Aimé Jacquet

Aimé Jacquet (s. 27. marraskuuta 1941 Sail-sous-Couzan, Loire, Ranska) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Jacquet valmensi Ranskan jalkapallomaajoukkueen maailmanmestaruuteen vuoden 1998 kotikisoissa.

Pelaajaura

Jacquet aloitti jalkapalloilun nuorena paikallisessa US Couzanin amatöörijoukkueessa työskennellen samalla tehtaassa. 1959 Jacquet siirtyi AS Saint-Étiennen joukkueeseen ja teki ammattilaisdebyyttinsä Les Vertsissä 1961. Jacquet edusti ASSEa joukkueen kulta-aikana ja juhli mestaruutta peräti viisi kertaa. Ranskan maajoukkueessa Jacquet pelasi vain kaksi maaottelua maajoukkueen kriisivuosina. 1973 Jacquet siirtyi ASSEn paikallisvastustajan, Olympique Lyonnais'n paitaan päättäen uransa Lyonissa 1976.

Seurat:

Tiedosto:AS Saint-Étiennen logo.svg AS Saint-Étienne 1961-1973
Olympique Lyonnais 1973-1976

Meriitit:

Ranskan liigamestaruudet: 1964, 1967, 1968, 1969, 1970
Ranskan cup-mestaruudet (Coupe de France): 1962, 1968, 1970
Kaksi maaottelua vuonna 1968

Valmennusura

Jacquet aloitti valmennusuransa Lyonissa 1976, mutta todellisen läpimurtonsa hän teki 1980-luvulla toimiessaan koko vuosikymmenen ajan FC Girondins de Bordeaux'n päävalmentajana. Jacquet'n johdolla Bordeaux voitti kolmen liigamestaruuden lisäksi kahdesti Coupe de Francen ja esiintyi Euroopan cupin ja Cup-voittajien cupin välierissä. Yhdeksän valmennusvuotta Bordeaux'ssa saivat päätöksen kauden 1988-89 päätteeksi, kun Jacquet riitautui seuran puheenjohtaja Claude Bezin kanssa. Bordeaux'sta lähtönsä jälkeen hän kehitti itseään valmentajana Montpellierissä ja Nancyssa.

1991 Jacquet astui Ranskan jalkapalloliiton palvelukseen ja siirtyi työskentelemään FFF:n harjoittelukeskukseen (Direction Technique Nationale). Seuraavana vuonna hänestä tuli Gérard Houllierin apulaisvalmentaja maajoukkueessa. Houllier ei onnistunut johdattamaan Ranskaa MM-kisoihin 1994 ja päävalmentaja pistettiin vaihtoon. Aimé Jacquet nousi Houllierin seuraajaksi hakemaan jatkoa 1980-luvun menestykselleen.

Jacquet varmisti asemansa maajoukkueen päävalmentajana, kun Ranska pelasi 1994 muutaman erinomaisen harjoitusottelun, mm. Italiaa vastaan. Jacquet nosti maajoukkueen kapteeniksi Manchester Unitedin tähtipelaaja Eric Cantonan, jonka varaan hän myös Ranskan pelin perusti.

Cantona hölmöili kuitenkin itsensä ulos kansainvälisistä ympyröistä potkaistuaan Crystal Palacen fania 1995 ja Jacquet joutui etsimään uusia variaatioita maajoukkueeseen. Uudeksi moottoriksi tuli vasta 23-vuotias Zinedine Zidane. Vanhat konkarit kuten Cantona, Jean-Pierre Papin ja David Ginola saivat väistyä nuorempiensa tieltä. Jacquet sai nuorennusleikkauksesta kritiikkiä monilta faneilta, mutta pisti heille jauhot suuhun johtaen Ranskan EM-kisoihin 1996. Lopputurnauksessa nuori Ranskan joukkue selvisi aina välieriin saakka, joissa se hävisi Tshekille vasta rangaistuspotkukilpailussa. Loistava menestys takasi Jacquet'lle jatkosopimuksen maajoukkuevalmentajana.

EM-kisojen 1996 jälkeen Jacquet hioi maajoukkueettaan harjoitusotteluissa ja hyvin puolustusvoittoinen taktiikka aiheutti valtaisaa kritiikkiä päävalmentajaa kohtaan. Jacquet'n taktiikkaa haukuttiin "muinaiseksi", jolla ei olisi toiveita menestyä omissa MM-kisoissa 1998. Kritiikki paisui entisestään keväällä 1998, kun Jacquet nimesi MM-kisoihin 28 miestä odotetun 22 sijaan. L'Équipe-lehti vaati "Resign!"-otsikoin potkuja Jacquet'lle menestyksen turvaamiseksi.

Kun itse lopputurnaus saatiin käyntiin ja Ranska jyräsi alkulohkossaan kaikki vastustajansa, monella muuttui ääni kellossa. Ranska nousi kotikisojensa vahvaksi ennakkosuosikiksi. Loppuotteluun mennessä kaikki kritiikki Jacquet'ta kohtaan oli unohtunut ja Brasilian kaaduttua 3-0 Jacquet oli joukkueineen koko Ranskan suosiossa. Samana iltana 56-vuotias Jacquet ilmoitti jättävänsä tehtävänsä maajoukkueen päävalmentajana.

MM-kilpailujen jälkeen Jacquet on työskennellyt FFF:n palveluksessa Clairefontainen valmennuskeskuksessa sekä maajoukkueen teknisenä johtajana. Hän vetäytyi tehtävistään MM-kilpailujen 2006 jälkeen.

Seurat: