Pyhät kirjoitukset (mormonismi)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. joulukuuta 2024 kello 16.33 käyttäjän Miihkali (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 10. joulukuuta 2024, perustui tähän versioon.
Englanninkielinen yhteisnide, joka sisältää Kuningas Jaakon Raamatun, Mormonin kirjan, Opin ja liitot sekä Kallisarvoisen helmen.

Pyhät kirjoitukset (engl. Standard Works) ovat Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kaanon. Kirkon virallisesti hyväksymät pyhät kirjoitukset ovat Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi. Kirkon oppiin kuuluu käsitys kadonneista Pyhän Hengen innoittamista kirjoituksista, joihin viitataan sekä Raamatussa että Mormonin kirjassa. Niitä ovat esimerkiksi Mooseksen kirjoissa mainitut Liiton kirja ja Herran sotien kirja sekä ensimmäisessä Nefin kirjassa mainut Senokin, Neumin ja Senosin profetiat.[1]

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko

Standarditeokset

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP-kirkko) on mormonismin kirkkokunnista suurin. Sen kaanoniin kuuluu neljä kirjaa: Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi.[2] Englannin kielellä niistä käytetään nimitystä Standard Works eli (suom. standarditeokset).[3] Kirkon oppiin kuuluu myös käsitys kadonneista Pyhän Hengen innoittamista kirjoituksista, joihin viitataan sekä Raamatussa että Mormonin kirjassa. Niitä ovat esimerkiksi Mooseksen kirjoissa mainitut Liiton kirja ja Herran sotien kirja sekä ensimmäisessä Nefin kirjassa mainut Senokin, Neumin ja Senosin profetiat.[1]

Raamattua lukuun ottamatta MAP-kirkon pyhät kirjoitukset ovat leimallisia nimenomaan mormonismille ja erottavat sen perinteisestä kristinuskosta. Kirkon perustaja Joseph Smith (1805–1844) korosti niiden merkitystä: ”Ottakaa pois Mormonin kirja ja ilmoitukset, ja missä uskontomme sitten on? Sitä ei ole.” Raamatun ja muiden pyhien kirjoitusten katsotaan edustavan yhteistä jatkumoa, joka rakentuu Jumalan ilmoitukselle. Raamatussa uskotaan olevan käännösvirheitä ja muita ihmisten tekemiä muutoksia, mutta Joseph Smithin tuottamia tekstejä pidetään erehtymättöminä. Kirkon johtajan eli ”elävän profeetan” näkemyksillä on käytännössä pyhiä kirjoituksia suurempi arvovalta, sillä ne edustavat Jumalan jatkuvaa ilmoitusta ja määrittelevät hyväksytyn uskontulkinnan. Myös kirkon perinne määrittää tapoja, joilla pyhiä kirjoituksia tulkitaan. Toisaalta kirkon johtajien toimintaa ja lausuntoja arvioidaan pyhiä kirjoituksia vasten.[4]

Kanonisiin teoksiin ei suhtauduta pyhinä esineinä, vaikka niiden sanoma onkin pyhä. Kirjoja voidaan joskus kohdella huolimattomasti, ja monet mormonit tekevät niihin reunahuomautuksia, alleviivauksia ja muita merkintöjä.[5]

Raamattu

Pääartikkeli: Raamattu ja Innoitettu raamatunkäännös

Raamattu kertoo Jumalan teoista muinaisen Israelin kansan ja varhaisten kristittyjen parissa.[6] Pyhien kirjoitusten luettelossa mormonit mainitsevat Raamatun yleensä ensimmäisenä. Kanonisten uskonkappaleiden mukaan se on ”Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty”. Raamattua ei pidetä erehtymättömänä, ja Mormonin kirjan mukaan siitä on poistettu ”monta selkeää ja kallisarvoista asiaa”. MAP-kirkon johto on perustellut Raamatun riittämättömyyttä myös tunnettujen käsikirjoitusten eroavaisuuksilla.[7] Asiavirheet ja sisäiset ristiriitaisuudet selitetään käsikirjoitusten kopioijien ja kääntäjien virheiksi.[8] Käsitys raamatunkäännösten epätäydellisyydestä ei ole mormonismille ainutlaatuinen vaan oli 1800-luvun alussa jo varsin laajalle levinnyt.[9] MAP-kirkon alkuvuosina Raamatulla oli keskeinen asema kirkon opissa ja lähetystyössä, mutta sen merkitys on sittemmin vähentynyt.[10]

