Kjell Westö

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. lokakuuta 2024 kello 13.41 käyttäjän Eaturjanmaki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 20. lokakuuta 2024, perustui tähän versioon.
Kjell Westö
Kjell Westö helmikuussa 2017. (Valokuva Marica Rosengård.)
Kjell Westö helmikuussa 2017. (Valokuva Marica Rosengård.)
Henkilötiedot
Syntynyt6. elokuuta 1961 (ikä 63)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
toimittaja
Kirjailija
Tuotannon kieliruotsi
Esikoisteos Tango Orange (1986)
Palkinnot

Kirjallisuuden valtionpalkinto 1990
Finlandia-palkinto 2006
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2014

Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kjell Anders Westö (s. 6. elokuuta 1961 Helsinki) on suomalainen ruotsiksi kirjoittava kirjailija ja toimittaja.[1] Hänet tunnetaan erityisesti laajoista, Helsinkiin sijoittuvista romaaneistaan, mutta hän on kirjoittanut myös runoja, novelleja, esseitä ja kolumneja.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Westö opiskeli journalistiikkaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingissä ja työskenteli uransa alkuvaiheessa toimittajana Hufvudstadsbladetissa ja Ny Tid -lehdessä.[1] Hänen ensimmäinen runoteoksensa Tango Orange ilmestyi vuonna 1986. Westön ensimmäinen proosateos Merkitty ja muita novelleja (1989) oli Finlandia-palkintoehdokas ja vuonna 1990 Westö sai siitä kirjallisuuden valtionpalkinnon[1].

Westön ensimmäinen romaani Leijat Helsingin yllä (1996) oli hänen läpimurtoteoksensa. Romaanit Isän nimeen (2000) ja Lang (2002) olivat kumpikin sekä Finlandia-ehdokkaina että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaina. Neljännestä romaanistaan Missä kuljimme kerran (2006) Westö sai Finlandia-palkinnon. Se dramatisoitiin näytelmäksi Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle, ja sen pohjalta tehtiin samanniminen elokuva ja televisiosarja. Romaani merkitsi myös Westön läpimurtoa Ruotsissa.lähde?

Westön laajoille ajankuvauksilla on luonteenomaista, että historiallisia tapahtumia kuvataan myös heikkojen ja haavoittuvien ihmisten näkökulmasta. Niin tapahtui myös viidennessä romaanissa Älä käy yöhön yksin (2009), samoin kuin kuudennessa, Kangastus 38 (2013). Myös Kangastus 38 sijoittuu Helsinkiin ja on historiallinen kuvaus luokkajaosta. Romaani oli Finlandia- ja August-palkintoehdokas ja voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Teos sai myös Ruotsin radion romaanipalkinnon. Samana vuonna Westö sai koko tuotannostaan ruotsalaisen Aniara-palkinnon sekä Samfundet De Nion suuren palkinnon. Teoksen näytelmäversio sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä syksyllä 2017.

Westön tuotantoa on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle, ja hän on saanut Svenska litteratursällskapetin palkinnon seitsemän kertaa. Hänen luottosuomentajansa on Katriina Huttunen.[2] Westön seitsemäs romaani Rikinkeltainen taivas ilmestyi syksyllä 2017 yhtä aikaa ruotsiksi, suomeksi, norjaksi ja tanskaksi. Romaanin käännösoikeudet on myyty muun muassa Ranskaan, Saksaan ja Hollantiin. Kahdeksas romaani Tritonus ilmestyi kesällä 2020 yhtä aikaa ruotsiksi, suomeksi, tanskaksi, norjaksi ja viroksi ja myöhemmin vielä ranskaksi.[3]

Westö sanoo itse, että hänen kirjailijantyönsä ytimessä on loputon kiinnostus Ihmisen mysteeriin ja talttumaton halu selvittää, miksi olemme sellaisia kuin olemme ja miksi toimimme niin kuin toimimme. Häntä kiinnostaa sekä mennyt että nykyaika, ja hän haluaa kuvata henkilöhahmoja, jotka eroavat näkemyksiltään ja elämänehdoiltaan.lähde? Westö on määritellyt kirjoittamisensa syyn: ”Koska kutsumattomat, oudot tyypit ilmestyvät päähäni ja alkavat puhua ja tehdä asioita ja haluavat sieltä pois.”[4]

