Carl Haglund

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. marraskuuta 2024 kello 16.42 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 12. marraskuuta 2024, perustui tähän versioon.
Carl Haglund
Haglund vuonna 2009
Haglund vuonna 2009
Suomen puolustusministeri
Kataisen hallitus
5.7.2012–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Stefan Wallin
Seuraaja Jussi Niinistö
Euroopan parlamentin jäsen
14.7.2009–4.7.2012
Kansanedustaja
22.4.2015–30.7.2016
Ryhmä/puolue ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt29. maaliskuuta 1979 (ikä 45)
Espoo
Tiedot
Puolue RKP
Koulutus kauppatieteiden maisteri
Aiheesta muualla
www.callehaglund.fi

Carl Christoffer Haglund (s. 29. maaliskuuta 1979 Espoo)[1] on Veritas Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja[2] ja entinen poliitikko.

Vuonna 2018 Haglund nousi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etlan) puheenjohtajaksi Jorma Ollilan jälkeen. Haglund toimii myös Aktia Pankin ja Enersense Internationalin hallituksessa. Aikaisemmin hän on myös toiminut muun muassa EQ:n, Milttonin ja PAF:in hallituksessa. Vuosina 2019-2023 hän toimi Helsingin Pörssiklubin puheenjohtajana.

Haglund oli aktiivinen poliittinen toimija vuoteen 2016. Hän toimi RKP:n puheenjohtajana vuosina 2012–2016. Hän oli Suomen puolustusministeri Kataisen hallituksessa sekä Stubbin hallituksessa vuosina 2012–2015. Ennen ministerin tehtäviä Haglund toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuodesta 2009. Hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2015[3], mutta hän pyysi vapautuksen siirtyäkseen bioenergiatoimija Sunshine Kaidi New Energy Groupin varatoimitusjohtajaksi 1. elokuuta 2016.[4] Vuosina 2018– 2021 Haglund toimi kansainvälisessä konsulttiyhtiössä Accenturessa johtajana.

Haglund on toiminut Espoon kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2011 ja uudelleen vuodesta 2013 vuoteen 2015.[5]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haglund kävi koulua Espoon Matinkylässä ja valmistui ylioppilaaksi IB-linjalta Mattlidens gymnasiumista. Lukioaikanaan hän oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Marylandissa.[6]

Lukion jälkeen Haglund työskenteli Yrkeshögskolan Sydvästin (nykyinen Novia) opiskelijayhdistyksen pääsihteerinä ja opiskeli työn ohella Svenska handelshögskolanissa. Hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2007. Haglund on opiskellut myös julkishallintoa Åbo Akademissa.[6]

Opiskeluaikanaan Haglund toimi opiskelijalehti Studentbladetin päätoimittajana, Yle Radio Vegan uutistoimituksen Aktuellt-ohjelmassa sekä oppaana Hvitträsk-museossa. Haglund on toiminut myös media-alan yrittäjänä ja työskenteli ruotsinkielisen ilmaisjakelulehti Papperin päätoimittajana ja toimitusjohtajana vuosina 2005–2007.[6]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haglund aloitti toimintansa RKP:ssa vuonna 1997.[6] Vuosina 2002–2005 hän toimi RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdomin (SU) liittosihteerinä.[5] Espoon kaupunginvaltuustoon Haglund oli ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 2000 kuntavaaleissa, muttei tullut valituksi. Hänet valittiin valtuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2004 vaaleissa ja uudelleen vuosina 2008 ja 2012. Vuonna 2009 hän toimi RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana.[7]

Vuosina 2007–2008 Haglund toimi ruotsalaisen ministeriryhmän erityisavustajana. Syksyllä 2008 hän siirtyi RKP:n kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin poliittiseksi valtiosihteeriksi Stefan Johanssonin erottua tehtävästä.[8]

Vuoden 2009 eurovaaleissa Haglund valittiin Euroopan parlamenttiin.[9] Hän sai 16 887 ääntä ja nousi parlamenttiin puolueensa listan kärkinimenä.[10]

RKP:n puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2012 Haglund valittiin RKP:n uudeksi puheenjohtajaksi Stefan Wallinin seuraajaksi. Hän voitti vastaehdokkaansa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin äänin 144–106.[11] Valintansa myötä Haglund luopui paikastaan europarlamentissa ja otti Wallinin paikan puolustusministerinä vannottuaan ministerinvalan 5. heinäkuuta.[12][13] Vihreiden jätettyä hallituksen 26. syyskuuta 2014, urheiluministerin salkku siirtyi Haglundille puolustusministerin salkun oheen.[14]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Haglund oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä keräten yhteensä 21 468 ääntä.[15] Hän nousi kansanedustajaksi maan neljänneksi suurimmalla äänimäärällä.[16] Haglund oli myös eniten ulkopuolista vaalitukea saanut henkilö. Haglundin kampanja maksoi lähes 130 000 euroa, josta hän maksoi itse 1 070 euroa.[17]

