts ja Nevisin menestyksekkäin yleisurheilija on pikajuoksija Kim Collins, 100 metrin maailmanmestari vuoden 2003 MM-kilpailuista. Maa on osallistunut olympialaisiin Atlantasta 1996 lähtien[29].

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ About The St. Kitts-Nevis Information Service. Viitattu 21.12.2014.
  2. ↑ a b c Saint Kitts and Nevis The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ Saint Kitts and Nevis UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 4.8.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 10/2018. International Monetary Fund. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j Janet D. Momsen & Gladstone E.M. Mills Encyclopædia Britannica. 1.2.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  7. ↑ St Kitts Footprint Travel Guides
  8. ↑ St Kitts and Nevis Footprint Travel Guides
  9. ↑ Nevis Footprint Travel Guides
  10. ↑ Saint Kitts ja Nevis Country Guide BBC Weather
  11. ↑ St. Kitts – Nevis Recovering After Hurricane Omar Nevis Island Tourist Information 2008 (englanniksi)
  12. ↑ Hurricane Earl Rips Through the Islands St Kitts & Nevis Observer 2010
  13. ↑ Mammals Bio-diversity Nevis (englanniksi)
  14. ↑ Birds Bio-diversity Nevis (englanniksi)
  15. ↑ Nevis History Nevis FYI
  16. ↑ a b c Saint Kitts and Nevis Countries and their cultures (englanniksi)
  17. ↑ Timeline: St Kitts and Nevis BBC news
  18. ↑ a b St Kitts and Nevis : Constitution and politics Commonwealth Secretariat. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Saint Kitts and Nevis Parishes Citypopulation
  20. ↑ a b Saint Kitts and Nevis Pan American Health Organization. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 27.12.2014.
  22. ↑ Energy Policy and Sector Analysis in the Caribbean (2010 – 2011) (PDF) (s. xxviii) LCCC Low Carbon Communities in the Caribbean. Viitattu 27.12.2014.
  23. ↑ St Kitts-Nevis focuses on renewable energy Caribbean News Now. Viitattu 27.12.2014.
  24. ↑ St. Kitts goes solar at ports 2013. Travel Weekly. Viitattu 27.12.2014.
  25. ↑ Määritä nimeke! World Population Prospects 2019. 2019. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division. Viitattu 4.8.2019. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Situation Analysis of Children in Saint Kitts and Nevis (PDF) 2017. UNICEF Office for the Eastern Caribbean Area. Viitattu 4.8.2019.
  27. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  28. ↑ Education System in St. Kitts and Nevis Classbase. Viitattu 27.12.2014.
  29. ↑ Saint Kitts and Nevis sports-reference.com. Viitattu 24.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Väli-Amerikan valtiot
Mantereen maat
Saarivaltiot
Itsehallintoalueet

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saint_Kitts_ja_Nevis&oldid=19706376”