Mormonien käyttämän Raamatun kaanon on protestanttinen eikä sisällä apokryfejä. Englanninkielisessä maailmassa suositaan kuningas Jaakon käännöstä 1600-luvulta. MAP-kirkon vuonna 1979 julkaisema laitos sisältää ristiviitteitä mormonismin muihin pyhiin kirjoituksiin. Muualla maailmassa suositaan teologisesti konservatiivisia käännöksiä. Suomessa mormonit käyttivät ensin Vanhaa kirkkoraamattua ja vuodesta 1992 Uutta kirkkoraamattua.[11] Joseph Smith laati Raamatusta oman versionsa, jota usein kutsutaan käännökseksi vaikka se ei perustu heprean-, aramean- ja kreikankielisiin alkuteksteihin vaan kuningas Jaakon Raamattuun ja yliluonnolliseen ilmoitukseen. Aktiivisin työskentely ajoittui vuosiin 1830–1833 eikä koskaan valmistunut. MAP-kirkko suhtautuu Smithin raamatunkäännökseen Jumalan ilmoituksena. Sillä ei kuitenkaan ole kanonista asemaa, sillä kirkko ei halua etääntyä muista kirkkokunnista liikaa.[12]

Raamatun tulkinta on konservatiivista, ja sen kuvaamia tapahtumia pidetään kirjaimellisesti tosina silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa luonnontieteen ja historiantutkimuksen kanssa. Käytännössä Raamatun kaikkia kehotuksia ja käskyjä ei kuitenkaan noudateta. Kirkon johto suhtautui 1900-luvun alussa melko myönteisesti historiallis-krittisen raamatuntutkimuksen tuloksiin, mutta vuosisadan jälkipuoliskolla alettiin painottaa Raamatun fundamentalistista tulkintaa. Apostoli Joseph Fielding Smith piti tieteellistä raamatuntutkimusta Saatanan juonena. 2000-luvulla osa kirkon piirissä toimivista, tieteellisen koulutuksen saaneista raamatuntutkijoista on pyrkinyt esittämään välittäviä kantoja.[13]

Mormonin kirja (1830)

Pääartikkeli: Mormonin kirja

Mormonin kirja on mormonismin perusteksti, josta koko uskonto on saanut nimensä.[14] Se kertoo Jumalan teoista Amerikan muinaisten asukkaiden keskuudessa.[6] Joseph Smith kertoi kääntäneensä kirjan kultalevyistä,[15] joihin nefiläisten profeetta Mormon ja hänen poikansa Moroni olivat kaivertaneet kansansa historian uudistetun egyptin kirjoitusmerkein.[16] Kuolemansa jälkeen Moroni ylösnousi enkelinä ja antoi Smithille opastusta tämän profeetallisen kutsumuksen alkuvaiheessa. Käännöstyön valmistuttua Moroni haki kultalevyt pois.[15] Smith julkaisi Mormonin kirjan maaliskuussa 1830 ja perusti Kristuksen kirkon 6. huhtikuuta 1830.[17]

Kirkon alkuvuosina Mormonin kirjan merkitys oli ennen kaikkea symbolinen. Sen kääntäminen oli todiste Smithin profeetallisesta kutsumuksesta, mutta saarnoissa Smith ja muut varhaiset mormonit viittasivat enimmäkseen Raamattuun, joka oli yleisölle entuudestaan tuttu. Mormonismin omintakeisimpia oppeja ei Mormonin kirjasta löydy, sillä ne syntyivät vasta kirjan julkaisun jälkeen. Kirjan asema mormonien arjessa ja kirkon opetuksissa pysyi vähäisenä 1980-luvulle saakka, jolloin presidentti Ezra Taft Benson alkoi järjestelmällisesti vahvistaa sen asemaa. Jäseniä kehotetaan lukemaan Mormon kirjaa päivittäin, ja lähetyssaarnaajat opettavat sen avulla kirkon sanomaa.[18]

