Teruo Nakamura
Teruo Nakamura (jap. 中村 輝夫, Nakamura Teruo; synt. Attun Patalin; myös Suniuo; myöh. Lee Kuang-hui, kiin.: 李光輝; pinyin: Lǐ Guānghuī;[1] 8. lokakuuta 1919 – 15. kesäkuuta 1979) oli taiwanilaissyntyinen japanilainen sotilas, joka taisteli Keisarillisen Japanin armeijan riveissä toisessa maailmansodassa. Sodan loputtua hän jäi Indonesian Morotain saarelle eikä antautunut kuin vasta vuonna 1974 ollen näin viimeinen tunnettu sodan jälkeen antautumasta kieltäytynyt japanilaissotilas.
Nakamura kuului Taiwanin amis-alkuperäiskansaan. Hän värväytyi Keisarillisen Japanin armeijaan vuonna 1943, ja hänet sijoitettiin Alankomaiden Itä-Intian, nykyisen Indonesian, Morotain saarelle hieman ennen kuin liittoutuneet valtasivat saaren syyskuussa 1944. Hänen julistettiin kuolleeksi marraskuussa 1944. Hänet löydettiin vasta vuonna 1974, jolloin hänet pidätettiin. Hän päätti palata Taiwaniin, jossa häneen viitattiin kiinankielisellä nimellä Lee Kuang-hui, jota hän ei ollut aikaismemin kuullut. Kuomintangin johtaman hallituksen vastaanotto ei ollut ystävällinen, koska häntä pidettiin japanilaismielisenä lojalistina. Myös Japanissa häneen suhtauduttiin eri tavalla kuin esimerkiksi Hirō Onodan, joka oli syntyperältään japanilainen, toisin kuin Nakamura.[2][3]
Nakamura kuoli keuhkosyöpään vuonna 1979.
Lähteet
- ↑ Han Cheung: The last holdout of Morotai Taipei Times. 3. tammikuuta 2016. (englanniksi)
- ↑ Mark Munsterhjelm: Living Dead in the Pacific: Racism and Sovereignty in Genetics Research on Taiwan Aborigines. University of British Columbia Press, 2014. ISBN 978-0-7748-2659-4
- ↑ Beatrice Trefalt: Japanese Army Stragglers and Memories of the War in Japan, 1950-75. RoutledgeCurzon, 2003. ISBN 0-415-31218-3