Westö on eronnut ja hänellä on kaksi aikuista poikaa. Westö puhuu sujuvasti viittä kieltä ja osaa lisäksi jonkin verran lukea muutamaa muuta.lähde? Hänen suurin vapaa-ajan kiinnostuksensa on musiikki ja hän soittaa kitaraa coverbändeissä WHAT? ja Nyrok Dolls. Nuorempana Westö oli innokas vapakalastaja ja siinä hän muistuttaa nuoruutensa suosikkinäyttelijää Paul Newmania. Newman huomauttaa CV:ssään, että hän oli ”by many considered to be the worst fisherman on the East Coast”, että silkka Westön mukanaolo kalastusveneessä takaa retken ilman saalista.selvennä

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Westö palkittiin Kiitos kirjasta -mitalilla teoksestaan Leijat Helsingin yllä.[5] Westö on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana vuosina 1990, 2000, 2003, 2006 ja 2013. Vuonna 2006 hän voitti palkinnon romaanillaan Missä kuljimme kerran. Voittajateos oli samana vuonna myydyin kirja Akateemisessa Kirjakaupassa.[1]

Westön romaani Lang valittiin marraskuussa 2006 Impac Dublin -kirjallisuuspalkinnon vuosittaiselle ”pitkälle listalle”, jolla oli 138 kirjaa.[6] Stadin Slangi ry nimitti Westön vuoden 2007 Stadin Kundiksi.[7] Vuonna 2008 hän sai Pro Finlandia -mitalin. Valtion kirjallisuustoimikunta myönsi Westölle viisivuotisen taiteilija-apurahan elokuussa 2010.

Kangastus 38 oli vuoden 2013 Finlandia-palkintoehdokkaana.[8] Ruotsin radio myönsi maaliskuussa 2014 teokselle Romaanipalkinnon.[9] Kirja sai lokakuussa 2014 myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.[10] Vuonna 2018 hänelle myönnettiin Ruotsin akatemian Suomi-palkinto.[11]

Teosten sovituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Lindholm ohjasi vuonna 2001 elokuvan Leijat Helsingin yllä, joka perustuu Westön samannimiseen romaaniin.

Kari Heiskanen on tehnyt Westön romaanista Missä kuljimme kerran näytelmäsovituksen, joka sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa 3. huhtikuuta 2008.[12] Teoksesta on tehty myös televisiosarja ja samanniminen elokuva.[13]

Romaanista Kangastus 38 on tehty teatterisovitus, joka esitettiin Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä syksyllä 2017.[14]

Mikko Joensuu sävelsi rajoitettuna vinyylipainoksena alkuvuodesta 2018 julkaistun kappaleen Älä käy yöhön yksin. Kappale perustuu Westön vuonna 2009 ilmestyneessä Älä käy yöhön yksin -romaanissa esiintyneeseen samannimiseen kappaleeseen.

Romaanin Rikinkeltainen taivas dramatisointi esitettiin Kansallisteatterissa 2019.[15] Romaanista kuvattiin myös ruotsinkielinen elokuva ja televisiosarja vuonna 2020, ohjaajana Claes Olsson.[16] Elokuva sai ensi-iltansa marraskuussa 2021.[17] Myös romaani Tritonus dramatisoitiin.[3] Se esitettiin Kansallisteatterin Vallilan-näyttämöllä 2022 Michael Baranin dramatisoimana ja Johanna Freundlichin ohjaamana.[15]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Merkitty ja muita novelleja. (Utslag och andra noveller, 1989) Suomentanut Jaana Koistinen. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11256-2
  • Tapaus Bruus ja muita kertomuksia. (Fallet Bruus: Tre berättelser, 1992) Suomentanut Jaana Koistinen. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12649-0
  • Rennot suosikit: Kertomuksia 1989–2002. (Lugna favoriter, 2004) Suomentanut Jaana Koistinen ja Katriina Savolainen. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19766-5
  • Halkeamia: Valikoituja tekstejä 1986-2011. (Sprickor: Valda texter 1986-2011, 2011) Suomentanut Katriina Huttunen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25178-1