Oppi ja liitot (1835)

Pääartikkeli: Oppi ja liitot

Oppi ja liitot julkaistiin 1835. Ensipainos sisälsi seitsemän teologista luentoa (oppi) sekä valikoiman Smithin saamia näkyjä ja ilmoituksia (liitot). Myöhemmistä laitoksista teologiset luennot on poistettu, ja teokseen on lisätty uusia Smithin ja kirkon myöhempien johtajien ilmoituksia ja julistuksia.[19] Osaa ilmoituksista on jälkeenpäin muutettu, eikä Oppi ja liitot anna todenmukaista kuvaa Smithin teologisen ajattelun kehityksestä.[20] Kokoelman tuorein lisäys on syyskuussa 1978 annettu Virallinen julistus 2, jossa sallittiin pappeus ja temppelikelpoisuus myös mustaihoisille miehille.[21][22]

Opilla ja liitoilla ei ole MAP-kirkossa Mormonin kirjaan verrattavaa symbolista asemaa, ja ulkopuolisten keskuudessa se on melko tuntematon. Kirjassa on kuitenkin useita kirkon opin ja historian kannalta keskeisiä lukuja.[23] Niissä käsitellään esimerkiksi Mormonin kirjan syntyä ja kirkon perustamisen teologista merkitystä ja annetaan ohjeita keskeisten rituaalien toimittamiseen. Kirjassa käsitellään myös moniavioisuutta ja siitä luopumista.[24] Viisauden sanana tunnettu luku 89 kehottaa välttämään päihteitä ja rajoittamaan lihan syöntiä.[25] Sillä on tärkeä asema mormonikulttuurissa ja -identiteetissä.[26]

Kallisarvoinen helmi (1880)

Pääartikkeli: Kallisarvoinen helmi

Kallisarvoinen helmi koottiin vasta Smithin kuoleman jälkeen. Se sisältää monenlaisia tekstejä, joilla ei ole yhtenäistä teemaa. Ne merkittiin muistiin Smithin elinaikana, mutta osa niistä julkaistiin vasta myöhemmin. Kallisarvoinen helmi toimitettiin aluksi brittiläisten käännynnäisten käyttöön, sillä näillä ei ollut pääsyä kirkon moninaisissa sanomalehdissä ja muissa painatteissa Yhdysvalloissa julkaistuihin teksteihin. Ensipainos ilmestyi Liverpoolissa vuonna 1851 ja uudistettu laitos Utahissa 1878. Kokoelma kanonisoitiin 1880.[27]

Osa Kallisarvoisen helmen teksteistä on kehystetty muinaisiksi kirjoituksiksi, kun taas toiset liittyvät selkeästi nykyaikaan.[28] Mooseksen kirja ja Joseph Smith – Matteus ovat otteita Smithin raamatunkäännöksestä.[29] Aabrahamin kirjaa innoittivat Smithin haltuun päätyneet egyptiläiset muumiot ja papyruskirjoitukset.[30] Joseph Smith – Historia on Smithin selonteko nuoruudestaan, Mormonin kirjan synnystä ja kirkon perustamisesta.[31] Uskonkappaleet sisältää 13 keskeistä opillista näkemystä, joiden asema kirkossa muistuttaa uskontunnustusta.[32]

Muut kirkkokunnat

Kristuksen yhteisö eli entinen Reorganisoitu myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko syntyi Joseph Smithin kuolemaa seuranneen perimyskriisin seurauksena.[33] Se pitää perustekstinään Raamattua. Käytetty raamatunkäännös on tieteelliseen tutkimukseen perustuva New Revised Standard Version.[34] Myös Mormonin kirjalla sekä Opilla ja liitoilla on kanoninen asema.[33]

