158 kaupungin valtiomuodot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset, parhaidenvaltaiset ja tyranninvaltaiset valtiomuodot lajeittain
Πολιτεῖαι πόλεων δυοῖν δεούσαιν ρξʹ· κατ' εἴδη· δημοκρατικαί, ὀλιγαρχικαί, τυραννικαί, ἀριστοκρατικαί
Alkuperäisteos
Kirjailija Aristoteles tai Aristoteleen koulukunta
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre poliittinen filosofia
Julkaistu 300-luku eaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset, parhaidenvaltaiset ja tyranninvaltaiset valtiomuodot lajeittain (m.kreik. Πολιτεῖαι πόλεων δυοῖν δεούσαιν ρξʹ· κατ' εἴδη· δημοκρατικαί, ὀλιγαρχικαί, τυραννικαί, ἀριστοκρατικαί)[1] oli Aristoteleen teoksiin kuulunut kokoelma, joka sisälsi nimensä mukaisesti 158 antiikin aikaisen, enimmäkseen antiikin kreikkalaisen, kaupunkivaltion (polis) valtiomuotojen kuvaukset.

Historia

Valtiomuotojen kokoelma koottiin Aristoteleen johtamassa peripateettisessa koulukunnassa. Aristoteles ei välttämättä kirjoittanut niitä kaikkia itse, mutta ne kirjoitettiin hänen ohjauksessaan.[2] Valtiomuodot oli koottu Aristoteleen poliittisen filosofian tutkimustyön käyttöön. Aristoteleen teos Politiikka ilmentää laajaa tästä tutkimustyöstä peräisin olevaa kreikkalaisten kaupunkivaltioiden valtiomuotojen tuntemusta:[3] se sisältää yli 300 viittausta valtiomuotoihin ja lakeihin, joista monet ovat ei-kreikkalaisten kaupunkien lakeja.[4]

Kokoelma on kadonnut jo antiikin aikana, eikä se näin ollut osana läpi keskiajan välittynyttä Aristoteleen teosten tekstikorpusta (Corpus Aristotelicum). Sen olemassaolo tunnetaan antiikin aikaisista teosluetteloista,[5] joihin lukeutuu muun muassa Diogenes Laertioksen antama Aristoteleen teosten luettelo.[1] Diogenes vaikuttaa olevan ensimmäinen, joka on kutsunut kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodoiksi. Aristoteles itse viittaa kokoelmaan Nikomakhoksen etiikan lopussa,[6] jossa hän kehottaa opiskelijoitaan tutkimaan olemassa olevia valtiomuotoja ja tämän jälkeen kääntymään Politiikassa esitettyihin kysymyksiin, kuten esimerkiksi kysymykseen siitä, mikä hallintomuoto on paras.[7]

Kokoelman ainoa nykyaikaan säilynyt tutkielma on Ateenan valtiomuoto, joka on säilynyt vuonna 1890 löytyneessä papyruksessa.[8] Myös se saattaa olla jonkun Aristoteleen oppilaan tämän elinaikana kirjoittama.[9]

Sisältö

Kokoelman jokainen tutkielma sisälsi todennäköisesti kuvauksen sekä kaupungin valtiomuodon historiasta että valtiomuodosta sellaisena kuin se oli tutkielman kirjoitushetkellä.[5] Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, sisälsikö kokoelma 158 eri kaupungin valtiomuotojen kehityshistorian, vai 158 eri lakikokoelmaa, niin että kokoelmassa saattoi olla yhdestä kaupungista useampia lakikokoelmia. Aristoteles itse ei mainitse lukua.[10]

Säilyneistä katkelmista tai viittauksista on päätelty, että kokoelmaan olisivat kuuluneet ainakin seuraavien (kaupunki)valtioiden tai kansojen valtiomuodot; osa näistä tunnistuksista on kyseenalaisia:[4][11][12]

Selitykset:

  1. a b c d e f g h Mahdollisesti yhdistelmä useiden polisten laeista.
  2. Amorgoksen tripolis: Aigiale, Arkesine ja Minoa.
  3. Osana Troizenin valtiomuotoa.
  4. Keoksen tetrapolis: Iulis, Karthaia, Koressia ja Poieessa.