Maaliskuussa 2016 Haglund ilmoitti, ettei pyri RKP:n puheenjohtajaksi enää kesäkuun puoluekokouksessa ja ettei aio myöskään asettua ehdolle kuntavaaleissa 2017. Hän perusteli päätöstään muun muassa turhautumisella politiikkaan ja perhesyillä.[18] Kesäkuussa 2016 Haglund kertoi jättävänsä kansanedustajan tehtävät ja siirtyvänsä yrityselämän palvelukseen.[19] Haglundin tilalle eduskuntaan nousi Veronica Rehn-Kivi.[20]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2000[21] Espoon kaupunki 176 Ei valittu
2004 Espoon kaupunki 444 Valittu
2008 Espoon kaupunki 1 547 Valittu
2012 Espoon kaupunki 3 135 Valittu
   
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2009 16 887 Valittu
   
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Uudenmaan vaalipiiri 597 Ei valittu
2015 Uudenmaan vaalipiiri 21 468 Valittu

Näkemykset ja arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvomaailmaltaan Haglundia on luonnehdittu oikeistoliberaaliksi.[22] Haglund on kuvannut itseään tasa-arvon aktiiviseksi edistäjäksi, ja hänen mielestään feminismin tulisi olla itsestään selvä tavoite. Feministin sijaan Haglund on sanonut samaistuvansa paremmin käsitteeseen ”tasa-arvon edistäjä”.[23]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haglundilla on entisen puolisonsa kanssa vuosina 2009[24] ja 2012[25] syntyneet lapset. Haglundin isä on Helsingin yliopiston kirurgian professori ja äiti diplomikirjeenvaihtaja.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 140. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Johtoryhmä | Veritas veritas.fi. 3.7.2020. Viitattu 24.12.2022.
  3. ↑ Carl Haglund Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. ↑ Carl Haglund pyytää vapautusta kansanedustajan tehtävistään www.iltalehti.fi. Viitattu 21.6.2016. fi-FI
  5. ↑ a b Henkilötiedot: puolustusministeri Carl Haglund Valtioneuvosto. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 14.5.2014.
  6. ↑ a b c d e Henkilökuva: puolustusministeri Carl Haglund Valtioneuvosto. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 14.5.2014.
  7. ↑ Carl Haglund rkp-ryhmän johtoon Espoossa HS.fi. 22.12.2008. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 29.7.2022.
  8. ↑ Wallinin avustaja Haglund nousee valtiosihteeriksi HS.fi. 13.11.2008. Viitattu 14.4.2014.
  9. ↑ SFP hyllar sin hjälte (Arkistoitu – Internet Archive) HBL.fi. Viitattu 8.6.2009. (ruotsiksi)
  10. ↑ Vahvistettu tulos. Perussuomalaiset ja Vihreät menestyivät europarlamenttivaaleissa 2009
  11. ↑ Carl Haglund valittiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi hs.fi. 10.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.6.2012.
  12. ↑ Haglundista puolustusministeri heinäkuun alussa HS.fi. 12.6.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 23.7.2013. Viitattu 12.6.2012.
  13. ↑ Sundqvist, Vesa: Puolustusministeri Haglund vannoi virkavalan yle.fi. 12.6.2012. Yle Uutiset. Viitattu 5.7.2012.
  14. ↑ Nieminen, Martta: Kokoomus saa ympäristöministeriön ja Sdp kehitysyhteistyön, Haglundista urheiluministeri hs.fi. 23.9.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.9.2014.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  16. ↑ Tässä ovat vaalien ääniharavat – top 10 Uusi Suomi. 20.4.2015. Viitattu 27.4.2015.
  17. ↑ Tämän takia et pääsisi koskaan läpi eduskuntavaaleissa 25.1.2019. Markkinointi&Mainonta.
  18. ↑ Elonen, Piia: Carl Haglund paljastaa HS:lle: ”Jätän Rkp:n puheenjohtajuuden – usko järkevän politiikan tekemiseen katosi” HS.fi. 25.3.2016. Viitattu 25.3.2016.
  19. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/a1466479113942 (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Kiinalaisyritykseen siirtyvä Haglund ei sulje paluuta pois: "Koskaan ei tiedä, miten asiat voivat muuttua" www.iltalehti.fi. Viitattu 21.6.2016. fi-FI
  21. ↑ Kunnallisvaalit 2000: Espoo HS.fi. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 14.5.2014.
  22. ↑ Suominen, Heli: HS:n arvokysely Rkp:n puheenjohtajaehdokkaista: Haglund hitusen oikealla hs.fi. 20.5.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 14.5.2014.
  23. ↑ Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  24. ↑ Europarlamentaarikko Riikka Manner sai poikavauvan HS.fi. 23.11.2009. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 14.5.2014.
  25. ↑ Rkp:n Haglundille toinen lapsi HS.fi. 11.4.2012. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 14.5.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Stefan Wallin 		Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
2012–2016 		Seuraaja:
Anna-Maja Henriksson
Edeltäjä:
Stefan Wallin 		Suomen puolustusministeri
2012–2015 		Seuraaja:
Jussi Niinistö
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Haglund&oldid=22777597”