Hiilihydraatiton ruokavalio

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. helmikuuta 2024 kello 21.43 käyttäjän 46.132.23.189 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lisukkeettomissa kyljyksissä ei ole hiilihydraattia

Hiilihydraatiton ruokavalio ei sisällä lainkaan hiilihydraatteja, vaan energia saadaan lähes kokonaan eläinrasvasta ja eläinproteiinista. Hiilihydraatittoman ruokavalion perusta on liha, sisäelimet ja rasva, mutta siinä ei syödä lainkaan esimerkiksi kasviksia. Ainoa hiilihydraattien lähde on lihan sisältämä glykogeeni, jonka osuus energian saannista on enintään kaksi prosenttia, eli noin 50 kilokaloria. Kun ruoassa on näin vähän hiilihydraattia, ihminen menee ketoosiin, ja elimistö alkaa käyttää ketoaineita energiakseen.[1]

Hiilihydraatiton ruokavalio on eri asia kuin vähähiilihydraattinen ruokavalio, jossa syödään runsaasti vihanneksia ja kohtuullisesti muitakin hiilihydraattipitoisia ruokia. Toisaalta hiilihydraatitonta ruokavaliota voidaan myös kutsua vähähiilihydraattisen ruokavalion äärimmäiseksi muodoksi.

Ravintosisältö

Raakaa lampaanmaksaa, jossa on paljon C-vitamiinia

Hiilihydraatittoman ruokavalion puolestapuhujien mukaan kaikki ihmisen tarvitsemat ravinteet voi saada eläinperäisestä ravinnosta, kunhan se hyödynnetään riittävän tarkasti[2]. Ainoastaan C-vitamiinin saanti jää selvästi suosituksia matalammaksi, mutta Coloradon yliopiston tutkijat Julie Will ja Tim Byers esittävät, että ihmisen C-vitamiinin tarve riippuu verensokerin määrästä: mitä vähemmän veressä on sokeria, sitä vähemmän C-vitamiinia tarvitaan[3].

Kritiikkiä

Kokonaan hiilihydraatiton ruokavalio on nykyisten virallisten ravitsemussuositusten kanssa vahvasti ristiriidassa, sillä suositukset korostavat hiilihydraattipitoisten ruoka-aineiden, kuten viljan, hedelmien ja kasvisten sisällyttämistä ruokavalioon.[4]

Lähteet

  1. Taubes, s. 319, 324
  2. Taubes, s. 325
  3. Taubes, s. 321–322
  4. Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2005 ravitsemusneuvottelukunta.fi. Arkistoitu 19.5.2012. Viitattu 5.5.2012.

Aiheesta muualla