Muodonmuuttaja

Prinsessa ja rupikonnaksi muuttunut prinssi Grimmin veljesten tunnetuksi tekemässä sadussa. Maalaus Paul Meyerheim.

Louhi, Pohjoisen emäntä, hyökkää Väinämöisen kimppuun jättiläiskotkan muodossa soturinsa selässään yrittäessään varastaa Sampoa Elias Lönnrotin suomalaisessa eeppisessä runoelmassa Kalevala. (Sammon puolustus, Akseli Gallen-Kallela, 1896)

Logi teeskentelee pelkoa, kun Alberich muuttuu jättimäiseksi käärmeeksi. Wotan seisoo taustalla; Arthur Rackhamin kuvitus Richard Wagnerin teokseen Das Rheingold

Muodonmuuttajat ovat mytologioiden, kansantarujen ja fiktion hahmoja, jotka pystyvät muuttamaan fyysisen muotonsa esimerkiksi ihmisestä eläimeksi.

Mytologioista tunnettuja muodonmuuttajia ovat esimerkiksi kreikkalaiset jumalat Zeus ja Proteus sekä skandinaavisen mytologian Loki. Kujeilijat ovat yleensä muodonmuuttajia. Šamaanien on entisaikoina yleisesti uskottu pystyvän muuttamaan itsensä eläimeksi.

Antiikin ajan mytologiassa muodonmuutoksilla on selitetty luonnonilmiöitä esittämällä ne antropomorfisessa muodossa. Toisin sanoen, niiden taustalle on oletettu inhimillinen tekijä tai ihmissielu, kun ihminen on joskus aiemmin muuttunut esimerkiksi linnuksi tai puuksi.

Yleisiä kohteita muodonmuutokselle ovat tarinoissa olleet kunkin seudun pelätyimmät pedot, kuten Pohjois-Aasiassa ja Euroopassa susi ja karhu; Kiinassa, Japanissa ja Intiassa tiikeri; ja Afrikassa hyeena ja leopardi.

Erityisen tunnettuja ja nykyisinkin suosittuja ovat tarinat ihmissusista. Dokumentoituja todellisia muodonmuutoksia esimerkiksi ihmisestä sudeksi ei kuitenkaan tunneta. Kyseessä arvellaan olevan harhaluulo, ja on myös arveltu että ainakin keskiajalla sudeksi itseään luulleet ihmiset olivat saattaneet nauttia hallusinogenista torajyvää. Joillain ihmisillä on synnynnäinen hypertrikoosi eli liikakarvoitus, joka saa heidät näyttämään susilta, mikä on saattanut ruokkia legendoja ihmissusista.

Muodonmuutokset ovat yleensä osittaisia, epätäydellisiä. Jos esimerkiksi sadun prinssi muuttuu rupikonnaksi, hänestä ei tule aitoa rupikonnaa lajilleen ominaisin askarein, mikä samalla lopettaisi sadun. Sen sijaan prinssin sielu, ihmishenki, on vain vankina rupikonnan ruumiissa. Muodonmuutokset tapahtuvat myös yleensä toisiaan lähellä olevien ontologisten kategorioiden välillä. Ihmiset muuttuvat useammin eläimiksi kuin kasveiksi, ja yleisemmin nisäkkäiksi ja linnuiksi kuin hyönteisiksi ja mikrobeiksi. Ihmiset ja eläimet muuttuvat vain harvoin esineiksi. Näin tapahtuu ilmeisesti siksi, että elävillä olennoilla on kyky liikkua ja oma tahto, eli niillä on tavoitteita ja aikomuksia kuten ihmiselläkin.