Tämä on lupaava artikkeli.

Flick of the Switch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Flick of the Switch
AC/DC
Studioalbumin Flick of the Switch kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  huhtikuu 1983, Compass Point Studios, Nassau, Bahama
 Julkaistu 19. elokuuta 1983
 Formaatti LP, MC, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) AC/DC
 Tyylilaji hard rock, blues rock
 Kesto 37.02
 Levy-yhtiö Albert, Atlantic
Listasijoitukset

 Australia: 3.
 Britannia: 4.
 Yhdysvallat: 15.

Kts. lisää listasijoituksia

AC/DC:n muut julkaisut
For Those About to Rock We Salute You
1981 		Flick of the Switch
1983 		’74 Jailbreak
1984
Singlet albumilta Flick of the Switch
  1. ”Guns for Hire”
    Julkaistu: 14. syyskuuta 1983
  2. ”Flick of the Switch”
    Julkaistu: 28. marraskuuta 1983
  3. ”Nervous Shakedown”
    Julkaistu: 27. heinäkuuta 1984

Flick of the Switch on australialaisen AC/DC-yhtyeen yhdeksäs Australiassa ja kahdeksas kansainvälisesti julkaistu studioalbumi, joka ilmestyi 15. elokuuta 1983. Se äänitettiin saman vuoden huhtikuussa Compass Point Studiosissa Nassaussa, Bahamalla. Yhtye tavoitteli albumista tyylillisesti pelkistetympää kahden tuotetumman levyn jälkeen.

Albumi ei ole noussut yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon. Jo ilmestyessään se sai kritiikkiä ja myi hieman heikommin kuin yhtyeen kaksi aiempaa albumia laulaja Brian Johnsonin kanssa. Sitä pidetäänkin AC/DC:n ensimmäisenä kaupallisena floppina. Albumilta julkaistiin singlet ”Guns for Hire”, ”Flick of the Switch” ja ”Nervous Shakedown”.

Rumpali Phil Rudd erotettiin yhtyeestä äänitysten jälkeen. Syynä olivat hänen henkilökohtaiset ongelmansa, jotka johtivat riitaan kitaristi Malcolm Youngin kanssa. Tilalle valittiin Simon Wright.

Taustaa

Yhtyeen mielestä kaksi sen edellistä albumia, Back in Black ja For Those About to Rock, olivat olleet tuotannoltaan mahdollisesti liian pitkälle hiottuja. Flick of the Switchillä yhtyeen oli tarkoitus palata juurilleen. Rytmikitaristi Malcolm Young halusi uudesta albumista ”paljaan, raa’an ja riisutun”.[1] Hänen tavoitteenaan oli luoda albumille tunnelma, jossa kuulija tuntisi olevansa samassa tilassa soittajien kanssa.[2] Jälkeenpäin hän kertoi, että yhtye halusi tulla taas ”yksinkertaiseksi pikkubändiksi”.[3] Angus Young kertoi helmikuussa 1984 suosivansa ”raakaa puhtautta”: vähemmän tehosteita ja efektejä, eikä enää rumpujen jättimäistä kaikua.[2]

Tammi-helmikuussa 1983 Youngin veljekset työstivät Sydneyssä uusia riffejä ja sointurakenteita uutta albumia varten. Sen jälkeen AC/DC kokoontui Mansaarelle viimeistelyä varten.[2]

Äänitykset

Huhtikuussa yhtye matkusti Compass Pointin studiolle Nassauun, Bahamalle, jossa oli nauhoitettu myös yhtyeen vuonna 1980 julkaistu maailmanlaajuinen menestysalbumi Back in Black. Yhtyeen kolme edellistä albumia tuottanut Robert John ”Mutt” Lange ei ollut mukana, vaan yhtye halusi tuottaa albumin itse.[2]

Äänitykset alkoivat huhtikuussa 1983. Yhtye nauhoitti sessioissa yhteensä kolmetoista raitaa. Niistä kolme kappaletta, muun muassa ”Out of Bounds” ja ”Tightrope”, eivät päätyneet albumille.[1]

Flick of the Switch on ainoa AC/DC:n itse tuottama albumi. Johtavana tuottajana toimi rytmikitaristi Malcolm Young, jota kuitenkin avustivat yhtyeen aikaisemmat tuottajat, hänen veljensä George Young ja Harry Vanda. Äänittäjänä ja miksaajana toimi Tony Platt. Kun albumi oli miksattu, se kuulosti yhtyeen jäsenten mielestä liikaa Back in Blackilta, joten se miksattiin uudelleen.[1]