Mormonismin varhaisiin johtohahmoihin lukeutunut James Strang perusti Smithin kuoltua oman kirkkonsa. Strang väitti Smithin nimittäneen hänet seuraajakseen ja julkaisi Herran lain kirjan, jonka kertoi kääntäneensä liitonarkussa säilytetyistä kirjoitustauluista. Strang murhattiin kesällä 1856, minkä jälkeen strangiittien lahko käytännössä katosi.[35]

Avoin kaanon

Smithin mukaan ihmiset eivät kykene täydellisesti ilmaisemaan Jumalan antamia ilmoituksia. Pyhiä kirjoituksia voidaan siksi muuttaa, kun ymmärrys Jumalan tarkoitusperistä ja uskonnon sisällöstä syventyy. Jumalan ilmoittama totuus on pyhä, mutta niihin perustuva kirjoitus on ihmisen tekemä ja siten virheille ja puutteille altis.[9] Varsinkin varhaisessa mormonismissa esiintyi ajatus elävästä pyhästä kirjoituksesta, jossa vanhoja kirjoituksia voitiin muuttaa vastaamaan myöhemmin syntyneiden käsitysten mukaisiksi.[36] Kirkon johtajiin suhtaudutaan nykyajan profeettoina. Heidän lausuntonsa voidaan tulevaisuudessa kanonisoida, jolloin pyhiin kirjoituksiin lisätään uutta tekstiä. Tämä mahdollistaa radikaalitkin muutokset kirkon opetuksessa ja pyhien kirjoitusten tulkinnassa.[5]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Pyhät kirjoitukset Pyhien kirjoitusten opas. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Viitattu 27.11.2024.
  2. ↑ Melton, J. Gordon: Church of Jesus Christ of Latter-day Saints Encyclopædia Britannica. 13.11.2024. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Standard Works The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. Viitattu 27.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Östman 2019, s. 127–128.
  5. ↑ a b Östman 2019, s. 128.
  6. ↑ a b Östman 2019, s. 127.
  7. ↑ Östman 2019, s. 130–131.
  8. ↑ Östman 2019, s. 139.
  9. ↑ a b Östman 2019, s. 135.
  10. ↑ Östman 2019, s. 131, 151.
  11. ↑ Östman 2019, s. 132–133.
  12. ↑ Östman 2019, s. 135–137.
  13. ↑ Östman 2019, s. 138–140.
  14. ↑ Östman 2019, s. 141.
  15. ↑ a b Östman 2019, s. 143–146.
  16. ↑ Östman 2019, s. 147–150.
  17. ↑ Östman 2019, s. 146.
  18. ↑ Östman 2019, s. 150–151.
  19. ↑ Östman 2019, s. 158.
  20. ↑ Östman 2019, s. 162, 167–171.
  21. ↑ ”Virallinen julistus 2”, Oppi ja liitot. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2024).
  22. ↑ Östman 2019, s. 167.
  23. ↑ Östman 2019, s. 158–159.
  24. ↑ Östman 2019, s. 164–166.
  25. ↑ Östman 2019, s. 165.
  26. ↑ Östman 2019, s. 318–322.
  27. ↑ Östman 2019, s. 172–173.
  28. ↑ Östman 2019, s. 172.
  29. ↑ Östman 2019, s. 173–174, 181.
  30. ↑ Östman 2019, s. 177–180.
  31. ↑ Östman 2019, s. 181–183.
  32. ↑ Östman 2019, s. 183–184.
  33. ↑ a b Community of Christ Encyclopædia Britannica. 6.10.2013. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Scripture Community of Christ. Viitattu 10.12.2024. (englanniksi)
  35. ↑ James Strang Encyclopædia Britannica. 10.4.2024. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 10.12.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Östman 2019, s. 159.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyhät_kirjoitukset_(mormonismi)&oldid=22887364”