Lähteet

  • Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1

Viitteet

  1. a b Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.27.
  2. Aristotle; Everson, Stephen (toim.): The Politics, and the Constitution of Athens, s. 12. (2. painos) Cambridge: Cambridge University Press, 1996. ISBN 0521484006 Google Books. (englanniksi)
  3. Lewis, David Malcolm & Boardman, John: The Cambridge Ancient History. The Fourth Century B.C, s. 628. Cambridge: Cambridge University Press, 1994. ISBN 0521233488 Google Books. (englanniksi)
  4. a b Nagle, D. Brendan: The Household as the Foundation of Aristotle’s Polis, s. 138. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 0521849349 Google Books. (englanniksi)
  5. a b Rackham, H.: Introduction. Teoksessa Aristotle; Rackham, H (toim.): The Athenian Constitution. The Eudemian Ethics. On Virtues and Vices, s. 2-5. (Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1935. (englanniksi)
  6. Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka X.9, 1181b17.
  7. Heinaman, Robert: Plato and Aristotle’s Ethics, s. 157. Aldershot, Hants, England: Burlington, Vermont: Ashgate, 2003. ISBN 978-075463403-4 Google Books. (englanniksi)
  8. Wedin, Michael V.: ”Aristotle”. Teoksessa Audi, Robert (toim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy. (2. painos) Cambridge, UK: Cambridge University Press, 1999. ISBN 9780521637220
  9. Pattaro, Enrico: The Law and the Right. A Reappraisal of the Reality That Ought to Be, s. 80. Dordrecht: Springer, 2007. ISBN 1402049501 Google Books. (englanniksi)
  10. Anderson, William: Man’s Quest for Political Knowledge. The Study and Teaching of Politics in Ancient Times, s. 275. University of Minnesota Press, 1964. Google Books. (englanniksi)
  11. Lukács, B.: A Note to the Lost Books of Aristotle (How much were lost, how, why and when?) rmki.kfki.hu. Viitattu 17.6.2011. (englanniksi)
  12. Hansen & Nielsen 2004.
  13. Hansen & Nielsen 2004, s. 825.
  14. Hansen & Nielsen 2004, s. 478.
  15. Hansen & Nielsen 2004, s. 354.
  16. Hansen & Nielsen 2004, s. 734.
  17. Hansen & Nielsen 2004, s. 821.
  18. Hansen & Nielsen 2004, s. 628.
  19. Hansen & Nielsen 2004, s. 677, 691.
  20. Hansen & Nielsen 2004, s. 413.
  21. Hansen & Nielsen 2004, s. 1071.
  22. Hansen & Nielsen 2004, s. 495.
  23. Hansen & Nielsen 2004, s. 607.
  24. Hansen & Nielsen 2004, s. 654.
  25. Hansen & Nielsen 2004, s. 953.
  26. Hansen & Nielsen 2004, s. 614.
  27. Hansen & Nielsen 2004, s. 1090.
  28. Hansen & Nielsen 2004, s. 196.
  29. Hansen & Nielsen 2004, s. 610.
  30. Hansen & Nielsen 2004, s. 199.
  31. Hansen & Nielsen 2004, s. 1118.
  32. Hansen & Nielsen 2004, s. 360.
  33. Hansen & Nielsen 2004, s. 622.
  34. Hansen & Nielsen 2004, s. 748.
  35. Hansen & Nielsen 2004, s. 982.
  36. Hansen & Nielsen 2004, s. 1078.
  37. Hansen & Nielsen 2004, s. 361.
  38. a b Hansen & Nielsen 2004, s. 35.
  39. Hansen & Nielsen 2004, s. 267.
  40. Hansen & Nielsen 2004, s. 1044.
  41. Hansen & Nielsen 2004, s. 1244.
  42. Hansen & Nielsen 2004, s. 583.
  43. Toye, David L.: Aristotle's Other Politeiai: Was the Athenaion Politeia Atypical? The Classical Journal, 1999, 94. vsk, nro 3, s. 235–253. Artikkelin verkkoversio.
  44. Hansen & Nielsen 2004, s. 544.
  45. Hansen & Nielsen 2004, s. 365.
  46. Hansen & Nielsen 2004, s. 274.
  47. Hansen & Nielsen 2004, s. 1081.
  48. Hansen & Nielsen 2004, s. 686.
  49. Hansen & Nielsen 2004, s. 165.
  50. Hansen & Nielsen 2004, s. 463.
  51. Hansen & Nielsen 2004, s. 759.
  52. Hansen & Nielsen 2004, s. 804.
  53. Hansen & Nielsen 2004, s. 1082.
  54. Hansen & Nielsen 2004, s. 761–762.
  55. Hansen & Nielsen 2004, s. 397.
  56. Hansen & Nielsen 2004, s. 670.
  57. Hansen & Nielsen 2004, s. 447.
  58. Hansen & Nielsen 2004, s. 764–765.
  59. Hansen & Nielsen 2004, s. 484.
  60. Hansen & Nielsen 2004, s. 290.
  61. Hansen & Nielsen 2004, s. 1094.
  62. Hansen & Nielsen 2004, s. 770.
  63. Hansen & Nielsen 2004, s. 962.
  64. Hansen & Nielsen 2004, s. 295.
  65. Hansen & Nielsen 2004, s. 453.
  66. Hansen & Nielsen 2004, s. 299.
  67. Hansen & Nielsen 2004, s. 531–532.
  68. Hansen & Nielsen 2004, s. 1016.
  69. Hansen & Nielsen 2004, s. 777.
  70. Hansen & Nielsen 2004, s. 455.
  71. Hansen & Nielsen 2004, s. 783.
  72. Hansen & Nielsen 2004, s. 458.
  73. Hansen & Nielsen 2004, s. 616.