Musiikki

Flick of the Switch edusti juuri sellaista AC/DC:tä kuin Malcolm Young oli äänityksissä halunnutkin. Äänimaailma oli raaka, raskas, kovaääninen ja efektitön. Tämä oli osittain tarkoitettu erotukseksi AC/DC:n ja muiden yhtyeiden välille aikakaudella, jolloin monet yhtyeet pehmensivät soundiaan saadakseen soittoaikaa uudessa Music Televisionissa.[4] Musiikillisesti Flick of the Switch liittyy seuraajansa Fly on the Wallin (1985) kanssa samaan jatkumoon.[5] Malcolm Young on kertonut, että hän tavoitteli Muddy Watersin vuonna 1977 julkaistun Hard Again -albumin äänimaailmaa.[2]

Avauskappaleesta ”Rising Power” on sanottu, että siitä kuulee, mitä yhtye on tuotannollisesti ajanut takaa. Esimerkiksi kitarasoundia on kuvattu kirkkaammaksi kuin edellisalbumilla. ”Landslide” arvostelee solisti Brian Johnsonin inhoamia rahanahneita evankelistoja.[6]

Albumin kansikuva, jossa oli yksinkertainen lyijykynäpiirros soolokitaristi Angus Youngista, edusti itse musiikin tavoin pelkistettyä linjaa. Kansitaide kuitenkin herätti kriittistä keskustelua yhtyeen ja levy-yhtiön välillä.[7]

Phil Ruddin lähtö

Phil Rudd vuonna 1995.

Yhtyeen rumpali Phil Rudd ajautui Flick of the Switchin nauhoittamisen aikaan riitoihin rytmikitaristi Malcolm Youngin kanssa. Yhtyeen edellisen laulajan Bon Scottin kuolema vuoden 1980 alussa oli ilmeisesti ollut kovempi isku Ruddille kuin yhtyeen muille jäsenille. Paine ja työtaakka olivat kasvaneet Ruddin kohdalla kahden aiemman albumin suurten kiertueiden aikana. Vaikka Rudd soitti albumin äänityksissä normaalisti, hänen yksityiselämänsä ongelmat aiheuttivat jännitettä hänen ja Youngin välille. Lopulta tilanne kärjistyi ja Young ja Rudd ottivat toukokuussa asian vuoksi rajusti yhteen, minkä seurauksena Young halusi Ruddin lähtevän Nassausta ensimmäisellä mahdollisella lentokoneella, seuraavana iltana.[8]

»Minut potkaistiin pellolle... Olin tuhoamassa terveyteni ja tarvitsin tauon, tiettyä vakautta. Jatkuvat kiertueet alkoivat painaa toden teolla. Piti saada hengittää. Highway to Helliä, Back in Blackia ja For Thosea promotaksemme kiersimme kuin seinähullut ja kaikki se ylettömyys kulutti minut loppuun, tyhjensi kaiken. Kiinnostukseni loppui... En pystynyt enää nauttimaan lavalle nousemisesta.»
(Phil Rudd.[2])

Vuonna 2000 Malcolm Young paljasti, että Ruddin erottamiseen vaikutti myös tämän huumeiden käyttö. Kerrang!-lehden journalisti Mark Putterfordin mukaan Rudd poltti niin paljon kannabista, että alkoi nähdä harhoja.[2]

Ruddin lähdön jälkeen lähestyvälle Yhdysvaltain-kiertueelle alettiin etsiä uutta rumpalia, joten yhtye lennätti Bahamalle useita ehdokkaita. Malcolm Youngin unelmana oli, että AC/DC:n uudeksi rumpaliksi liittyisi Procol Harum -yhtyeen B. J. Wilson. Lontooseen palattuaan AC/DC ilmoitti vapaasta rumpalin paikasta. Koesoittojen nimekkäimpiä hakijoita olivat Simon Kirke (Free, Bad Company) ja Paul Thompson (Roxy Music), mutta kumpikaan ei onnistunut vakuuttamaan yhtyettä. Kirken epäonnistuminen harmitti Malcolm Youngia, joka oli tämän suuri ihailija. Lopulta paikan sai nuori englantilainen Simon Wright. Koesoittoja järjestettiin Yhdysvalloissa yhteensä neljäsataa ja Britanniassa kolmesataa.[9]

Julkaisu ja vastaanotto

Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa 19. elokuuta 1983, Australiassa neljä päivää myöhemmin.[7] Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sen julkaisi Albert Productions ja muualla Atlantic Records.[10] Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton, ja sitä mainostettiin erittäin pienellä budjetilla. Levy nousi Britanniassa sijalle neljä ja Yhdysvalloissa sijalle viisitoista.[7] Edellinen albumi For Those Abut to Rock oli noussut Yhdysvaltain listaykköseksi ja Britanniassa kolmanneksi.[11] Menestys oli ympäri maailmaa edellislevyä heikompaa ja Flick of the Switchiä pidetäänkin AC/DC:n uran ensimmäisenä kaupallisena floppina.[12][5] Myös Kerrang!-musiikkilehden äänestyksessä AC/DC valittiin vuoden 1983 kahdeksanneksi suurimmaksi pettymykseksi.[12]

Flick of the Switchin aiempaa heikommalle menestykselle on pidetty syynä sitä, että se ei ollut ilmestyessään musiikillisesti ajankohtainen. Metallimusiikista oli tullut valtavirtaa ja kyseisen tyylilajin ihailijat halusivat kuunnella raskaampaa ja progressiivisempaa musiikkia kuin mitä AC/DC edusti. Lisäksi levyltä puuttui radiohitti.[5]

Yhtye harjoitteli tulevaa Yhdysvaltain-kiertuetta varten Los Angelesissa, missä kuvattiin myös musiikkivideot kappaleista ”Flick of the Switch”, ”Nervous Shakedown” ja ”Guns for Hire”. Malcolm Young antoi kuvausryhmälle päivän aikaa tallentaa yhtye filmille. Videot olivat yksinkertaisia ja pienellä budjetilla tehtyjä. Ne kuvattiin suuressa, lentokonehallin kokoisessa tilassa.[4]

Albumin odotettua heikompi menestys näkyi myös albumin jälkeisellä kiertueella. Yhtye soitti usein vain kerran kaupungissa, jossa se oli edellisellä kiertueella soittanut kahdesti tai kolmesti. Myös salit olivat monesti puolityhjiä.[4] Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen alkoi keikaton aika, joka kesti vuoden 1984 helmikuusta kesäkuuhun. Tämä jakso kului yhtyeeltä harjoitteluun, säveltämiseen ja seuraavan albumin valmisteluun.[13]

Listasijoitukset

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Australia 3. [11]
 Suomi 3. 13 syyskuu 1983 [14]
 Britannia 4. 9 3.9.1983 [15]
 Norja 4. 7 viikko 35/1983 [16]
 Ranska 5. 23 1983 [17]
 Länsi-Saksa 6. [16]
 Ruotsi 8. 5 6.9.1983 [18]
 Uusi-Seelanti 8. 7 25.9.1983 [19]
 Itävalta 9. 6 1.10.1983 [20]
 Alankomaat 10. 8 3.9.1983 [21]
 Kanada 13. 27.8.1983 [22]
 Yhdysvallat 15. 1983 [23]
 Sveitsi 28. 1 6.11.1983 [24]

Kritiikki

Rolling Stone -lehden arvostelija David Fricke totesi yhtyeen toistavan itseään levystä toiseen ja etenkin Youngin kierrättävän vanhoja riffejään hittilevyltä toiselle.[25] Allmusicissa julkaistussa arvostelija Steve Huey oli huomannut, miten yhtye pyrki tavoittelemaan ensimmäisten levyjensä raakuutta, ja arveli että yhtyeeltä alkoivat ideat olla vähissä.[26]

Arvostelut

Kappaleet

Kaikki kappaleet säv. ja san. Angus Young, Malcolm Young ja Brian Johnson.

NroNimiKesto
1.Rising Power3.43
2.This House Is on Fire3.23
3.Flick of the Switch3.13
4.Nervous Shakedown4.27
5.Landslide3.57
6.Guns for Hire3.24
7.Deep in the Hole3.19
8.Bedlam in Belgium3.52
9.Badlands3.38
10.Brain Shake4.00

Singlet

”Guns for Hire” (14.9.1983, Albert, Atlantic[27])
  1. Guns for Hire
  2. Landslide

”Guns for Hire” oli albumin ensimmäinen single. Se nousi Britanniassa sijalle 37 ja Yhdysvalloissa sijalle 84.[23][28] Kappale toimi myös kiertueen konserttien avausnumerona.[29]

”Flick of the Switch” (28.11.1983, Albert, Atlantic[30])
  1. Flick of the Switch
  2. Badlands

”Flick of the Switch” ei yltänyt Yhdysvalloissa Billboardin listalle, mutta nousi Mainstream Rock -listalla sijalle 26.[23]

”Nervous Shakedown” (27.7.1984, Albert, Atlantic[31])
  1. Nervous Shakedown
  2. Rock and Roll Ain’t Noise Pollution (Live)
  3. Sin City (Live)
  4. This House Is On Fire (Live)

Albumin viimeinen single oli ”Nervous Shakedown”, joka ilmestyi 27. heinäkuuta 1984. Singlen 12-tuumaiselle versiolle sisältyivät myös liveversiot kappaleista ”Rock and Roll Ain’t Noise Pollution”, ”Sin City” ja ”This House Is On Fire”.[31]

Kokoonpano

Muusikot

Muut

  • Tony Platt – äänitys, miksaus
  • Benji – avustava äänittäjä
  • Barry Harris – avustava äänittäjä
  • Gary Helman – avustava äänittäjä
  • AC/DC – tuotanto, kansikuvan suunnittelu
  • Brent Richardson – kansikuvan piirros

[32]

Lähteet

  • Engleheart, Murray & Durieux, Arnaud: AC/DC. Maximum rock & roll. ((AC/DC. Maximum Rock & Roll, 2007.) Suomentanut Mika Tiirinen) Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23829-4
  • Sutcliffe, Phil: AC/DC. High-voltage rock ’n’ roll. Kuvitettu bändihistoria. Koko ura. ((High-Voltage Rock ’n’ Roll: The Ultimate Illustrated History, 2010.) Suomentanut Marko Saarinen) Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-516-7 (sivulla 133 Flick of the Switchistä kirjoittaa Andrew Earles)

Viitteet

  1. ↑ a b c Engleheart & Durieux 2009, s. 357.
  2. ↑ a b c d e f g Sutcliffe 2011, s. 124.
  3. ↑ Albumin vuonna 2003 julkaistun version kansilehtinen, sivu 2.
  4. ↑ a b c Engleheart & Durieux 2009, s. 362.
  5. ↑ a b c Earles 2011, s. 133.
  6. ↑ Sutcliffe 2011, s. 129.
  7. ↑ a b c Engleheart & Durieux 2009, s. 361.
  8. ↑ Engleheart & Durieux 2009, s. 358.
  9. ↑ Engleheart & Durieux 2009, s. 359.
  10. ↑ AC/DC - Flick Of The Switch at Discogs Discogs.com. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  11. ↑ a b Sutcliffe 2011, s. 207.
  12. ↑ a b Sutcliffe 2011, s. 125.
  13. ↑ Engleheart & Durieux 2009, s. 364.
  14. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 84. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  15. ↑ Search Results - RPM ChartArchive - AC/DC - Flick Of The Switch. Viitattu 8.8.2015.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  16. ↑ a b norwegiancharts.com - AC/DC - Flick Of The Switch Norwegiancharts.com. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  17. ↑ InfoDisc: Tout les Titres par Artiste (listasta AC/DC) infodisc.fr. Viitattu 8.8.2015. (ranskaksi)
  18. ↑ swedishcharts.com - AC/DC - Flick Of The Switch Swedishcharts.com. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  19. ↑ charts.org.nz - AC/DC - Flick Of The Switch Charts.org.nz. Arkistoitu 4.3.2015. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  20. ↑ AC/DC - Flick Of The Switch - austriancharts.at Austriancharts.at. Viitattu 8.8.2015. (saksaksi)
  21. ↑ AC/DC - Flick Of The Switch - dutchcharts.nl Dutchcharts.nl. Viitattu 8.8.2015. (hollanniksi)
  22. ↑ Search Results - RPM collectionscanada.gc.ca. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Flick of the Switch - AC/DC - Awards AllMusic.com. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  24. ↑ AC/DC - Flick Of The Switch - Hitparade.ch Hitparade.ch. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
  25. ↑ a b Review 27.10.1983. Rolling Stone. Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
  26. ↑ a b Review All Music Guide. Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
  27. ↑ AC/DC - Guns For Hire (Vinyl) at Discogs Discogs.com. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)
  28. ↑ ChartArchive - AC/DC - Guns For Hire ChartArchive.com. Viitattu 14.8.2015.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  29. ↑ October 30, 1983 -- The Summit, Houston, TX, USA acdc-bootlegs.com. Arkistoitu 4.1.2010. Viitattu 19.11.2009. (englanniksi)
  30. ↑ AC/DC - Flick of the Switch (Vinyl, Single) at Discogs Discogs.com. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)
  31. ↑ a b AC/DC - Nervous Shakedown (Vinyl) at Discogs Discogs.com. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
  32. ↑ AC/DC: Flick of the Switch -CD-levyn tekniset tiedot (Epic 510767 2).

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Flick_of_the_Switch&oldid=22775415”