Pietarin metro

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. helmikuuta 2022 kello 18.49 käyttäjän Huusmik (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 17. helmikuuta 2022, perustui tähän versioon.
Петербургский метрополитен
Sijainti Pietari, Venäjä
Avattu 15. marraskuuta 1955
Pituus 110,2 km
Asemia 65
Linjoja 5
Matkoja päivässä 3,43 miljoonaa

Pietarin metro (ven. Петербургский метрополитен, Peterburgski metropoliten) on Pietarin maanalainen metrojärjestelmä. Alueen pehmeän savisen maaperän vuoksi se on yksi maailman syvimmällä kulkevista metroista.[1] Metroverkosto koostuu viidestä linjasta ja 63 asemasta. Heinäkuuhun 1992 saakka järjestelmän nimi oli Leningradin Leninin kunniamerkillä palkittu Leninin mukaan nimetty metro (ven. Ленинградский ордена Ленина метрополитен имени Ленина, Leningradski ordena Lenina metropoliten imeni Lenina).

Nykyisin Pietarin metroasemilla asemien nimet ovat näkyvillä myös länsimaisilla kirjaimilla, mikä helpottaa turistien liikkumista kaupungilla.

Historia

Pietarin metron kartta.

Suunnitelmia metron rakentamiseksi Pietariin oli jo vuonna 1899, mutta maanalainen rakentaminen osoittautui kaupungissa vaikeaksi Nevan suiston soisen maaperän sekä maanalaisten jokien ja onkaloiden vuoksi. Myös sodat ja vallankumoukset hidastivat metron rakentamista. Moskovan metron avaamisen jälkeen vuonna 1935 metro haluttiin pikaisesti myös Leningradiin.

Nykyisen metrojärjestelmän historia alkoi vuonna 1940, jolloin aloitettiin ensimmäisen linjan rakennustyöt. Se yhdisti kaikki tärkeimmät rautatieasemat ja avattiin juhlallisesti 15. marraskuuta 1955. Pääteasemat olivat tuolloin Avtovo (Автово, suom. Autuansaari) ja Ploštšad Vosstanija (Площадь Восстания). Ensimmäiset asemat ovat edelleen metrojärjestelmän koristeellisimpia ja kauneimpia. Seuraavina vuosina järjestelmää laajennettiin moneen otteeseen, ja se paisui Neuvostoliiton toiseksi suurimmaksi. 1950–70-luvuilla ensimmäistä linjaa pidennettiin: pääteasemaksi tuli 1958 Ploštšad Lenina (Площадь Ленина), 1966 Datšnoje (Дачное, suom. Taasnoi), 1975 Lesnaja (Лесная) ja Akademitšeskaja (Академическая), 1977 toisessa päässä Prospekt Veteranov (Проспект Ветеранов) ja lopulta 1978 Devjatkino (Девяткино, suom. Miina).

Vuonna 1961 avattiin toinen linja Teknilliseltä korkeakoululta (Технологический институт, Tehnologitšeski institut; vaihtomahdollisuus linjalle 1 Park Pobedyyn (Парк Победы). Myös tätä linjaa jatkettiin seuraavina vuosina: 1963 Petrogradskajalle (Петроградская), 1969 Moskovskajalle (Московская) ja 1972 Kuptšinoon (Купчино, suom. Kupsila). Vuonna 1967 avattiin kolmas, 1985 neljäs ja 2008 viides linja.

Vuonna 2017 metrossa tehtiin pommi-isku, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui.

Ominaispiirteet

Kirovski zavodin (Кировский завод) metroasema
Avtovon (Автово) metroaseman maanalainen laituri
Ploštšad Mužestva (Площадь Мужества) on esimerkki yksiholvisesta asematyypistä.
Useimmilla metroasemilla on maanpäällinen paviljonki, joka toimii sisäänkäyntinä ja lipunmyyntipisteenä. Kuvassa Narvskajan asema.
Valokuvaus oli kielletty metrossa. Kuvassa 100 ruplan virhemaksukuitti kuvauskiellon rikkomisesta.