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Westö, Kjell & Westö, Mårten: Vuodet : veljekset kertovat. (Åren) Suomentanut Laura Beck & Jyrki Kiiskinen. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-40788-1

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2011 Otava julkaisi 1980-luvun Helsingistä kertovan Westön teoksen Kasari, johon valokuvat on ottanut Sari Poijärvi.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Kjell Westö Otava. Viitattu 29.10.2014.
  2. ↑ Merkityksen tuolle puolen. Käännösalan ammatissa. Akavan Erityisalojen ammattijulkaisu 5/2011.
  3. ↑ a b Hällsten, Annika: Westö lämnar Helsingfors. Hufvudstadsbladet, 6.8.2020, s. 17. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 6.8.2020.
  4. ↑ Matilda Gyllenberg, Kjell Westö har ett behov av att bättra på verkligheten, Yle 30.4.2015, viitattu 16.10.2024 (ruotsiksi)
  5. ↑ Westö, Kjell Kirjasampo. Viitattu 8.11.2014.
  6. ↑ Hämäläinen, Timo: Kjell Westö valittiin kovaan seuraan Helsingin Sanomat. 16.11.2006. Viitattu 8.8.2017.
  7. ↑ Kjell Westö årets "stadin kundi" 12.6.2007. Svenska Yle. Viitattu 26.10.2021. (ruotsiksi)
  8. ↑ Sundqvist, Janne: Finlandia-ehdokkaat syynissä: Hohhoijaa ja aivan loistavaa Yle Uutiset. 12.11.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 12.11.2013.
  9. ↑ Aro, Jessikka: Kjell Westölle Ruotsin Radion kirjallisuuspalkinto Yle Uutiset. 8.3.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 13.12.2016.
  10. ↑ Tapiola, Paula: Kjell Westölle pohjoismainen kirjallisuuspalkinto – ”Tiivistunnelmaista proosaa” Yle Uutiset. 29.10.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 29.10.2014.
  11. ↑ Svenska Akademiens Finlandspris. 20.12.2018.
  12. ↑ He kulkevat nyt näyttämöllä Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 4.12.2009.
  13. ↑ Hartikainen, Iira: Kjell Westön Missä kuljimme kerran näyteltiin tv-sarjaksi ja elokuvaksi Yle Uutiset. 7.2.2011. Viitattu 29.10.2014.
  14. ↑ Kjell Westön Kangastus 38 Kansallisteatteriin Helsingin Sanomat. 3.11.2014. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 8.11.2014.
  15. ↑ a b Kangasniemi, Sanna: Kjell Westön romaanista syntyi läpijuostu esitys. Helsingin Sanomat, 17.9.2022, s. B 4. Helsinki: Sanoma. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.9.2022.
  16. ↑ Hällsten, Annika: Linda Zilliacus och Nicke Lignell får roller i Den svavelgula himlen. Hufvudstadsbladet, 28.1.2020, s. 23. Artikkelin maksullinen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Finnkino - Rikinkeltainen Taivas Finnkino. Arkistoitu 9.11.2021. Viitattu 9.11.2021.
  18. ↑ Hufvudstadsbladet, 7.8.2011, s. 20.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grönstrand, Heidi: Kjell Westö – kielisiltojen rakentaja ja kulttuurisen järjestyksen uudelleen muotoilija. Sananjalka, 2012, 54. vsk, s. 143–159. Artikkelin verkkoversio.
  • Tallberg-Nygård, Manuela: Semiosfärerna över Helsingfors: Kjell Westös romankvartett i intrakulturell och interkulturell översättning. (Diss. Acta Translatologica Helsingiensia, 5) Helsingfors: Helsingfors universitet, 2017. ISSN 1799-3156 ISBN 978-951-51-3841-5 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kjell_Westö&oldid=22720563”