Leonard Grandell
Leonard August Mathias Grandell (1. lokakuuta 1894 Nauvo – 2. helmikuuta 1967) oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Anders Mathias Grandell ja Amanda Emilia Lindqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Karin Östensonin kanssa.[1][2]
Opinnot
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Opiskeli Teknillisen korkeakoulun insinööriosastolla vuosina 1913 – 1914 ja edelleen Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiakielten osastolla vuoteen 1915 saakka. Hän teki opintomatkan Norjaan kutsuntalaitokseen vuonna 1921 ja Sveitsiin vuonna 1924 tutustuakseen maan miliisijärjestelmään sekä Ruotsiin vuosina 1928 ja 1934 tutustuakseen Ruotsin armeijan huoltopalvelukseen. Saksaan vuonna 1935 ja Ruotsiin vuonna 1936 hänen opintomatkansa kohdistui maiden taloudelliseen puolustusvalmiusjärjestelmään tutustumiseen. Hän suoritti Sotakorkeakoulun erikoiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925 ja Sotakorkeakoulun yleinen osaston vuosina 1926 – 1927.[1][2]
Jääkäriaika
Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 3. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan. Hän hoiti Sassnitzin etappiasemaa toukokuun 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa pidetyille moottorivenekursseille.[1][2]
Suomen sisällissota
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 kapteeniksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet määrättiin aluksi Valkoisen armeijaan komppanianpäälliköksi 3. jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 5. jääkäripataljoonan komentajaksi. Hän otti suomen sisällissodassa osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa, missä hän haavoittui lievästi 29. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Hän toimi touko- ja kesäkuun 1918 3. Jääkärirykmentin komentajana, josta hänet siirrettiin 29. kesäkuuta 1918 toimistopäälliköksi Yleisesikunnan järjestelyosastolle. Sotaministeriön armeijatoimiston päälliköksi hänet nimitettiin 19. 12. 1918 ja liikekannallepanotoimiston päälliköksi 4. marraskuuta 1919 sekä yleisen sota-asiain osaston päälliköksi 18. toukokuuta 1920. Armeijasta hän erosi 30. maaliskuuta 1922 ja toimi sen jälkeen osastonpäällikkönä Maanviljelijäin maitokeskus oy:ssä. Hän astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen 15. maaliskuuta 1923 ja hänet sijoitettiin vastaperustetun Yliesikunnan sotilaallisen jaoston päälliköksi[3], josta hänet siirrettiin 28. toukokuuta 1927 Yleisesikunnan järjestely- ja liikekannallepano-osaston ja edelleen 11. tammikuuta 1936 Puolustusministeriön sotatalousosaston päälliköksi. Sotatalouspäälliköksi hänet nimitettiin 28. tammikuuta 1938, Hän toimi vuosina 1929 - 1935 useita kertoja Yleisesikunnan päällikön viransijaisena. Hänet komennettiin Englantiin vuonna 1936 eräiden ulkomaisia sotatarvikehankintoja koskevien periaatteellisten kysymysten takia ja Unkariin vuonna 1937 tutustumaan Unkarin sotatarviketeollisuuteen.[1][2]
Opetustoimi
Hän toimi sotalaitosopin opettaja Sotakorkeakoulussa vuosina 1928 - 1933 ja sotalaitosopin sekä huoltopalveluksen tuntiopettaja Sotilashallinnollisessa koulussa ja Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1928 - 1935.[1][2]
Luottamustoimet
Hän kuului jäsenenä komiteoihin jotka käsittelivät ehdotusta hevosottolaiksi ja sen soveltamisasetukseksi vuonna 1922 sekä asevelvollisuuslain soveltamisasetusehdotusta laatimiseksi vuosina 1922 - 1923. Puolustusrevisionin jäsenenä hän toimi vuosina 1923 – 1926 ja oli jäsenenä valtion tapaturmalautakunnassa käsiteltäessä vapaussodan invalidieläkeasioita vuosina 1923 – 1931. Hän toimi apujäsenenä valtioneuvoston asettamassa tutkintolautakunnassa ruotsinkielessä suoritettavia tutkintoja varten vuonna 1928. Ilmapuolustuksen kehittämisohjelmaa suunnitelleen komitean jäsenenä hän toimi vuonna 1928 ja erinäisten sodanaikaisten olojen järjestämistä koskevaa lainsäädäntöehdotusta vuonna 1928 sekä rajavartiostojen vakinaistuttamista koskevaa lainsäädäntöehdotusta laatineen komitean jäsenenä vuonna 1929. Asevelvollisten palvelukseenastumisaikojen muuttamista pohtineen komitean puheenjohtajana hän toimi vuonna 1929 ja puolustuslaitoksen uudelleenjärjestelyä ja tästä johtuvaa lainsäädäntöä suunnitelleen toimikunnan jäsenenä vuonna 1930. Hänet määrättiin Kenttäohjesäännön huoltopalvelusta käsittelevää osaa laatineen toimikunnan jäseneksi vuonna 1930. Hän toimi Yleisesikunnan kunnianeuvostonjäsenenä vuonna 1929 ja puheenjohtajana vuosina 1931 - 1933. Hänet määrättiin valtioneuvoston 24. syyskuuta 1936 asettaman Pohjoismaiden taloudellista yhteistoimintaa poikkeuksellisissa olosuhteissa käsittelevän valiokunnan jäseneksi (ottanut myös osaa tässä tarkoituksessa pidettyihin pohjoismaisiin konferensseihin). perushankintakomiteaan hän osallistui 7. toukokuuta 1937. Valtion laivatelakan johtokunnan jäseneksi hänet nimitettiin 8. tammikuuta 1937 ja Valtion tykkitehtaan johtokunnan jäseneksi 27. toukokuuta 1937 ja toimi siinä vuoteen 1944 saakka. Hän toimi Valtion sytytintehtaan johtokunnan jäsenenä vuosina 1941 - 1944.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
Talvisotaan hän osallistui sotatalousosaston päällikkönä ja Jatkosotaan sotataloustarkastajana. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen vuonna 1944.[2]
Sotien jälkeinen aika
Hän toimi sotien jälkeen puolustuslaitoksen (myöhemmin valtion) metallitehtaiden keskuskonttorin johtajana vuoteen 1946 saakka, jolloin hän siirtyi vara pääjohtajaksi Valtion Metalliteollisuuteen. Aero Oy: toimitusjohtajaksi ja johtokunnan puheenjohtajaksi hän siirtyi vuonna 1947 ja oli tehtävässä vuoteen 1960 saakka. Hänet haudattiin Helsinkiin.[2]
Kirjallinen tuotanto
- Joukkojen huolto sodassa, 1934.
- Puolustusvoimamme rauhan ja sodan aikana, 1935.
- Grandell - Nurmio, Viborgs erövring, 1919 (suom. 1919).
- Tuompo - Grandell, Suomen armeija sanoin ja kuvin, 1920.
- Bergroth, Kersti - L. Grandell, Jääkärit. Kolme kuvaelmaa jääkäriliikkeestä, 1933.
- Detta sällsamma liv, 1944 (salanimellä Leo Novén).
- Den Stora sanndrömmen: tillvaron, 1947.
- Hän kirjoitti myös Finsk Tidskrift aikakauslehteen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit
| Ylennykset | Jääkärimerkki | Kunniamerkit |
|
|
Lähteet
- Hakkapeliitta 28/1927
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.