Pietarin metrolla on piirteitä, jotka erottavat sen muista entisen Neuvostoliiton metrojärjestelmistä. Kaupunkien ruuhkaisissa keskustoissa on tapana rakentaa tunnelit syvälle maan sisään ei ainoastaan rakenteellisista syistä, vaan myös koska asemat toimivat samalla väestönsuojina (monilla asemilla on pomminkestävät ovet ja suljetut ilmastointijärjestelmät). Muissa kaupungeissa metrotunnelit kohoavat kaupungin laita-alueita lähestyttäessä ylemmäksi, joskus jopa maan pinnalle asti, mutta Pietarissa geologiset olosuhteet Nevan suistossa pakottivat rakentamaan tunnelit hyvin syvälle jopa keskustan ulkopuolella. Pietarin metron 63 asemasta 55 on rakennettu syvälle.

Pietarin metron arkkitehtuuri ja suunnittelu kuvastavat metron rakentamisen aikana vaihtuneita olosuhteita politiikassa, taiteessa ja teknologiassa. Ensimmäiset 13 asemaa edustavat ns. pyloni-asematyyppiä (Kirovski zavod), jossa raiteet ovat omissa tunneleissaan sivuilla ja keskellä kulkee laiturina toimiva päälaiva, jota kannattelevat massiiviset nelikulmaiset pylonit. 14 asemaa edustaa suosittua pylväs-tyyppiä (Avtovo).

Vanhimmat asemat on rakennettu stalinistisen arkkitehtuurin mukaisesti hyvin koristeellisiksi, mutta jo vuodesta 1958 alkaen Nikita Hruštšovin aikana muotokielestä karsittiin kaikki ylimääräinen. Samaan aikaan kehitettiin uusi suljettu asematyyppi (tunnetaan myös nimellä horisontaalinen hissi) (Majakovskaja), jossa laitureilla on ovet sulkemassa pääsyn raiteille, jos juna ei ole asemalla. Tätä tyyppiä rakennettiin kaikkiaan kymmenen asemaa, mutta rakenne osoittautui vika-alttiiksi eikä saavuttanut käyttäjien suosiota, joten vuoden 1972 jälkeen tyypin asemia ei enää rakennettu. Suljettuja asemia ei rakennettu muualle Neuvostoliittoon.

1970-luvun puolivälissä leningradilaiset insinöörit kehittivät uuden yksiholvisen asematyypin (Ploštšad Mužestva), joka levisi muuallekin Neuvostoliiton alueella. Järjestelmä tunnetaan nimellä leningradski odnosvod. Yksiholvisista asemista tuli kaikkein yleisin tyyppi, ja niitä on rakennettu Pietariin 16 kappaletta.

Turvallisuus

Pietarin metro on yleisilmeeltään siisti niin asemien kuin junienkin osalta. Laitureilla on valvontakameroiden lisäksi vartijoita, jotka huolehtivat metron turvallisuudesta ja ehkäisevät järjestyshäiriöitä. Taskuvarkauksien varalta erityisesti turistin on varottava levittelemästä rahojaan ja matkatavaroitaan metrossa.

Matkan voi maksaa rahakkeella (zeton, жетон) tai elektronisella kortilla. Koska maksu vaaditaan jo ylhäällä ennen metrotunneliin laskeutumista, on liputta matkustaminen liki mahdotonta. Valokuvaaminen on metrossa rajoitettu metron käyttäjän säännössä (Правила пользования пункт 9.17.), joka tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on kaikilta osin sallittua mikäli ei käytä salamaa, eli salaman käyttö on kielletty. Ennen 2010 oli kuvaaminen kokonaan kielletty. Mikäli aseman vartija sattui näkemään valokuvaksen, rapsahti 100 ruplan sakko.

Keskustan suurimmilla asemilla asemalaiturin ja kiskojen välissä on laituriovet, jotka aukeavat automaattisesti vasta kun juna on saapunut asemalle. Näin vältetään kiskoille putoamisesta johtuvat onnettomuudet. Ruuhka-ajat ovat aamulla kello 8–10 ja illalla kello 16–19.

Laajennushankkeet

Pietarin metrojärjestelmää pyritään kehittämään ja laajentamaan jatkuvasti, vaikkakin kehitys on ollut aiottua hitaampaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikanamilloin? on avattu ainoastaan kuusi uutta asemaa. Vuosina 1995–2004 Nevan alittava osuus Kirovin–Viipurin linjasta välillä Lesnaja–Ploštšad Mužestva oli suljettuna, koska maanalainen joki puhkaisi tunnelin kattoon aukon. 1990-luvun talousvaikeuksien vuoksi rakennustöihin varattu budjetti oli pitkään alimittainen. Laajennustyöt ovat joidenkin lähteiden mukaan jopa 20 vuotta jäljessä aikataulustaan.[2]

Metron kapasiteetin on nykyisellään arvioitu vastaavan vain puolta vaadittavasta.[3] Vuonna 2010 avattavaksi suunniteltu uusi Amiraliteetin (Admiralteiskaja) asema aukesi 28.12.2011. Amiraliteetin aseman avaaminen viivästyi, koska se kohtasi yllättävää vastarintaa sisäänkäynnin tieltä purettavan talon asukkailta.[4] Muita lähitulevaisuuden laajennuksia ovat kokonaan uudet linjat, joita on kaavailtu aina yhdeksään asti nykyisten viiden asemesta. Viides linja avattiin joulukuussa 2008, kun Zvenigorodskajan ja Volkovskajan asemien välinen osuus otettiin käyttöön. Maaliskuussa 2009 vanha neljäs (keltainen) linja muutettiin päättymään uudelle Spasskajan asemalle ja Komendantski Prospektin pää yhdistettiin viitoslinjaan. Uusimmat asemat, Prospekt Slavy, Dunaiskaja ja Šušary avattiin 3.10.2019. [5]

Joulukuussa 2012 julkistettiin uusi metrokartta, jossa on yksi kokonaan uusi linja, Krasnoselsko-Kalininskajan linja, ja kymmenen uutta asemaa. Vuoden 2013 aikana on määrä valmistua Spasskajan (Спасская) aseman oma uloskäynti (tällä hetkellä uloskäynti on joko Sadovajan tai Sennaja ploštšadin asemien kautta) ja vuonna 2014 Sportivnajan (Спортивная) toinen uloskäynti. Kuudes linja eli Krasnoselsko-Kalininskajan linja avataan liikenteelle näiden jälkeen.

Linjat ja asemat

Pääartikkeli: Luettelo Pietarin metron asemista
Nimi Avattu Pituus Asemia
Kirovin–Viipurin linja (ven. Кировско-Выборгская) 1955 29,7 km 19
Moskovan–Petrogradin linja (ven. Московско-Петроградская) 1961 30,1 km 18
Nevan–Vasilinsaaren linja (ven. Невско-Василеостровская) 1967 28,8 km 12
Pravoberežnajan linja (ven. Правобережная) 1985 11,2 km 8
Frunzen–Primorjen linja (ven. Фрунзенско-Приморская) 2008 26,2 km 15
Yhteensä: 126 km 72


Linja 1 Linja 2 Linja 3 Linja 4 Linja 5
Kirovin–Viipurin linja Moskovan–Petrogradin linja Nevan–Vasilinsaaren linja Pravoberežnajan linja Frunzen–Primorjen linja

Lähteet

  1. ↑ http://www.tunneltalk.com/TunnelTech-Aug12-Herrenknecht-technology-tackles-St-Petersburg-declining-metro-escalator.php
  2. ↑ Saint Petersburg Times 5.11.2004 "Pietarin metron kehitys on noin 20 vuotta jäljessä", hän [Vladimir Garjukin] sanoi. "Toteutamme nyt vuosien 1980-1990 ohjelmaa."
  3. ↑ Saint Petersburg Times 5.11.2004 "Pietarin metron nykyinen kapasiteetti – sata kilometriä tunneleita ja 58 asemaa – on vain puolet siitä, mitä tarvittaisiin", uutistoimisto Interfax lainasi Vladimir Garjukinia, Pietarin metron johtajaa.
  4. ↑ Saint Petersburg Times 5.11.2004 Asuintalo osoitteessa Kirpitšnij pereulok 1, josta on tuleva sisäänkäynti metroasemalle, ja toinen rakennus numero 4:ssä, revitään alas. Ympäröivien talojen asukkaat uudelleensijoitetaan, kun työt alkavat. Asukkaat olivat huolissaan oikeuksistaan ja vaativat kirjallisia takuita kaupungin johdolta.
  5. ↑ В Петербурге открыли три станции метро Фрунзенского радиуса Znak. Viitattu 31.1.2022. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietarin metro.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietarin_metro&oldid=20303678”